Karibia, St Lucia, lähdön hetket, kohti Brasiliaa 2.7.2017

Alkaa olla aika jatkaa matkaa eteenpäin ja olemmekin purjehtineet St Lucialle tankkaamaan ja ostamaan viimeiset ostokset ennen seuraavaa purjehdusta. Tarkoitus on lähteä kohti Brasiliaa ja olla noin 4000nm matkalla. Yritämme päästä mahdollisimman etelään, Brasiliaan. Toisin sanoen matkaamme niin pitkälle yhtäjaksoisesti kuin jaksamme, veneen polttoaineet, ruoka- ja vesi sekä pää kestävät.

Päivitämme sijaintia winlink.org sivustolle. Sieltä meidät löytää tunnuksella OH2EXU. Jos tietäisin niin sanoisin, että päivitämme sitä noin kahden päivän välein. Ei pidä ihmetellä, jos pallukat kääntyvät takaisin päin. Olemme luultavasti kokeneet vastatuulen hankaluuden ja kääntyneet kohti Panamaa tai jotain on hajonnut. Tällä hetkellä tuulet näyttävät jopa miedoilta, joten mahdollisuudet ovat hyvät. Polttoainetta on mukana kaiken kaikkiaan noin 1000l. Tällä määrällä meidän pitäisi päästä kombo ajeluna (moottorilla ja purjeilla) noin 2000nm. Vettä on mukana 1200l ja vesikone on juuri huollettu. Ruokaa, noh sitä nyt on!

Pystymme lähettämään blokiin tekstiä, mutta ei kuvia, joten sinnekin tulee silloin tällöin päivityksiä. Ystävämme ovat luvanneet päivittää tietoja myös facebookkiin. Olemme arvioineet, että vietämme merellä noin 8vkoa. Sisuaskit on kaivettu varastoista salongin herkkukaappiin odottamaan josko ne saataisiin tällä reissulla auki.

Kyllä, totisesti Kapteeni on saanut houkuteltua mukaan Matruusin, joka oli vielä epävarma päätöksessään lähteä tälle Brasilian kierrolle. Olo on kuitenkin rauhallinen ja luottavainen, pääsemme varmasti perille.

Karibia, Martinique, patonkia.

Patonkia, sitä täältä Ranskan maasta saa ja on muuten todella hyvää ja paljon erilaisia vaihtoetoja. Leipomoita on jokaisessa kulmassa. Se mitä täältä ei saa on tuoreet yrtit, ne mitä suomessa on hyllykaupalla tuoretiskillä. Korianteria en ole nähnyt kertaakaan. Basilikaa on joskus, mutta se on leikattu nipuksi. Siinä ne yrtit sitten onkin. Usein käy niin, että ei ole tomaatteja ja ah, tuorekurkkua en ole nähnyt yli puoleen vuoteen missään. Avomaan kurkkuja on, mutta niisä on tosi paksu kuori. Ehkä nekään ei kestä aurinkoa vaan parkkiintuvat.

Toisinaan ei löydy sipulia, valkosipulia tai perunaa tai ne on huonolaatuisia. Olen siis vihdoin oppinut sen, että kun näet kaupassa jotain mitä tiedät tarvitsevasi niin osta sitä heti ja reilusti. Olen kohta puoli vuotta yrittänyt ostaa paikallisen ruokakaupan tomaattisalsaa, hot vaihtoehtoa, ei ole tullut hyllyyn uutta satsia, on vaan tyhjä kolo ja hintalappu. Onneksi tiedän, että St Lucialla on oikein hyvää ja sitä on vielä veneen varastoissa. Hetki sitten tein läydön kikkomanin soijakastikkeessa litran muovipullossa voi sitä riemun päivää! Ei tarvitse ostaa pieniä kalliita (lasi) pulloja. Olisin kiitollinen myös manis ketjapista, täältä saa vain yhtä vaihtoehtoa ja se ei oikein miellytä meitä.

On todella hämmentävää huomata kuinka paljon erilaisia hedelmiä vihanneksia juureksia suomessa on tarjolla kaupoissa. On lihaa kalaa ja kaikki etniset ruoat todella runsaslukuisesti tarjolla. Täällä ei vaan ole ja joskus voi mennä viikkoja ennekuin tulee uusi satsi. Olemme kuitenkin vasta alkumatkassa, mitköhän sieltä etelämpää löytyykään.

Tottakai täältä saa noh, pienellä hakemisella tuoretta tonnikalaa, doradoa, mahimahia. Ne on ihan loistavia. Suomesta näitä herkkuja ei saa ikinä niin tuoreena. Se mikä on vähän omituista niin paikalliselta torilta ei voi ostaa tuoretta kalaa. Maa, joka on ympäröity merellä ja satama täynnä veneitä?

Löydettiin uuden ystävämme Fifth Elementin kipparin kanssa aivan loistavaa ruokaa tekevä ravintola läheltä Marinin satamaa. Pikaisesti paistettu tonnikala seesaminsiemenillä ja wasabisoija kastikkeella. Hyvää!

Tosiaan, kävimmehän harrastamassa trial motskarilla enduro ajoa Martiniquella. Tähän meidät yllytti Fifth Elementin kippari ja täytyy kyllä sanoa, että niin hauskaa prätkäilyä en ole vielä kokenut. Aikaa edellisestä pyörän selässä olosta oli ainakin 10 vuotta. Kyllä ne taidot sieltä pikkuhiljaa löytyivät ja pari kertaa piti mennä mukkelis makkelis pitkin puskia. Sademetsässä ja pitkin sokeriuokopeltojen raktorin jälkiä ajaminen oli kyllä mieleenpainuva kokemus!

Pian on valmistauduttava siihen pitkään legiin kohti Etelä-Amerikkaa. Alamme pikkuhiljaa pakkaamaan venettä purjehdus kuntoon. Kun saamme viimeiset asiat veneeseen kohdalleen koittaa ankkurin nosto tästä maasta. Ikävä tulee jo niin tutuksi tulleita ystäviä. Iiris on jo matkannut kohti länttä. La Vida keksii varmasti uusia kujeita samoin kuin Fifth Element. Näillä näkymin Atlantilla ei ole tuttuja veineitä seilamassa kanssamme satamasta satamaan.

Karibia, Martinique, nyt se sitten tapahtui.

Kertakaikkiaan pelätty ja kauhulla odotettu. Toivottu, että ei vaan tapahtuisi ja pysyisi poissa. Ei löytäisi tietään tähän paattiin. Kaikki pahvit ja paperit säilykepurkeista on poistettu, hedelmät pesty (no ainakin melkein heti) ja silmämääräisesti tarkistettu. Loukut ovat olleet koko ajan pitkin venettä lattioilla. Se nyt kuitenkin tuli taloon tai siis veneeseen, nimittäin torakka.

Ilmeisesti se on saapunt lentäen. Tai mistä sitä tietää. Mitaltaan se oli noin pari cm, mutta sitäkin ikävämpi vieralainen. Kun tietäisi mistä se kulkeutui veneeseen ja onko niitä peräti useampia? Tai kenties ne on ehtineet jo lisääntyäkin? Ensin tuli pieni aavistus, liikkuiko tuolla joku, ehkä se aavistus oli tullut jo aikaisemmin, mutta ei, kuvittelin vain. Silmäkulmassa se kuitenkin vilahti. Olin pahaa aavistamatta lukemassa kirjaa salongin sohvalla. Kello oli jo lähes puoli yö ja olimme valveilla tavallista pidempään. Niinpä se rohkenikin lähteä piilopaikastaan.

Kyllä siinä kirjat lenteli kun hyppäsin ylös sohvalta ja ponkaisin pystyyn. Torakka oli nimittäin kävelemässä seinää pitkin minua kohti ja karkuunhan se ensin pääsi kun Kapteeni yritti sitä läiskiä hengiltä. Vaan en voinut luovuttaa, vaikka se piiloutuikin hyllyjen taakse. Kaivoin suihkutettavaa myrkkyä (, jossa on sen toistakymmentä liikkuvan ötökän kuvaa lentävistä ryömiviin). Ei muuta kuin hylly tyhjäksi ja sieltähän se löytyi lymyilemästä. Kunnon annos myrkkyä päälle ja johan tokeni. Seuraavana päivänä myrkytettiin koko vene ja lähdettiin evakkoon päiväksi. Toistaiseksi olemme löytäneet toisenkin torakan se oli jo kuollut. Toivottavasti niitä ei ole enempää....

Eläimistä puheenollen, meille on muuttanut myös toinen kaveri. Se on ehkä miellyttävämpi seuralainen kuin torakka, vaikka aluksi olin sitä mieltä, että tähän veneeseen et tule. No eihän se minun lupaani kysellyt ja yritettiin sitä pyydystää, että voitaisiin viedä se takaisin maihin. Ei antautunut sillä se on Gekko. Ihan mahdottoman vikkelä jaloistaan ja vaihtaa väriä sen mukaan mitä ympäristö on.

Gekko ennekuin yritimme pyydystää sitä. Sittemmin ei ole näkynyt.

Gekko löytyi yrttilaatikostani ja oli muuttunut meillä asuessaan vaalean harmaaksi, melkein valkoiseksi. Loogista, sillä Omahan kansi on vaalean harmaa ja yrttilaatikko on valkoinen. Niinhäan se tietysti halusi hakeutua ainoaan vehreään paikkaan asumaan mikä veneestä vaan löytyi. Ihmettelinkin jossakin vaiheessa että varmaan se vedentekokoneen vesi on niin puhdasta, että minttu on saanut kasvaa rauhassa. Luultavasti kuitenkin Gekkomme on pitänyt siitä huolen, että ötökät ovat päätyneet kasveista parempiin suihin.Toivottavasti kotieläimet ovat nyt tässä ja niistä ei tarvitse ottaa päänvaivaa enempää.

Nyt olemme saaneet jo webaston osan, joka on tilattu noin 1,5 kk sitten. Neljän viikon sijasta aikaa meni kuusi viikkoa. Valitettavasti vika ei ollut kokonaan siinä. Toivottavasti saamme konsultaatiota tähän suomesta. Onneksi veneestä löytyy useampi varajärjestelmä lämmittämiseen ja täällähän sitä ei vielä tarvita. Lisäksi olemme saaneet postilla hiilet tuuligeneraattoriin. Niihin meni vain noin neljä viikkoa ja muutaman viikon ne poukkoilivat Miamin ja ties minkä kaupunkien välillä. Näitä ei ole toistaiseksi testattu, koska entiset tuntuvat vielä toimivan.

Veneen viinihyllykkö on saanut vähän vaurioita. Emme ehtineet lakata sitä kunnolla ennen lähtöä ja nyt pakastinta vasten oleva seinä on päässyt kondensoimaan siihen kosteutta. Toivottavasti saamme hiottua ja kuivattua sen sekä poistettua siitä kosteuden ja tummentumat. Hionta ja lakkaushommia siis tiedossa. Ei millään jaksaisi nyt noita tehdä, mutta ei auta...

Jollamme on saanut lisävaurioita, no hyvät uutiset, onneksi siihen samaan ponttooniin, jossa niitä on jo ennestään. Kapteeni löysi uimreissullaan veneen pohjasta luunkaltaisen palan. Meni ja otti sen irti. Siihen se ponttooni sitten tyhjeni. Ilmeisesti kyseessä on makrilli, joka on törmännyt ponttooniin ja menettänyt siinä samassa puolet purukalustostaan. Tietysti sen piti törmätä pontoonin ja pohjan väliseen saumakohtaan mistä se on hankala paikata. Kapteeni on sitä mieltä, että makrilli on törmännyt jollaan kun se on ollut nostettuna ylös Omahan kyljelle, missä sitä on tapana säilyttää, jotta pohja ei limoittuisi. Mene ja varaudu sitten tämmöiseenkin ongelmaan...

Makrillin leukaluut.

Parannusta veneen varusteluun on tullut internetin puolelle. Hankimme veneeseen oman Wifi järjestelmän, jolla voimme kytkeytä avoimiin verkkohin, vaikka ankkuristakin tai ostaa dataa tarvittaessa. On se hienoa kun voi veneen sisällä surffata netissä. Aikaisemmin netti onnistui vain veneen kannella, joskin huonosti myös silloin.

Hankimme laitteen Martiniquen Le Marinissa olevasta liikkeestä nimeltä Infologeek. Täytyy todeta, etta palvelu oli erinomaista. He asensivat laitteen toimimaan omissa koneissamme paikan päällä ilman veloitusta. Toki veneelle asensimme laitteet itse. Saimme hyvää palvelua myös aikasemmin kun hankimme toisen GPS paikantimen vara tietokoneeseen. Sekin asennus tapahtui liikkeessä ja varmistivat vielä ulkona, että kaikki toimii moitteettomasti. Hienoa palvelua, tallaista kaipaisi joskus Suomessakin.

Onhan meillä ollut myös apuja Iiriksen Jonnalta ja Timolta sillä he ovat sinnikkäästi jaksaneet auttaa meitä erinäisten pikku tietokoneongelmien kanssa. Nyt kaikki koneet ja härvelit alkavat olla toimintakuntoisia. Kiitos Iiriksen porukalle konsultaatioista!

Lämpöä piisaa edelleen ja koko ajan nousee, mutta ankkurissa on kiva olla ja välillä voi piipahtaaa uimalenkille, jos alkaa hartioita kolottaa. Olemme hankkineet varakulkuvälineen eli kahden istuttavan, ilmatäytteisen kajakin. Mukavahan sillä on meloa muutenkin. Saa vähän hartioiden pyöritystä. Olen istunut ompelukoneen äärelläkin ja tehnyt lisää erilaisia aurinkosuojia ruorille köysille ja liinakelalle. Hartoiden pyöritykselle todella on tarvetta.

Teetämme täällä vielä biminin eli aurinkosuojan ohjauspisteen ympärille. Se on jo tilattu ja pitäisi valmistua ensi viikon lopulla. Lisäksi tietty pitää teettää ns. pappateltta suojaksi tuulelta ja sateelta. Aurinko on niin raaka, että siltä on vaan pakko suojautua. Mukavaa kesän odotusta Suomeen, lämpö taitaa vihdoin saapua myös sinne!

Vappuruokaa, kiitos Tuulalle hapankorpuista ja Minnalle, joka toimitti saaristolaisleivän tarpeet. 

Vappuseuraa, Suomalaisia venekuntia, Iiriksestä ja La Vidasta.

Vaihdoimme täällä myos uudet akut ja Kapteeni on menossa tekemään asennuksia keittion kaappiin.

Melkein perillä.

Kaapissa on! Notkeudesta on hyotyä kun venejooga iskee.

//WL2K testi

Moi

Testataan radioiden kautta blokin päivitystä.
kuvia ei saa mukaan mutta tekstiä olisi tarkoitus saada sitten mereltä
-Kippari