Portugal, Portimao, telakka.

Leppoisan 7nm purjehdus kilpailun (Stella Polaris veneen kanssa) jälkeen saavuimme Portimaon satamaan lauantaina 1.10. Kilpailu päättyi tasapeliin. Purjehdus oli yksi helpoimmista, mukavimmista päivistä merellä. Aaltoja ja maininkeja ei ollut ollenkaan ja aurinko paistoi lämpimästi. Satamamanööverit suoritettuamme olimme valmiit pienelle kaupunkikävelylle. Pari päivää rentoa menoa ja alkuviikosta menimme ankkuriin lahdelle odottamaan telakalle pääsyä. Kannen tyhjennys aloitettiin jo ankkurissa ja illalla olimme irroittaneet aurinkopaneelit ja osan muista tavaroista. Olimme sopineet veneen nostamisesta telakalle lokakuun alussa. Pääsimme ylös torstaina 6.10.

Kerron telakka ajasta myöhemmin nyt vähan ajatuksia, muista asioista.

Aloin lukemaan Dunckerin kirjoittamia Merivuokko kirjoja. Olikohan se virhe? Ensimmäisenä vuorossa oli Antarctis, joten aika rankkaa touhua tuntuu tämä purjehdus olevan. Erikoisemmalta tuntuu hänen kirjoissaan se, että missään vaiheessa ei katsota säätä ennen satamasta lähtöä, vaan lähdetaan ja sitten menee jotakin rikki ja palataan takaisin satamaan. Täytyy kertoa nyt, että mitä enemmän luen ja mitä enemmän kuulen erilaisia “jännitys” tarinoita mereltä sitä enemmän opin luottamaan omaan veneeseen ja sen kapteeniin. Tähän asti kaikki on sujunut enemmän kuin hyvin.

Aika ajoin koen jonkinlaista haikeutta tai koti­-ikävääkin. Tämä on kuitenkin tietyllä tavalla vaimentunut. Olemme tavanneet paljon uusia ihmisiä ja meidät on “bongattu” kuka mistäkin tietolähteestä. Muutamia päiviä sitten tuli veneemme viereen tuntematon mies, joka osoittautuikin Sarema veneen Kapteeniksi. Hän oli kuullut, että olemme telkalla. Aiski oli joskus ollut häneen yhteydessä sähköpostilla kysellen “tyhmiä” koskien matkaamme Omahalla. Kerrottakoon, että Sarema on kiertänyt ensimmäisenä suomalaisena veneenä Koillisväylan ja perään Luoteisvaylan. Tällä hetkellä Sarema on Alaskassa ylös nostettuna odottamassa uusia seikkailuja. Aiskille tämä tapaaminen oli todella mieluinen. Onhan hän lukenut heidän blokiaan haaveillessaan omasta matkastamme!

Portimaossa on paljon Suomalaisia, siitä asiasta tulimme tietoiseksi jo ensimmäisenä päivänä kun kuulimme Suomi seurasta. Viimeksi eilen kuulimme Suomea ruokakaupassa ja juttelimme pitkät tovit mukavan Suomalaisen pariskunnan kanssa, jotka olivat tulleet Portimaoon asuntoautolla. Telakka alueella tulee lähinnä puhuttua Englantia, toki sekin on hyvää harjoitusta. Eräs Suomalainen herra oli bongannut meidät ilmeisesti iltakävelyllään ja tuli koputtelemaan kylkeen ja juttelemaan veneistä. Mukavaa, että tulee uusia tuttavuuksia, muutoin tämä telakka elämä olisi aika tylsää.

Olemme tällä hetkellä nostettuna ylös suhteellisen vilkaasti liikennöidyn tien vieressä. Autojen äänet ovat tietty tasaiset ja junanratkin kulkee lähellä. Juna piippaa torveaan aina sillalle ajaessaan. Sitten kuulin jotakin uutta ja jotenkin ei niin sopivaa ääntä, mitä ihmettä! Hevosen kavioiden kopinaa ja kun menin ulos siellä todellakin meni kirkkailla väreillä maalatut vankkurit hevosen vetämänä. Täällä asuu Romaaneja, jotka matkaavat vankkureilla usein sillan yli. Emme tosin tiedä mihin he menevät ja tulevat, mutta heitä kulkee edestakaisin useita vankkureita hevosineen päivässä. He asuvat hökkelikylässä tien varrella kauempana kaupungista. Romaanit asustavat todella köyhissä olosuhteissa. Osa hevosista on aika huononkuntoisen ja laihan näköisiä.

Pullopostia X

Synttärilahjaidea:

Opetelkaa Geokätköily, ei ole larppaamista, vaan erinomainen tapa tutustua eri maiden nähtävyyksiin “Behind the scenes” Ilmaista ja hauskaa:-)

I am sailing, Portugal

Portugalin rannikko jäi meille hieman pikaiseksi visitiiksi, lähinnä ehdimme käydä nukkumassa marinoissa ja aamulla jatkoimme matkaa. Portugaliin tullessa pitää kuitenkin käydä ns. tullautumassa maahan sisään. Tämän päätimme hoitaa Castelo nimisessä satamassa. Paikka oli vanhoine kaupunkineen mukiinmenevä, mutta koimme sen kuitenkin autioksi. Tosin se päivä, jona sinne satuimme oli todella viileä suorastaan kylmä. 

Seuraavana vuorossa oli Nazare, jossa oli varsin hyvä vastaanotto sekä vilkkaan oloinen pikku ravintola heti laitureiden vieressä. Oli niin hyvännäköisiä ruoka annoksia, että meidät oli helppo saada asiakkaiksi. Pienen erehdyksen jälkeen saimme viedä pullon lopun viiniäkin veneeseen, koska Aiski ei juo viiniä ja tarjoilija oletti ilman muuta näin olevan. Aiskille on viinejä kyllä etsitty, ostettu ja maisteltu jo jokunen. Suosikki viini on kuitenkin vielä löytymättä.

Nazaren satamassa tapasimme jälleen Suomalaisia, siellä oli kaksi venekuntaa, jotka olivat asuneet veneissä jo kauemman aikaa. Tarkoitus oli viedä ainakin toinen välimerelle ja toinen oli leppoisa: katsotaan mitä kivaa keksitään mentaliteetilla. Mikäpäs siinä, täällä on lämpimät ilmat ja mukavat oltavat kaikin puolin.

 

 

 

 

 

Jätimme välistä myös Porton ja Lissabonin, joissa kyllä haluaisin käydä, mutta katsotaan miten veneen huolto onnistuu, jos jää aikaa niin junallakin pystyy siellä piipahtamaan. Ankkuroiduimme  yhden yön Cascaisin satamassa ja jatkoimme aamulla matkaa kohti Sinesksen satamaa.

Sines olikin oikein hieno kylä vanhoine linnoituksineen. Pitkä rantakatu näytti kauempaa katsottuna ihan hiekkalinnalta. Ehdimme käydä ainoastaan ruokakaupassa ja pikaisesti linnan pihalla. Sivuhuomautuksena: paikalliset Lidl marketit ovat aika hyviä ruokakauppoja ainakin hevi tiskit ovat mielestäni olleet hyvä laatuisia. Satamasta neuvotan jostakin syystä aina jokin pieni ruokakauppa, jonka valikoima näyttää siltä, että tavara ei vaihdu. Olemme toki löytäneet myös isot paikalliset marketit joista saa hyvää tavaraa. Tuoretta chiliä ei tunnu löytyvän millään ja tuoreiden yrttien määrää ei voi verrata suomen valikoimaan edes samana päivänä.

Sineksen satamassa oli sekalainen määrä erilaisia purjeveneitä. Ruotsalainen Ladybird nimisen venekunnan kippari tuli kutsumaan meidät ja ilmeisesti kaikki muutkin veneet laituribileisiin (with guitar and wine and some food) sehän sopi meille mainiosti ja muutimme hetkessä suunnitelman mennään ankkuriin, jäädäänkin satamaan suunnitelmaksi. Todella taianomainen ilta siitä kehittyikin. Bileissä oli mukana Suomalaisia, (Ladybird venekunnassa oli vieraana suomalaistaustainen rouva), Ruotsalaisia, Venäläinen nuori nainen,  Englantilainen herra, Uusi seelaintilainen herra sekä pariskunta Portugalista. Vietimme oikein mielenkiintoisen illan tutustuen toisiimme sekä kuunnellen Ladybirdin miehistön kitaran soittoa ja laulua. I am sailing kappaleen aikana laiturikin keinui muusiikin tahtiin, ilta oli jo tullut ja tähdet loistivat taivaalla, tunnelma oli kertakaikkiaan huumaava! Sanoisin vielä, että vanhat jaksaa heilua, sillä nuoret Saksalaismiehistöt painelivat nukkumaan ihan liian ajoissa!

Thank you for the music Ladybird, toivottavasti tavataan heidät uudestaan Canarialla, jonne he olivat matkalla Madeiran kautta.

Sineksestä koitti aikainen lähtö, sillä matkaa tulisi seuraavaan satamaan olemaan noin 80M. Lisäksi kapteeni halusi löytää meille ankkuripaikan yöksi ennen seuraavaa pidempää pysähdystä. Alkumatka sujui moottorilla ajellessa sillä tuulta ei ollut riittävästi purjehtimiseen. Illansuussa tuuli nousi, johtuen eteläisestä Portugalin niemen kärjestä, jonka jouduimme ohittamaan ennen kuin pääsisimme Portimaon satamaan. Yövyimme Ponta da Torre niemen suojassa, tämä kyllä suojasi itätuuleelta, mutta ei mainingilta. Jostakin syystä vene kääntyy ilman tuulta poikittain maininkiin ja heiluminen on taattua. Ankkuri piti hyvin, mutta sängyssä ei tahtonut pysyä, joten yritin nukkua salongin lattialla pöydän ja sohvan välissä, mutta eihän siitäkään mitään tullut. Perässä nukkuminen oli ihan mahdoton ajatus, sillä mainingit jysäyttävät hieman koholla olevaan perän pohjaan sellaisen kumauksen, että tuntuu kuin tykillä ampuisi. Ensimmäinen käytännössä uneton yö tällä reissulla. Oli helppo päätös jatkaa matkaa heti aamun vähänkin sarastaessa. Meinasimme ajaa jonkin kalastus alueen yli vielä lähtiessä. Sitä ei ollut kartassa ja merkit olivat mustia ison hain evän näköisiä merkkejä, näitä sitten yritin kiertää kun Aiski meni vielä pomppivaan keulaan kiinnittämään ankkurin varmistus köyttä. Huh jännitystä riittävästi yhdelle vuorokaudelle.

Kohteemme oli päästä Barra Alvor nimiseen ankkurointi paikkaan. Tänne piti ajoittaa tuleminen nousuvedellä, sillä jouduimme ajamaan hiekkarantojen välistä sisään alueelle, jossa oli ranta täynnä ruokaravintoloita ja ihana pieni kylä. Saavuimme tänne hieman ennen klo 11.00 aamulla, joten nousuvesi oli meille hieman liian alhaalla. Jäimme siis vain kerran kiinni pohjasta hiekkasärkkään, josta vapauduimme kuitenkin suhteellisen pian voimakkaan moottorin ansiosta.

Voi pojat mikä paratiisi sieltä löytyikään!  Ankkurointi tapahtui suojaisaan paikkaan ja olimme tavallaan mantereen sisällä, johon pääsimme ns. jokea pitkin. Mikään tuuli tai maininki ei yltäisi tähän paikkaan. Eikä haittaa, että tässä oleminen on ilmaista! Saapuessamme lähemmäksi huomasin jotakin tuttua vastaan tulevassa kumiveneessä ja siellähän olikin pellavapäinen poika Stella Polariksen miehistöstä meitä vastassa. Voitte kuvitella, että edellisen yön valvomiset olivat poissa hetkessä! Lämpötila on tällä alueella sanoisinko todella miellyttävä, päivällä ollaan hellelukemissa ja illaksi viilenee, sopii minulle enemmän kuin mainiosti.

Pahoittelen, kuvien lataaminen talla yhteydella on mahdoton tehtava. Tekstin kanssa on jo tehty toita useampi tunti...

Pullopostia IX

Stora Halsö 28.5.2016

Hellou rakkaat ystävät!

Tämä päätöksenne on vaatinut teiltä molemmilta Suunnatonta rohkeutta ja päättäväisyyttä.

Olette uurastaneet tämän unelman eteen ja saavuttaneet jotain sellaista,

josta me muut unelmoimme.

Loistava yhteistyönne on tuonut teidät hetki hetkeltä lähemmäksi tavoitteitanne.

Toivotamme teille paljon rakkautta, upeita kokemuksia sekä tietenkin suotuisa tuulia.

Olkoon onni osananne elämänne retkellä, rakas kumppani vierellä epätoivon hetkellä.

Rakkaudella teitä ajatellen. Ellu, Mika, Timo ja Jonna.

  

 

Cangas

Olemme vähän "jumittuneet" tänne Vigon lahdelle Cangakseen. Täytyy todeta, että kovin kauaa ei jaksa samassa paikassa olla. Jostakin syystä tekee mieli koko ajan eteenpäin. Syy miksi jäimme tänne on ensisijaisesti se, että saamme ehkä viimein uuden potkurin jollaamme. Tässä juuri parasta aikaa odotellaan sitä tuotavaksi satamaan. Toinen syy on se, että meidät hinnoiteltiin vahingossa väärin ja satamamaksu on ollut osaltamme 17€/vrk. Samme siis noin 4päivää samalla rahalla kuin Englannissa 1pvän. Edullista, mutta silti budjettiimme vähän liikaa.

Odotimme aika huonoa palvelua tai kenties hidasta ja manjana kulttuuria. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että tällä Suzuki huollolla, josta potkurimme on tilattu, on palvelu kohdallaan. He antoivat meille kaksikin eri potkuria testattavaksi ennen uuden potkurin tilausta. Lisäksi he ovat luvanneet toimittaa potkurin satamaan tänä iltana. Alunperin tosin odotimme sitä jo eilen, mutta ilmeisesti perjantain tilaus ei ehtinyt ajoissa mukaan, joten sen pitäisi siis tulla tänään. Jännittää vähän!

Cangas on tosi mukava pieni kylämäinen kaupunki. Täällä on mukavat meloldiat kirkonkelloisssa ja ne alkavat soida noin klo 8 aikaan aamusta ja jatkuvat iltaan saakka. Onhan ne ihan kivat, mutta pidemmän päälle, voisimme jo vaihtaa satmaa. Luulen, että tällä asuu pääsääntöisesti joko vanhuksia tai lapsiperheitä. Yökerhot ainakin puuttuvat tästä paikasta kokonaan. Tosin ei me niitä olla kaivattu.

Cangaksen kirkko.



Cangaksen satama.

 

Ensimmäisiä kertoja tuli mieleen, että voisi katsoa jotakin sarjaa TV:stä ja teki mieli lukea suomalaisia lehtiä. Tähän saakka on ilmeisesti mennyt ihan lomalla toiminnolla vaan, koska moiset eivät ole tulleet mieleeni kertaakaan aikaisemmin.

Tuulet ovat olleet tosi leppoisia ja voisinkin nimittää näitä kelejä ns. Lissu keleiksi. Tosin purjehtiminen on silloin tällä paatilla haastavaa, koska tuulta olisi hyvä olla noin 8-10m/s jotta Omaha pääsee hyvään vauhtiin.

Meillä alkaa olla jo vähän kiirusta, sillä lokakuussa on tarkoitus olla telakalla Portugalissa, Port Maossa. Tänne on matkaa vielä noin 400M ja meillä on noin 10pvä aikaa. Kyllähän se pitäisi sujua ihan hyvin, mutta satamat jäävät vähän vähäisemmälle tutkimiselle. Päiväpurjehduksella pääsee hyvin noin 40-50M. Teemme varmaan jokin vuorokauden siirtymän jossakin kohtaa Portugalin rannikkoa.

Hienoja uutisia, potkurimme saapui juuri veneelle kannettuna Costinin toimesta. Se sopi paikoilleenkin. Kiitos hyvin hoidetusta palvelusta Promar Meiralle ja meita palvelleelle Costin Balcalle. Omaha suosittelee! Jatkoimme heti matkaa ja menimme annkkuriin lahella olevalle lahdelle, josta on helppo aloittaa purjehdus kohti Portugalia.

Pahoittelut lukijoille, ensimmainen tietokone meni rikki ja nyt tassa koneessa ei ole sita aata:-) Lisaksi pari pullopostia on jaanyt kirjoittamatta, mutta tassa tulee pari.

Pullopostia VIII

Olkoon teille onni matkassa
ja tuulet suotuisat.

- mahtavaa seikkailua!

LC-41 Helsinki

Aivan Upeaa reissua ja reissuelamaa,
sopivia tuulia ja riittavasti seikkailua.

Parasta matkaa

T. LC-sisko Hanna

Ankkurointia ja hiekkaa

Kieltämättä meillä on ollut hieman haasteita ankkurin kanssa. Painoa ankkurilla on huimat 40kg, mutta silti se ei tahdo pureutua pohjaan kiinni. Olemme siis joutuneet yleensä vähintään kaksi kertaa uusimaan ankkuroinnin lahdessa kuin lahdessa. Tietty ketjua lisäämällä saamme veneen pysymään paikoillaan, mutta se on vaatinut sitä jopa 70m. Viimein Aiski päätti sukeltaa ketjua pitkin katsomaan mihin asentoon ankkuri on pohjassa jäänyt. Niinhän se oli kuin epäiltiin. Ankkuri mötkötti pohjassa kyljellään kuokka irti pohjasta. Lienee selvää, että kyseessä ei ole aito CQR ankkuri.

Sukellukselta tullessaan Aiskilla oli pikku ylläri mukanaan. Sain maistaa tuoretta kampasimpukkaa. Maku oli yllättävä ja ensimmäisenä tuli mieleen Sushi. Tämä ehkä johtui soijasta, jota kaadettiin kampasimpukan päälle mausteeksi. Kieltämättä ensin vähän mietitytti maistaa moista herkkua ihan raakana kun simpukka oli elänyt vielä puoli minuuttia ennen kuin se joutui meidän suuhumme. Aiski sen sijaan ei antanut minun kovin kauaa miettiä vaan sanoi: suu auki ja nielaiset!

Kansi auki ja ylimääräiset rutaleet pois.

Jäljelle jää lihas, joka syödään,

Kyllä hymyilytti suupalan jälkeen!

Tapasimme Vigon lahdella Senora de Maren mienistön, hekin olivat menossa Isla Cies saarille, joten mekin päätimme piipahtaa siellä vielä uudestaan. Senora de Maren miehistö on lähtenyt Kantvikista Suomesta noin kuukausi ennen meitä, kohti välimerta. Aiski oli odottanut tätä tapaamista koko matkan sillä Omahan radioiden kautta tulevat sääpalvelut eivät olleet toimineet niinkuin piti. Tarkkaan sanoen niistä ei saatu sääpalveluita ollenkaan ja Senora De Mar oli saanut ne toimimaan. Pienen säätelyn jälkeen tämäkin asia saatiin fiksattua ja Omahan Kapteeni sai mielenrauhan. Suuret kiitokset Ekille avusta! Mukava tavata piktästä aikaa ja pitihän sitä puolin ja toisin sitten kyläillä soutamalla (niinkuin täällä nyt on tapana) naapuriin. Ehkä pari Pina Coladaakin tuli maisteltua. Senora De Maren Kapteeni oli löytänyt kaupasta oikein hyvän mehun Rommin sekaan laitettavaksi.

Isla Ciesin saarella

Mietiskelyä... noin 10s.

Kivoissa aurinko rannoissa on toki puolensa, mutta hiekka on täällä sangen takertuvaa tavaraa. Se ei lähde pois iholta kuivuessaan vaan pitää hangata veden kanssa irti. Lisäksi ensimmäinen jollamatka rantaan yllätti minut ja niinhän siinä kävi, että matruusi lennähti veneestä rannalle kun ei huomannut varauta aaltoon, joka nousee rannalle vesirajassa. Veneen vähänkin kääntyessä sivuttain ollaan sitten mukkelis makkelis pitkin rantaa. Ja sitä hiekkaa on sitten ihan joka paikka täynnä!

Ennen Isla Ciesin uusintaa ehdimme viettää päivän Cangasen satamassa Porto Deportivo nimiesessä marinassa. Täällä olikin sangen tehokas Marinero. Ensin kuului huutoa, joka ei oikeastaan tarkoittanut mitään, vaan sai meidät huomaamaan Marineron. Kohta kuului lisää huutoa ja Marinero oli kipittänyt uuteen paikkaan, johon hän halusi meidän kiinnittyvän. Tämä setä ei sitten puhunut mitään kieltä mitä olisi ymmrretty edes vähän, joten kun en tarpeeksi rivakasti kiristellyt ja löysäillyt köysiä niin ensin hän kävi Aiskin kädestä nykäisemässä köyden irti ja sitten kiipesi ohitseni veneeseen laittamaan köysiä pakoilleen. Käsittämötän molotus kuului koko ajan ja Marinero sääteli köysiä sinne tänne. Lopputulos oli se, että Aiski päätti sanoa Bueno ja kun Marinero lähti tiehensä vaihdettiin puolet köysistä uuteen paikkaan. Yli innokas kaveri, mutta olihan se toisaalta, jopa viihdyttävää. Kävelihän se vielä keulaan mennessään meidän ankkurivinssin käyttökytkimen päälle ja sai vinssin pyörimään. Yritin sitten töniä lahkeesta, Please don´t step here!! Eihän se sitä ymmärtänyt.

Cangasessa etsimme venekaupan ja tarkoitus on etsiä edelleen uutta potkuria Dinkyyn, jotta saisimme sen plaaniin isommallakin kuormalla. Ystävällinen venetarvikemyyjä kertoi, että heillä on lähellä Suzukin huolto, jonne olisi matkaa noin 4km. Ei muuta kuin fillarit alas veneestä ja sotkemaan kohti karttaan merkittyä paikkaa. Noh jäi sitten kertomatta että se oli linnuntietä. Fillarin mittariin kertyi matkaa edestakaisin yli 19km, josta puolet oli ihan kohtuullisen jyrkkää nousua ja puolet kohtuullisen jyrkkää laskua. No tulipahan vedettyä kunnon hiet ja nostettua pulssia helteessä vähän korkeammalle. Hyväähän se teki ja päiväunet olisi olleet paikallaan. Kapteeni oli kuitenkin päättänyt, että lähdetään saarille takaisin.

Urheilullinen viikko jatkui ja yöllisen sateen jälkeen paistoi taas aurinko. Nyt oli sitten vuorossa kiivetä Illa Do Faro saaren majakalle, huhun mukaan nousua on 175m. Kaiken kaikkiaan koko reissu jollamatkoineen kesti noin 3h. Reissun jälkeen Miia päätti ottaa kunnon päiväunet ja kääriytyi viltin sisään. Ilmat ovat hieman viilentyneet ja helteen jälkeen 20 asteen lämpötila tuntuu kylmältä. Piti siis kaivaa villasukat ja villapaita ennekuin alkoi lämmetä. Niin olinhan taas pudonnut jollasta rannalle ennen kävelyreissua, joten märät vaatteet tekivät tehtävänsä. Tämän jälkeen päätettiin tehdä yhdessä ruokaa ja Aiski paistoi lihat ja Senora De Maren porukka toi meille potut ja salaatit. Jälkkäriksi donitsit, joita myydään täällä 1€:lla 4kpl:een rasiassa. Aiskille tämä on vastustamaton yhdistelmä

Tuonne pitäisi kiivetä

Eihän se niin vaikeaa ollut, perillä!
Kuvassa myös Senora De Maren miehistö.

Ankkurisaaret- ja lahdet Espanjassa.

Matkamme jatkuu etsimään ankkurointilahtia ja saimmekin oikein mukavaa seuraa Stella Polariksen miehistöstä tutkimaan uusia paikkoja. Ensimmäisenä saavuimme Ria de Muros e Noia nimiseen lahteen. Täälläkin oli pieni tuulenpoikanen, mutta se hiljeni kun pääsimme sisälle lahteen. Ankkurointipaikan vieressä oli pieni kylä, johon jollalla oli soudettava matka. Saimme viereiseltä Tanskalaiselta veneilijältä vihjeen, että ei kannata ankkuroida liian lähelle, sillä vuorvesi tyhjensi melkein puolet lahdesta. Onnistuimme kuitenkin ankkuroimaan juuri syvänteen rajalle, joten kaikki hyvin. Hän myös vinkkasi, että ruokakauppa olisi ihan rannassa. Lisäksi tarvitsimme ATF öljyä vaihteistoon, sitäkin kuulemma löytyisi rantakadulta.

Iltakävelyllä viehättävillä kaduilla.

Yhdessä Stella Polariksen miehistön kanssa menimme tutustumaan rantabulevardiin ja sieltä löytyikin mukavan näköisiä kapeita katuja. Luultavasti tälläkin paikalla on pitkä historia. Seuraavana päivänä löysimme myös oikein hienon liha- makkara- juusto kaupan, jossa oli myös pakastettuna meren antimia. Oikein hyvännököistä tavaraa, harmittaa kun emme saanet merenherkkuja pakastimeenne sillä kylmäkallet olivat veneessä ja taasen siesta tulossa, joten olimme jo myöhässä varsinaiselta kauppareissulta. Ostimme kuitenkin tapaksia, joita sitten veneen uunissa yritimme paistaa. Valitettavasti pelkkä alalämpöinen uuni ei oikein tehnyt niistä niin hyviä kuin toivoimme. Ilmeisesti rasvakeitin olisi hyvä. Niin ja Aiskin mielestä myös siivutuskone. Saimme aivan ihanaa Serrano kinkkua sekä tietty Chorichoa ja yllätys yllätys kolmea erilaista juustoa. Nämä kaikki herkut maksoivat vain 16€, hinnat olivat mielestämme tosi kohtuullisia.

Sovimme Stellan kanssa, että vuokrataan seuraavana päivänä auto ja käydään sisämaassa kuuluisassa pyhiinvaeltajien paikassa, Santiagossa. Veneet jätettiin Portosin satmaan, täällä oli hyvä hinta laatusuhde, tosin syyskyy on juuri vaihtunut, joten sesonki oli jo lopussa. Santiagossa on todella upea kirkko, johon satuimme tulemaan sunnuntaina, joten näimme myös suitsukkeen mahtavan keinunnan kirkon reunasta reunaan. Oli hämmästyttävää huomata kuinka liikuttuneita osa ihmisistä oli päästessään tähän pyhään paikkaan.

Santiagon kirkko oli remontissa osaksi.

Kirkkokierroksen ja ihanan pitkän lounaan jälkeen menimme läheiseen puistoon kävelylle ja täytyy sanoa, että Eucalyptus puut olivat ihan kohtuullisen kokoisia. Varmaan yhtä vanhoja kuin kirkko. Seuraavana päivänä yritettiin vielä etsiä autolla perämoottoriimme ns. enemmän vääntävää potkuria. Nykyinen kyllä kulkee yhden tai kahden henkilön kanssa ihan mukavasti, mutta kun siihen pakataan neljä kaveria kyytiin niin se ei tahdo nousta plaaniin. Eihän sitä tietysti löytynyt, mutta löytyi onneksi taas hyvänkokoinen paikallinen ruokakauppa. Sinne siis täydennyksille.

Mustat joutsenet Santiagon puistossa.

Santiagon puiston penkki.

Juomavesi automaatit ovat mielenkiintoiset, tässä yksi malli.

Taustalla Eucalyptus puu, edessä lintujen ruokinta paikka.

Puukuja.

Seuraavat saaret ovat Illa de Ons niminen saari sekä Islas Cies, näille molemmille saarille tarvitaan lupa, koska alue on kansallispuistoa. Ensimmäinen oli ihan kiva, mutta kyllä tämä jälkimmäinen näyttää paratiisilta. Kävimme pitkän kävelyn eteläpäähän saarta. Täällä on myös ravintoloita ja yhteysvene kulkee mantereelta tuoden ihmisiä hiekkarannoille. Ihan mieletön paikka kaiken kaikkiaan!

Stella Polaris jatkoi matkaa eteenpäin, me jäämme vielä hetkeksi Espanjaan. Kiitos Stellalle mukavasta seurasta ja tavataan taas!

Suomalaisia, suomalaisia ja vielä kerran suomalaisia.

La Corunian satama oli ihan jees, hintataso suht ok. Ruokakin oli satamaravintolassa itse asiassa todella hyvää! Lähes heti satamaan saapumisen jälkeen oli vatsat aikas tyhjiä ja ajateltiin mennä satamaravintolaan syömään lounasta. Muuten ihan jees hieno miljöö, mutta kun yritettiin Englanniksi tilata ruokaa niin tarjoilija molotti jotain ja lähti pois! Jäätiin vähän suu auki, että mitäs nyt kun ei osattu Espanjaksi tilata ja viereiseen pöytään meni ihanan näköisiä merenelävä annoksia hyvännököisen leipäkasan kanssa. Onneksi naapuripöydässä istui mukava seurue, joka osasi Englantia ja selvitti meille mitä sieltä kannattaa tilata. Osoittelin sitten sormella kun tarjoilija kulki ohi seuraavan kerran, että yksi noita toinen noita. Söimme mustekalaa sekä veitsisimpukoita, ihan mielettömän hyvin tehdyt annokset, voin suositella!

Niinkuin otsikossa lupailin tapasimme Suomalaisia venekuntia. Ensimmäiseksi tapsimme Swanin miehistön, joka ohjasi Lintu nimistä alusta. Olivat matkalla välimerelle ja sieltä ilmeisesti Canarialle osallistumaan ARC kilpailuun. Oikein mukavaa sakkia, tosin he jatkoivat matkaa heti seuraavana aamuna. Oli helpottavaa kuitenkin kuulla, että näinkin kokeneen veneen miehistö oli sitä mieltä, että oli haastava keli biskajalla purjehduksen suhteen. Heillekin ristiaallokko oli ollut hankala, koska tuulta ei ollut paljoa, joten purjeet alkavat ns. paukuttaa, koska aallot pysäyttävät vauhdin. Hyvää matkaa Lintu! Toivottavasti nähdään vielä.

Seruaavana päivänä olin veneessä järjestelemässä ja siivoilemassa kun yhtä äkkiä kuulin ulkoa: Moikka tulittin tervehtimään kun nähtiin Suomen lippu! Mukava Canacen miehistö oli juuri saapunut Biskajan ylitykseltä satamaan ja sovimmekin heti, että käydään kaupungilla kävelyllä illalla. Samaisena iltapäivänä saapui satamaan myös Stella Polariksen miehistö. Heidät Aiski olikin tavannut jo aikaisemmin Kielin kanvavan kieppeillä. Näinhän meillä oli mukava Suomalaisten porukka ja heti alkoi yhteistyö. Naiset painelivat seuraavana päivänä taxilla paikalliseen Lidl markettiin muona täydennyksille. Homma saatiin kunnialla hoidettua, vaikka taxin hinnan kanssa jouduttiin vähän arpomaan kun ei muistettu opiskella Espanjalaisia numeroita. Onneksi kynä ja paperi auttavat vielä turistia hädässä!

Muutaman päivän satamatouhujen jälkeen oli aika lähteä ankkuri lahtia tutkimaan. Luoteis Espanjan rannikolla niitä on mukavasti ja ovat tosi suojaisia. Ensimmäinen kohde oli Playa De Camarinas niminen paikka. Yllättävää kyllä ankkurointi oli parempi vaihtoehto täällä kuin satama. Ainakin Omahan kääntäminen suhteellisen kovassa tuulessa kyseiseen aika pieneen satamaan olisi ollut haaste. (Täällä tutustuimme ensimmäistä kertaa windwall olosuhteisiin. Vuorten korkeus aiheuttaa sen, että lähellä rantaa jo pienikin tuuli nostaa tuulen jopa nelinkeraiseksi. Suositus on olla rannasta irti noin 3-5M, näin ollen ei tule yllättävää tuulta.) Ankkuripaikan viihtyisyyttä lisäsi myös se, että lyhyen jolla matkan päässä oli hieno hiekkaranta.

Saimme Aisikin kanssa kuulla, että pari ystäväväämme ovat motskari matkalla, tosin emme ehkä osanneet aavistaa, että he matkaavat noin 1000 km päivässä! Niin kuitenkin kävi ja illansuussa oli vierat majoitettu veneeseen ja kutsut laitettu uusille suomalaisille ystävillemme grilli iltaa varten. Homma hoitui näppärästi nyyttäri tyylillä ja aikaiseksi saatiin todella hyvää Entrecote pihviä (kiitokset taas Tammisen lihalle, joka on pakannut Omahan pakastimeen tätäkin herkkua), perunasalaattia, tuoresalaattia ja tietysti jälkkäreiksi vaahtokarkit ja yms. herkut. Tokihan me tehtiin ämpärillinen Sangriaa iltaa varten ja kyllähän sitä sitten kului jopa kaksi ämpärillistä. Todetaan nyt kuitenkin, että hedelmiä oli melkein puoli sankoa ja sangon koko oli (vain) 5L.

Säästä täytyy sen veran todeta, että lämmin aalto alkoi noin pari vuorokautta enne Espanjan rantaa ja lämpötila nousee koko ajan. Alkaa väri jo muutta minunkin kasvoilla, vaikka yritän aurinkoa parhaani mukaan vältellä. Aiski nyt on jo yhtä tumma kuin paikalliset.... Veden lämpö on vielä niin kylmää, että ei oikein tee mieli mennä uimaan ja minulta on vasta kastuneet jalat hiekkrannalle mennessä. 

Englannista Espanjaan

Falmouth oli viimenen määränpää Englannissa. Tämä on myös erittäin viehättävä paikka, vietimme kolme päivää jokisuistossa, laiturinpätkässä, odottaen sopivaa Biskajan ylitys keliä. Seikkailimme pitkin jokea Dinkyllä pieneen Truro nimiseen kaupunkiin ruokaostoksille. Tosiaan eihän me uskottu Harber Masteria kun hän sanoi, että voitte lähteä hieman ennen nousuvettä ja teillä on noin 2 tuntia aikaa käydä ostoksilla. Eipä siinä sen kummempaa tapahtunut kuin, että lähdettin innokkaasti vähän liian aikaisin ja joesta loppui vesi reilusti ennen kaupunkia. Ei muuta kuin takaisin odottelemaan muutama tunti ja uusi yritys. Nyt onnistuttiin ja löydettiin oikein hyvän kokoinen Tesco ruokakauppa jossa oli tosi hyvä valkoima kaikkea. Dinky täyteen sapuskaa ja takaisin Omahalle. Tosin joudutiiin odottelemaan porttien aukeamista noin tunti, koska kaupunki sulki portit ennekuin nousuvesi saavutti korkeimman tason. Tajusimme tämän tietenkin vasta sitten kun olimme tulossa takaisin päin ja portit olivat kiinni. Harmitti hieman kun olisi voinut käydä tutkimassa kaupunkia mieluummin kuin odottaa jollassa...

Valitettavasti meillä ei ollut enempää aikaa seikkailuille vaan piti valmistella venettä ylitystä varten, joten pari päivää meni nopeasti pelkästään järjestäen ja availlen vielä laatikoita, joita oli otettu matkaan mukaan. Biskajan ylitys päästiin aloittamaan maanantaina 22.8. Lähtö olikin sitten ajoissa eli klo 6.00. Täytynee tunnustaa, että uni ei oikein tahtonut tulla silmään edellisenä iltana, joten hyvä aloitus kun on yksi lähes nukkumaton yö takana.

Ensimmäinen vuorokausi oli vastatuulta, joka oli tiedostettu. Keli oli hieman epämukava minulle, joka voi pahoin varsinkin tällä tuulella. Toinen vuorokausi piti myös sisällään vanhaa mainikia Atlantin suunnalta sekä uutta aaltoa, noh milloin mistäkin suunnasta. Välillä tuntui, että aaltoja tulee vähän joka suunnasta ja tuntui, että tuulella ei ollut mitään tekemistä aaltojen suunnan kanssa. Sanoisin, että aivan suunnattoman ärsyttävä keikutus, joka kesti kahdessa ajanjaksossa noin puoli vuorokautta.

Yrjöhön siinä sitten tuli toisena päivänä. Nyt tiedän miksi inkivääriä suositellaan meripahoinvointiin, sen oksentaminen on miellyttävintä, jota olen oksentanut. Hapot eivät maistuneet suussa ollenkaan ja inkivääristä jäi hyvä jälkimaku suuhun. Tällä kertaa aloin syömään sitä liian myöhään ja pahoinvointi ehti yllättää. Sinne sitä sitten piti kontata lähimmälle reunalle ja työntää pää yli laidan (joka oli se väärä puoli) ja Aiski sai osansa tästä purkauksesta.

Minulla oli kaksi paikkaa, jossa pystyin olemaan voimatta pahoin toinen oli kannella ja toinen sisällä, mutta ainoastaan silmät kiinni. Onneksi meillä on pakastin ja olin tehnyt sinne ruokaa foliovuokiin, joten riitti pelkkä lämmitys ja sapuska oli valmis. I feel lucky! Täytyy sanoa, että pahan olon välttely onnistui joten kuten rannekkeiden ja inkiväärin voimalla, mutta välillä oli niin vetämätän olo, että tuntui kuin kaikki lihakset olisivat kadonneet kehosta pois kokonaan. Voi olla, että tuli juotua nestettä liian niukasti sekä oltua ulkona viimassa, joten janoa ei ehkä edes huomannut. Tottakai aloin parin päivän jälkeen tottumaan keinumiseen ja toiminta kyky parani pariksi viimeiseki päiväksi.

Noin vajaa puolet ajasta oli ehkä ihan jees. Jouduimme kuitenkin ajamaan koneella suhteellisen paljon, mikä tietty osui minun päivystys vuorolle ja yritin ainakin kovasti antaa Kapteenin levätä, mutta eihän se päivällä malttanut nukkua kuin pieniä torkkuja. Milloin piti säätää purjetta tai laittaa vesikonetta päälle tai tehdä tarkistuksia eri laitteisiin yms.

Yöt olivat minulle aika jännittäviä hetkiä, istuin usein ulkona ja monena yönä paistoi kuu ja tähtitaivas näkyi kirkkaana. Sain pari kertaa ohjelmaa Delfiineiltä, ne tulivat ilmeisesti iltapalalle kalaisille paikoille. Huomasimme, että silloin kun oli paljon lintuja ympärillä oli myös Delfiinejä. Viimeisenä yönä taisi jännitys ja väsyms purkautua ja piti tirauttaa itkut kun ei osannut käsitellä venettä niinkuin olisi halunnut. Vastaan tuli kalastaja alus (nuo ovat ikäviä yöllä kun menevät siksakkia milloin mihin suuntaan ja niillä saattaa olla pitkä verkot perässä, joten takaa niitä ei voi väistää) joka oli paikoillaan, olimme aikaisemmin jo joutuneet väistelemään verkkoja joissa oli valomerkit. Nyt tietysti oletin, että kalastaja aluksen vieressä olevat valot ovat verkkomerkkejä. Eivät olleet vaan lähestymisvalot Espanjan rannikkoon! Selvisihän se asia, mutta piti Kapteeni kuitenkin herättää kesken unien. Tämän lisäksi ukkosrintama oli rannikolla vastassa, mutta onneksi vältimme sen ja saimme tulla rauhassa kohti La Corunaa.

Saimme myös kunnian tavata pienen Pallopäävalaan. Istuimme molemmat päivällä salongissa ja sisään kuului jonkinlainen ääni, joka muistutti hieman lintua, mutta ei kuitenkaan. Ryntäsimme ulos katsomaan ja siellähän oli soma valas uimassa veneen kyljen lähellä. Ilmeiseti yritti jutella Omahan kanssa.

Kaiken kaikkiaan ylitys sujui suhtellisen hyvin, aikaa meni kaikkiaan 4 vrk. Olimme perillä perjantaina aamupäivällä ja maileja kertyi 505M.