Turisti on uusi vieraslaji.

Ranskan Polynesia, Tahiti, lockdown alkaa helpottamaan.

Pikkuhiljaa ihmiset alkavat liikkumaan. Kokoontumis rajoitukset ovat jo poistuneet ja alkoholiakin saa jo ostaa kaupoista joka päivä. Tällä hetkellä 9.6 rajat ovat maiden välillä vielä kiinni. Saamme alkaa liikkumaan Ranskan Polynesian rajojen sisäpuolella. Siihen pitää kuitenkin olla lupa. Sinänsä se ei ole ongelma, mutta viranomaisilta tulee välillä hyvinkin risitriitaista tietoa tarvittavista luvista ja asiakirjoista. Nämä säännökset ovat olleet voimassa jo kauemmin, mutta huomasimme, että kaikki saaret eivät ole pitäneet käytännöistä kiinni. Kaiketi jokaisella atollilla tai saarella pitäisi ilmoittautua paikalliselle poliisille. Huomasimme kuitenkin, että harvemmin vierailluilla atolleilla heillä ei ollut aavistustakaan mitä yritimme kertoa. Näin ollen emme ole ottaneet tätä asiaa kovin vakavasti.

Naapuri veneen miehistö menossa iltalenkille.

Lähes heti kun sulut alkoivat lieventyä, alkoi kummallisuuksia tapahtua. Veneilijät, jotka on pyydetty esim. Nuku Hivalta tulemaan suoraan Tahitille on haluttu kerätä Marina Tainan yhteyteen ikäänkuin karenssi alueelle. Lentokentän vieressä oleva ankkuripaikka on täyttynyt ja parhaillaan siellä oli 57 venettä. Normaalisti korkeintaan muutama odottamassa parempaa paikkaa tai tekemässä pikaisia ostoksia. Lisäksi kaikki ankkuripaikat kentältä Marina Tainaan saakka olivat täynnä. Tämä johti siihen, että paikalliset alkoivat hermostumaan veneilijöihin.

Olen yrittänyt pohtia mikä mahtoi olla syynä, mutta yhtä selkeää vastausta ei ole. Olen kuullut, että jotkin olisivat sitä mieltä, että veneet saastuttavat riutan yms. Toki tyhjennämme septimme mereen, mutta paikallisen tutkimuksen mukaan likaisin vesi tulee vuorilta alas sateiden mukana. Kaikilla jokien varsilla asuvilla ei todellakaan ole jätevesien puhdistusjärjestelmää. Mereen kuulumatonta roskaa tuskin kukaan veneilijöistä heittää mereen. Pikemminkin poimimme ylös, jos näemme kelluvan muovipullon tai muuta vastaavaa. Kalle kilpikonna saa kyllä laidan yli lentävän biojätteemme syötäväksi. Onhan se septin tyhjennys hieman hankalaa tyhjentää muualle kuin mereen, koska ei ole muuta paikkaa. Eikä saa liikkua.

Yksi syistä lienee maiseman pilaaminen veneellä. No, ehkä se sataman kaunein vene ei tee sitä. Valitettavasti tänne tulee paljon veneitä, jotka hylätään ankkuri alueelle ja häivytään maasta. Tässä Tainan vieressä olevassa ankkuri alueessa on ainakin 15 asumatonta venettä. Pahimmat niistä ovat jo uponneet ja osa uppoamassa. Lisäksi nämä irtoilevat poijuistaan kovempien tuulien aikaan ja toimivat pingpong pelin tavoin veneiden seassa. Olemme postanneet jokin aika sitten uponneesta katamaraanista kuvia ja kuulin nyt kanssa venelijältä, että he olivat ilmoittaneet jollekin viranomaiselle kohta uppoavasta aluksesta. Vastaus oli, että heitä ei kiinnosta, jollette maksa veneen tyhjennystä. No ei kai sitä toisen venettä voi maksaa, mutta halvempaa olisi siirtää alus pois kun se vielä kelluu?

Näin voi käydä, kuva Tahitin pohjoinen sisäänkäynnin puoli.

Olimme pahimman lockdownin ankkurissa parin moorigissa olevan veneen välissä. Kaikissa oli asukas kunnes eräänä päivänä yhden veneen asukas muuttikin kauempana olevaan hylättyyn veneeseen. Ihmettelin kovin, että mitenkäs se aluksensa noin jätti? Sillä on varmaan jokin ötökkä ongelma? Olimme vähän ihmetelleet tämän ”kipparin” valjua suhtautumista alukseensa, sillä hän roikotti lähes uponnutta jollaa veneen kyljellä köydessä. Tuntui muutenkin, että ei paljon välitä korjailla revenneitä purjesuojia yms. Parin päivän päästä tämän ”kipparin” muutosta toiseen veneeseen tuli poijun oikea omistaja ja hilasi tämän heitteille jätetyn veneen ankkuriin sisemmälle lahteen. Veneessä asuva setä ei sitten ollutkaan omistaja vaan asukki, joka hyödynsi hylätyn veneen itselleen. En yhtään ihmettele, että täällä aletaan pyytää vakuutusta siltä varalta, että alus uppoaa. Aika usein kuulee myös riutalle ajautuineista aluksista. Eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu.

Nyt täällä on varmasti enemmän hylättyjä veneitä kuin aikaisemmin sillä täältä lähes pakotettiin lähtemään kaikki ulkomaalaiset. Tosin paikka veneelle piti löytyä. Onhan se mahdollista, että kaikilla ei ole varaa pitää melkoisen kalliissa marinassa aluksiaan. Näin ollen ne jätetään ankuriin, kenties joku niiden perään sitten katsoo?

Tähän väliin päivän ompelutyö, köysipussi Genuan köysille, edellinen hajosi pölyksi.

Kipparin synttäripäivänä on perinteisesti grillattu. Vähän on pieni nuotio, mutta ruoka oli hyvää.

Kipparin tapa seurata ankkurointia. Ankkuri on keskipisteessä ja sitten lisätään reunimmaiset merkit missä vene käy. Mahdollinen regaaminen on helpompi huomata. Varsinkin yöllä pääsee tilanteen tasalle nopeasti. Tätä käytetään ensimmäisinä ankkurointi päivinä uudessa paikassa sekä kelin ollessa tuulinen.

Ilmeisesti Tahitin viranomaiset (tai satamaviranomaiset tms.) haluavat tyhjentää koko alueen ankkuroinnista vapaaksi alkaen Papeteen sisääntulosta aina Tainan ulosmeno väylään saakka. Tämä on erikoinen tilanne sillä tuo alue on ainoa mistä voi tulla kaupunkiin ja saada tarvittavat täydennykset, sairaanhoidot, polttoaineet yms tehtyä. Marinassa tai poijussa olossa ei sinsänsä ole mitään vikaa, mutta kummassakaan tapauksessa paikat eivät tällä hetkellä riitä kaikille veneilijöille. Onko siis viisasta tyhjentää alue veneistä (suututtaa veneilijät) ennekuin on tarjota vaihtoehtoa? Tätä asiaa on nyt väännetty viikoittain ja jotkin viranomaisten tahot ovat häätäneet veneitä pois lentokenttä ankkurista ja käskeneet tulemaan Tainan ankkuriin, joka on tällä hetkellä kielletty ankkurointi alue. Muutakaan ei nyt ole tarjolla, joten?!!! Omaha on nyt siis ankkurissa ainoassa alueessa joka on merkattu kielletyksi, muualla olisi ilmeiseti lainkin mukaan mahdollista ankkuroida, mutta jokin taho käy ajamassa aluksia pois aika ajoin. Tilanne on siis aika tulenarka Tahitilla. Vähän samanlaista viestiä on kuulunut Moorealta. Oudointa tässä on nyt se, että kaikki veneet on käsketty tänne ja nyt paikalliset haluavat veneistä eroon.

En oikein ymmärrä, että yksi maailman hienoimmista paikoista veneillä on tässä tilanteessa. Tänne pitäisi houkutella veneilijöitä, ei yrittää päästä niistä eroon. Tämä venekielteisyys on onneksi vain Tahiti, Moorea, Bora Bora alueilla pahin. Esimerkisi Nuku Hiva ja sen ympärys saaret suorastaan paapovat venelijöitä. Kuulin mm. että Nuku Hivalla paikalliset olivat tuoneet lahjoina isoja hedelmäkoreja veneilijöille. Viesti oli, että teillä veneilijöllä lockdown on varmasti vaikeampi kuin muilla. Kaupungin pormestari halusi tsempata meitä! Mikä ihana viesti, vaikka en itse päässytkään paikalle sitä näkemään, lämmittä se silti minuakin. He näkevät meidät tulona kun Society saaret pitävät meitä suurimmaksi osaksi riesana. Kuulin myös toisen tarinan, jossa veneilijä oli pitkään sulun jälkeen ollut ensimmäisiä asiakkaita. Paikallinen ravintola yrittäjä oli tuonut heille hedelmiä, sillä ne olisivat pilaantuneet muutoin. Ei suostunut ottamaan rahaa vastaan, joten veneilijät olivat tuoneet hänelle myöhemmin lahjoja. Tästä he olivat kyynel silmin kiitollisia ja siitä, että veneilijät tulevat / ovat jo täällä pitämässä ravintoloita toiminnassa. Kaikki muut turistit puuttuvat kokonaan.

Autoiltiin Melina kipparin kera pitkin Tahitia. Tämä kuva Venus pointilta.

Venus pointin "selitys" en ihan ymmärrä tätä, mutta jokaine lukekoon itse.

Varsinainen Venus point

Kivat värit kirkossa.

Piipahdimme kaupungissa pitkästä aikaan kaupoissa ja tietty tarvitsimme taas vaihteeksi uudet akkupaketit. Tämä ei kuitenkaan ollut pointtini vaan kun menimme kauppaan ja puhuimme englantia, poikkeuksetta myyjät ihmettelivät mistä olemme tulleet? Kysymysmerkki ei olisi voinut näkyä selvemmin myyjien pään päällä. Lennot alkavat Tahitille vasta 15.7. Selitämme, joka kerran, asumme veneessä ja tulimme tänne jo vuosi sitten. Jäimme tänne jumiin. Kaikki ovat suhtautuneet positiivisesti, vaikka mieleen tuleekin nyt, että turisti on uusi vieraslaji.

Tämmöiset akut tällä kertaa, toivottavasti kestää kauemmin kuin edelliset. Päädyimme laittamaan isommat akut, joten 3 riittää saamaan riittävän ampeerituntimäärän, ehkä isompi koko antaa enemmän käyttötunteja? Ja juu Lithium akut ovat vielä liian hintavat meille.

Veikkaan, että Carrefourin kassa tädit tunnistaa veneilijät hyvinkin helposti. Kärryt täynnä tavaraa ja melkoisen paljon tölkkiruokaa. Tosin kyllä minäkin tunnistan toisen veneilijän kaupassa. Viimeistään vähän haalistuneista vaatteista ja vähän suolan sävyttämistä shortseista. Lierihattu päässä ja väri vähän vaaleampi kuin Polynesialaisilla. Se nyt vaan on niin, että puuvilla haalistuu täällä tosi nopeasti. Juuri revin pari tyynyliinaa ja aluslakanaa räsyiksi Aiskille. Auringossa kuivattamisella on riskinsä.

Veneen pohjan pesu täytyy nyt tehdä noin kahden viikon välein. Paljon parjattuja parnakkeleja ei ole vielä näkynyt, mutta pientä levää ja näkkiä alkaa kasvaa. Omahan myrkkymaali on pehmeä ja uusittu Chilessä. Sen ikä on nyt noin 19kk. Maali on ilmeisesti tarkoitettu kylmille vesille eikä se toimi täällä. Yritämme kuitenkin elää tämän kanssa vielä jonkun aikaa. Tietää siis paljon sukellusta ja snorklausta veneen ympärillä. Vesi on nyt todella kirkasta. Viikon etelätuuli toi Marina Tainan riutan sisälle kylmää vettä ja kylmää ilmaa. Nyt on talvi ja lämpötila saattaa pudota +20 asteeseen. Hiisi olen jo parin yönä harkinnut peiton kaivamista kaapista. Minä nautin viileistä öistä silti, Kaputeeni on vähän toista mieltä.

Käytiin me oikein lomallakin. Melinan Kapteeni halusi piipahtaa Mooreassa, joten pääsimme mukaan miehistöksi. Mukava myötätuuli Cook Bayhin mennessä ja kivan aurinkoinen päivä palkinnoksi. Rantakuppila, jossa olimme käyneet aikaisemmin oli suljettu. Onneksi löytyi toinen mukava kahvila josta saatiin vatsan täytettä. Kiitokset Melinalle ja Ilkalle mukavasta lomasta!

Olihan Cook Bayssä muutama tuttu vene Nuku Hivan keikalta. Leyla ja Taipan. Taipan on varmaan jo menossa kohti Australiaa ja Leyla lähtee viimeistään syyskuussa. Heillä pitäisi olla oikeus mennä noihin maihin suluista huolimatta. Toivottavasti mekin päästään jatkaamaan matkaa. 

 

Melina ja Kippari Ilkka Tainan satamassa.

Matkalla Mooreaan, Aiski sai ohjata Melinaa.

Hyvin tämä Melina purjehtii, meno reipasta ja kuitenkin tasaista.

Yksi maailman paikoista, joissa kannattaa kuulemma käydä ennen kuolemaa. Paikallinen ravintola Moorean Cook Bayssa, ei tosin ollut auki.

Cook Bayn vuoret.

Yksi Cook Bayn kirkoista. Näyttää vähän vanhemmalta.

Melina pilkistää kuvan keskeltä Cook Bayssä.

Olemme tässä pohtineet asioita ja kenties joudumme hieman miettimään mihin maihin uskallamme edes mennä. Köyhemmät maat eivät välttämättä saa virusta kuriin. Eikä siellä välttämättä ole meille hoitoa, jos satumme viruksen saamaan. Tämä aiheuttaa hieman miettimistä. Voi olla, että jää useampi maa välistä. Nämä tyynenmeren pikkusaaret sen sijaan saattaavat olla hyvinkin turvallisia paikkoja. Ainakin Tahitilta on saatu virus häviämään kokonaan. Kuolleita 0, joten ei voi muuta sanoa kuin welldone Polynesia! Toivottavasti se ei tule uudestaan kun turisti lennot alkavat heinäkuussa. Cook saaret olisi seuraava kohde. He avaavat rajat omille kansalaisille ja työluvan saaneille 19.6. Australia ja Uusi seelanti on vielä arvoitus. Erään veneilijä ystävämme puoliso odottaa Australiassa milloin pääsisi tulemaan tänne takaisin. Kävivät piipahtamassa Ausseissa, heillä oli viikon väli paluu lennoissa. Toinen jäi sitten jumiin Australiaan ja toinen Tahitille. Lisää uutisia odotellessa.