Vihdoin mereen telakalta!

Telakalla olon loppurutistus oli melkoinen ja paiskimme töitä myöhään yöhön viimeiset pari viikkoa.  Pahoittelut lukijoille, päivitykset vaativat kertakaikkiaan blokin osalta liikaa energiaa ja vene oli sijoitettava etusijalle. Aikataulu painoi päälle sillä Caribialla piti olla alunperin ennen joulua. Hommat saatiin kuitenkin suhteellisen hyvin päätökseen ja Omaha laksettiin veteen keskiviikkona 8.12. Lasku onnistui suunnitellusti ja jäimme poijuun viimeistelemään rikiä muutamaksi tunniksi. Käytännössä olimme valvoneet myöhään yöhön, joten väsymys painoi, mutta merelle teki jo kaikkien mieli!

Paasaantoisesti kaikki meni hyvin, tosin maalauksen suhteen joudumme tekemaan viela paikkauksia silla ruostetarhroja on jo ilmaanutnut. Lahinna maalausta pitaa paikata hitsausten kohdalta, ruiskulla tehty maalaus ei ilmeisesti mennyt riittavan syvalle hitsaussaumoihin. Hintatasokin tuli loppujen lopuksi kohtuulliseksi ja henkilokunta oli todella mukavaa ja avuliasta. Omahan uusi varitys on nyt Industrial Red ja kansi on variltaan Dolphins Grey. Saa nahda tykkaako Delfiinit.

Ennenkuin jatkan tarinaa haluan kiittää telkalla meidän venettä työstänyttä henkilökuntaa. Iso kiitos David, Peter, Dancing Queen:- sekä erityisesti Dan, joka teki suurimman osan työstä Omahalla.

Illansuussa pääsimme lähtemään kohti Gibraltaria, vaikka keli olikin vastainen ja suhteellisen kova. Omahalle se on kuitenkin mahdollinen. Olimme telakalla pienennyttäneet vanhan isopurjeen, joten se oli jo valmiiksi reivattu. Kohti Gibistä meitä lähti kolmen hengen miehistö, Mika on mukanamme hyvänä vahvistuksena. Kelistä kehkeytyi aikamoisen voimakas, se oli enemmän kuin luvattu ennuste. Puskimme koneella vastatuuleen yli kolmen metrin aallokossa, paikoin se nousi jopa viiteen metriin. Tuulen nopeus nousi 15-20m / s.

Ensimmaisen vuorokauden aikana totesimme, etta polttoaine ei tule riittämään ja kävimme tankkaamassa lisää Portugalin ja Espanjan rajajoella. Ennen tätä oli jo ehtinyt tapahtua vastoinkäymisiä. Isopurje repesi yöllä ylhaaltä, joten jouduimme pakkaamaan  sen pois ja jatkamaan pelkällä fokalla moottorointia. Kun Kapteeni oli pakkaamassa sprayhoodin katolla purjetta, mina vahdissa ja Mika apuna kannella, huomasin sivusta vyoryvan valkoisen aallon tulevan mustasta yosta. Muuta en voinut tehda kuin huutaa VARO AALTO. Onneksi kaikki pysyivat kyydissa, Kapteenikin totesi alas katolta tullessan, etta mistas tuo tuli?

Lisäksi pilssihalytin laukesi, vettä oli tullut veneeseen jonkin verran ja Kapteeni joutui tyhjentamään pilssejä pitkin yötä. Osa vedestä tuli uusien keulan kulkuvalojen läpivienneistä ja jonkin verran ankkuriketjun aukosta, vaikka se olikin tulpattu. Aallot kuitenkin löivät kannen yli jatkuvasti, joten pienikin vuoto osoittautui niin isoksi, että pilssihälyttimet laukesivat. Lisäksi sitlooran vedenpoistoaukkojen ylareunassa oli vanha läpivienti, joka piti olla riittävän ylhäällä, mutta eipä ollut tähän keliin. Näin ollen konehuonekin sai suolavesihuuhtelun. Onneksi Kapteeni on laittanut pilssihälyttimen myös tähän tilaan! Myöhemmin osoittautui, että kyljessä jossakin vaiheessa käytössä ollut kakkatankin tyhjennys reikä oli myös heikko kohta ja siitakin tuli vettä sisään. No nyt sekin on tulpattu.

Matruusi oli varautunut tähän keliin pahoinvointipillereillä ja saanut apteekista ohjeeksi, että yksi pilleri noin 6h ennen lähtöä ja sitten tarpeen mukaan. Ohje olisi pitänyt olla, että yksi pilleri ennen lähtöä ja sitten noin 6 tunnin välein lisää. Arvaatte siis että olin aika huonossa kunnossa ja oksennusta ei voinut välttää. Lisähaasteen olotilaan teki sen, että osa purjesäkeista, jotka ovat sänkyjemme välissä karsinoituna perään, tulivat vessamatkalla vastaan kovan kelin vuoksi, joten jouduin konttamaan tavaravuorten yli perävessaan. Yritin kuitenkin ottaa pillerin uudestaan ja kerran sen oksensin pois, mutta toisen sain pidettyä sisällä sen aikaa, että vaikutus alkoi ja olo helpottui. Eikun kannelle ottamaan suolavesikasteita. Niistä taytyy mainita, että yllättäen ne tuntuivat lämpimältä pimeässä yössä. Kun ei myöskään nähnyt aaltojen kokoa niin mikäs siinä istuessa! No ei tosiaan kyllä vähän hirvitti, vaikka Kapteeni vakuuttukin, ettei tämä ole vielä paha keli.

Vihdoin Gibiksen satama alkoi näkyä ja aloimme rantautua. Valitettavasti emme mahtuneet ensimmäiseen emmekä vielä toiseekaan satamaan ja näin ollen päädyimme Espanjan puolelle. Olihan se huikeaa kun pimeys alkoi laskeutua ja meitä olikin parin ”satama täynnä” viestin jälkeen neljä marineroa vastaan ottamassa laiturilla. Kapteeni kävi oikein kädestä pitäen kiittämässä hyvästä palvelusta! Lienee tarpeetonta mainita, että väsymys alkoi olla melkoinen parin päivän merellä olon jälkeen. Tyly vastaanotto pariin otteeseen ja sen jälkeen ystävällinen palvelu saavat kovemmankin kaverin herkistymään. Varsinkin kun tietää, että vaurioita on tullut ja pitää päästä tarkistamaan paikat.

Seuraavana aamuna alkoi pilssien tarkastus ja kävi ilmi, että pilsiin oli jostakin ilmestynyt riisiä. Tarkempi selvitys osoitti, että yksi ruokatynnyreistämme oli hangannut itsensä auki kelissä. Vaikka tynnyri ei ollut kaatunut oli se ollut niin täynnä, että muutama kilo riisiä löytyi pilsiin pohjalta. Siinähän sitä riitti siivoamista, kaikki salongin pilsiin aluset tyhjennettävä ja pestävä. Muita vaurioita ei em. lisäksi ei veneeseen tullut. Miehistömme vahvistus oli kelissä kaatunut kahdesti vinsiin päälle ja kylkiluut olivat saaneet kovan iskun. Sairaalassa käynti osoitti, että siellä on hiusmurtuma. Särkylääkkeiden avulla olotila lienee on jollakin lailla siedettävä. 

Samainen päivä toi tullessan pellavapäisen Anton pojan laiturille, Stella Polariksen poppoo oli meitä jälleen vastassa! Saimme siis pikaisesti apua sekä ruokakauppojen löytämiseen, että purjeen korjaukseen. Noin kahden päivän päästä vene oli siivottu, purje korjattu, polttoaineet tankattu ja lisää ruokaa punkrattu veneen uumeniin. Iso kiitos taas Stellan porukalle kaikesta avusta ja myötäisiä virtauksia Välimeren suuntaan.

Portugal, Portimao, telakointi ja miten se hoitui.

Telakalla on tarkoitus hiekkapuhaltaa ja maalata vene ulkopuolelta. Nousimme ylös suurella Travel Lift nostimella, suomalaisittain puhuttanee Lukista. Ensimmäisenä piti tietysti yrittää peruuttaa Omaha Lukkiin. Arvaatte, että ei onnistunut. Aiski yritti sitä monesti, mutta ilman keulapotkuria, suhteellisen pitkällä kölillä ja raskaalla varustuksella puhumattakaan nouseveden aihettamasta virtauksesta ja tuulesta – ei mitään mahdollisuuksia. 

Siella se Lukki odottaa meita.

Telakan nostajien mukaan emme mahtuisi lukkiin keula edellä, koska Genuan rulla ei mahtuisi lukin sisään. Vaihtoehdot olivat irroittaa Genua tai vaihtaa telakkaa. Aiskin ripeä vastaus oli, että tulkaa tunnin päästä uudestaan niin irroitamme rullan. Kiinnityimme odotus ”poijuun” joka oli hervottoman kokoinen puinen pollari ruosteisine lenkkineen. Siihen sitten taiteilin pukströötin päällä seisomalla meidät kiinni. Hiukan hirvitti, mutta käsky mikä käsky niin olihan se tehtävä. Rulla oli irti alle tunnissa ja pääsimme ajamaan lukin sisään. Kyllä Kapteenia jännitti miten kaikki onnistuu, minä en osannut tuota sen kummemmin pelätä kunhan otin kuvia sieltä täältä.

Veneen takan pollari johon jouduimme kiinnittymaan.

Tassa ollaan jo vaihtamassa paikkaa hiekkapuhalluspaikalle, Kapteeni seuraa kuin hai laivaa.

Meidät kuljetettiin suurelle telakka aluelle lukuisten veneiden sekaan. Hyvä puoli oli se, että vessa ja suihku olivat suhteellisen lähellä. Vaikka Omahassa onkin 115 litrainen ”kakkatankki” niin koko telakalla olo aikaa se ei riittäisi edes säästelemällä.

Aloimme heti tyhjentämään kantta, jotta hiekkapuhallus olisi mahdollisimman helppo tehdä. Samalla pyysimme tarjouksia telakka alueella työskenteleviltä yrityksiltä. Niistä kolme tekee hiekkapuhallusta ja maalausta. Voittaja löytyi ja saimme heiltä tarjouksen kaikista nopeimmin ja asiallisella tarjouksen esittelyllä. Tosin hinta oli yllättää meidät, vaikka olimme varautuneet tiettyyn summaan niin se ylitettiin reilusti. Katsotaan mikä on lopullinen summa kun kaikki hommat on tehty. Aiski yrittää tehdä itse paljon siivoustyötä ja käsin tehtäviä hiontoja, joita tulee olemaan varsinkin dog housessa (ohajuskoppi), ikkunoiden vierustoilla.

Ensin kuitenkin tarvitaan hitsari korjaamaan kölissä oleva monttu. Se syntyi ”From Finnish rock, what is really hard” Porkkalan edustalla matkalla Stora Halsöstä Kantvikin satamaan. Eikä muuten ole merkitty karttaan, tosin emme olleet väylälläkään... No joo näillä ei täällä ole kiviä kovinkaan paljoa, lähinnä hiekka kasoja. Kölin korjaaminen on tehtävä huolella sillä siinä sijaitsee Omahan päätankki, joka on noin 800L. Tähän asti on tultu päivätankilla, joka on noin 150L ja vara kanistereilla, joissa on yhteensä 200L polttoainetta.

Odottelimme aloitusta urakalle noin kaksi viikkoa ennekuin alkoi tapahtua mitään konkreettista. Olimme siis liian myöhään liikkeellä ja jouduimme odottamaan hitsaria jonkin aikaa. Lisäksi olimme kiiltävien veneiden välissä, joten hiekkapuhallus ei onnistuisi mitenkään tässä kohtaa. Meidät siirrettiin patistelun jälkeen ylhäiseen yksinäisyyteen telkalla olevien rakennusten väliin, jossa kaikki työkalut ja työntekijöiden tilat sijaitsevat. Asun siis keskellä hallikeskittymää, jossa pyörii koko ajan työmiehiä menossa ja tulossa ja olemme ainoa iso vene pihalla ja melkein kiinni ohi kulkevassa tiessä. Eipä se haittaa kunhan hommat hoituvat ja varmasti hoituvatkin sillä ainakin työkalut ovat lähellä!

Ahtaasta portista sisaan, kauhistuttaako?

Vihdoin omassa kolossa. Fokan rulla on aika tiukilla.

Hitsari ei pystynyt tekemään koko paikkausta kokonaan sillä köli on niin lähellä maan pintaa, että hitsaajan pää ei mahdu kölin ja maan väliin. Näin ollen se vuotaa vieläkin ja lopullinen hitsaus tehdään hiekkapuhalluksen ja maalauksen jälkeen. Toinen vastoinkäyminen syntyi toimimattomasta  hiekkapuhallukseen käytettävästä paineilmakomperssorista se ei antanut riittävästi painetta puhallukseen. Maanantaina kokeiltiin puhallusta, ei toiminut, tiistai oli pyha, keskiviikkona kokeiltiin kikka kakkosta, ei toiminut, uusi kompura saapui perjantaina, joten tyot paastiin aloittamaan vasta seuraavana maanantaina. Nain ollen tämä aiheutti viikon myöhästymisen.

Sillä aikaa kun odotelimme jotain tapahtuvaksi ehdimme tehdä kaikkea pieniä huolto hommia veneessä. Matruusin kontolle jäi mitoittaa kanteen tulevat Tretmasters liukueste palat ja leikata ne valmiiksi. Hommaan meni yllättäen melkein 5pvä, joten ei ihan pikkujutusta ollutkaan kysymys. Piirsin  ensin paperista palat ja leikkasin jokaisen pyöristyksen jokaiseen kulmaan... huh olihan tekemistä. Kaiken kaikkiaan paloja kului 20kpl. Toki hukkapaloja jää, mutta minkäs teet kun Kaputeeni on niin tarkka, koko kansi pitää täyttää. Onhan tämä iso turvallisuus asia, jalat pitävät matolla kovassakin kelissä (kapteenin huomautus, JA LUMISOHJOSSA!), joten olen samaa mieltä. 

Teimme myös lifeline suunnitelman valmiiksi ja kannelle on hitsattu pari lisä lenkkiä vaijeria varten, joka laitetaan kulkemaan ruorilta keulaan saakka. Tähän voidaan kiinnittää valjaista tai pelastusliivistä henkilö kiinni. Esimerkisi yövahdit on syytä olla klipsattuna veneeseen tai kun syystä tai toisesta pitää mennä keulakannelle tekemään säätöjä. Tarkoitushan on pysyä veneessä!

Kannelle on tulossa myös Bimini, joka suojaa perän mastolle asti auringolta, tämä on matruusin homma, mutta se voidaan mitoittaa vasta hiekkapuhalluksen jälkeen kun saadaan kiinnityskaaret kohdalleen. Biminin päälle on tulossa aurinkopaneeleja 2kpl. Olemme myös huomanneet, että iso osa mukavuuttaa kuumalla ilmalla tulee siitä, että ohjauskopin ikkunat on suojattu. Lämpötila veneessä ei nouse liian korkeaksi. Näiden kaavat on jo mitoitettu, mutta en voi leikata kangasta, ennkuin tiedän minkä verran bimini tarvitsee sitä.

Kapteeni on laittanut peräakseliin ”kumitutin” kuulemma nimeltään Black Jack tai pitäisikö sanoa Matruusi on laittanut sillä kaputeeni tuli tuskastuneena sanomaan kun palasin ostoksilta veneelle, että ei saa kiinnitettyä tuttia ja on koko päivän yrittänyt. Ajattelin sitten tottahan mennä auttamaan vaikken asiasta mitään ymmärtänyt vaan kun Kapteenin äänensävy oli sellainen, että nyt tarvitaan kuuntelua ja sympatiaa tai jotakin sinnepäin tai menee hermo lopullisesti... ja kas sehän sutjahti paikoilleen sen kummempia hikoilematta. Onhan Matruusilla joskus taito hyppysissä peräakselin korjaamisessakin puhumattakaan kaikesta oheistoiminnasta mitä veneellä tarvitaan sen jälkeen kun tekniikka pelaa. Kyllä nauroin, Kapteeni ei vielä siinä vaiheessa, mutta ehkä kun lukee tämän niin hymyilyttää jo.

Veneeseen tulee myös liesituuletin ja on se hienoa kun tajuaa, että rasvasuodatin tarvitaankin hormiputkia varten! Hah veneessä ei ole hormia vaan puhalluksen voi järjestää suoraan katon läpi Spray hoodin alle. Omahassa keittiö ja liesi sijaitsevat jo am. Dog housessa. Näin ollen tulee vain metalli ritilä ja puhalluksen hoitaa tietokone puhallin. Toki laitan ritilän taakse ilman puhdistamiseen tarkoittettua kuitukankaan näköistä fylliä. Tosin lopullinen asennus jää siihen vaiheeseen kun vene on maalattu. Sitten nähdään toimiiko.

Olen havainnut enemmän kuin loistavaksi tuotteeksi Suomalaisen Stalan valmistamat Cook silikonialustat. Minulla on niitä entuudestaan 3kpl, mutta päätin tilata kolme lisää. Näiden erinomaisuus piilee siinä, että ne ovat silikonia ja näin ollen kestävät kuumaa ja mikä parasta omaavat erittäin hyvät kitka ominaisuudet puhumattakaan hygienisyydestä. Perinteinen liukusetematto on ihan ok, mutta en oikein pidä siitä, että varsinkin tiskipöydän lähellä ne kastuvat ja imevät veden itseensä ne eivät myöskään omaa kuumuuden kestoa. Stalan cook alusta sen sijaan pysyy altakin kuivana eikä ime itseensä mitään ruoka aineita. Sen kuumuuden kestävyys on 250 astetta, joten siinä voi tarvittaessa paistaa vaikka pitsan, jos on päässyt leivinpaperi loppumaan. Olenkin päättänyt vuorata keittiön laskutason näillä reilun kokoisilla matoilla (25cmx36cm), jolloin voin laskea kattilan mihin tahansa keittiössä. Lisäksi näitä tulee 2kpl salongin pöydälle. Suosittelen!

Näiden edellä kerrottujen asioiden lisäksi on tehty paljon muutakin, mm. Valaistusta, jota en nyt lähde sen tarkemmin kertomaan. Vaikeutensa on ollut niissäkin, milloin puuttuu oikeanlaista kytkintä tai ei saada himmennystä ja riittävää valotehoa vaikka miten yrittää. Nyt on kuitenkin oikeita osia tulossa ja valaistus saatanee riittäväksi. Pimeyshän alkaa täällä jo klo 18­-19 aikaan.

Viimein aloitettiin hiekkapuhallus sitä nyt tehty 5pvä joten voitte arvata, että olen kyllästynyt shoppailuun! Joka päivä pelkkää kaupoissa pyörimistä aamusta iltaan, koska veneellä on mahdotonta olla. No ei tosiaan ihaan kivaahan se on, tavaraa vaan on jo liikakin, joten enempää ei tarvitse hankkia.

Asiaan, hiekkapuhallus alkoi kannesta, jossa oli suurin työ, noin 3pvä ja suurin määrä hiekkaa pitää siivota pois kannelta joka ilta. Lisäksi Aiski on pudottanut hiekat rakennustelineiltä ja lakaissut veneen pohjan alta hiekat kasaan, josta ne lapioidaan suursäkkeihin takaisin. Minä sitten letkulla huuhtomaan kantta ja suihkuttelemaan loput hiekat alas. Sitä hiekkaa on nyt sitten joka paikassa, valitettavasti jonkin verran myös sisällä, vaikka kaikki ilma aukot on tukittu ja luukut tiivistetty. Ilma aukkojen tukkiminen tietysti aiheuttaa sen, että sisällä on päivällä kohtuullisen lämmintä ja huono ilma. Tuuletus voidaan tehdä vasta siivouksen jälkeen jolloin kello onkin jo paljon, ruokaa ja nukkumaan....

Ensimmainen kerros pohjamaalia on saatu veneeseen. Sekin kesti yllattävan kauan noin 5pvä. Tämän jalkeen on purettu kaikki suojaukset ja aloitettu hiekan poisto kannelta ja veneestä. Nyt tietysti tulee mieleen, että miksi vasta maalauksen jälkeen. Ilmeisesti ensimmäinen kerros on saatava suhteellisen rivakasti paikoilleen, koska ruostuminen alkaa nopeasti ja nyt voidaan tarkastella pintaa paremmin ja katsoa paikat mitkä tarvitsevat erityishuomiota. Ainakin kaikki ikkunoiden puitteet hiotaan käsin ennen seuraavia kerroksia. Toivottavasti tämän jälkeen päästään suihkimaan maalia vähän nopeammalla tahdilla. Valitettavasti jouduimme vetämään uuden kerroksen pohjamaalia sillä ensimmäinen kerros oli liian ohut ja ruoste tuli paikoin läpi. Tästä aiheutui muutaman päivän viivästys.

Pohjamaalia ja hiontaa.

Ja suojauksia.

 

Toinen kerros pohjamaalia on väriltään harmaa. Ensimmäinen on marjapuuronpunainen. Nyt ollaan päästy siihen vaiheeseen, että kyljet on saatu lopulliseen väriin (pintaväriä tuli kolme kerrosta) ja pohjaan vedetään myrkkymaaleja. Vielä puuttuu kansi, jonka jälkeen päästään asentamaan liukuestematot kanteen ja rakentamaan kansivarustus takaisin paikoilleen. Onneksi olemme saaneet yhden miehistön jäsenen mukaan auttamaan. Mika on saapunut Madridin kautta luoksemme Portimaoon, jotta päästään matkaan pikimmiten. Mikä mieletön juttu meidän kannaltamme ja suunnaton apu Aiskille. Minä en ihan aina löydä juuri oikeaa työkalua tai osaa ratkaista rakennusteknisiä ongelmia. 

Eilinen kylkien maalaus päivä oli todella jännittävä ja kiireinen. Kävi nimittäin niin, että kaikki kannen suojaukset oli tehty valmiiksi edellisenä iltana, jotta päästään aamusta maalamaan Omahan kyljet ja ehditään loppuun saakka ennen iltakastetta. Kuinkas kävikään, yöllä tuli pieni sadekuuro ja kaikki suojaukset oli tehtavä uudestaan aamulla. Kansi kuivattava ja suojaukset tehtavä uudestaan. Se ei näytä hyvältä kun vesinoro kulkee kannelta kylkeä pitkin kun maalausta tehdään. Sää teki meille ison ongleman. Juuri kun saimme suojauksen tehtyä uudestaan ja kuivattua kannen tuli uusi sadekuuro. Kaikki oli aloitettava alusta jo kolmannen kerran. Kannen kuivaus suojamuovinen päältä, patojen rakentaminen niihin paikkohin mistä vesi on suunniteltu kulkemaan pois kannelta. Emme voineet irroittaa ihan kaikkia muoveja kannelta, joten ne oli kuivattava parhaamme mukaan. Onneksi oli räsyjä ja Danin vaimolta lainaan saatu lattiasieni kuivain. Se toimi yllattävän hyvin kuivaamiseen. Toivottavasti siitä on vielä jotakin jäljellä kun se palautuu hänelle. Huh huh olipahan juoksemista ylös alas rakennustelineitä. Mainitsempa vielä, että aurinko paistoi samaan aikaan kun vesikuuro yllätti.

Seuraavana päiväksi eli perjantaiksi ja koko viikonlopuksi oli luvattu sadetta, joten siksi kiirehdimme maalausta torstaina pienellä riskilläkin. Eihän tuota ole vielä tullut vaikka on perjantai ja kello on jo kohta puoli viisi.... Hyvä niin sillä kerrankin asiat tapahtuvat nopeammin kuin osasimme odottaa JEEEEE!

Portugal, makuja Englannista.

Olemme olleet muutamana viikonloppuna ”lomalla telakalta” Aiskin tädin luona lähellä Portimaon satamaa. Yksi syistä, jonka vuoksi tulimme juuri tälle telkalle on ns. paikallistuki. Toki iso asia on, että voimme asua veneessä ja näin ollen säästämme hotellikulut. Lisäksi saamme itse tehdä huoltoja telakalla oman mielemme mukaan.

Jatta täti on kuitekin ollut korvaamaton tuki ajeluttaessaan meitä pitkin poikin erilaisia kauppoja ja etsiessaan meille milloin mitäkin osaa, jota satumme tarvitsemaan. Telakalla on toki muutamia vene tarvikeliikkeitä, mutta hinnat ovat osin jopa kalliimpia kuin suomessa. Moni asia löytyy edullisemmin ns. tavallisesta liikkeestä kuin venetarvikeliikkeesta. Onhan tämä asia tuttu meille jo suomessakin. 

Jatta on miehensä Chrisin kanssa asunut kauan Englannissa ennen muuttoaan Portugaliin. Olemme siis saaneet tutustua moneen perin Englantilaiseen tapaan. Ensimmäinen niistä on varmasti kaikkien tietämä kuumavesipullon käyttö vuoteessa. Chris ystävällisesti täytti meille heti ensimmäisenä iltana kumiset kuumavesipullot, joissa oli teddykarvaiset suojukset päällä. Nämä sitten ihmeissäni kiikutin sänkyyn peittojen alle pari tuntia ennen nukkumaanmenoa. Voi mikä ihana tapa kohdella meitä. Sen verran niista innostuttiin, että veneeseen on nyt hankittu muutama pullo. Tulipa vaan mieleen, että soveltuukohan ne myös viilentämiseen sillä olemmehan menossa lämpimiin maihin ja toistaiseksi Omahasta puuttuu ilmastointi. Kylmävesipullo vatsan päällä voisi toimia!

Jatan ja Chrisin kotona tarjotaan sunnuntaisin Englantilainen aamupala. Siihen kuuluu mustaamakkaraa, Englantilaista maustemakkaraa, paistettu kananmuna, papuja tomaatissa, sienia, rostiperuna ja tietysti pekonisiivu sekä paahtoleipää. Ei myöskään pidä unohtaa tuoreista appelsiineista juuri puristettua mehua! Englantilaiseen ruokaan kuuluu myös piparjuurimaustettu majoneesi, jota olemme saaneet veneeseen purkillisen. Jatan puutarhasta löytyy myös Piri Piri Chiliä, joten tuoreen Chilin saanti on turvattu Omahassa hetkeksi! Lisaksi olemme saaneet kuivattua chiliä ja öljyyn säilöttyä chiliä. Onhan sitä maistettu jo Piri Piri Chiken ruuassakin, joka on Gaian kylän erikoisuus. Se tarkoittaa sitä, että ravintolan ainoa ruoka on Chiken Piri Piri. Ravintola ei siis tarvitse menuta sieltä ei voi tilata mitään muuta. Piri Piri sopii erinoimaisesti (Kapun kommentti: RUOKAAN) isoihin katkarapuihin. Erikoisuutena Jatta valmisti meille sinisimpukoita, joissa oli valkoviiniä ja Piri Piriä, todella maukasta!

Englantilainen aamupala.

Näihin lomaviikonloppuihin sisältyy myös pyykkien pesu Jatan pesukoneessa. Lisäksi olemme alkaneet täyttää veneen ruokavarastoja Atlantin ylitykseen ja miksei myöhempää käyttöä varten. Hintataso on Portugalissa alhaisempi kuin kuulemma Kanarialla. Oma hommansa oli löytää pilssiin sopivat korit säilykkeitä varten. Aikaisemmin on jo laitettu pilsseihin muovinen ritilämatto, joka mahdollistaa veden valumisen esteettä pilssipumpun poteroon. Näin ollen korit ja niissä olevat tavarat ovat irti pohjasta eivätkä pääse pilaantumaan niin helposti. No löytyihän korit viimein, ovat nyt sitten hieman heppoisia, mutta mitoitus on ihan melkein täydellinen. Kahdessa kerroksessa 6kpl koreja, värikoodeilla: pinkki – liha tai valmiit ruuat, sininen – meren herkut ja kala, lime – vihannekset eli tomaattipalat yms. pavut jne. Täytyy vielä kirjoittaa kartta kuinka paljon ja mitä minkäkin alta löytyy. Olen jo suomesta hankkinut (Etolasta valkoisia, punaisella kierrekorkilla varustettuja) pyöreitä tynnyreitä. Niitä on 6kpl 15L ja 4kpl 10L. Isompaan tynnyriin meni juuri sopivasti 5kg kierrepastaa. Lisäksi sitä tulee toinen tynnyri. Kahteen tynnyriin tulee riisiä ja kahteen jauhoja. Pienet tynnyrit ovat vielä vähän auki. Yhdessä on jo maitojauhetta ja ehkäpä mukaan tulee vielä couscous tms. Isot tynnyrit mahtuivat hyvin salongin alle yhteen isoon pilssiin. Toisen puolen pilssiin salonkiin tulee cocos maidot ja mehut muovipulloissa. No löytyyhän sieltä varmaan vähän juomavarastojakin. Siis niitä viinejä vai mitä ne nyt oli.... Tosiaan, luulin, että Suomessa on isot viinitönikät, mutta ei pidä paikkaansa. Täältä ostetaan 5L ja jopa 10L töniköitä. Kolmen litrankin löytyy, mutta nehän ovat kalliita ja pieniä. Onneksi sentään mahtuvat salonkiin tehtyyn viinitönikkähyllyyn, vain leveyttä on vähän enemmän.