Hamstrataan hulluna!

Valmistautuminen ulos Ranskan Polynesiasta.

Ihan esimmäiseksi haluan kiittää ihania ystäviämme. Erityis kiitokset Vesa, Sami F, Peik, Toni ja Kim. Sukellusluola, Maritim sekä Venepalvelu Orpana. He ovat organisoineet meille tarvitsemamme varustepaketin. Tietokoneen, AIS lähettimiä kaksin kappalein, adapterit, sukellustarvikkeita huoltoja varten, bloki pitämään puomijarrun, genuan ja fokan köydet oikeassa järjestyksessa. Lisäksi Wc: osia, erittäin tärkeä asia matkalla. Haluan kertoa, että tämä ele on meille erittäin tervetullut ja jälleen kerran nöyränä ihmettelen miten ajattelevaisia ja ihania ystäviä olemme saaneet vierellemme tämän matkan ajaksi. Lisäksi kiitokset menee yksityiskuriirillemme. Melinan miehistö Ilkka ja Elina saivat selkä vääränä kantaa tavroitamme puoli maailmaa. Kiitos!

Vuohi iltapalalla. Yleinen näky, tämä asui Mooreassa.

Saimme toisen rokotuspiikin 10.4. Samoihin aikoihin sain viestin Suomesta, että voisin varata ajan rokotukseen. Tällä kertaa Polynesia oli yllättäen suomalaisia nopeampi. Tosin asukkaitakin on vähemmän. Jälkitauteja ei juurikaan tullut. Lukuun ottamatta sitä kun seuraavanakaan päivänä ei ollut oireita niin menin sitten kaputeenin kanssa hakemaan vettä ja niiden nosto kannelle taisi olla virhe. Rokotettu käsi ei siitä tykännyt ja kipu oli melkoinen, onneksi siihen auttoi särkylääke. Käsi oli kuitenkin arka useamman päivän. Kaputeeni taisi päästä tällä kertaa vähän vähemmällä.

Samaisena rokotusaamuna ohitimme jotenkin tutun oloisen veneen, mutta missäs tuo olisi nähty? Sitten suomenlippu ja nimi Malaika uppoavat tajuntaan. Oltiin jo kaartamassa Malaikan ohi kohti Papeteeta, mutta pikainen uukkari ja hyvät päivät sanomaan. Malaikan miehistö on tullut tänne noin vuosi sitten ja aloittivat purjehdusharrastuksen täällä mukavissa olosuhteissa. Todellakin nostan hattua heidän irtiotolleen. On ollut varmasti ihan mielettömän täyteinen vuosi opetella näin paljon uusia asioita.

Kuten jo aikaisemmin oli puhetta on Omahan rungon maalaus projekti ollut käynnissä jo viimeisen puoli vuotta. Hankimme punaista maalia lisää ja ei muuta kuin takaisin Mooreaan. Sovimme Malaikan kanssa treffit Mooreaan uudelleen ja sain tehdä heille ompeluhommia. He tarvitsivat lisäsuojaa sivulle auringolta ja sateelta. Oli kyllä hauskaa puhua pitkästä aikaa suomea. Saatiin vielä Malaikan mukavassa avotilassa viettää vappua ja kuunnella suomalaista musiikkia.

Vappukakku, ihka ihana suomelippu, sininen väri oli kuulemma antifoulingia. Kiitokset Malaikan ihanille vieraille jälkkäristä.

Malaika lähdössä Mooreasta.

Vihdoin saamme kyljet maalattua ja on taas aika palata Tahitille. Sitä ennen täytetään Omahan kaikki vesivarastot. Alamme jo ajatella poistumista Ranskan Polynesiasta. Moorean Cook Bayssa on juomavesihana rannalla, joten saamme varmasti hyvälaatuista vettä tankkeihin. En todellakaan halua ottaa riskiä huonosta vedesta 100 päivän mittaiselle seiluulle.

Nämä kuvat ovat Moorean kalastuskilpailusta. Miekkakalaa näytti tulevan aika hyvin.

Paikallisten kalastusveneet ovat aika simmppeleitä, joten kalastus lienee aika kestävällä pohjalla.

Mahtaakohan olla montakin Rapalaa?

Omahakin pilkistää takaa.

Otamme suunnan kohti Marina Tainan läntistä sisäänmeno aukkoa. Tällä kertaa saamme aika reilun vastaisen, mutta ensin kohti pohjoista tunnin verran, jonka jälkeen saamme aika mukavan suunnan kohti Marina Tainaa. Yllätykseksi Omaha purjehtii oikein hyvää vauhtia ja moottorointi jää minimiin. Aallokkoakin on, kunnes pääsemme suojaan, jolloin muutaman minuutin aikana loppuu tuuli ja aallokko. Ei haittaa sillä olemme jo melkein suuaukolla. Hieno purjehdus, vaikka onkin vastaista. Meno oli silti tasaista ja hyvää 6kn vauhtia.

Jotenkin täällä alkaa meno muuttumaan rennommaksi. Ilmeiseti rokotuksia alkaa olla jo sen verran, että ulkonaliikkumiskieltoakin on vähennetty tunnilla. Hauska tapahtuma on kun ystävämme päättävät pitää pienoiset grillipartyt läheisessä puistossa. Jostain syystä sanaa leviää purjehtijoiden seassa kuin kulovalkea. Noin 6 henkilön parteista kehityi yhtä äkkiä yli 15 henkilön tapaaminen. No älkää hätääntykö, kaikki käyttäytyivät hyvin ja tämä puisto suljetaan klo 18 ja vartijat pitävät huolen, että kaikki poistuvat hyvässä järjestyksessä. Tämä alkaa kuitenkin olla jo melkein normaalia! Mieletöntä.

Samalla viikolla tulee vielä Aiskin synttärit ja laituri partyt Marina Tainassa. Yksi tuntemamme venee lähtee seilaamaan kohti Australiaa ja sen kippari halusi pitää bileet. Oikeastaan tämä on aika mielenkiintoinen tarina. Olemme ns. hyvän päivän tuttuja veneen omistajien kanssa, jotka siis ovat Australiasta. He ovat seilanneet ympäri maailmaa jo 18 vuotta ja palaamassa pian kotiin. Käy kuitenkin niin, että aluksen jo vähän iäkkäämpi kippari sairastui ja joitui palaamaan Australiaan lentäen. Näin ollen veneelle tarvittiin uusi kippari. Yllätys oli meille melkoinen kun Mooreassa ollessamme huomasimme tutun veneen ja kaputeeni tietty sinne sitten päivää sanomaan. No, eihän siellä ollut veneen omistaja vaan palkattu kippari. Paul osoittautui oikein mukavaksi herraksi ja kun olemme Torresin salmeen menossa niin saimme häneltäkin mukavasti tippejä matkan varrelle. Hän on jo lähtenyt veneineen kohti ausseja, mutta olisihan se hurjan hauskaa saada tuoretavaratäydennystä Torresin salmessa veneen kyljelle tuotuna. Ei tietysti ole varmaa onnistuuko tämä, mutta kaikki mahdollisuudet ovat olemassa.

Todellakin oli jo unohtanut millaista tämä vene elämä on silloin kun vähän väliä on jotakin tapahtumaa jossakin. Nyt ollaan sitten syöty ja juotu melkein parikin kertaa viikossa jossakin veneessä, puistossa tai sitten Omahassa. Huh huh, rankaksihan tämä pian käy. Kyllä tämä rokotettujen elämä näyttää nyt helpottuvan huomattavasti.

Sattui hauska tapaus kun olimme kaputeenin kanssa viimeistelemässä Omahan maalausta. Olin juuri maalannut nimikyltit keulalle ja siistin kirjainten reunoja. Ohi ajoi jolla ja kun heillä oli moottori päällä eivät varmaan huomanneet, että ääni kantoi hyvin meille. Ajaja kommentoi kyydissä olijalle, että tuo vene on lähdössä isolle 100 päivän seiluulle, Tahitilta Reuniolle. Eihän siinä voinut muuta kuin revetä nauruun. En kyllä muista tavanneeni heitä koskaan, mutta sana tuntuu näissä piireissä kiertävän. Eli tämäkin alkaa muistuttaa normaalia. Yleensä juorun leviäminen seilausyhteiskunnassa tapahtuu jopa tunneissa. Tämä on jo kestänyt useamman viikon.

Melat ovat varsin upeita Polynesialaisessa kanootissa.

Yhdet kilpailut menossa, tiivis tahti. Joskus harjoituksissa keulaan pujotetaan auton kumirengas antamaan vastusta. Silloin on aika tiukan näköista raatamista melan kanssa.

Aika usein kysellään mitä matkalla syödään. Olen alkanut pakata Omahan pilsseihin ja pakkaseen ruokaa reissua varten. Lasken, että tarvitsemme 100 päivän seiluuta varten vähintään 200 lämmintä ateriaa. Jos päätämme syödä kaksi lämmintä ateriaa päivässä summa on luonnollisesti 400 ateriaa.

200:sataan annokseen tarvitsen siisn noin 100 annosta kanaa ehkä 50 annosta jauhelihatuotteita, 25 annosta lihaa ja kenties loput valmista ruokaa pakasteena eli lasagnea, lihapullia, makaronilaatikkoa. Loput täytyy löytyä tölkkituotteista eli tonnikalaa, säilöttyä ankkaa, cornet beefiä jne.

Olen keittänyt kanankoipia (täältä saa todella edullisesti isoja 13kg laatikoita) painekattilassa ja siivonnut ne luista. Näin ollen voin pakastaa kahden hengen annoksiin kanaa. Tätä käytän sitten pastaan, riisin (noin 1dl kuivaa riisiä on yksi annos, varaan sitä reilusti 150dl noin 10-15kg), nuudelien, pitsan tai tortillojen kanssa. Lisukkeeksi tulee tölkkiruokaa. Paprikaa, kirsikkatomaattia, parsaa, perunoita, sieniä, palmunydintä. Tietysti jonkin verran erilaisia papuja sekä tölkissä, että kuivattuna. Helppo pyttäri tulee pannulla säilykepotuista, parsasta ja vaikka pavuista. Lisäksi, jos on, niin kananmuna, chorizo tai pekoni viimeistelee pyttärin. Kuulin, että säilykeankkapurkin voi lämmittää esim. vesihauteessa ja kaataa siinä olevat ankanrasvat talteen. (Ei kannata kuumentaa liikaa ettei räjähdä tai sitten avaa purkin kantta hieman.) Rasvaa voi käyttää ruoanlaitossa paistettuihin perunoihin tai vaikka popcorneihin.

Pekonia pakkaseen tulee noin 13 pakettia. Siis yksi paketti viikossa. Tämä menee sitten aamupalaan, pyttäriin, pastaan tai vaikka perunoiden päälle uuniin. Ei varmaan tarvitse korostaa, että kaputeeni on lihansyöjä, tosin vihanneksetkin alkavat jo upota. Viimeksi yllätyin tällä viikolla kun tein varahaiskaalista ja sipulista pieneksi silputun salaatin. Tähän tuore tonnikala pihvi ja no joo, sitä majoneesia. Kaputeenikin sanoi, että onpas maut kohdillaan.

Lisäksi tarvitsen noin 40kg jauhoja, koska syömme noin 3 leipää viikossa. Tähän sitten ehkä joskus jokin pitsa tai jotain hyvän kelin paistoksia päälle. Käytämme aamupalalla noin 0,5 kg kinkkua viikossa (jos syömme leipää joka aamu) ja vähän vähemmän juustoa. 14:sta viikossa söisimme 7kg kinkkua. En kuitenkaan voi varata sitä niin paljoa, koska en saisi muita ruokia mahtumaan pakastimeen. Tyydyn siis 3,5kg ja varaan pilssiin pateita. Lisäksi ostamme ”ydinsota” juustoa. Lempinimi tälle juustolle tulee siitä, että sen voi pitää lämpimässä ja se säilyy valitettavasti todella kauan. Kun pakastin on syöty tyhjäksi (emmentalista tai muista kovista juustoista) vaihtoehdot on joko tämä juusto tai ei juustoa. Itse asiassa tämä muistuttaa hieman koskenlaskijaa olemukseltaan, mutta on siis Cheddaria. Leivän päällysiksi voi valmistaa erilaisia tahnoja. Viimeisimmät löydökseni ovat punajuuritahna ja valkopaputahna. Laitan reseptit loppuun. Todella hyviä, tosin kaputeeni ei oikein niistä ole vielä syttynyt.

Voita arvioin menevän noin 3kg, sitä saa onneksi täällä säilyketölkissä. Olen viimeaikoina tutustunut hieman kondensoituun maitoon. Se on tölkissä ja sitä saa sekä makeutettuna, että ilman. Luin jostain, että se jopa vatkaantuu kuin kerma, joten tätä lisätään purkkivalikoimaamme. Sitä on jo varattukin jokunen purkki, mutta kenties alan käyttää sitä enemmän. Chilestä sain ihan purkkikermaa, mutta täällä en ole sitä nähnyt. Tai sitten ranskankielentaitoni on hieman ruosteessa ja google on aika toivoton välillä kääntämään asioita suomenkielelle.

Oliiviöljyä käytämme vuodessa noin 4litraa. Tätä varaan kuitenkin reilusti sillä yksinkertainen valkosipulipasta tulee tästä todella helposti ja nopeasti. Taatusti aina parempaa ja edullisempaa kuin mikä tahansa valmispastapussiruoka. Lisäksi tarvitaan wokkiöljyä eli perus auringonkukkaa tai vastavaa. Sitäkin varaan muutaman litran. Tietysti sesami öljyä, nam, mun herkkua. Sweet chili kastiketta, soijaa, makeaa soija kastiketta tai ketjap manista. Sopii hyvin riisi ruokien kanssa.

Suolakurkkuja pitää olla paljon. Niitä onkin varattu noin 10 isohkoa lasipurkkia. Taitaa mennä helposti yksi purkki viikossa. Hyviä leivän päällä ja kapu tykkää makaroniruokien kanssa. Minä saatan syödä ihan siltäänkin. Täällä lämpimässä tekee joskus mieli jotain suolaista. Ns. lasipurkkilaari sisältää tietysti kaikki muutkin lasipurkeissa olevat tuotteet. Paljon tulee käytettyä esim. aurinkokuivattua tomaattia, kapriksia, paprikaa, parsaa, artisokkaa (artisokastakin saa hyvän tahnan aika helposti, maistoin kerran ystäviemme luona, mutta en ole vielä tehnyt sitä itse). Pastasalaatti kylmänä sisältää usein aurinkokuivattua tomaattia, kapriksia, maissia, ydinsotajuustoa ja esim. tonnikalaa. Tähän majoneesi tai sinappinen salaattikastike, joka on helppo surauttaa legilläkin. Majoneesia on sitten kanssa aika reilusti, en edes kehtaa kertoa kuinka paljon.

Tämän jälkeen tulee snäksit ja ”yövahtiruoka” täältä saa todella kivaan hintaan isoja pusseja manteleita, pähkinöitä ja niiden yhdistelmiä. Kuivattuja mango ja banaanilastuja. Kuivatut aprikoosit on erityisesti mun herkkua. Kapu söis noita mangolastuja niin paljon kun niitä vaan pilssistä löytyy. Löysimme 42 pussin laatikon suklaapisarakeksejä. Jokaisessa pussissa on 8 pientä keksiä. Kätevää, mutta pitää piilottaa kapulta, jotta ei nakerra menemään niitä jo ennen lähtöä. Toki tuoreita hedelmiä syödään niin kauan kuin niitä riittää. Yleensä tuoretavara säilyy noin pari viikkoa. Kurpitsa ja pomelo tekevä poikkeuksen, uskon, että ne saattavat säilyä helposti yli kuukaudenkin. Löysin juuri kivan reseptin, johon tulee kurpitsaa, pekonia ja kookosmaitoa. Mielenkiinnolla odotan miten toimii.

Salongin verkkoon on vakioitunut ns. pikaruoka, joka on heti saatavilla. ts. pikanuudelit ja pussi tortellinit. Saimme vinkin hyvistä kuiva tortellineista, olivat vähän hintavia, mutta maku todella hyvä. Sipulit, valkosipulit, tomaatit ja omenat ja mahdollisesti appelsiinit tulevat myös tänne. Omenat, tomaatit ja aplarit ovat aika hintavia täällä, mutta toivon, että säilyvät kuitenkin. Yleensä kerran kylmään viety hedelmä tai vihannes ei enää kestä lämpimässä kovinkaan hyvin. Valitettavasti Omahan jääkaappi on tähän hommaan aivan liian pieni. Hmm sipuleita tarvitaan melkeimpä 1 per päivä? Sata sipulia taitaa olla vähän liikaa, paljokohan se on kiloissa? Sipulit on vielä ostamatta. Samoin kaali, tuoreperunat ja bataatit, jotka ovat täällä ihan mielettömän hyviä, vähän hintavia ja pitää olla tarkka matojen suhteen. Muuten ne sälyvät paremmin kuin perunat (siis Omahan pilsissä)

Pakkasessa ja tölkeissä on aina oltava valmista ruokaa, jonka voi syödä joko kylmänä tai lämmittää nopeasti. Banaaneja otan ison kokonaisen tertun siis sen missä on niitä n. 10kpl nippuja kiinni. Näissä on kuitenkin se hauska puoli, että ne tahtoo kypsyä yhtä aikaa. Ilmeisesti tätä voisi jotenkin porrastaa peittämällä osan tertuista. Olen sitä vähän joskus kokeillutkin, mutta en oikeastaan huomannut eroa. Toivon silti, että pakastin on jo sen verran tyhjä kun ne kypsyvät, että voin siirtää ne sinne. Näistä tulee oikein hyviä smoothieita, voinee hyvin yhdistää tölkkihedelmiin tai ihan vaan jäitä ja vettä.

Vesi onkin ehkä suurin asia. Päätankkeihin mahtuu noin 1300 litraa. Lisäksi olemme ostaneet pullovettä ja täyttäneet tyhjiä cokis pulloja yhteensä 250 litran verran. Näin ollen voisimme käyttää 100 päivän aikana noin 15 litraa vettä päivässä kahdelle henkilölle. Tämä on itseasiassa aika paljon. Pitää kuitenkin varautua yllätyksiin. Lisäksi olemme valjastaneet pienen vedentekokoneemme käyttöön. Yllätykseksemme sen käyttöönotto sujui muutamassa tunnissa ja se pökeltää vettä muutaman litran tuntivauhtia. Kun käytämme aamuisin generaattoria saamme samalla lähes päivän juomavedet tehtyä. Vedentekokoneen memprant suodatin on ollut ”säilöntä” litkuissa nyt, herranen aika, melkein 4 vuotta. Hui, luimme käyttöohjeesta nyt, että litkut pitäisi vaihtaa vuoden välein. Kun ei tiedetty niin ei tehty sitä, mutta hyvin tuntuu pelittävän. Tosin parin viikon testiajon jälkeen se alkoi hiukan päästämään suolaa läpi. Yritimme kysellä täältä uutta suodatinta, mutta eipä löytynyt. Mennään sitten varmaan näillä. Joku tiesi kertoa, että matkalla australiaan on paljon sateita. Meillä on vedenkeräin, jota voimme käyttää tilanteen mukaan.

Toki viikottainen cokis annos tarvitaan sekä kaputeenille, että minulle. Eräät ystävämme varasivat colatölkillisen jokaiselle päivälle. Näin ollen heillä kului 140 tölkkiä colaa kahdelle kun he seilasivat Uudesta Seelannista Reunionille. Meillä on ollut noin yksi 1,5 litran pullo viikossa, mutta nythän se kapu alkoi jo vaatimaan lisää, kun muillakin on ollut. Lisäksi pilsissä on laimennettavaa mehua ja varaan mukaan tuoremehua pahan päivän varalle. Kahvin tai teen juomisen olen yleensä lopettanut legillä kokonaan. Jostain syystä se ei vaan ole maistunut. Tämä kofeiinista irroittauminen ei välttämättä ole paras tehdä juuri silloin kun legi aloitetaan. On samaan aikaan kofeiinin (juon yhden kupillisen kahvia aamuisin) vieroitusoireet sekä meripahoinvointi. Plääh.. Ihan vaan mielen ylentämiseksi olen ajatellut ottaa niitä kuplivia c-vitamiini tapuja. Ainakin brasilian kierrolla mieli meinasi välillä masentua, joten c-vitskun lisääminen ei ole varmaankaan huono juttu. Vähiten siksi, että pahimmillaan ollaan kolmisen kuukautta ilman tuoreruokaa. Kyllä siinä alkaa elimistöstä vitamiinit vähenemään sanokaa mitä sanotte. Huomaan myös pelkällä purkkiruoalla ollessa, että ihon läpi alkaa tulla ihmeellisiä hajuja, vaikka purkkiruokaa ei ihan joka päivä söisikään.

Yritämme kirjautua ulos Ranskan Polynesiasta 21.6, jonka jälkeen meillä on 24h aikaa nostaa ankkuri ja aloittaa matka. Saimme luvan Reunionilta tulla maahan muutama päivä sitten. He eivät vaadi meiltä covi testiä, joten säästämme muutaman satasen. Sanoivat, että sitä ei tarvita, vaikka pysähtyisimme välillä jossakin. Täytyy todeta, että oli kyllä helpotus ja suuren suuri kiitollisuus Reunionille saada lupa tulla. Vaihtoehdot tämä jälkeen olisivat vähentyneet ja matka pidentynyt. Kenties kyselemme Torresin salmen kohdalla voisimmeko täydentää vesi tai ruoka varastojamme. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että nyt ei edes kannata kysellä etukäteen. Olemme lähes varmoja, että päätös on kielteinen, joten emme käytä siihen aikaa rahaa tai vaivaa. Ja juu, kenties voisimme kirjoittautua ulos myös Bora boralta, mutta jotenkin on vaan helpompi lähteä täältä Tahitilta. Eihän sinne boralle ole kuin muutaman päivän seiluu täältä, joten käyttäisimme vaan turhaan vesi ja ruokavarastojamme, jos pysähdymme siellä.

Nämä kukat kukkivat yhden päivän, iltapäivisin niitä kelluu meren pinnalla. Ajautuvat ulos jokia pitkin, aika ihania. Tiedetään kukkien tulosta milloin työ on päivän osalta tehty.

Tämä näkymä on Marina Tainasta kohti Mooreaa.

Yksi satsi pullovettä.

Aiskin lempi alus näillä hoodeilla.

Voihan vanhoja muovipulloja käyttää näinkin.

Toivottavasti näitä saadaan muutama matkalle mukaan.

Paikallisen rouvan paikallista taidetta. Ulkovalot.

Kaputeenin valmistautumislista onkin vielä erikseen. Vielä viime hetkillä päätimme uusia startti akun. Onneksi on jo tiedossa mistä kyseiset tuotteet kannattaa täällä hankkia. Oltiin vartti etuajassa ja meitä jo odoteltiin rannalla. Ulkoperämoottori ehti saada varaosan vuoden odottamisen jälkeen. Kaasuttimen (ison susun) kalvoja on yritetty metsästää aika ajoin Chilestä asti. Genuan ompeleet on tarkistettu ja takaikkunaan on tehty aurinkosuoja. Nyt tais lipsahtaa matruusin listan puolelle. Polttoainesäililö on täytetty. Viimeisen vuoden aikana olimme käyttäneet 575 litraa dieseliä. Kaputeeni on järjestänyt kannen uudelleen ja muuttanut (mm. sukelluspullot) painavia tavaroita mahdollisimman alas.

AIS on nykyään päällä ja meidät löytää Marine Trafficista, silloin kun olemme ohittaneet jonkin mantereen missä päiviytys menee eteenpäin. Lisäksi matkaamme voi seurata winlink.org sivuilta, päivitämme sinne sijaintia aina kun mahdollista. Reitti on noin 9500 mailia, näin ollen 100 mailin päivävauhtia matka kestäisi 95päivää.

Valkopaputahna

• noin 2dl kuivattuja liottamattomia valkoisia papuja. (Täällä Tahitilla olen käyttänyt Lingots blancs, onko ne sitten suomeksi voipapuja, siihen en ole löytänyt vastausta.) tai pari purkkia valmiiksi keitettyjä papuja tölkistä.

• 2-4 kynttä valkosipulia, maun mukaan.

• 2 rkl sitruuna mehua (tuoretta tai purkista) enemmänkin voi käyttää

• ½ tl sokeria

• ½ tl suolaa

• ripaus mustapippuria

• 1 dl oliiviöljyä

Lisäksi tähän voi käyttää yrttejä. Esim. korianteria. Minulle ei niitä kuitenkaan yleensä ole, joten en ole käyttänyt ja todella tykkään tästä.

Jos käytät kuivattuja papuja, liota papuja yön yli. Keitä ne ohjeen mukaan. 2dl papuja kasvaa noin 4dl:ksi papuja liottamisen ja keittämisen jälkeen. Taitaa päteä aika hyvin kaikiin liotettaviin papu tuotteisiin.

Lisää mausteet ja sitruunamehu papujen sekaan. Sekoita sauvasekoittimella tai survimella tahnaksi. Lisää öljy vähitellen seokseen.

Valkopaputahna sopii hyvin leivän päälle, suolakeksien päälle tai vaikka vaan lisukkeeksi lihaan kanaan tai kasviksiin. Vois muuten toimia hyvin dippinä kasiviksille ja on vähän hummuksen oloinen eli miksei nachojekin kanssa.

Punajuuritahna

• 1prk punajuuria (570/380g) voi olla kuutioituja tai kokonaisia.

• 2-4 valkosipulinkynttä, maun mukaan.

• 100g raastettua parmesaania.

• Noin 2 dl cashewpähkinöitä

• noin 1dl oliiviöljyä

• ½ tl mustapippuria

• Suolaa tai sormisuolaa.

Valuta punajuuret, pilko valkosipulit, raasta tarvittaessa parmesaani. Sekoita kaikki aineet esim. sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Lisää suola lopuksi. Tähänkin voi lisätä yrttejä esim. basilikaa. Minulla ei ole ollut ja maistuu ilmankin. Sama tarina kuin valkopaputahnan kanssa, maistuu hyvin leivän tai keksien kanssa, tai vaan lisukkeena.

Molemmissa tahnoissa valkosipulin ja öljyn määrä on vähän mausta kiinni. Itse en pidä siitä, että jälkikäteen tulee valkosipuliöljyn maku suuhun. Silloin olen laittanut niitä liikaa. Molemmat on kuitenkin ruokia, joissa aineet on hyvin säilyviä veneessäkin. Luultavasti nuo cashew pähkinät voisi korvata manteleilla. En tosin ole kokeillut.

Laitan vielä mukaan tämän kattilaleivän ohjeen, jota tulee tehtyä ihan koko ajan veneessä. Seilatessa kattila täytyy ankkuroida uuniin, jottei se pääse liikkumaan edestaikaisin. Laitan kaksi uunin kestävää kattilan kantta ritilöiden väliin pystyyn molemmin puolin leipäkattilaa. Jollakin voi olla parempi idea, tää tuli joskus hätäpäissä keksittyä ja kun on toiminut, niin en ole vaivannut päätä sen enempää.

Kattilaleipa By Omaha

• 8dl puolikarkeita vehnäjauhoja. Osan voi korvata (esim. 2dl) kokojyvävehnäjauholla. Itse olen lisännyt myös noin 1-2rkl pellavan siemeniä taikinaan. (ja/tai kurpitsansiemeniä, auringonkukansiemeniä.)

• 2 tl suolaa (Suola on toki makuasia, mutta tässä kohtaa sitä ei kannata säästellä. Ilmeisesti se vaikuttaa taikinan nousemiseen. Itse käytän aika reiluja teelusikallisia. Varsinkin, jos käyttää esim. ns. ruususuolaa.)

• ¼ tl kuivahiivaa

• 4 dl kylmää vettä (tarvittaesssa enemmän)

• nokare voita padan/kattilan voiteluun

Yksinkertaisuudessaan,

sekoita aineet keskenään ja jätä taikinakulho muovilla tai kannella suljettuna pöydälle 12-18 tunniksi. Tämän jälkeen kumoa taikina uunissa kuumennettuun (voilla voideltuuna)kannelliseen kattilaan (tai kannelliseen pataan). Paista leipää 220 asteessa kannen kanssa noin 25-30min. ja sitten ilman kantta noin 25-30min.

Alempana tarkempia ohjeita, jos ei jostain syystä onnistunut.

Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita ne hyvin.

Lisää sekaan 4dl vettä. Sekoita taikina esim. vahvalla ruoka lusikalla.

Jos taikina tuntuu ”kuivalta” lisää vettä noin ½ dl kerrallaan. Nesteen määrään vaikuttaa jauhojen laatu sekä kuinka paljon lisää esim. pellavan siemeniä taikinaan. Suomessa pelkkään vehnäjauhoon riitti hyvin tuo 4dl, mutta täällä lisään aina jopa 1-1,5dl vettä taikinaan. Jos nestettä ei ole tarpeeksi taikina ei lähde kuplimaan/kohoamaan.

Hyvä sääntö oikeaan kosteuteen on, että taikinan saa lusikalla juuri ja juuri sekaisin. Taikinaa ei tarvitse vaivata.

Laita kelmu kulhon päälle. Lisäksi voit laittaa liinan kulhon ympärille.

Jätä taikina tekeytymään ”huoneenlämpöön” 12-18:sta tunnin ajaksi. Aika ei ole erityisen tarkka, voit paistaa leivän kun taikinan pinnalla alkaa näkyä pieniä kuplia ja se on kohonnut.

Voitele voilla uunin kestävä kannellinen pata tai kattila. Voitele myös kansi. Laita tyhjä kattila ja kansi uuniin. Uunin lämmön noustessa noin 220-225 asteeseen (noin 200 astettakin riittää, pääasia, että kattila on kuuma). Kumoa taikina kuumaan kattilaan. Taikina saa jopa sihistä kaatuessaan pataan. Älä sekoita, taikina tasoittuu itsestään kattilaan.

Paista leipää (220-225°) kannen kanssa noin 30-35min. Ota kansi pois ja paista toiset 30-35min. Paistoaika riippunee hieman uunista ja siitä kuinka tumman leivästä haluaa. Jos paistoaika tai lämpö on liian alhainen, leipä on sisältä tahmainen ja tartuu veitseen.

Älä paista leipää jälkilämmöllä kovin kauaa, mielestäni max 5min. Kun otat kattilan uunista suosittelen kumoamaan leivän heti jäähtymään väljästi. Ts. pohja ritilän päälle tms. Leivästä ei tule maukasta, jos sen jättää kattilaan hautmaan tai käyttää liian mietoa lämpötilaa.

Joskus taikina ei vaan lähde nousemaan. Saattaa johtua liian kylmästä ”huoneenlämmöstä” tai toisinaan uuden hiivapussin avaaminen on auttanut. Voihan sen toki paistaa ja syödä, mutta siitä tullee kova tiivis kakku. Mitä enemmän reikiä leivässä sen enemmän makua:-)

Leipää ei mielestäni kannata laittaa muovipussiin. Varsinkin veneessä se säilyy hyvin pari päivää ilman mitään suojaa leikkuupinta vasten leikkuulautaa. Joskus käytän paperipussia...

Tahitilla Cov rokotukset.

 Tahiti ja Covi rokotukset. Ajatuksia jatko seiluusta.

Jumituimme tänne Marina Tainaan näköjään pidemmäksi aikaa. Tarkoitushan oli lähteä aika pian takaisin Mooreaan ja maalata veneen kyljet viimeisen kerran. Nyt 7.4. olemme täällä vielä. Osa syy on se, että Ranskan Polynesia aloitti rokotukset covidia vastaan kaikille yli 18 vuotiaille ketkä sen vain haluavat ottaa. Yritimme ensin varata lähirokotuspisteeseen aikaa, mutta säädökset olivat juuri muuttuneet niin, että kaikki saavat sen jonotus periaatteella ilman ajanvarausta Papeeteessa. Päätimme kaputeenin kanssa mennä heti aamusella Papeeteehen isohkoon rokotuskeskukseen. Parempi ottaa rokotus heti, ettei vaan jäädä ilman. Muuten meillä ei ainakaan ole asiaa mihinkään maahan tästä eteenpäin.

Cov tilanne täällä Ranskan Polynesiassa alkaa olla aika hyvin hallinassa. Uusia tapauksia tulee enää alle 4-10 päivittäin kun pahimpaan aikaan niitä tuli jopa 300-400. Jalkautuneet terveysviranomaiset ja poliisi ovat tehneet työtä. Kaputeeni todisti erään nuorisoryhmän sakottamista ja valistamista. Saarnan jälkeen heille annettiin maskit. Mekin törmäsimme kerran terveysviranomaisiin jotka tulivat puistoon muistuttelemaan ihmisiä maskeista ja turvaväleistä. Saimme pienen huomautuksen mekin, mutta kaikki hyvässä hengessä ja kysellen kuulumisia ja mistä olemme jne…

Luemme jonkin verran tietty suomalaisia päivälehtiä sekä sosiaalista mediaa aina kun netti on saatavillamme. Ihmetyttää tämä suomalaisten vastarinta maskipakkoon. Rokotuksen ottaminen on tietty jokaisen itse päätettävissä, mutta eihän se maski kenekään terveyttä vaaranna? Täällä se on toiminut näköjään hyvin. Meillehän se ei edes tuota suurta vaivaa kun käymme kaupassa niin maksimissaan täytyy pitää muutama tunti. Sympatiat on kyllä kassojen ja hoitohenkilökunnuan puolella, jotka joutuvat pitämään niitä koko päivän...

Rokotuskeskukseen siis. Jono alkoikin näkyä jo hyvissä ajoin, vaikka olimme paikalla jo ennen yhdeksää. Ensimmäiseksi kysyttiin Kaputeenilta (minulta eivät kysyneet?) kuinka vanha hän on ja kun vastaus oli 54 niin meidät ohjattiin pitkään jonoon. Yli 60 vuotiaat olisi päästetty jonojen ohi. Jonotus sujui mukavasti isojen puiden varjossa ja pitkin matkaa oli laitettu pöytiä, josta sai hakea juomavettä. Varsinainen seisominen ei vienyt kovinkaan kauaa kunnes pääsimme lähelle määränpäätä. Täällä sitten täytimme lomakkeen, joka oli Ranskaksi. Ei siis hajuakaan mitä siinä mahdetaan kysellä. Mietitiin että vastataan kaikkiin vaan ei. Noh, onneksi paikalla oli paljon henkilökuntaa ja avulias herra joka puhui sujuvaa englantia ja käänsi meille kysymykset. Niinhän tuli tuokin lappu täytettyä.

Seuraavaksi alkoikin sitten tuolileikki. Kaikki siis saivat istumapaikan ja kun edellinen meni eteenpäin seuraava siirtyi myös. Niinhän mekin sitten kaputeenin kanssa tehtiin, vaikkei kuulutuksista mitään ymmärretty, mutta siirryttiin kun muutkin siirtyivät. Taustalla soitettiin mukavaa paikallista Polynesialaista musiikkia. Olo oli välillä enemmänkin kuin jonkinkaltaisella kesätapahtumalla konsanaan.  

Iso katoksella oleva halli, jonka arvoisin olevan noin 1000 neliötä oli täynnä tuolirivistöjä. Se oli jaettu kolmeen eri ”step” eli tasoon. Ensin jonotettiin hoitajalle. Hoitajia oli kaksi yhdessä pöydässä, pöytiä oli kolme. Jokaisella hoitajalla 3 tuolirivistöjä noin 10 tuolia jokaisessa. Ensimmäisessä pisteessä katsotiin passimme ja kysyttiin kauanko olemme olleet maassa. Tarkoitus tällä oli se, että ihan parin viikon turisteja ei rokoteta. Koska olemme olleet maassa kohta 2v niin meidät rokotettaisiin atomaattisesti. Saimme ns. rokotuspassin siirryimme tasolle 2.

Tässä oli yhtä monta tuolia ja vastassa kaksi lääkäriä, joka kyseli mahdolliset lääkitykset tai muut lomakkeessa olevat asiat läpi. Tarvittaessa hänkin konsultoi englannin kieltä puhuvaa lääkäriä. (Minulle on ollut iso yllätys, että täällä lääkärit, jotka ovat aina ranskalaisia, eivät kovinkaan usein puhu englantia, mutta paikalliset hoitajat puhuvat) Tämän jälkeen saimme luvan siirtyä varsinaiseen rokotusjonoon. Täällä oli 3 tuolia joita ”pitkin hypittiin” piikitykseen. Näissä työskenteli 2 henkilöä, joista toinen oli täysin keskittynyt rokote annoksen laittamiseen neulaan ja toinen oli hymyilevä sympaattinen hoitaja, joka huolehti piikityksen ja laastarin laiton. Tämän yhteydessä (ensimmäisessä tuolissa kolmesta) saimme kellonajan, jolloin saamme poistua piikityksen jälkeen ulos rakennuksesta. Meidän siis piti odottaa 10 minuuttia rokotuksen jälkeen. Täälläkin oli vettä tai kahvia tarjolla. Vartijat tarkistivat lappumme ennekuin päästivät meidät ulos. Varsin hyvin järjestetty sanoisin minä. Etenkin kun saavuimme pahimpaan ryysikseen ja koko homma vei meiltä noin 3 tuntia. Tosin päästimme pari vanhaa rouvaa edellemme, joka vaikutti meihin siten, että alkoi henkilökunnan porrastettu lounasaika. Saimme alunperin lappusen jossa oli numero 461 tms. joten sanoisin, että lauantai päivän aikana rokotettiin noin 1500 ihmistä. Seuraavan rokotuksen saamme 10.4, sitä odotellessa.

Homma hoidettu, Omaha crew rokotettu

Meillä alkaa pikkuhiljaa veneen siivoaminen kaikesta turhasta roinasta. Alamme varautua siihen, että aloitamme kotimatkan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että voimme lähteä touko tai kesäkuussa. Olemme kuulleet, että voimme sisäänkirjautua Reunionille, joka kuuluu EU:hun ja Ranskalle. Patagonian ystävämme, jotka ovat jo lähes euroopassa kertoivat, että sinne kirjautumine EU passilla oli ollut helppoa. Toki meidän täytyy olla viranomaisiin yhteydessä ennekuin lähdemme täältä. Reunion sijaitsee Intian valtamerellä, enemmän Afrikan puolella. Tällä hetkellä siis totuttelemme siihen, että seilaamme Tahitilta suoraan Reunionille pysähtymättä välillä missään.

Toki toivomme, että Indonesia olisi auki. Tämä maa tuntuu olevan kiinni joka toinen viikko ja auki joka toinen. Bali kuuluu Indonesiaan ja on ilmeisesti tällä hetkellä auki. Tänne kirjautuminen vaatinee agentin ja tarkoittaa kuluja. Fizji on auki, mutta kirjautuminen tähän maahan on tehty mielestämme kalliiksi. Meille se maksaisi noin 1500-1800 dollaria, joten parin viikon tähden emme halua tätä kulua maksaa. Lisäksi kaiken tuoreen ruoan ja pakasteiden vienti sinne on kielletty. En ihan ymmärtänyt kaikkea kaavakkeesta, mutta en kertakaikkiaan voi lähteä täältä seilaamaan niin, että minulla olisi ruokaa vain Fidjille saakka. Maksuihin sisältyy lisäkuluja covi testeistä yms. Australiaan ei ole asiaa tällä veneen pohjalla. Maahantulomääräykset ovat siellä tiukahkot emmekä halua ottaa riskiä lisäkuluista telakalla. Aikaa seilaamisen Tahitilta Reunionille kuluu kauan, joten varaudumme 100 päivän seiluuseen.

Aikamoinen määrä sapuskaa tarvitaan. Vesi tulee olemaan haaste, toivottavasti saamme tankattua sitä jostakin matkalta. Pieni vedetekokoneemme auttanee jonkin verran. Selvää on kuitenkin, että makeavesi suihkut ovat kiellettyjä ainakin alkumatkasta. Kuulin eräältä vanhalta merimieheltä, jos otat merivesisuihkun joka päivä se on ihan ok. Jos otat merivesisuihkun kerran viikossa tulos ei ole kummoinen. Mietin vaan, että johonkin se iholla oleva suola pitäisi pyyhkiä? Meillä on sitten aikamoinen läjä suolaisia pyyhkeitä homehtumassa 100 päivän seiluun jälkeen?

Kaikki tämä kuulostaa varmaankin aika kauhealta. En kuitenkaan halua jäädä tänne enää yhtään pidemmäksi aikaa, joten mielessäni seilaan ensin Fizjille. Tämän jälkeehän onkin lyhyt matka Indonesiaan ja Australiaan. Pikku purjehdus vielä Intian valtameren yli ja ollaan jo melkein Atlantilla. Atlanttihan on jo oikeastaan Euroopassa. Vai mitä?

Turistina Moorealla ja takaisin Tahitille.

 Tahitilta Mooreaan Moorealta taas Tahtille, maalaushommiin.

Seilasimme Moorean Cook bayhin jo ennen joulua. Tänä vuonna pidimme joulun lähinnä mukavana muistona, mutta söimme kuitenkin simpukoita viereisen veneen kanssa aattona. Olemme myös tavanneet ns venetyöläisiä. Osa uusista tuttavuuksistamme on töissä isommissa jahdeissa ja osa tullut tänne liftillä Panamasta. Edelleen olen kiitollinen siitä, että saatan istua illallispöytä seureessa, johon tällä kertaa kuului pari italialaista (ja juu italialaiset kyllä pitävät huolen siitä, että syödään ja hyvin), Australialainen, Israelilainen sekä me kaksi suomalaista. Mahtavaa oppia tuntemaan eri taustoista tulleita ihmisiä.

Liikkumiskielto on ollut ja on edelleen (tammikuussa 2021) voimassa klo 21-5. Sakot rapsahtaa, jos palloilee ulkosalla vielä yhdeksän jälkeen. Maskipakko on kaikissa julkisissa paikoissa. Muutoin tilanne alkaa muistuttaa lähes normaalia. Ainakin meille veneihimisille, sillä mehän tulemme kotiin yleensä viimeistään ennen auringon laskua, joka näillä huudeilla on noin kuuden aikoihin.

Naapuriveneemme päätti vuokrata auton pariksi päiväksi ja koska täällä liikenne on lähes sama kuin suomessa niin lupauduin kuskisi. Tarkoitan, että ratti on vasemmalla puolella autoa ja vaihteet ovat manuaaliset. Näillä ominaisuuksilla minut valittiin sitten ajamaan autoa. Käyttävät kuulemma joissakin maissa vain automaattiautoja ja rattikin on väärällä puolella. Samalla näimme saarta vähän lähemmin. Tie saaren ympräri on noin 60km pitkä, joten ehdimme pärtsäillä ympäri useammankin kerran parin päivän aikana.

Ensimmäiseksi tietty piipahdimme paikallisessa rautakaupassa tarkistamassa myymälän tuotteet. Ainahan sitä jotakin tarvitaan. Tällä kertaa tarttui mukaan ruostumisesen pysättyävää ainetta. Toki kiipesimme autolla näköalapaikoille ja kävimme läpi parhaat biitsit. Aikaisemmin olimme jo kävelleet ns. ananasteiden läpi. Mooreasta löytyy myös rommi- mehu- viini- tehdas johon auton luovutuksen jälkeen suuntasimme. Valitettavasti emme saaneet maistella rommeja, mutta sitäkin enemmän erilaisia punsseja. Satsasimme kuitenkin yhteen rommipulloon sillä vanilja rommi kuulosti hyvältä. Siihen oli kuitenkin jotenkin yhdistetty savun maku, joten lopputulos oli mielestäni hmm.. vähän liian erikoinen.

Ananas kasvaakin näin:-)

Veneen maalaushommat jatkuu vielä. Nyt on jo kuitenkin saatu maalattua kyljet vesilinjaan asti. Tarvitsemme vielä muutaman kerroksen lisää maalia ja meidän on piipahdettava Tahitilla sitä hakemaan. Vesi täytyy hakea kannuilla rannalta niinkuin oikeastaan kaikkalla täällä, ellei mene satamaan. Tässähän nämä päivät kuluvat.

Viimeisin homma on ollut pyykkien pesu, mattojen pesu sekä puurallien pesut ”uuteen” puhtaaseen sitlooraan. Jolla on alkanut vuotaa nyt niin paljon, että se oli pakko nostaa kannelle ja yrittää paikata. Löytyihän sieltä useita vuotokohtia. Ei reikiä varsinaisesti, mutta saumat alkavat aueta liimauksista. Niiden paikkaaminen ei sitten olekaan kovin yksinkertainen juttu. Ompelukonetta on käytetty jollan suojan paikkaamiseen ja koska en tehyt sitä varsinaisesta uv suojatusta ulkokankaasta se meinaa hajota käsiin ihan kokonaan. En anna periksi, siihen laitetaan vaan lisää paikkoja, en ala kyllä uutta tekemään.

Saimme myös kutsun Mooreassa asuvien ”turistien” luo. Saimme maistaa ensimmäistä kertaa nuotiossa kypsennettyä urua eli leipäpuunhedelmää. Se tyrkätään nuotioon kaikkine kuorineen kypsymmän. Kun se on lähes musta se nostetaan pois ja paiskataan lattiaan jolloin se halkeaa. Sisus kaivetaan ulos ja paistetaan reilussa öljyssä pannulla. Hyväähän siitä tuli. Parasta friteerattua sapuskaa on kuitenkin mielestäni ruokabanaani. Se kuoritaan ja paloitellaan 2-3cm pätkiksi. Paistetaan öljyssä. Nostetaan esim. leivinpaperin päälle hetkeksi jäähtymään ja murskataan kevyesti paperilla painaen ohuemmaksi. Ei liikaa, jotta se ei hajoa. Tämän jälkeen se paistetaan öljyssä uudestaan. Ripaus suolaa ja voila, maailman parhaat sipsit ovat valmiit!

Saimme tutustua myös paikalliseen tätiin, joka asuu Mooressa. Hänen kauttaan olemme nyt ostaneet paljon hedelmiä ja vihanneksia. Hinta on ollut erittäinkin kohtuullinen ja hedelmien laatu on jotakin ihan taivaallista. Avokadot valtavan kokoisia niin kermaisen hyviä. Mangot, banaanit ja varsinkin ananakset ovat todella makeita. Tokihan ruokakaupasta saa, mutta nämä on ihan eri luokkaa makeita. Smoothieita on sitten tehty ihan urakalla. Minun kahden hengen (melkein litra per naama) smoothien menee yksi iso avokado, 3 banaania ja 2 mangoa. Nämä ei todellakaan ole mitään pieniä hedelmiä. Loraus vettä ja jäitä. Tätä annosta kutsun oikeaksi smoothieksi!

Seuraava kohde on taas maalikauppa, joten purjehdimme 4 tunnin päiväpurjehduksen takaisin tahitille. Päivä oli vastaista tuulta täynnä sekä vesisateita ja kohtuullisia puuskia. Moottoroinniksi meni sitten koko matka. Löysimme mukavan ankkuripaikan, mutta se osoittautui ihan liian pieneksi meille kun ukkospuuska saapui keskiyöllä. Ei auta kuin käynnistää moottori ja ohjata venettä, jotta emme osu poijussa olevaan pikkuveneeseen. Onneksi puuska ei kestä kauaa ja hilaamme ketjua lyhyemmäksi. Loppuyö meneekin torkkuessa ja heräillessä vähän väliä tarkistamaan tilannetta.

Aamutuimaan etsimme uuden ankkurpaikan ja nythän saammekin reilusti tilaa. Jee. No se ilo loppui lyhyeen kun tuli sukeltajat paikalle ja laittoivat poijun joten ei muuta kuin siirtymään taasen. Kapu oli jo ehtinyt ajaa makeat vedet moottoriin, joten hanat auki taas ja ankkuri ylös. Kas yksi venttiili oli unohtunut auki ja konehuone alkoi tulvia. Hälyttimet laukesivat, joten ongelma tuli esille suhteellisen pian. Luulen, että vettä ehti tulla sisään noin 1000l. Nyt alkoi konehuoneen siivous, konehuoneen välikön siivous, sekä wc:n lattian alusen siivous. No tulihan tarkistettua nekin, joka johti sitten siihen, että löytyi pari ruostekohdetta lisää. Lopputilanne on se, että takavessa on lattialla takasalongissa. Konehuoneen välikön lattia ylhäällä ja ”botoksoitu” eli käytetty rust convertteria. Minä hioin suihkutilan lattian puuritilän ja vahasin sen uudestaan. Ja kaikki tämä vain yhden ankkuroinnin tähden.

Ruosteen vastustaminen jatkuu

Toaulta takaisin Tahitille.

On aika vaihtaa maisemaa, nostamme ankkurin Toaulta 5.9.2020 aamutuimaan. Putputtelemme kohti suuaukkoa ja huomaan, että siellähän on aika komea virta aallokko odottamassa. Suuaukon vieressä on useita veneitä odottamassa virta aallokon laantumista ulos menoa varten. Kaputeeni on kuitenkin sitä mieltä, että veneen pitää kestää aallokkoa ja painaa kaasuvivun pohjaan. Onneksi tämä ei kestä kauaa, mutta jännitykseltä en muista välillä hengittää. Kuvaan ulosmenon ja huomaan hengityskatkokset jälkikäteen videota katsellessa. Kerran aallot ovat niin suuria, että potkuri nousee irti vedestä ja kiekaisee tyhjää. Seuraavaksi keula sukeltaa aallon sisään mastoa myöten. Kansi tulvii merivedestä, peräosa pysyy kuitenkin kuivana. Etenemme hitaasti mutta varmasti ja aallot alkavat helpottaa. Huh, tämä on selkeäsi pahin virta aallokko, jonka olemme puskeneet läpi.

Alkaa hidas aallokkoinen purjehdus kohti Tahitia. Tällä kertaa saamme aikaa kulumaan kolmisen päivää. Seahorse näyttää olevan marina Tainan ankkurissa ja junttaamme itsemme sen viereen. Muita paikkoja ei taida olla oikein saatavillakaan. Kuulemme, että aluksen ”Prinsessa” ei ole vieläkään päässyt takaisin kotiin. Hän on ollut Australiassa jumissa 7kk. Pariskunnalla on pisin yksittäinen ero koko historian aikana. Kuulemme kuitenkin, että liput on jo lähes hankittu ja Prinsessa saapuisi Tahtille noin viikon sisällä. Kyllä alkoi veneessä kuuraus kun 7kk poikamieselämä alkoi lähestyä loppuaan. Seahorsen kapteeni kysäisi yhtenä päivänä minulta kannattaisikohan alus siivota, johon vastasin että jep. You better clean the boat! Onnellinen jälleennäkeminen oli ihan käsinkosketeltava.

Ruosteen vastustus välineet yllä.

Pitkän atolli elämän jälkeen kiiruhdan ruoka kauppaan ensimmäiseksi. Olemme jo useaan kertaan unelmoineet mitä haluamme syödä kun saavumme Tahitille. Tarkoitus oli nimittäin pysyä reissussa vain muutama viikko, joten en sitten varautunut tähän 2,5kk seiluuseen. Toki Fakalta saa normi ruoat, mutta hinnat ovat vähän kalliimpia, joten säästimme isommat ostokset tänne Tahitille. Ah, tuoreita tomaatteja, vähän suklaatia, colaa, salaattia, hedelmiä. Kyllä elämä on ihanaa. Olemme tyhjentäneet parin viimeisen kuukauden aikana tölkkivarastojamme. Yksi syötävä murheenkryyni on ollut cornet beef. Sitä on varattu alukseen aika reilusti ja päiväykset alkavat paukkua. Se ei oikein taivu meidän makuumme. Tein siitä kuitenkin falafelicornetbeef sekoituksen, joka onnistui mielestäni todella hyvin. Kaputeeni ei kuitenkaan vakuuttunut, mutta myöntyi kuitenkin kertomaan, että parhaat cornet beefistä aikaan saadut sapuskat. Vai oliko se se CB pitsa kuitenkin?

Aktiviteetteja Tahitilla.

Paikallinen perhe matkalla.

Uusi asia lihansyöjä Kainuvaarassa on se, että se alkaa vaatimaan tonnikalaa koko ajan useammin ja useammin. Kyllähän se täällä on vaan niin hyvää. Ensin tehdään sushit ja sitten tonnikala pihvit. Nam!

Seuraavaksi suunnataan maalikauppaan ja ostetaan värit runkoa varten. Punaista ja valkoista. Tällä kertaa maalaamme kannen valkoiseksi, ehkäpä se heijastaa aurinkoa pois paremmin kuin mattapintainen vaalean harmaa on tehnyt. Valitettavasti totuus on se, että kiiltävästä maalipinnasta suolan saaminen pois on paljon helpompaa kuin matasta. Tietty kiiltävä pinta näyttää kaikki metalliveneen ”kuopat”, mutta silti kiiltävä on helpompi näillä leveysasteilla. Huomaamme myös, että kannen pesua pitää sitten harrastaa paljon enemmän kuin mitä olemme tehneet, varsinkin, jos aikoo pitää punaisen värin punaisena.

Väliin kuvia upeista jahdeista, tämä on ehkä suurin näkemämme katamaraani.

Samainen alus edestä päin.

Tälläkin kelpaa, ja huom, lelulaatikko on auki.

Covid tilanne on sitten räjähtänyt käsiin tänä syksynä ihan totaalisesti. Olemme maailman pahimmassa tilanteessa. 14000 tartuntaa ja asukkaita 160000. Tilanne (28.11.2020) ei todellakaan ole hyvä. Pidämme maskia ja desinfioimme kädet. Jokaisessa kaupassa on maskipakko ja käsidesiä ovella. Ilman näitä ei ole asiaan mihinkään kauppaan. Olemme olleet aika terveitä. Saimme kuitenkin jonkinlaisen nuhan. Ensin Kaputeeni ja kun hän tervehtyi sama nuha iski minuun noin 5pvä myöhemmin. Ilmeisesti kyseessä ei ollut covi, sillä kuumetta tai lihaskipuja ei ollut. Pientä kurkkukipua ja aivastelua sekä nenän vuotamista. Kaputeeni totesi juuri, että hänen nenän tilalla oli kyllä vesihana ilman sulkuventtiiliä.

Pysyimme veneessä pari viikkoa ja emme tietojemme mukaan ehtineet tartuttaa ketään. Ilmeisesti kaputeeni vilustui kun oli vedessä 6h putsaamassa yhden aluksen pohjaa. Se, että minulle tuli sama nuha ei kylläkään kuulosta vilustumisoireelta? Mene ja tiedä sitten. On kuitenkin hirvittävä tilanne sairastaa flunssa näinä aikoina ja pelätä paheneeko se vai mitä tapahtuu. Tosin eihän muut flunssat ole mihinkään maailmasta kadonneet. Ajoitus oli kuitenkin outo sillä olemme olleet ilman flunssia viimeiset neljä vuotta. Jos tämä oli covi pääsimme kyllä todella helpolla. Epäilen tätä kuitenkin vahvasti. Nyt olemme pysyneet veneessä tiiviimmin ja rajoittaneet kauppoihin ja muihin paikkoihin menot minimiin.

Sadekausi alkaa suurin piirtein marraskuussa joten maalaaminen on tällä hetkellä hidasta sillä kuuroja tulee aika usein. Tosin hidasta on ruostepaikkojenkin paikkaus. Olemme tehneet nyt yläosan kyljestä, parraslistan sekä kantta keulasta kohti ajohyttiä. Takaosa on vielä kokonaan tekemättä. Viilaamme vähän tarkemmin asioita kuin telakalla 4 vuotta sitten. Nyt on enemmän aikaa.

PPP kirjaimellisesti kakka vana tuli alas vuorilta sateen mukana.

Olemme tulleet siihen tilanteeseen, että tänä vuonna ei pääse jatkamaan matkaa. Ainoastaan Fidzi on auki ja Australia on avannut rajansa vasta nyt hakemuksille (muistaakseni 25.11.2020). Hyvä niin, olemme luottavaisia, että pääsemme jatkamaan matkaa vuonna 2021 huhti toukokuussa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että suuntaamme tästä Fidzille ja siitä Indonesiaan tai Australiaan. Nämä molemmat maat vaativat tällä hetkellä etukäteis hakemuksen tai viisumin tms. Todennäköisesti jonkinlaiset covi testaukset tulevat olemaan mukana. Nämä luonnollisesti nostavat kustannuksia maahan kirjoittautumisen yhteydessä. Täällä päässä covi testaus on noin 200 euroa/hlö. Meiltä siis heti 400 ja lisäksi mahdolliset agentit kohdemaassa ja covi testit kohdemaassa. Tästä voi äkkiä alkaa laskemaan kannattaako pysähtyä jokaisella 10:llä pikkusaarella. Tosin epäilen, että pienet saarivaltiot matkan varrella pysyvät kiinni.

Jottei ompeluhommat lopu niin vaihdettiin etupressun paikkaa hieman.

Siinä sitä valkoista pintaa. Nyt pitää sitten vaan siivota enemmän, kaikki valkoiset pinnat tuntuu jotenkin likaantuvan niin paljon?

Australiaan meno vaikuttaa myös veneen pohjaan. Heidän määräykset ovat tiukemmat ja kaksi vuotta vanha myrkkymaali Omahan pohjassa alkaa olla loppu. Myrkkymaalin alla oleva tartuntamaali on jostakin syystä alkanut vähän kuplia. Se tarkoittaa veneen ylös nostoa. Näyttää siltä, että meidän on hiottava kaikki myrkyt pois ja laitettava uusi primer sekä myrkkymaali. Kädet kiittää tuon urakan jälkeen. Valitettavasti meillä on kaksi hiontalaitetta.. Että ei lopu hommat kesken vielä vähään aikaan.

Jatkossa selvinnee lasketaanko karanteeniksi merellä olo aika vai ei. Toivottavasti lasketaan sillä tuntuu järjettömältä, että voisimme mitenkään saada mitään virusta seiluun aikana. Toki sen voi saada täältä lähtiessä. Luulisi kuitenkin, että purjehtijat voivat vakuuttaa olleensa terveitä/sairaita matkan aikana, jolloin karanteeni mahdollisesti täyttyisi hyvin pitkälle luonnostaan.

Aika kuluu täällä minulla ompeluhommissa ja kaputeenilla paljon veneen maalaamisessa ja huoltamisessa. Tilanne on kuitenkin aika hyvä kaikilta osin. Tosin maston vieressä olevan ilmaventtiilin laatikko on ruostunut pahasti puhki. Sen hitsaaminen on kuitenkin niin iso homma, että päätimme vain paukuttaa ruosteet pois ja maalata metalli osat sekä ”kuorruttaa” valkoisella leikkuulauta materiaalilla boxin. Tiivistimme sen kanteen kiinni massalla/ruuveilla. Nythän se on helppo testata pitääkö vettä kun rankkasateita tulee välillä. Pari päivää sitten keräsimme vettä reilut 800 litraa päivän aikana. Trooppinen sade on hyvästä. Ilmat ovat lämmenneet sillä kesä on tulossa. Ei ole enää viileää, en siis ollutkaan tottunut tähän lämpöön vieläkään. Paukkupakkasia muistellessa.