lltasatu meriseikkailusta, mutta miten siihen liittyi suklaakakku?

Seilaus Tahimaanien maasta Reiluunmaahan, joka tyssäsi Kössimaahan.

Olipa kerran Kapteeni nimeltä Kaisku. Hänellä oli miehistönään Maisku. He olivat seilanneet ympäri maailmaa jo monen monituista vuotta purjeveneellä, jonka nimi oli Omamaha. Sen nimi juontui siitä, että Kapteeni Kaisku tykkäsi syödä aina kaikki ruoat omaan mahaansa. Ahneella on vatsa täynnä, se tuumasi.

Eräänä kauniina päivänä Tahimaanien maassa Kapteeni Kaiskun syntymäpäivät alkoivat lähestyä ja kuten jokaisen vuonna aikaisemminkin Maisku oli leiponut kuolettavan hyvänmakuisen suklaakakun. Se oli niin hyvää, että yksi vieraista, Pallonkiertäjä Paulukainen väitti hymyillen sen olevan hänen koko elämänsä aikana syödyistä suklaakakuista kahden parhaan joukossa. Se kutkutteli hänen makuhermojaan koko iltapäivän kauniissa puistossa. Paulukainen ei millään malttanut lopettaa kakun maistelua vaan leikkasi aina siivun lisää, vaikka juurikin oli todennut, että ei pysty enempää. Paulukainen oli lähdössä pian seilaamaan Kössimaahan ja leikillisesti arvioitiin, että kenties siellä voitaisiin vielä tavata. Tosin Kössimaan hallitsijat eivät tykkäisi Omamahan miehistöstä koska he ovat kotoisin Sisumaasta. Paulukainen sen sijaan oli asunut Kössimaassa jo aikaisemminkin ja tunsi sen tavat hyvin.

Omamaha miehistöineen starttasi Tahimaanien maasta kohti Reiluamaata keskitalven kynnyksellä. Reilumaa oli suuren kulkutaudin aikana ainoa paikka, joka hyväksyi Sisumaan kansalaiset maankamaralleen. Kun Kaisku ja Maisku halusivat kirjoittaa itsensä ulos maasta, Tahimaan Imigrantit antoivat heille yhden päivän aikaa lähteä maasta, joten Kaisku ja Maisku ajattelivat, että maan ulos ja sisään tulevia ihmisiä vartioivat Tullukaiset olisivat samaa mieltä, niin ei kuitenkaan ollut ja yllättäen he joutuivatkin poistumaan samana päivänä kun kävivät Tullukaisten luona.

He eivät olleet pitäneet kiirettä, mutta nythän alkoikin sitten hoppu. Maisku oli tyytymätön tähän ja olikin käppyräisellä päällä loppupäivän. Maiskun nimittäin piti hankkia vielä viimeiset tuoreet ruokatavarat kaupasta. Kananmunia, hedelmiä, kaalia, vihanneksia, perunoita ja porkkanoita. Maisku parka sinkoili hädissään kaupassa, sillä matka on pitkä ja nälkä tulee ihan varmasti joka päivä. Hän onnistui mielestään hankkimaan kaikki tarvittavat. Olihan venettä jo tankattu jonkin aikaan kaikella muulla. Kaiskulla oli sitten omat kiireensä, mm. kaasupullon vaihto jne.

Onneksi pari heidän purjehtija ystävää auttoivat ja he saivat hyvästellä toisensa halauksin. Seikkailu kohti Reilumaata saattoi alkaa. Kello oli jo yhdeksän illalla ja he päättivät aloittaa matkan Tahimaanien maan pohjoiselta uloskäynniltä. Yllättäen heidän pitikin käyttää Tahimaanien läntistä uloskäyntiä, koska ilmassa suhisevien koneiden ohittavaa väylää ei saanutkaan käyttää enää kahdeksan jälkeen illalla. Tätä eivät Kaisku ja Maisku tienneet, joten heidän piti tehdä Omamahalla u-käännös. Täysikuu paistoi jo kirkkaasti, joten eihän se haittaa lähdetään sitten tätä kautta he ajattelivat. Keli oli tyyni ja odotettavissa oli tyyntä keliä seuraavat pari päivää ainakin. Kaisku oli täyttänyt kaikki sankotkin vedellä ja ne olivat kannella. Yllättäen ne eivät läikkyneet yhtään seuraavien päivien aikana. Niin tyyni oli suuri Tyyneläinen meri. He ajelivat ulos Tahimaan rannikolta 45mailia, jonka jälkeen Kapteeni Kaisku päätti, että dieselin tuhlaaminen riittäköön. Kellutaan pikkuhiljaa eteenpäin.

Ensimmäisenä aamuna Maiskulle tuli vessahätä. Valitettavasti kyse oli siitä suuremmasta hädästä ja kävikin sitten niin, että vessanpöntön kakkaletku oli tukkeutunut pissakivestä ja tämä oli viimeinen tikki, letku tukkeutui ihan tyystin. Kaisku oli äkäinen ja tiuskaisi Maiskulle, miten sinä voita aina onnistua tuossa! Yleensä se on ollut Maisku kun letkut saavat sen viimeisen niitin. Voi Maiskua, se joutui mättämään tavarat pöntöstä sankoon ja huuhtomaan sitä loputtoman monta kertaa ennen kuin Kaisku suostui korjaamaan vessaa. Letku piti irrottaa ja Kaisku laskeutui Omamahan uimatasolle huuhtomaan ja paiskomaan tukkeutunutta letkua. Viimein murusena irtoavat pissakivet tulivat irti letkusta. Onneksi keli oli tyyni joten Kaisku pysyi hyvin takalaudalla kyydissä heilutellen letkua merivedessä. Kaiskulla meni useampi tunti vessan kanssa äheltäessä, Maisku yritti auttaa mahdollisimman paljon, mutta piti suunsa visusti kiinni sillä nyt oli Kaiskun vuoro olla änkyräisellä tuulella.

Kun vessa oli saatu kuntoon Maisku kokkasi keitetyt perunat ja lämmitti lihapullat. Kaiskukin alkoi olla jo paremmalla tuulella. Kapteeni Kaisku nukkuu vain muutaman tunnin yössä. Onneksi keli on tyyni, voi torkkuakin. Maisku saa nukkua koko yön. Tosin hän on vähän huolissaan kun Kaisku ei oikein osaa nukkua päivällä niin unet jäävät tosi lyhyiksi.

Matka jatkuu leppoisissa merkeissä ja etenee hitaasti. Kaisku ja Maisku katsovat sarjoja tietokoneelta, joita onneksi löytyy riittävästi. 27.6 alkaa reippaampi tuuli ja he seilaavat mukavassa myötäisessä suuntana 300 astetta. Banaanit alkavat kypsyä jo seuraavana päivänä. Maisku irrottaa kypsimmät tertut varresta ja laittaa ne sankoihin vihreän liinan alle kypsymään. He eivät ehtineet lähtökiireessä laittaa vihannesverkkoa takakatoksen alle, joten hedelmät ovat koreissa keulan lattialla. Ruoaksi on tänään Riisiä, avokadosalsaa ja kanaa.

Kapteeni lokikirjan parissa.

Pian alkavat sateet. Päivät ovat harmaita ja tropiikin kuumuus alkaa hälvetä. Lämpötila laskee yöllä jopa alle 25 asteen, joka tuntuu heistä todella kylmältä. Sadekuuron iskiessä se voi mennä jopa 21 asteeseen. He kaivavat kaapista fleece takit ja pitkät housut. Lisäksi Maisku kaivaa keulan kätköistä fleece vilttejä yövuoroon. Siis silloin kuin ei sada. Muutoin sadetakki on tullut vakiovarusteena kulkuaukon viereen. Kaisku haaveilee Sisumaan vaaleansinisestä herkkujuomasta sillä maiseman väri on juuri saman harmaa kuin juomassa. Maisku haaveilee sisumaan sinapista. Tuuli ei ole kuin 15-25 kn, mutta tuuliperäsin ei silti oikein pysy suunnassa, jommankumman on oltava ruorissa vahdissa koko ajan. Maisku on edelleen huolissaan Kaiskun nukkumisesta.

Eräänä päivänä alkaa tuoksua dieseli. Maisku on hämmennyksissä, miten se voi tulla keulasta päin. Kapteeni huomaa dieselin kerääntyvän veneen syvimmässä kohdassa olevaan poteroon. Sen tarkoitus onkin kerätä mahdolliset vuodot, josta ne voidaan sitten pumpata ulos tarvittaessa. Jostakin on aina välillä tullut puolisen dl vettä. Tämä oli jo aikaisemmin tunnistettu makeaksi vedeksi. Myöhemmin kävi ilmi, että vesipumppuhan se syyllinen oli. Liitokset ovat hieman päässeet löystymään.

Takaisin dieseliin. Maisku oli kyllä tämän hajun tunnistanut jo aikaisemmin Tahitilla, mutta luullut, että se tulee keulaluukusta ulkoa sisälle. Kapteeni tiesi kuitenkin paremmin sillä hän oli kätkenyt keulan viimeisimpään nurkkaan Delvac moottoriöljypönton, johon oli täytetty dieseliä. Nyt sen korkki oli vuotanut kun aallokko oli vähän rajumpaa. Koko keulapiikki on lähes ääriään myöten täynnä tavaraa. Se täytyy tyhjentää. Keulasta pilssejä pitkin on valunut dieseliä. Omamahan tölkkiruokavarastot, Kapteenin työkalu varaosat ja yms. sijaitsee tässä matkalla. Onneksi kaikki on kuitenkin nostettu pohjasta irti ritilämatoilla, joten ne eivät ole dieselissä. Ei muuta kuin vettä astianpesuaineelle perään useamman kerran. Tämä vaatii kyllä kunnon pesunkin kun ollaan jonakin päivänä satamassa, josta saa makeaa vettä.

Kaisku alkaa kalastaa päivien saatossa. Hän on menettänyt monta viehettä, joten tällä kertaa laitetaan paksu vaijeri siiman jatkoksi. Hän yrittää tuplaviehettä, mutta se laittaa siiman ihan sotkuun ja se on nostettava ylös. Ei kalaonnea. He eivät näe mitään kaloja eikä mitään eläviä päiväkausiin.

Kaisku on innokas sammakkomies ja jopa syvänmerensukeltaja. 60 mailin päässä olisi yksi maailman hienoimmista sukelluspaikoista, Suvasaari. Kaiskun mieltä masentaa, että tämä kulkutauti estää menon sinne. Niin lähellä, mutta aivan tavoittamattomissa. Trooppiset sateet tulevat ja menevät ja he seuraavat tutkalla niiden kulkua. Näyttää siltä, että ne kestävät vain tunteja maksimissaan. Omamahassa on myös Örkkitutka. Se näyttää samaisella örkkitutkalla varustetut veneet näytöillä keltaisin punaisin ja vihrein merkein. Ruorivuoron vaihtuessa kerrotaan örkkitutkan tilanne seuraavalle. Örkkitutkassa ei ole näkynyt kuin yksi purjevene ja yksi moottorijahti.

Matka jatkuu ja he alkavat lähestyä Samoilevien kansojen maata, aamun valjetessa saari näkyy korkeana hahmona sateisessa päivässä. He jatkavat matkaa ja huomaavat kartassa oikealla puolella Omamahaa matalan. Parista kilometristä syvyys pienenee 9:sään metriin. Saattaa olla, että suuret aallot johtuvat tästä. Samoihin aikoihin Kaisku lukee kartasta, että olemme virta alueella, joka saattaa muodostaa trooppisen myrskyn. Taivaanrannassa alkaa iltapäivällä näkyä tummia pilviä. Kaisku katsoo tutkaa ja toteaa, että ei se näytä suurelta alueelta, menee varmaan sivusta ohi ja painuu nukkumaan. Maisku on ruorissa ja aallot alkavat kasvaa kasvamistaan, tuuli ei kuitenkaan ole erityisen kova noin 20-25kn luokkaa. Maisku tarkkailee tilannetta ja tulee siihen päätökseen, että on viime hetket sulkea keulaluukku, muutoin aallot lyövät kohta kannen yli. Aallot alkavat olla kuin tuuli olisi 35-40kn. Maisku arvioi niiden olevat 4-5 metrin korkuisia, ei murtuvia, mutta ei kovin pitkiäkään. Sade saavuttaa Omamahan ja pimeys tulee. Tuuli nousee jo 30kn puuskiin ja kovemmaksikin. Vettä sataa enemmän kuin siitä kuuluisasta Esterin ahterista. Kaisku ja Maisku ajavat yön 2 tunnin vuoroissa. Tai Maisku ajaa 2h ja Kaisku sitten ehkä vähän enemmän.

On yö kun kuuluu hirmuinen rysähdys ja Maisku ryntää kannelle. Puomi on pyörähtänyt väärälle puolelle tuulta. He ovat hämmennyksissä sillä preventteri on vedetty ja puomijarru on tiukalla. He yrittävät tehdä hitaan käännöksen takaisin, mutta eihän se onnistunut. Puomi paiskautui takaisin oikealle ja jalustin meni rikki. Kestää hetken ennen kuin pimeässä tajuaa mitä onkaan tapahtunut. Puomi ja jalustin karkaa veneen sivulle. Onneksi preventteri toiselle puolelle riippuu vielä puomin päässä ja he saavat kiristettyä sillä puomia lähemmäs aluksen reunaa. Purje ja puomi on viistosti veneeseen nähden niin, että purje vetää mahdollisimman huonosti eli hitaasti Omamahaa eteenpäin. He eivät voi laskea isopurjetta alas tässä merenkäynnissä sillä se putoaisi mereen.

Maisku pitää venettä suunnassa ja Kaisku keikkuu veneen reunalla puoshaka kädessä. Tämäkin on hajonnut jossakin tiimellyksessä eikä heistä kumpikaan tiedä miten se oli mahdollista. Puolikkaalla puoshaalla Kaisku onnistuu kuitenkin onkimaan isopurjeen jalustinköyden takaisin veneeseen. Siitä on rikkoutunut yksi metallinen lukko, joka on onneksi helppo korvata. Matka jatkuu ja Maisku päässee takaisin nukkumaan. Adrenaliiniä on kuitenkin kehossa, joten nukkuminen on enemmänkin horroksessa olemista. Näin he jatkavat koko yön ja aamupäivän. Sateita tulee vähän väliä, aurinkoa ei ole näkynyt kohta viikkoon.

Keli hellittää hieman seuraavaksi päiväksi, mutta nousee taas yön saapuessa. He ajavat taas kahden tunnin vuoroissa Omamahaa kohti länttä. Maisku on taas lepovuorossa kun rysähtää uudelleen. Hän ryntää kannelle ja huomaa kysymysmerkin näköisen kapteenin jalat levällään ruorin edessä. What the F**** just happen’t? Lausuu kapteeni ääneen. Ensin he luulivat, että taas tuli vahinkojiippi ja he kääntävät tällä kertaa varovaisesti alusta, jotta käännös olisi hidas. Se onnistuukin ja Kaisku sanoo Maiskulle, että hän voi mennä nukkumaan. Totuus selvisi kuitenkin pian ja Kaisku huutaa, että puomi on poikki, tule kannelle.

Maisku on ihmeissään, Kaisku ei ole tehnyt vahinkojiippejä ikuisuuksiin ja epäileekin, että tämä on nukahtanut. Tässä vaiheessa ihmettely on turhaa täytyy alkaa hommiin kiireisesti. Moottori käyntiin ja alus tuuleen. Nyt pitää saada isopurje alas, joten he kääntävät aluksen tuuleen. Aallokko on edelleen melkoisen isoa ja Omamahan keula sukeltaa muutaman isomman aallon läpi. Purje putoaa osittain aluksen sivulle, mutta ei onneksi putoa mereen. Lazyn narut ovat poikki. Ruorin päällä oleva biminin katto on ihan vinossa, puomi on pudonnut sen päälle. Onneksi siihen eikä Kaiskun niskaan. Kaisku sitoo purjeen kiinni köyden pätkillä aluksen oikealle kyljelle. He avaavat hieman keulapurjetta ja kääntävät aluksen taas myötäiseen.

Maisku muistaa, että keulaluukku ei ollut lukossa vaikkakin lähes kiinni. Keulassa on siis suolavettä ihan riittävästi. Maisku aloittaa kuivaamaan keulan mattoja ja lattiaa. Onneksi matto imee aika hyvin vettä ja vahingot pysyvät suurin piirtein paikoillaan vaikka alus heiluukin paljon.

Omamahan paksussa ja painavassa isopurjeessa taitaa olla aika paljon voimaa. Kaisku kuitenkin vakuuttaa, että ei nukkunut, eikä tiedä miten tämä on mahdollista. He olivat laittaneet edellisen yön jälkeen toisenkin preventterin pitämään puomia paikoillaan. Molemmat köydet olivat kuitenkin poikki. Kaisku on varma, että puomin pää osui isossa aallossa mereen. Kaksi preventteriä, alas vetäjä ja puomijarru aiheuttivat luultavasti liikaa vetoa vastakkaisiin suuntiin ja puomi katkesi noin reilun metrin päästä mastosta kahteen osaan. Suurin piirtein siitä kohdasta missä alas vetäjä ja puomijarru ovat kiinnitettyinä. Aikamoinen seikkailujen yö näillä kahdella.

Aamun valjetessa Kaisku tarkistaa vahinkojen laajuutta ja huomaa puomin katkos kohdassa mustaa korroosiota. Siinä on ollut hiushalkeama jo aikaisemmin, mutta eihän Kaisku ja Maisku sitä voineet tietää. Pahimmat sateet ovat ohi ja, joten puomi saadaan irti mastosta ja veneen kannelle kiinni. On kuitenkin vähän liian paljon keliä, joten he lepäävät seuraavat päivät ja miettivät vaihtoehtoja. Fidimaahan olisi noin 400 mailia matkaa, mutta se tarkoittaisi vastaiseen menoa ja enemmänkin huolestuttaa isohko aallokko joka tulisi vastaisesta. Tarkoittaisi siis moottorointia, sillä isopurje on pois pelistä. Tässä vaiheessa Paulukainen on kuullut Omamahan ongelmista ja sanoo, että hänellä olisi tuttuja Fidimaassa, he auttavat, jos menette sinne?

Kaisku ja Maisku ovat kuitenkin molemmat sitä mieltä, että he voivat jatkaa ilman isopurjetta, vaikka sitten Reiluunmaahan saakka. Sinne on myötäiset tuulet ja heillä on kaksi keulapurjetta, jotka soveltuvat myötäiseen purjehdukseen hyvin. Ei siis hätää, kun aallokko laantuu yritetään lyhentää puomi ja kenties isopurjeella voisi purjehtia reivattuna tarvittaessa.

He jatkavat matkaa tyytyväisenä eteenpäin. Tuulet helpottavat hieman ja matka jatkuu kohtuullisen mukavasti. Kahden päivän jaksoissa. Kaksi päivää suht kivaa ja sitten kaksi päivää puuskia ja vesisateita. Tuuli tuntuu työntävän heitä kohti Vanumaata, joten he valitsevat saarien välissä olevan aukon reitilleen. Vihdoinkin saaria näkyvissä.

Lintuja. Isoja merilintuja alkaa lennellä Omamahan ympärillä päivisin. Öisin ne yrittävät laskeuta Omamahan kannelle, aurinkopaneeleille, vanteille, maston päähän, tuuligenuun tai ihan mihin vaan. Pari kertaa kuuluu rääkäisy ja molskahdus kun linnut osuvat hulluna pyörivään tuuligeneraattorin lapaan. Kapteeni Kaisku ravaa kannella niitä häätämässä. Isosta linnusta tulee iso määrä kakkaa! Jokaisena aamuna on jokin läjä jossakin. Eikä mikään pieni läjä. Lisäksi kannelta löytyy lentokaloja ja skviduja, joka aamu. Lintuja Kaisku jopa häätää kepillä, mutta ei tunnu haittaavan. Pieni moksautus pepulle ja silti ne eivät tahdo lähteä. Kyllähän linnut saisivat olla, mutta sen kakkaamisen kanssa he eivät pysty elämään.

Eräänä yönä Kaisku on taas kannella vahtimassa kakkaajia ja luovuttaneena istuu Omamahan sivupenkillä. Ensin Kakkaaja lintu käy istumassa windexin (maston päässä oleva mekaaninen tuulensuunnan osoitin) päällä ja onnistuu rikkomaan sen toisen heijastimen, todennäköisesti jotain muutakin. Sitten se laskeutuu kannelle johonkin maston tienoille ja alkaa tallustaa aluksen sivua pitkin kohti perää. Kaisku tuijottaa uskomatta silmiään, eikö sitä yhtään pelota? Sinne se taapertaa räpylöillään kaikkien genuan köysien yli keinuvassa veneessä ihan perään asti noin metrin päähän Kaiskusta ja matkalla kakkaa takaikkunan viereen ja oksentaa ruotopallon takalaatikon etupuolelle. Tässä vaiheessa on tullut jo selväksi, että takaikkunaa ei voi pitää öisin kokonaan auki. Eräänä yönä Maisku heräsi siihen, että jotain kosteaa roiskahti kasvoille. Hän ajatteli sen olevan vettä niin kuin se yleensä oli. Arvaatte varmaan jo, että totuus selvisi aamulla, ei ollut vettä ei.

Tässä vaiheessa purjehdusta rutiiniksi on muodostunut, että Kaisku ajaa venettä alkuyön yleensä klo 2 tai 4 saakka. Sitten tulee Maiskun vuoro ja Kapteeni saa +-4 tunnin yöunen. Sillä se sitten jaksaakin taas koko seuraavan päivän. Maisku yrittää tyrkyttää Kaiskulle nukkumista, mutta ei se vaan halua. Väittää, että on nukkunut omasta mielestään ihan riittävästi.

Vanumaan saaristo lähestyi ja pian se olikin jo ohitettu. Saaret antoivat suojaa aalloita ja Kapteeni herätti Maiskun eräänä aamupäivänä. Ajoin vahingossa tyyneen, nyt voidaan korjata puomia. Kannelle siis ja puomijumppaan. Yhdessä he irrottivat puomin kappaleet toisistaan. Sen jälkeen pidempi puomin kappale kiinnitettiin mastoon ja keulaan tiukasti kiinni. Purje jätettiin paikoilleen ja lukittiin nostimella mastoon kiinni. Puomin katkennut reuna oli tosi terävä, joten Kapteeni päätti sahata siitä palan pois ja liittää päädyn siihen uudelleen kiinni. Näin puomia voitaisiin käyttää niin, että isopurje pienennetään reiviköysillä puomin pituuteen sopivaksi. Tähään hommaan käytettiin rautasahaa, rälläkkää, porakonetta ja popniittejä. Viilaa hiomakonetta yms.

Siinä se puomi ja rälläkkä.

Tyyneen ajo tarkoitti sitä, että Kaisku antoi Maiskulle suunnaaksi yöllä liian läntisen kompassi suunnan jota hän sitten itse jatkoi. Vanumaan saariston ohitus olisi pitänyt ajaa enemmän luoteeseen. Maiskua se ei haittaa sillä pieni tauko keinumisesta on ihan jees. Vanumaan jälkeen katosivat sateet ja tuulet sekä aallokko, noh ainakin hetkeksi. Purjehdus oli taas mukavaa touhua miedolla kelillä. Tuuli kuitenkin heikkeni lisää ja Kapteeni Kaisku päätti, että purjeiden paukutus saa riittää.

Etelästä tuli jo hieman aaltoa, mutta tuulta ei ollut. Illan suussa Kapteeni päätti käynnistää koneen. Maisku oli kytkemässä HV:tä pois ja laittamassa Viänästä ohjaamaan. Omamahan sähköinen autopilotti on nimeltään Näkymätön Viänänen. HV taas tarkoittaa tuulipilottia. Samaan aikaan vene keinahti sivuttais suunnassa aika reilusti ja kuului paukahdus jostakin veneestä. Maisku ei osannut paikallistaa sitä ja huusi mitä ihmettä nyt tapahtui? Kaisku vastasi, että en tiedä ja ryntäsi kannelle sisältä. Vantti poikki, huusi Kapteeni! Nyt nousi pala kurkkuun Maiskullakin. Kannella makasi sivuvantti, se oli murtunut mastoon tulevasta liitoskappaleesta. Ei siis varsinaisesta vaijerista.

Ei auta ihmetellä on ruvettava kaivamaan varaosia. Murtuneen osan toinen pää on todennäköisesti maston sisällä näin ollen hitsaaminen ei tule kysymykseen. Kaiskulla olisi ollut hitsausvälineet mukana. Maisku käsketään kaivamaan sivulaatikosta dylema köyttä ja Kapteeni sukeltaa Omamahan varaosa varastoon penkomaan. Kapteeni kiipesi mastoon tarkistamaan tilannetta. Sopisiko palomiehen haka vantin kiinnityskohtaan. Ei onnistu suoraan, mutta rälläköimällä se varmaan mahtuisi. Tässä vaiheessa Kapteeni on kiivennyt mastoon jo 3-4 kertaa ja Maisku tuijottaa kannella tiiviisti ylöspäin putoaako se sieltä. Kaisku on kuitenkin ketterä ja kuin sukua kiipeilijöille hän tarrautuu mastoon jaloin tiukasti kiinni.

Vanttiruuvi irroitetaan vaijerin alapäästä, huolletaan ja köysi kiristetään sillä tiukasti kanteen. Maiskunkin pitää kääntää ruuvia kaksin käsin. Välillä tulee aaltoja sivusta ja alus keinuu epämiellyttävästi. Pitäisi samaan aikaan pitää kiinni ettei vieri mereen aluksen sivulta ja kiristää ruuvia, rankkaa hommaa. Asentokin on epämiellyttävä. Valmiiksi väsyneenä illan hämärtyessä ei ihan se mukavin homma. He saavat homman kuitenkin tehtyä ennenkuin syvin pimeys laskeutuu.

He eivät vielä puhu tilanteesta, mutta ajatustyö on jo alkanut, miten tästä eteenpäin? Omamahan riki on nyt vaurioitunut ja Maisku pelkääkin, kenties muutkin vantit saattavat katketa. Heidän pitäisi jatkaa matkaa Korallienmerelle, Arumerelle ja siitä vielä isolle ja tuulisemmalle Intimerelle. He punnitsevat asioita rauhassa ja miettivät vaihtohtoja. Fidimaa on jo jäänyt taakse ja nyt sinne olisi vielä vaikeampi päästä. Seuraava vaihtoehto on Uutukainen Papumaa, mutta se ei ehkä ole kuuluisa purjehdusmaa, joten varaosien saaminen voisi olla hankalaa. Indomaa ei tykkää tällä hetkellä Sisumaan kansalaisista ja heidän kulkutautinsa on saattanut pahentua.

Kössimaassa olisi paikallista apua sillä Paulukainen on siellä. Useat purjehdusystävät antavat vinkkejä ja yrittävät auttaa Omamahaa monin tavoin. Omamahan pitäisi jatkaa matkaa Reilumaasta viimeistään marraskuussa. Kössimaasta Tarvin kaupungista aikaa Reilumaahan purjehtien meneisi noin 45pvä. Nyt oli jo heinäkuun loppu ja he olisivat Tarvin kaupungissa Elokuun alussa. Kaisku ja Maisku toteavat, että Kössimaan Tarvin kaupunki on hienosti lähes matkan varrella ja ajankäyttö korjaukseen olisi maximaalinen. He laittavat viestin Paulukaiselle, että vanttikin on poikki ja tarvittaisiin varaosia ja paikka, jossa Omamahaa voitaisiin korjata. Paulukainen tarjoaa apua mielellään varsinkin, jos saa sitä kuolettavan hyvää suklaakakkua.

Kaisku aloittaa neuvottelut suklaakakusta Paulukaisen kanssa. Paulukainen ehdottaa tässä vaiheessa yhtä siivua suklaakakkua. Maisku hyväksyy tämän ilomielin. Paulukainen menee keskustelemaan Kössimaan luvan myöntäjien kanssa lupaa hätäpysäköimiseen. He odottavat muutaman päivän mitä tapahtuu. Suuren kulkutaudin aikana ei tykätä vieraista maista tulevista asukeista. Vastaus saapui ja se oli kielteinen. Maiskulta pääsee itku. Miten on mahdollista, että he eivät voi meitä auttaa? Itkun jälkeen nousee ärtymys, sillä joskus kanssaveneilijät saattavat käyttää hätäpysäköimistä pienemmilläkin syillä, jolloin maiden vartijoiden on vaikea tietää mikä on todellinen hätä ja mikä ei.

Kaisku ja Maisku punnitsevat eri vaihtoehtoja lisää. He ovat kuulleet huhuja, että Indomaakin olisi kiinni, lisäksi se toisi aikahukkaa koukkauksen takia. Ei varmaan auta muu kuin ottaa yhteyttä Sisumaan meren vartijoihin ja pyytää konsultointia sieltä. Tässä vaiheessa on tullut tiedoksi, että Kössimaahan pääsee ainoastaan hätätilanteessa ja/tai laukaisemalla hätäsingnaalin. Omamahalla on aluksessa Eepirpiksi kutsuttu laite sekä aluksessa, että pelastuslautassa. Maisku ja Kaisku eivät kuitenkaan ole vielä hengenhädässä, joten kuinka he sen voisivat laukaista? Saattaa kuitenkin olla todennäköistä, että sellainen tulee, jos he eivät korjaisi ennen Intimertä rikin vaurioita. Lisäksi isopurjekin on jo pois pelistä niin esimerkiksi isomman keulapurjeen vaurioituminen olisi jo todellinen ongelma. Luolasukeltajan sääntöihin kuluu kahdentaa kaikki mikä on elintärkeää. Omamaha siis haluaisi ehkäistä mahdollisen suuremman vaaratilanteen hyvissä ajoin, mutta Kössimaalla ei oikein taida olla sellaiseen pysäköintiin sääntöjä.

Kaisku ottaa yhteyttä radiolla Sisumaan ystäviin, jotka ovat seuranneet Omamahan matkaa koko ajan. He ottavat yhteyttä Sisumaan meren vartijoihin. Kaisku Kapteeni on sitä mieltä, että paras vaihtoehto on Tarvinin kaupunki. Tämä viesti välittyy eteenpäin. Kapteeni on ollut yhteydessä koko matkan ajan myös vapaaehtoisiin radio ihmisiin, joihin otetaan yhteyttä kerran vuorokaudessa. Radioihmisille Omamahan Kapteeni kertoo, sijainnin, suunnan, nopeuden, tuulen, aallokon, ilmanpaineen, ja pilviverhon tiedot. He voivat tarvittaessa auttaa. Omamahalla ei ole käytössä sellaisia hienoja välineitä, joilla voi lähettää tietoja ilman radio signaaleja. Sää tiedotkin otetaan radiolla.

Kapteeni kertoo päivittäisellä raportoinnilla, että haluamme, että rannikkovartiostolla on meidän tilanne tiedossa. Havaijinmaan vapaaehtoiset radioihmiset laittavat tiedon ensin Jenkkimaan vartijoille, jotka välittävät sen sitten Kössimaan vartijoille. Samaan aikaan Sisumaan vartijat ovat yhteydessa Kössimaan vartijoihin. Sisumaan toiminta on avointa, joten he viittasivat avunpyynnön. Samaan aikaan Paulukainen käyttää kaikkia yhteyksiään Kössimaan viranomaisiin ja yrittää saada Omamahalle lupaa tulla Kössimaahan. Tähän tarvitaan jo puolikas suklaakakku. Paulukainen jopa arvelee, että Kössimaan pohjoisessa osassa ei ehkä tarvitse eristäytyä, sillä Omamaha on ollut eristyksissä jo koko purjehduksen ajan. Useita viikkoja jopa kuukausia.

Eräänä päivänä Paulukaiselta tulee viesti. Hän kertoo, että Sisumaan tarinoiden kirjoittajat ovat laittaneet uutisiin viestiä, että Sisumaalainen alus on avuntarpeessa Korallien merellä. Kaisku ja Maisku ovat tästä vähän ihmeissään? Miten he siitä ovat tienneet? Paulukainen ei tiedä ketkä kirjoittajat ovat olleet asialla, mutta nyt Kössimaan korkeimmat hallitsijat ovat olleet häneen häneen useasti yhteydessä ja halusivat varmistaa, että Omamaha saa apua. Merien vartijatkin olivat soitelleet Paulukaiselle. Kössimaan merien vartijat välittävät paljon viestejä radion kautta Omamahaan koskien varaosien malleja ja määrää. Lisäksi he välittivät tietoja Kössimaassa työskenteleville Sisumaan kansalaisille, jotka voivat auttaa Kaiskua ja Maiskua pääsemään Kössimaahan.

Omamaha jatkaa matkaansa he eivät vielä tiedä kaikkea edellä mainittua. Eräänä iltapäivänä kuuluu outo ääni ulkoa. Maisku ja Kaisku ovat sisällä katsomassa ohjelmia, sillä keli on hyvä ja HV ojaa paremmin kuin kukaan ihminen konsanaan. Molemmat ponkaisevat ulos ja taivaanrannassa on jo kaukana, ylilennon tehnyt Kössimaan vartijoiden lentokone. No ne meni sitten siinä he ajattelivat. Kone kuitenkin kääntyi takaisinpäin ja alkoi pyöriä Omamahan ympäri laajaa ympyrää. Kapteeni meni välittömästi radioiden ääreen ja pian he kutsuivatkin Omamahaa. Kössimaan vartijat olivat tosi mukavia ja kertoivat, että he seuraavat meitä tästä eteenpäin joka päivä ja tuovat tietoa siitä miten auttaminen onnistuisi.

Maiskukin kuuntelee korvat tarkkana ja kun he ilmoittavat, että meitä autetaan pääsee taas Maiskulta itku ja helpotus on käsin kosketeltavaa. Kapteeninkin ääni alkaa jo murtua. Tilanne onkin ollut paljon jännittävämpi kuin he ehkä edes itselleen ovat myöntäneet. Merellä on pidettävä kaikki palikat oikeissa lokeroissa, ne menevät heiltä sekaisin kun jännitys laukeaa. Järjestys tulee kuitenkin pian takaisin ja Kapteeni alkaa ilmoitella lounasajasta.

Paulukainen alkaa etsimään Omamahalle kuumeisesti varaosia. Kaisku mittailee puomin mittoja, pituutta, kiinnityskohtaa, yms. Vanttien pituudet mitataan tarkasi sekä lyhyet, että pitkät takavantit. Kapteeni Kaisku kiipesi taas mastoon. Paulukainen haluaa varmistaa, että meillä on tämän jälkeen varaosia myös muihin vantteihin.

Paulukainen on elänyt veneiden kanssa koko ikänsä ja Kaiskun käsityksen mukaan hän on myös kilpapurjehtija. Häneltä tulee tarkasti tietoa ja pyyntöjä eri mitoista. Vaikuttaa siltä, että, ehkä, oikeanlainen puomikin saattaa löytyä. Paulukainen kirjoittaa, että tästä ei kyllä selvitä ilman valtavan suurta suklaakakkua. Niin paljon Paulukainen on joutunut tekmään hommia. Maisku suostuu tähän ilomielin. Hän on kuitenkin vähän huolissaan sillä veneessä ei ole valtavan suurta astiaa saatikka uunia millä kakun teko onnistuisi? Maiskun täytyy varmaan paistaa monta kakkua. Kyllä Paulukainen varmaan suostuu tällaiseen järjestelyyn.

Menee muutamia päiviä ja Kössimaan lentokonetta ei kuulu, vaikka he sanoivat tulevansa uudestaan. Vapaaehtoinen radio henkilö sen sijaan välittää viestin, että Omamahan täytyy olla yhteydessä radiolla Kössimaan rannikon merenvartijoihin päivittäin. Omamaha on oikein tyytyväinen tähän järjestelyyn. Heille annetaan taajuus ja kellonaika UTC 03.00. Kun he ovat ilmoittautuneet em:lle he ilmoittautuvat vielä vapaaehtoiseen Havaijinradioon. Vapaaehtoinen radio henkilö pitääkin heistä huolta koko loppumatkan ajan ja vielä viimeisinä päivinä kun yhteys oli jo huonontunut jäi Omamahalta yksi päivä välistä. Näin ollen vapaaehtoiset olivat kyselleet jo Kössimaan vartijoilta onko se Omamaha vielä pinnalla?

Kun lentokonetta ei pariin päivään kuulunut ajatteli Maisku ottaa suihkun. Näitä onkin otettu harvakseltaan. Oikeastaan he eivät käyttäneet montaakaan kertaa tankkivettä suhkun ottamiseen. Käytössä on ollut 3kpl 20litran varavesi astioita. Niillä on pärjätty suihkun suhteen kohta kuukausi. Siis kaksi henkilöä. Näillä leveyksillä juomiseen taitaa mennä enemmän vettä kuin suihkutteluun. Maisku laskikin, että yhdessä 100 päivän aikana he joisivat vettä noin 500l. Aurinko paistaa, joten suihku on mukava ottaa lömpoisessä ilmassa. Juuri kun Maisku ehtii aloittaa mukavan suihkuhetken lentää lentokone tietysti silloin kohti Omamahaa. Rannikoiden vartijoilla on yleensä aika hyvät kamerat ja Maisku parka yrittää piiloutua katosten suojaan ja huutelee Kapteenia tuomaan pyyhettä. Kyllähän ne nyt osasivat ajankohdan valita!

Korallien merellä on paikka, jossa örkkitutkaan (Örkkitutka=AIS eli Alusten automaattinen tunnistus systeemi, joka käyttää radioaaltoja) alkoi pulpahdella örkkejä oikein olan takaa ja tietysti yöllä ja risteävillä kursseilla. Niiden reitti ilmeisesti alkoi Kiinamaasta ja kulki läpi Uutukaisen Papumaan. Ne olivat matkalla etelään. Onneksi örkit väistävät jo hyvissä ajoin, yksi jotui ajamaan vähän lähempää. Kapteeni Kaisku joutui valvomaan koko yön. Maisku vaan nukkui autaan tietämättömänä.

Omamaha alkaa lähestyä Torrikanavaa ja Kössimaan vartijat ovat päivittäin yhteydessä. Ensimmäisinä kertoina he kysyivät miksi emme mene lähimpiin satamiin? Kapteeni perusteli asioita heille moneen kertaan. Vartijat ovat kuitenkin ystävällisiä ja varmistavat, että Omamahassa on ruokaa, polttoainetta ja vettä riittävästi. Torrinkanava on ollut hieman huolenaihe Kaiskulle ja etenkin Maiskulle. Tuulet saattavat olla tässä aika voimakkaita ja puuskaisia sekä osin vastaisia. Heillä on kuitenkin aika hyvä tuuri ja tuuli vaihtelee 15-25kn välillä. He joutuvat käyttämään uskollista Volvo moottoriaan kun tuuli kääntyy liian vastaiseksi. Normaalisti he nostaisivat isopurjeen ylös nythän se ei onnistu kun puomi on kannella pois pakattuna. Vuorovesivirratkin alkavat vaikuttaa matkan tekoon.

Maisku oli kuvitellut, että kun ollaan saavuttu Arumerelle niin kaikki kelit helpottuu. Pian kuitenkin selviää, että juu, kyllä, aallokko on pienempää silloin kun ollaan suojassa tai jonkin riutan takana, mutta kun alue on kuitenkin monta kertaa Sisumaan lahden kokoinen niin kyllä siellä kuitenkin piisaa tuulta ja aallokkoa. Yhtä matalakin se on kuin Sisumaan lahti. Kaiskua ja Maiskua hirvittää, he ovat olleet niin kauan syvissä vesissä.

Torrinkanava alkaa ja siinä pitääkin ruorissa olla koko ajan. Isoja rahtialuksia alkaa mennä useampi päivässä ohitse. Omamaha purjehtii tarkasti väylän oikeaa reunaa, jotta isot alukset pääsevät helposti ohi. Vuorovesi ja virrat alkavat vaikuttaa ja 6 tunnin jaksoissa mennään välillä virran mukana ja sitten taas vasten. Pitää yrittää kuitenkin kiirehtiä, että ehditään Prinnssien kanavaan ennen vuoroveden kääntymistä vastaiseksi.

Iltapäivällä he saapuvat paikkaan, jossa Kössimaan veneellä liikkuvat vartijat pysäyttävät heidät. Ahaa nyt selvisi ketä näimme viime yönä Örkkitutkassa ajavan yli 40kn väylän vieressä. Näytöllä kyllä näkyi, mutta minkaanlaista valoa ei pystynyt paikantamaan. Alus on niin matala, että valot jäivät aaltojen varjoihin. Nyt niillä ei ole edes örkkitutkaa päällä ja ne lähes pääsevät yllättämään Omamahan. Maisku on kuitenkin juuri menossa tarkistamaan Omamahan suuntaa ruorille kun rajojen vartijat alkavat lähestyä takaviistosta.

Kössimaan vartijat vilkuttavat ja tulevat kameran kanssa ottamaan kuvia Omamahasta. Näytellään peukkuja puolin ja toisin. Kapteeni menee radion ääreen. Vartijat haluavat tietää passien tiedot ja keitä Omamahassa on, montako henkilöä, onko eläimiä tai kasveja kyydissä ja mihin he ovat menossa ja minkä vuoksi. Kaisku ja Maisku on vähän ihmeissään, että eikös ne ole vielä meistä kuulleet? He sanovat vielä, että Omamaha ei saa pysähtyä tai rantautua missään kohtaa ennen Tarvin kaupunkia ellei se ole ehdottomasti tarpeellista.

Maisku lukee vanhasta opas kirjasta, että Prinnssien kanavassa virran voimakkuus on 3-5kn, pahimmillaan se voi olla 7kn. Glups, alkaa tiukka vuorvesitaulukkojen tulkaaminen. Ongelmaksi tulee, että ei oikein tahdo selvitä mihin suuntaan vesi virtaa nousu tai laskuveden aikaan. Tuleeko vettä sisään Intimeren vai Korallien meren puolelta. Omamahassa on kaksikin eri vuorovesi järjestelmää, mutta kumpikaan ei kerro mihin suuntaan virta kulkee. Pimeys alkaa lähentyä. He seuraavat virran nopeutta tiiviisti Furunotv:stä. Näyttää siltä, jos vähän kiirehtivät niin ehtivät ulos enenkuin virta kääntyy vastaiseksi. Meno tuntuu mukavalta sillä Viikonpäiväsaaret suojaavat aallolta ja tuulelta. Ainoastaan meren pinnassa välillä näkyvistä pyörteistä ja nopeudesta veden suhteen huomaa, että virrassa ollaan.

Kapein kohta on ohitettu. Virta työnsi Omamahan helposti eteenpäin. Yksi alus tuli vastaan. Ilta on käsillä ja pimeys alkaa kapaloida Omahaa. Kapteeni on jo huolissaan seuraavasta väylästä. Kenties sielläkin on virtaa, sillä se näyttää kapeahkolta? Nyt on käynnistettävä Volvo ja rullattava keulapurje pienemmäksi. Virran kääntyessä tarvitaan konevoimaa.

Näillä vesin tavallisten merimerkkien lisäksi väylille on lisätty AIS (örkkitutka) lähettimiä merimerkeiksi. Kaisku huomaa kapeimmassa kohdassa 4 AIS merkkiä. Omamahan kurssi otetaan kohti kapeampaa suorempaa väylää. Takana alkaa näkyä epämääräisiä valoja. Voi hiisi siellä on iso rahtialus. Se ajaa Omamahan perässä on aika selvää, että sen täytyy ohittaa hitaampi alus. Kuu on ihan pienenä sirppinä, joten mitään muita kuin valoja ja AIS:ssa näkyviä merkkejä, ei voi havaita. Ais merkkien lisäksi siellä on eteläviitta viimeisenä, joka täytyy kiertää. Kaisku lisää kierroksia volvoon, tästä kapeikosta on parempi selvitä ulos ennekuin virta kääntyy. Varsinkin, jos rahtialus tulee samaan aikaan.

Jännittävät minuutit jatkuvat täydessä pimeydessä. Kaisku huomaa, että rahtialus ottaa kuitenkin toisen väylän, enemmän pohjoiseen ja nyt Pilotti aluskin näkyy seuraavan sitä. Maisku uskaltaa taas hengittää. Kaisku ei ole moksiskaan, matka jatkuu ja Volvon kierrokset nousevat entisestään sillä virran voimakkuus pienenee. Vielä on kuitenkin myötäistä.

Kaisku seuraa tietokoneelta sisältä tarkasti väylää ja ohjaa alusta Viänäs-pilotilla. Maisku istuu ulkona ja yrittää tuijottaa pimeyteen, eihän siellä mitään muuta näy kuin viimeisenä vilkkuva eteläviitta. Furunotv:ssä näkyy 4kpl:tta Ais merimerkkejä. Niistä katoaa kaksi juuri kun saavutaan niiden sivulle. Maiskun tekisi mieli alkaa panikoimaan. Pää kylmänä ja rauhassa nyt vaan. Syvyyttä on vielä ihan riittävästi, yli 10m. Onkohan vika AIS merkeissä vai onnistuivatko Kakkaajalinnut liikkuttamaan kytkentöjä Omamahan mastossa. Kaisku kuitenkin ajaa varmasti väylää pitkin ja Maisku yrittää pitää mölyt mahassaan, vaikka neuvoja tulisi mieleen kuinka paljon. Nyt pitää antaa työrauha.

Viimein viimeinen merimerkki, eteläviitta alkaa lähestyä. Se on ainoa mitä voi fyysisesti tuijottaa pimeydessä. Rahtialus ja Pilottialus alkavat lähestyä toisiaan. Hetkinen miksi Pilotti on ottanut suunnan suoraan kohti Omamahaa? Se lähestyy ja lähestyy ja lähestyy. Hyvissä ajoin se kuitenkin kaartaa takaisin kohti rahtialusta ja Furuno:tvssä on kaksi örkkiä pian päällekkäin. Eipä käy kateeksi pilottiakaan, joka tässä pimeydessä ja aallokossa joutuu kiipeämään rahtialuksen kannelle. Pahin homma tältä päivältä on ohitse ja Omamaha seilaa taas väljemmillä vesillä.

Paulukainen oli kertonut joskus Tahimaassa hienosta kapeikosta, joka kannattaisi käydä ajamassa läpi. Kössimaan rannikolle on aikojen saatossa jäänyt kapea maakaistale jakamaan vesialueita. Sen puolivälistä menee kapea kanava läpi toiselle puolelle. Sehän olisi kiva mennä läpi ja toisella puolella ei ole aaltojakaan. Tuulihan puhaltaa nyt sen takaa. Kaisku ja Maisku tutkivat karttaa ja se on mainittu alkuperäisasukkaiden maaksi. Sinne ei saa rantautua vaan siihen pitää olla erityislupa Kössimaan asukkaillakin.

Taas alkaa vuorovesien tutkiminen. Kapeikossa on varmasti voimakas virta. On siis osuttava siiten silloin kun vesi ei juurikaan liiku. Aamulla klo 10 ja viimeistään klo 14 pitäisi olla ulos. Näin sen täytyy olla? Maa alkaa lähestyä. Kanavan suuta ei pysty mereltä näkemään. Maiskua jännittää taas. Virrassa ajaminen ei ole mitään herkkua. Viänänen on kuitenkin parempi ajamaan virrassa kuin Kapteeni itse, no ainakin melkein. Se reagoi hitaammin kuin Kapteeni, mutta pyörittää ruoria nopeammin kuin Kapteeni. Suuaukko alkaa hahmottua. Mitä ihmettä virran voimakkuus kasvaa ja se tulee meitä vastaan? Miksi? Tämä vuorovesi on siis täysin eri suuntaan kuin edelliset. Kasvava oli myötäinen ja täällä se onkin nyt vastainen? Maisemaa on kiva ihailla yli kuukauden merimatkan jälkeen. Maa näyttää kuivalta ja liuskoittuneelta hiekalta. Rannalle on sortunut isoja laattoja.

Virta kasvaa kasvamistaan ja Viänänen asetetaan parhaaseen virta asentoon numero 4. Kapteeni on tiukasti ruorissa. Aurinko paistaa ja ilma on mitä hienoin. Aallokkoa on hieman, se on virran aiheuttamaa. Iho tuntee UV vaikutuksen selvästi kun Maisku käy kannella kuvaamassa maisemia. Viänäsen ääntely vaan kasvaa kun se taiteilee virrassa ja laskee etäisyyksiä sekä virran voimakkuuksia. Välillä Omamahan keula näyttää suoraan kohti maata siitä se sitten käännähtää toiseen suuntaan. Kapteeni joutuu kääntämään suuntaa, mutta Viänänen hoitaa ohjauksen. Virta kasvaa ja vauhti maan suhteen pahimmillaan on 1,5kn ja veden suhteen 9kn. Aletaan olla siinä rajalla, että Volvo jaksaa työntää eteenpäin. Maisku ei uskalla hengittää, mutta yrittää silti kuvata maisemia. Väylän leveys on noin 20m ja pituus lienee noin 500m. Kaasu pohjassa aletaan saavuttaa ulostulo aukkoa. Pian koko komeus on takana. Aurinko paistaa, ei yhtään pilveä. Aallokko on jäänyt toiselle puolelle. Elämä on ihanaa. Kaisku virittää purjeen pieneksi. He jäävät nauttimaan päivän kauneudesta jääkylmän Rompulan kera.

Huh, päästiihän sieltä ulos!

Matka jatkuu. Seuraavalle osuudelle on luvassa huonoja kelejä pari päivää tulee olemaan ennusteteen mukaan max. 23Kn tuulta. Kun ennuste on ollut vähintään tuo on se oikeasti tarkoittanut 30kn tuulia. Maisku osaa jo varautua tähän henkisesti. Purjeet pitää pitää pienenä, ettei jo vaurioitunut riki rasitu liikaa. Matka etenee hitaasti aallokko kasvaa ja keinunta on taattua. Maisku alkaa jo haaveilla, että kohta päästäisiin suojaan. Pari päivää ja käännymme kohti etelää ja Tarvinin kaupunkia.

Kyllähän sitä suojaa tarjoutuukin. Omamaha purjehtii tasaisesti kuin juna koko yön. Myötävirrassa sen vauhti nousee 9,1kn. Maisku nukkuu tyytyväisenä sikeää unta alus ei juurikaan keinu. Seuraavalle päivälle on taas luvattu se jo kuuluisa vähän yli 20kn, joka jälleen nousee 30kn. Tällä kertaa he saavat haasteeksi vielä vastaisen virran. Noin 4-metrinen aallokko alkaa aamulla ja jatkuu pitkälle iltapäivään. Omamaha kääntyi kohti lounasta, joten aallokko tulee sivusta ja tuuli on sivuvastainen. Tähän mennessä pahin rynkytys tällä reissulla. Kapteeni yrittää nukkua ja Maisku päivystää ruorissa. Yllättäen HV pitää aika hyvin suunttaa. Ainoastaan isoimmat aallot heittävät sen pois kurssista.

Iltapäivällä alkaa helpottaa. Tuuli ja sitä myöden aallokko pienenvät. Virta muuttuu myötäiseksi. Matka jatkuu. Yön tunteina saavutaan taas kapeikkoon ja tällä kertaa virtaa ajelee Maisku. Pimeys on sakeaa, kuuta ei näy juuri ollenkaan. Valoa antavat siellä täällä loistavat väylämerkit. Virta kääntyy taas vastaiseksi ja koska tuulta ei ole on Volvo taas käynnistettävä. Maiskua vähän jännittää sillä Kapteeni on yleensä ajanut nämä virtapaikat. Nyt on kuitenkin annettava Kaiskulle nukkumavuoro, joten Maisku ruoriin. Virta vastustaa pahimmillaan noin 3kn. Maisku yrittää pitää vauhdin maan suhteen vähintään 3kn. Näin ollen Volvoa jotuu kurittamaan taas, mutta virta ei onneksi nouse niin pahaksi kuin kapeikossa ollessa. Tuuli alkaakin yllättäen ja tulee nyt myötäisestä, sillä väylä kääntyi kohti länttä. Kapteeni herätetään ja purje avataan työntämään Omamahaa. Volvo on kuitenkin pidettävä vielä käynnissä. Tässä on tilaa ohitellakin, vaikka se tuntuu hurjalta. Sillä on luotettava täysin elektronisiin näyttöihin ihan kuin ajaisi simulaattorissa. Paitsi, että ruutuun ei tule game over, jos törmää johonkin. Tai voihan se olla, että Furunotv:n suunnittelijat ovat sen siihen ohjelmoineet? Aamun valjetessa alkaa näykyä meren pinnassa olevat aallokot. Nyt on helpompi nähdä mihin kannattaa ajaa sillä pienet vaahtopää aallot tarkoittavat isompaa virtaa. Maisku onnistuukin ohjaamaan enemmän väylän vasemmalle puolelle ja vauhti nousee heti noin 0.5kn.

Pikkuhiljaa Tarvinin kaupunki alkaa lähestyä. Meren vartijat ovat antaneet päivittäisellä radioyhteydellä viestin: Olette saaneet 3kk viisumin. Kaisku ja Maisku huokaisevat vihdoin helpotuksesta. Suuren kulkutaudin ollessa valloilla he joutuvat karanteeniin ja Kössimaan vartijat haluavat varmistaa, että ymmärrämme, että siitä ei selviä suklaakakulla vaan siihen tarvitaan iso kasa isoja mansikoita. Omamahan pakastimessa ei kuitenkaan ole enää yhtään mansikkaa ainoastaan puolikas pussi mustikoita.

Kapteeni Kaisku on kuitenkin positiivisella tuulella ja tartuttaa sen pikkuhiljaa Maiskuunkin. He eivät uskaltaneet jatkaa matkaa Reiluunmaahan suuren Intimeren läpi. Omamaha on korjattava.

Tarvin kaupunki alkaa häämöttää ja he ovat yhteydessä sen Vartijoihin radiolla. Omamaha ohjataan poijuun. Poiju osoittautuu isoksi neliön muotoiseksi kellukkeeksi, jonka keskellä on iso sakkeli. Ei siis köyden köyttä, jotka voisi puoshaalla nostaa merestä keulakannelle. Maisku avaa kannelle valmiiksi kaksi pitkää köyttä. Ei auta muu kuin hypätä poijun päälle ja pujottaa köysi sakkelin läpi.

Onneksi Omamahan uimatasolta pääsee lähemmäs kelluvaa kuutiota. Se on täynnä sitä kuuluisan Kakkaaja linnun tekelettä. Kapteeni Kaisku ohjaa veneen perän lähelle poijua ja vuorovesi hoitaa loput. Kaisku hyppää köyden kanssa poijulle ja saman tien takaisin kyytiin. Onneksi tuuli on tyyni. Virta on aika voimakas, joten aikaa ei ole hukattavana. Maisku juoksuttaa toisen köyden keulan kautta perään ja näin saadaan alus kääntymään keula kohti poijua. Aikamoinen käsijumppa kuitenkin. Alus kiinni ja hommiin. Onhan tiedossa, että he joutuvat eristyksiin 14 päiväksi, joten Omamaha on valmisteltava sitä varten.

Kun eristyksestä päästään ulos Maisku aloittaa Genuan uv-suojan uudelleen tikkauksen. Se silmämääräisesti tarkistetiin ja joitakin kohtia siitä jo uusittiin. Muut tikkaukset vaikuttivat hyviltä joten kaikki piti olla kunnossa. Maisku kuitenkin tajusi, että oli tarkistanut tikkaukset auringon puolelta, joka ensin vaikuttaa oikealta paikalta. Tikkaukset alkoivat kuitenkin ratkeilla sisäpuolelta. Ilmeisesti purjeen rullalle laitettaessa tikkaukset saavat mekaanista hankausta, joka kuluttaakin niitä enemmän kuin aurinko. 

Kapteenin täytyy perehtyä generaattoriin. Hän joutui matkalla poistamaan termostaatin koska se oli tukkeutunut. Syytä tähän on arveltu. Se saattaa olla seuraus siitä, että makeavesijäähdyts letkun sisälle on laitettu metallinen spiraali, jonka tarkoitus on estää letkun litistyminen. Tämän materiaali on ollut ruostuvaa ja nyt sitä ruostemujua on liikkunut pitkin letkustoja ja viimein tukkinut termostaatin. Noh ainakin se on ensimmäinen arvaus.

Paulukainen odottaa jo omalla veneellään suklaakakkuja. Kaisku ja Maisku matkasivat kaiken kaikkiaan 48 päivää ja 5043mailia.

Hamstrataan hulluna!

Valmistautuminen ulos Ranskan Polynesiasta.

Ihan esimmäiseksi haluan kiittää ihania ystäviämme. Erityis kiitokset Vesa, Sami F, Peik, Toni ja Kim. Sukellusluola, Maritim sekä Venepalvelu Orpana. He ovat organisoineet meille tarvitsemamme varustepaketin. Tietokoneen, AIS lähettimiä kaksin kappalein, adapterit, sukellustarvikkeita huoltoja varten, bloki pitämään puomijarrun, genuan ja fokan köydet oikeassa järjestyksessa. Lisäksi Wc: osia, erittäin tärkeä asia matkalla. Haluan kertoa, että tämä ele on meille erittäin tervetullut ja jälleen kerran nöyränä ihmettelen miten ajattelevaisia ja ihania ystäviä olemme saaneet vierellemme tämän matkan ajaksi. Lisäksi kiitokset menee yksityiskuriirillemme. Melinan miehistö Ilkka ja Elina saivat selkä vääränä kantaa tavroitamme puoli maailmaa. Kiitos!

Vuohi iltapalalla. Yleinen näky, tämä asui Mooreassa.

Saimme toisen rokotuspiikin 10.4. Samoihin aikoihin sain viestin Suomesta, että voisin varata ajan rokotukseen. Tällä kertaa Polynesia oli yllättäen suomalaisia nopeampi. Tosin asukkaitakin on vähemmän. Jälkitauteja ei juurikaan tullut. Lukuun ottamatta sitä kun seuraavanakaan päivänä ei ollut oireita niin menin sitten kaputeenin kanssa hakemaan vettä ja niiden nosto kannelle taisi olla virhe. Rokotettu käsi ei siitä tykännyt ja kipu oli melkoinen, onneksi siihen auttoi särkylääke. Käsi oli kuitenkin arka useamman päivän. Kaputeeni taisi päästä tällä kertaa vähän vähemmällä.

Samaisena rokotusaamuna ohitimme jotenkin tutun oloisen veneen, mutta missäs tuo olisi nähty? Sitten suomenlippu ja nimi Malaika uppoavat tajuntaan. Oltiin jo kaartamassa Malaikan ohi kohti Papeteeta, mutta pikainen uukkari ja hyvät päivät sanomaan. Malaikan miehistö on tullut tänne noin vuosi sitten ja aloittivat purjehdusharrastuksen täällä mukavissa olosuhteissa. Todellakin nostan hattua heidän irtiotolleen. On ollut varmasti ihan mielettömän täyteinen vuosi opetella näin paljon uusia asioita.

Kuten jo aikaisemmin oli puhetta on Omahan rungon maalaus projekti ollut käynnissä jo viimeisen puoli vuotta. Hankimme punaista maalia lisää ja ei muuta kuin takaisin Mooreaan. Sovimme Malaikan kanssa treffit Mooreaan uudelleen ja sain tehdä heille ompeluhommia. He tarvitsivat lisäsuojaa sivulle auringolta ja sateelta. Oli kyllä hauskaa puhua pitkästä aikaa suomea. Saatiin vielä Malaikan mukavassa avotilassa viettää vappua ja kuunnella suomalaista musiikkia.

Vappukakku, ihka ihana suomelippu, sininen väri oli kuulemma antifoulingia. Kiitokset Malaikan ihanille vieraille jälkkäristä.

Malaika lähdössä Mooreasta.

Vihdoin saamme kyljet maalattua ja on taas aika palata Tahitille. Sitä ennen täytetään Omahan kaikki vesivarastot. Alamme jo ajatella poistumista Ranskan Polynesiasta. Moorean Cook Bayssa on juomavesihana rannalla, joten saamme varmasti hyvälaatuista vettä tankkeihin. En todellakaan halua ottaa riskiä huonosta vedesta 100 päivän mittaiselle seiluulle.

Nämä kuvat ovat Moorean kalastuskilpailusta. Miekkakalaa näytti tulevan aika hyvin.

Paikallisten kalastusveneet ovat aika simmppeleitä, joten kalastus lienee aika kestävällä pohjalla.

Mahtaakohan olla montakin Rapalaa?

Omahakin pilkistää takaa.

Otamme suunnan kohti Marina Tainan läntistä sisäänmeno aukkoa. Tällä kertaa saamme aika reilun vastaisen, mutta ensin kohti pohjoista tunnin verran, jonka jälkeen saamme aika mukavan suunnan kohti Marina Tainaa. Yllätykseksi Omaha purjehtii oikein hyvää vauhtia ja moottorointi jää minimiin. Aallokkoakin on, kunnes pääsemme suojaan, jolloin muutaman minuutin aikana loppuu tuuli ja aallokko. Ei haittaa sillä olemme jo melkein suuaukolla. Hieno purjehdus, vaikka onkin vastaista. Meno oli silti tasaista ja hyvää 6kn vauhtia.

Jotenkin täällä alkaa meno muuttumaan rennommaksi. Ilmeiseti rokotuksia alkaa olla jo sen verran, että ulkonaliikkumiskieltoakin on vähennetty tunnilla. Hauska tapahtuma on kun ystävämme päättävät pitää pienoiset grillipartyt läheisessä puistossa. Jostain syystä sanaa leviää purjehtijoiden seassa kuin kulovalkea. Noin 6 henkilön parteista kehityi yhtä äkkiä yli 15 henkilön tapaaminen. No älkää hätääntykö, kaikki käyttäytyivät hyvin ja tämä puisto suljetaan klo 18 ja vartijat pitävät huolen, että kaikki poistuvat hyvässä järjestyksessä. Tämä alkaa kuitenkin olla jo melkein normaalia! Mieletöntä.

Samalla viikolla tulee vielä Aiskin synttärit ja laituri partyt Marina Tainassa. Yksi tuntemamme venee lähtee seilaamaan kohti Australiaa ja sen kippari halusi pitää bileet. Oikeastaan tämä on aika mielenkiintoinen tarina. Olemme ns. hyvän päivän tuttuja veneen omistajien kanssa, jotka siis ovat Australiasta. He ovat seilanneet ympäri maailmaa jo 18 vuotta ja palaamassa pian kotiin. Käy kuitenkin niin, että aluksen jo vähän iäkkäämpi kippari sairastui ja joitui palaamaan Australiaan lentäen. Näin ollen veneelle tarvittiin uusi kippari. Yllätys oli meille melkoinen kun Mooreassa ollessamme huomasimme tutun veneen ja kaputeeni tietty sinne sitten päivää sanomaan. No, eihän siellä ollut veneen omistaja vaan palkattu kippari. Paul osoittautui oikein mukavaksi herraksi ja kun olemme Torresin salmeen menossa niin saimme häneltäkin mukavasti tippejä matkan varrelle. Hän on jo lähtenyt veneineen kohti ausseja, mutta olisihan se hurjan hauskaa saada tuoretavaratäydennystä Torresin salmessa veneen kyljelle tuotuna. Ei tietysti ole varmaa onnistuuko tämä, mutta kaikki mahdollisuudet ovat olemassa.

Todellakin oli jo unohtanut millaista tämä vene elämä on silloin kun vähän väliä on jotakin tapahtumaa jossakin. Nyt ollaan sitten syöty ja juotu melkein parikin kertaa viikossa jossakin veneessä, puistossa tai sitten Omahassa. Huh huh, rankaksihan tämä pian käy. Kyllä tämä rokotettujen elämä näyttää nyt helpottuvan huomattavasti.

Sattui hauska tapaus kun olimme kaputeenin kanssa viimeistelemässä Omahan maalausta. Olin juuri maalannut nimikyltit keulalle ja siistin kirjainten reunoja. Ohi ajoi jolla ja kun heillä oli moottori päällä eivät varmaan huomanneet, että ääni kantoi hyvin meille. Ajaja kommentoi kyydissä olijalle, että tuo vene on lähdössä isolle 100 päivän seiluulle, Tahitilta Reuniolle. Eihän siinä voinut muuta kuin revetä nauruun. En kyllä muista tavanneeni heitä koskaan, mutta sana tuntuu näissä piireissä kiertävän. Eli tämäkin alkaa muistuttaa normaalia. Yleensä juorun leviäminen seilausyhteiskunnassa tapahtuu jopa tunneissa. Tämä on jo kestänyt useamman viikon.

Melat ovat varsin upeita Polynesialaisessa kanootissa.

Yhdet kilpailut menossa, tiivis tahti. Joskus harjoituksissa keulaan pujotetaan auton kumirengas antamaan vastusta. Silloin on aika tiukan näköista raatamista melan kanssa.

Aika usein kysellään mitä matkalla syödään. Olen alkanut pakata Omahan pilsseihin ja pakkaseen ruokaa reissua varten. Lasken, että tarvitsemme 100 päivän seiluuta varten vähintään 200 lämmintä ateriaa. Jos päätämme syödä kaksi lämmintä ateriaa päivässä summa on luonnollisesti 400 ateriaa.

200:sataan annokseen tarvitsen siisn noin 100 annosta kanaa ehkä 50 annosta jauhelihatuotteita, 25 annosta lihaa ja kenties loput valmista ruokaa pakasteena eli lasagnea, lihapullia, makaronilaatikkoa. Loput täytyy löytyä tölkkituotteista eli tonnikalaa, säilöttyä ankkaa, cornet beefiä jne.

Olen keittänyt kanankoipia (täältä saa todella edullisesti isoja 13kg laatikoita) painekattilassa ja siivonnut ne luista. Näin ollen voin pakastaa kahden hengen annoksiin kanaa. Tätä käytän sitten pastaan, riisin (noin 1dl kuivaa riisiä on yksi annos, varaan sitä reilusti 150dl noin 10-15kg), nuudelien, pitsan tai tortillojen kanssa. Lisukkeeksi tulee tölkkiruokaa. Paprikaa, kirsikkatomaattia, parsaa, perunoita, sieniä, palmunydintä. Tietysti jonkin verran erilaisia papuja sekä tölkissä, että kuivattuna. Helppo pyttäri tulee pannulla säilykepotuista, parsasta ja vaikka pavuista. Lisäksi, jos on, niin kananmuna, chorizo tai pekoni viimeistelee pyttärin. Kuulin, että säilykeankkapurkin voi lämmittää esim. vesihauteessa ja kaataa siinä olevat ankanrasvat talteen. (Ei kannata kuumentaa liikaa ettei räjähdä tai sitten avaa purkin kantta hieman.) Rasvaa voi käyttää ruoanlaitossa paistettuihin perunoihin tai vaikka popcorneihin.

Pekonia pakkaseen tulee noin 13 pakettia. Siis yksi paketti viikossa. Tämä menee sitten aamupalaan, pyttäriin, pastaan tai vaikka perunoiden päälle uuniin. Ei varmaan tarvitse korostaa, että kaputeeni on lihansyöjä, tosin vihanneksetkin alkavat jo upota. Viimeksi yllätyin tällä viikolla kun tein varahaiskaalista ja sipulista pieneksi silputun salaatin. Tähän tuore tonnikala pihvi ja no joo, sitä majoneesia. Kaputeenikin sanoi, että onpas maut kohdillaan.

Lisäksi tarvitsen noin 40kg jauhoja, koska syömme noin 3 leipää viikossa. Tähän sitten ehkä joskus jokin pitsa tai jotain hyvän kelin paistoksia päälle. Käytämme aamupalalla noin 0,5 kg kinkkua viikossa (jos syömme leipää joka aamu) ja vähän vähemmän juustoa. 14:sta viikossa söisimme 7kg kinkkua. En kuitenkaan voi varata sitä niin paljoa, koska en saisi muita ruokia mahtumaan pakastimeen. Tyydyn siis 3,5kg ja varaan pilssiin pateita. Lisäksi ostamme ”ydinsota” juustoa. Lempinimi tälle juustolle tulee siitä, että sen voi pitää lämpimässä ja se säilyy valitettavasti todella kauan. Kun pakastin on syöty tyhjäksi (emmentalista tai muista kovista juustoista) vaihtoehdot on joko tämä juusto tai ei juustoa. Itse asiassa tämä muistuttaa hieman koskenlaskijaa olemukseltaan, mutta on siis Cheddaria. Leivän päällysiksi voi valmistaa erilaisia tahnoja. Viimeisimmät löydökseni ovat punajuuritahna ja valkopaputahna. Laitan reseptit loppuun. Todella hyviä, tosin kaputeeni ei oikein niistä ole vielä syttynyt.

Voita arvioin menevän noin 3kg, sitä saa onneksi täällä säilyketölkissä. Olen viimeaikoina tutustunut hieman kondensoituun maitoon. Se on tölkissä ja sitä saa sekä makeutettuna, että ilman. Luin jostain, että se jopa vatkaantuu kuin kerma, joten tätä lisätään purkkivalikoimaamme. Sitä on jo varattukin jokunen purkki, mutta kenties alan käyttää sitä enemmän. Chilestä sain ihan purkkikermaa, mutta täällä en ole sitä nähnyt. Tai sitten ranskankielentaitoni on hieman ruosteessa ja google on aika toivoton välillä kääntämään asioita suomenkielelle.

Oliiviöljyä käytämme vuodessa noin 4litraa. Tätä varaan kuitenkin reilusti sillä yksinkertainen valkosipulipasta tulee tästä todella helposti ja nopeasti. Taatusti aina parempaa ja edullisempaa kuin mikä tahansa valmispastapussiruoka. Lisäksi tarvitaan wokkiöljyä eli perus auringonkukkaa tai vastavaa. Sitäkin varaan muutaman litran. Tietysti sesami öljyä, nam, mun herkkua. Sweet chili kastiketta, soijaa, makeaa soija kastiketta tai ketjap manista. Sopii hyvin riisi ruokien kanssa.

Suolakurkkuja pitää olla paljon. Niitä onkin varattu noin 10 isohkoa lasipurkkia. Taitaa mennä helposti yksi purkki viikossa. Hyviä leivän päällä ja kapu tykkää makaroniruokien kanssa. Minä saatan syödä ihan siltäänkin. Täällä lämpimässä tekee joskus mieli jotain suolaista. Ns. lasipurkkilaari sisältää tietysti kaikki muutkin lasipurkeissa olevat tuotteet. Paljon tulee käytettyä esim. aurinkokuivattua tomaattia, kapriksia, paprikaa, parsaa, artisokkaa (artisokastakin saa hyvän tahnan aika helposti, maistoin kerran ystäviemme luona, mutta en ole vielä tehnyt sitä itse). Pastasalaatti kylmänä sisältää usein aurinkokuivattua tomaattia, kapriksia, maissia, ydinsotajuustoa ja esim. tonnikalaa. Tähän majoneesi tai sinappinen salaattikastike, joka on helppo surauttaa legilläkin. Majoneesia on sitten kanssa aika reilusti, en edes kehtaa kertoa kuinka paljon.

Tämän jälkeen tulee snäksit ja ”yövahtiruoka” täältä saa todella kivaan hintaan isoja pusseja manteleita, pähkinöitä ja niiden yhdistelmiä. Kuivattuja mango ja banaanilastuja. Kuivatut aprikoosit on erityisesti mun herkkua. Kapu söis noita mangolastuja niin paljon kun niitä vaan pilssistä löytyy. Löysimme 42 pussin laatikon suklaapisarakeksejä. Jokaisessa pussissa on 8 pientä keksiä. Kätevää, mutta pitää piilottaa kapulta, jotta ei nakerra menemään niitä jo ennen lähtöä. Toki tuoreita hedelmiä syödään niin kauan kuin niitä riittää. Yleensä tuoretavara säilyy noin pari viikkoa. Kurpitsa ja pomelo tekevä poikkeuksen, uskon, että ne saattavat säilyä helposti yli kuukaudenkin. Löysin juuri kivan reseptin, johon tulee kurpitsaa, pekonia ja kookosmaitoa. Mielenkiinnolla odotan miten toimii.

Salongin verkkoon on vakioitunut ns. pikaruoka, joka on heti saatavilla. ts. pikanuudelit ja pussi tortellinit. Saimme vinkin hyvistä kuiva tortellineista, olivat vähän hintavia, mutta maku todella hyvä. Sipulit, valkosipulit, tomaatit ja omenat ja mahdollisesti appelsiinit tulevat myös tänne. Omenat, tomaatit ja aplarit ovat aika hintavia täällä, mutta toivon, että säilyvät kuitenkin. Yleensä kerran kylmään viety hedelmä tai vihannes ei enää kestä lämpimässä kovinkaan hyvin. Valitettavasti Omahan jääkaappi on tähän hommaan aivan liian pieni. Hmm sipuleita tarvitaan melkeimpä 1 per päivä? Sata sipulia taitaa olla vähän liikaa, paljokohan se on kiloissa? Sipulit on vielä ostamatta. Samoin kaali, tuoreperunat ja bataatit, jotka ovat täällä ihan mielettömän hyviä, vähän hintavia ja pitää olla tarkka matojen suhteen. Muuten ne sälyvät paremmin kuin perunat (siis Omahan pilsissä)

Pakkasessa ja tölkeissä on aina oltava valmista ruokaa, jonka voi syödä joko kylmänä tai lämmittää nopeasti. Banaaneja otan ison kokonaisen tertun siis sen missä on niitä n. 10kpl nippuja kiinni. Näissä on kuitenkin se hauska puoli, että ne tahtoo kypsyä yhtä aikaa. Ilmeisesti tätä voisi jotenkin porrastaa peittämällä osan tertuista. Olen sitä vähän joskus kokeillutkin, mutta en oikeastaan huomannut eroa. Toivon silti, että pakastin on jo sen verran tyhjä kun ne kypsyvät, että voin siirtää ne sinne. Näistä tulee oikein hyviä smoothieita, voinee hyvin yhdistää tölkkihedelmiin tai ihan vaan jäitä ja vettä.

Vesi onkin ehkä suurin asia. Päätankkeihin mahtuu noin 1300 litraa. Lisäksi olemme ostaneet pullovettä ja täyttäneet tyhjiä cokis pulloja yhteensä 250 litran verran. Näin ollen voisimme käyttää 100 päivän aikana noin 15 litraa vettä päivässä kahdelle henkilölle. Tämä on itseasiassa aika paljon. Pitää kuitenkin varautua yllätyksiin. Lisäksi olemme valjastaneet pienen vedentekokoneemme käyttöön. Yllätykseksemme sen käyttöönotto sujui muutamassa tunnissa ja se pökeltää vettä muutaman litran tuntivauhtia. Kun käytämme aamuisin generaattoria saamme samalla lähes päivän juomavedet tehtyä. Vedentekokoneen memprant suodatin on ollut ”säilöntä” litkuissa nyt, herranen aika, melkein 4 vuotta. Hui, luimme käyttöohjeesta nyt, että litkut pitäisi vaihtaa vuoden välein. Kun ei tiedetty niin ei tehty sitä, mutta hyvin tuntuu pelittävän. Tosin parin viikon testiajon jälkeen se alkoi hiukan päästämään suolaa läpi. Yritimme kysellä täältä uutta suodatinta, mutta eipä löytynyt. Mennään sitten varmaan näillä. Joku tiesi kertoa, että matkalla australiaan on paljon sateita. Meillä on vedenkeräin, jota voimme käyttää tilanteen mukaan.

Toki viikottainen cokis annos tarvitaan sekä kaputeenille, että minulle. Eräät ystävämme varasivat colatölkillisen jokaiselle päivälle. Näin ollen heillä kului 140 tölkkiä colaa kahdelle kun he seilasivat Uudesta Seelannista Reunionille. Meillä on ollut noin yksi 1,5 litran pullo viikossa, mutta nythän se kapu alkoi jo vaatimaan lisää, kun muillakin on ollut. Lisäksi pilsissä on laimennettavaa mehua ja varaan mukaan tuoremehua pahan päivän varalle. Kahvin tai teen juomisen olen yleensä lopettanut legillä kokonaan. Jostain syystä se ei vaan ole maistunut. Tämä kofeiinista irroittauminen ei välttämättä ole paras tehdä juuri silloin kun legi aloitetaan. On samaan aikaan kofeiinin (juon yhden kupillisen kahvia aamuisin) vieroitusoireet sekä meripahoinvointi. Plääh.. Ihan vaan mielen ylentämiseksi olen ajatellut ottaa niitä kuplivia c-vitamiini tapuja. Ainakin brasilian kierrolla mieli meinasi välillä masentua, joten c-vitskun lisääminen ei ole varmaankaan huono juttu. Vähiten siksi, että pahimmillaan ollaan kolmisen kuukautta ilman tuoreruokaa. Kyllä siinä alkaa elimistöstä vitamiinit vähenemään sanokaa mitä sanotte. Huomaan myös pelkällä purkkiruoalla ollessa, että ihon läpi alkaa tulla ihmeellisiä hajuja, vaikka purkkiruokaa ei ihan joka päivä söisikään.

Yritämme kirjautua ulos Ranskan Polynesiasta 21.6, jonka jälkeen meillä on 24h aikaa nostaa ankkuri ja aloittaa matka. Saimme luvan Reunionilta tulla maahan muutama päivä sitten. He eivät vaadi meiltä covi testiä, joten säästämme muutaman satasen. Sanoivat, että sitä ei tarvita, vaikka pysähtyisimme välillä jossakin. Täytyy todeta, että oli kyllä helpotus ja suuren suuri kiitollisuus Reunionille saada lupa tulla. Vaihtoehdot tämä jälkeen olisivat vähentyneet ja matka pidentynyt. Kenties kyselemme Torresin salmen kohdalla voisimmeko täydentää vesi tai ruoka varastojamme. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että nyt ei edes kannata kysellä etukäteen. Olemme lähes varmoja, että päätös on kielteinen, joten emme käytä siihen aikaa rahaa tai vaivaa. Ja juu, kenties voisimme kirjoittautua ulos myös Bora boralta, mutta jotenkin on vaan helpompi lähteä täältä Tahitilta. Eihän sinne boralle ole kuin muutaman päivän seiluu täältä, joten käyttäisimme vaan turhaan vesi ja ruokavarastojamme, jos pysähdymme siellä.

Nämä kukat kukkivat yhden päivän, iltapäivisin niitä kelluu meren pinnalla. Ajautuvat ulos jokia pitkin, aika ihania. Tiedetään kukkien tulosta milloin työ on päivän osalta tehty.

Tämä näkymä on Marina Tainasta kohti Mooreaa.

Yksi satsi pullovettä.

Aiskin lempi alus näillä hoodeilla.

Voihan vanhoja muovipulloja käyttää näinkin.

Toivottavasti näitä saadaan muutama matkalle mukaan.

Paikallisen rouvan paikallista taidetta. Ulkovalot.

Kaputeenin valmistautumislista onkin vielä erikseen. Vielä viime hetkillä päätimme uusia startti akun. Onneksi on jo tiedossa mistä kyseiset tuotteet kannattaa täällä hankkia. Oltiin vartti etuajassa ja meitä jo odoteltiin rannalla. Ulkoperämoottori ehti saada varaosan vuoden odottamisen jälkeen. Kaasuttimen (ison susun) kalvoja on yritetty metsästää aika ajoin Chilestä asti. Genuan ompeleet on tarkistettu ja takaikkunaan on tehty aurinkosuoja. Nyt tais lipsahtaa matruusin listan puolelle. Polttoainesäililö on täytetty. Viimeisen vuoden aikana olimme käyttäneet 575 litraa dieseliä. Kaputeeni on järjestänyt kannen uudelleen ja muuttanut (mm. sukelluspullot) painavia tavaroita mahdollisimman alas.

AIS on nykyään päällä ja meidät löytää Marine Trafficista, silloin kun olemme ohittaneet jonkin mantereen missä päiviytys menee eteenpäin. Lisäksi matkaamme voi seurata winlink.org sivuilta, päivitämme sinne sijaintia aina kun mahdollista. Reitti on noin 9500 mailia, näin ollen 100 mailin päivävauhtia matka kestäisi 95päivää.

Valkopaputahna

• noin 2dl kuivattuja liottamattomia valkoisia papuja. (Täällä Tahitilla olen käyttänyt Lingots blancs, onko ne sitten suomeksi voipapuja, siihen en ole löytänyt vastausta.) tai pari purkkia valmiiksi keitettyjä papuja tölkistä.

• 2-4 kynttä valkosipulia, maun mukaan.

• 2 rkl sitruuna mehua (tuoretta tai purkista) enemmänkin voi käyttää

• ½ tl sokeria

• ½ tl suolaa

• ripaus mustapippuria

• 1 dl oliiviöljyä

Lisäksi tähän voi käyttää yrttejä. Esim. korianteria. Minulle ei niitä kuitenkaan yleensä ole, joten en ole käyttänyt ja todella tykkään tästä.

Jos käytät kuivattuja papuja, liota papuja yön yli. Keitä ne ohjeen mukaan. 2dl papuja kasvaa noin 4dl:ksi papuja liottamisen ja keittämisen jälkeen. Taitaa päteä aika hyvin kaikiin liotettaviin papu tuotteisiin.

Lisää mausteet ja sitruunamehu papujen sekaan. Sekoita sauvasekoittimella tai survimella tahnaksi. Lisää öljy vähitellen seokseen.

Valkopaputahna sopii hyvin leivän päälle, suolakeksien päälle tai vaikka vaan lisukkeeksi lihaan kanaan tai kasviksiin. Vois muuten toimia hyvin dippinä kasiviksille ja on vähän hummuksen oloinen eli miksei nachojekin kanssa.

Punajuuritahna

• 1prk punajuuria (570/380g) voi olla kuutioituja tai kokonaisia.

• 2-4 valkosipulinkynttä, maun mukaan.

• 100g raastettua parmesaania.

• Noin 2 dl cashewpähkinöitä

• noin 1dl oliiviöljyä

• ½ tl mustapippuria

• Suolaa tai sormisuolaa.

Valuta punajuuret, pilko valkosipulit, raasta tarvittaessa parmesaani. Sekoita kaikki aineet esim. sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Lisää suola lopuksi. Tähänkin voi lisätä yrttejä esim. basilikaa. Minulla ei ole ollut ja maistuu ilmankin. Sama tarina kuin valkopaputahnan kanssa, maistuu hyvin leivän tai keksien kanssa, tai vaan lisukkeena.

Molemmissa tahnoissa valkosipulin ja öljyn määrä on vähän mausta kiinni. Itse en pidä siitä, että jälkikäteen tulee valkosipuliöljyn maku suuhun. Silloin olen laittanut niitä liikaa. Molemmat on kuitenkin ruokia, joissa aineet on hyvin säilyviä veneessäkin. Luultavasti nuo cashew pähkinät voisi korvata manteleilla. En tosin ole kokeillut.

Laitan vielä mukaan tämän kattilaleivän ohjeen, jota tulee tehtyä ihan koko ajan veneessä. Seilatessa kattila täytyy ankkuroida uuniin, jottei se pääse liikkumaan edestaikaisin. Laitan kaksi uunin kestävää kattilan kantta ritilöiden väliin pystyyn molemmin puolin leipäkattilaa. Jollakin voi olla parempi idea, tää tuli joskus hätäpäissä keksittyä ja kun on toiminut, niin en ole vaivannut päätä sen enempää.

Kattilaleipa By Omaha

• 8dl puolikarkeita vehnäjauhoja. Osan voi korvata (esim. 2dl) kokojyvävehnäjauholla. Itse olen lisännyt myös noin 1-2rkl pellavan siemeniä taikinaan. (ja/tai kurpitsansiemeniä, auringonkukansiemeniä.)

• 2 tl suolaa (Suola on toki makuasia, mutta tässä kohtaa sitä ei kannata säästellä. Ilmeisesti se vaikuttaa taikinan nousemiseen. Itse käytän aika reiluja teelusikallisia. Varsinkin, jos käyttää esim. ns. ruususuolaa.)

• ¼ tl kuivahiivaa

• 4 dl kylmää vettä (tarvittaesssa enemmän)

• nokare voita padan/kattilan voiteluun

Yksinkertaisuudessaan,

sekoita aineet keskenään ja jätä taikinakulho muovilla tai kannella suljettuna pöydälle 12-18 tunniksi. Tämän jälkeen kumoa taikina uunissa kuumennettuun (voilla voideltuuna)kannelliseen kattilaan (tai kannelliseen pataan). Paista leipää 220 asteessa kannen kanssa noin 25-30min. ja sitten ilman kantta noin 25-30min.

Alempana tarkempia ohjeita, jos ei jostain syystä onnistunut.

Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita ne hyvin.

Lisää sekaan 4dl vettä. Sekoita taikina esim. vahvalla ruoka lusikalla.

Jos taikina tuntuu ”kuivalta” lisää vettä noin ½ dl kerrallaan. Nesteen määrään vaikuttaa jauhojen laatu sekä kuinka paljon lisää esim. pellavan siemeniä taikinaan. Suomessa pelkkään vehnäjauhoon riitti hyvin tuo 4dl, mutta täällä lisään aina jopa 1-1,5dl vettä taikinaan. Jos nestettä ei ole tarpeeksi taikina ei lähde kuplimaan/kohoamaan.

Hyvä sääntö oikeaan kosteuteen on, että taikinan saa lusikalla juuri ja juuri sekaisin. Taikinaa ei tarvitse vaivata.

Laita kelmu kulhon päälle. Lisäksi voit laittaa liinan kulhon ympärille.

Jätä taikina tekeytymään ”huoneenlämpöön” 12-18:sta tunnin ajaksi. Aika ei ole erityisen tarkka, voit paistaa leivän kun taikinan pinnalla alkaa näkyä pieniä kuplia ja se on kohonnut.

Voitele voilla uunin kestävä kannellinen pata tai kattila. Voitele myös kansi. Laita tyhjä kattila ja kansi uuniin. Uunin lämmön noustessa noin 220-225 asteeseen (noin 200 astettakin riittää, pääasia, että kattila on kuuma). Kumoa taikina kuumaan kattilaan. Taikina saa jopa sihistä kaatuessaan pataan. Älä sekoita, taikina tasoittuu itsestään kattilaan.

Paista leipää (220-225°) kannen kanssa noin 30-35min. Ota kansi pois ja paista toiset 30-35min. Paistoaika riippunee hieman uunista ja siitä kuinka tumman leivästä haluaa. Jos paistoaika tai lämpö on liian alhainen, leipä on sisältä tahmainen ja tartuu veitseen.

Älä paista leipää jälkilämmöllä kovin kauaa, mielestäni max 5min. Kun otat kattilan uunista suosittelen kumoamaan leivän heti jäähtymään väljästi. Ts. pohja ritilän päälle tms. Leivästä ei tule maukasta, jos sen jättää kattilaan hautmaan tai käyttää liian mietoa lämpötilaa.

Joskus taikina ei vaan lähde nousemaan. Saattaa johtua liian kylmästä ”huoneenlämmöstä” tai toisinaan uuden hiivapussin avaaminen on auttanut. Voihan sen toki paistaa ja syödä, mutta siitä tullee kova tiivis kakku. Mitä enemmän reikiä leivässä sen enemmän makua:-)

Leipää ei mielestäni kannata laittaa muovipussiin. Varsinkin veneessä se säilyy hyvin pari päivää ilman mitään suojaa leikkuupinta vasten leikkuulautaa. Joskus käytän paperipussia...

Tahitilla Cov rokotukset.

 Tahiti ja Covi rokotukset. Ajatuksia jatko seiluusta.

Jumituimme tänne Marina Tainaan näköjään pidemmäksi aikaa. Tarkoitushan oli lähteä aika pian takaisin Mooreaan ja maalata veneen kyljet viimeisen kerran. Nyt 7.4. olemme täällä vielä. Osa syy on se, että Ranskan Polynesia aloitti rokotukset covidia vastaan kaikille yli 18 vuotiaille ketkä sen vain haluavat ottaa. Yritimme ensin varata lähirokotuspisteeseen aikaa, mutta säädökset olivat juuri muuttuneet niin, että kaikki saavat sen jonotus periaatteella ilman ajanvarausta Papeeteessa. Päätimme kaputeenin kanssa mennä heti aamusella Papeeteehen isohkoon rokotuskeskukseen. Parempi ottaa rokotus heti, ettei vaan jäädä ilman. Muuten meillä ei ainakaan ole asiaa mihinkään maahan tästä eteenpäin.

Cov tilanne täällä Ranskan Polynesiassa alkaa olla aika hyvin hallinassa. Uusia tapauksia tulee enää alle 4-10 päivittäin kun pahimpaan aikaan niitä tuli jopa 300-400. Jalkautuneet terveysviranomaiset ja poliisi ovat tehneet työtä. Kaputeeni todisti erään nuorisoryhmän sakottamista ja valistamista. Saarnan jälkeen heille annettiin maskit. Mekin törmäsimme kerran terveysviranomaisiin jotka tulivat puistoon muistuttelemaan ihmisiä maskeista ja turvaväleistä. Saimme pienen huomautuksen mekin, mutta kaikki hyvässä hengessä ja kysellen kuulumisia ja mistä olemme jne…

Luemme jonkin verran tietty suomalaisia päivälehtiä sekä sosiaalista mediaa aina kun netti on saatavillamme. Ihmetyttää tämä suomalaisten vastarinta maskipakkoon. Rokotuksen ottaminen on tietty jokaisen itse päätettävissä, mutta eihän se maski kenekään terveyttä vaaranna? Täällä se on toiminut näköjään hyvin. Meillehän se ei edes tuota suurta vaivaa kun käymme kaupassa niin maksimissaan täytyy pitää muutama tunti. Sympatiat on kyllä kassojen ja hoitohenkilökunnuan puolella, jotka joutuvat pitämään niitä koko päivän...

Rokotuskeskukseen siis. Jono alkoikin näkyä jo hyvissä ajoin, vaikka olimme paikalla jo ennen yhdeksää. Ensimmäiseksi kysyttiin Kaputeenilta (minulta eivät kysyneet?) kuinka vanha hän on ja kun vastaus oli 54 niin meidät ohjattiin pitkään jonoon. Yli 60 vuotiaat olisi päästetty jonojen ohi. Jonotus sujui mukavasti isojen puiden varjossa ja pitkin matkaa oli laitettu pöytiä, josta sai hakea juomavettä. Varsinainen seisominen ei vienyt kovinkaan kauaa kunnes pääsimme lähelle määränpäätä. Täällä sitten täytimme lomakkeen, joka oli Ranskaksi. Ei siis hajuakaan mitä siinä mahdetaan kysellä. Mietitiin että vastataan kaikkiin vaan ei. Noh, onneksi paikalla oli paljon henkilökuntaa ja avulias herra joka puhui sujuvaa englantia ja käänsi meille kysymykset. Niinhän tuli tuokin lappu täytettyä.

Seuraavaksi alkoikin sitten tuolileikki. Kaikki siis saivat istumapaikan ja kun edellinen meni eteenpäin seuraava siirtyi myös. Niinhän mekin sitten kaputeenin kanssa tehtiin, vaikkei kuulutuksista mitään ymmärretty, mutta siirryttiin kun muutkin siirtyivät. Taustalla soitettiin mukavaa paikallista Polynesialaista musiikkia. Olo oli välillä enemmänkin kuin jonkinkaltaisella kesätapahtumalla konsanaan.  

Iso katoksella oleva halli, jonka arvoisin olevan noin 1000 neliötä oli täynnä tuolirivistöjä. Se oli jaettu kolmeen eri ”step” eli tasoon. Ensin jonotettiin hoitajalle. Hoitajia oli kaksi yhdessä pöydässä, pöytiä oli kolme. Jokaisella hoitajalla 3 tuolirivistöjä noin 10 tuolia jokaisessa. Ensimmäisessä pisteessä katsotiin passimme ja kysyttiin kauanko olemme olleet maassa. Tarkoitus tällä oli se, että ihan parin viikon turisteja ei rokoteta. Koska olemme olleet maassa kohta 2v niin meidät rokotettaisiin atomaattisesti. Saimme ns. rokotuspassin siirryimme tasolle 2.

Tässä oli yhtä monta tuolia ja vastassa kaksi lääkäriä, joka kyseli mahdolliset lääkitykset tai muut lomakkeessa olevat asiat läpi. Tarvittaessa hänkin konsultoi englannin kieltä puhuvaa lääkäriä. (Minulle on ollut iso yllätys, että täällä lääkärit, jotka ovat aina ranskalaisia, eivät kovinkaan usein puhu englantia, mutta paikalliset hoitajat puhuvat) Tämän jälkeen saimme luvan siirtyä varsinaiseen rokotusjonoon. Täällä oli 3 tuolia joita ”pitkin hypittiin” piikitykseen. Näissä työskenteli 2 henkilöä, joista toinen oli täysin keskittynyt rokote annoksen laittamiseen neulaan ja toinen oli hymyilevä sympaattinen hoitaja, joka huolehti piikityksen ja laastarin laiton. Tämän yhteydessä (ensimmäisessä tuolissa kolmesta) saimme kellonajan, jolloin saamme poistua piikityksen jälkeen ulos rakennuksesta. Meidän siis piti odottaa 10 minuuttia rokotuksen jälkeen. Täälläkin oli vettä tai kahvia tarjolla. Vartijat tarkistivat lappumme ennekuin päästivät meidät ulos. Varsin hyvin järjestetty sanoisin minä. Etenkin kun saavuimme pahimpaan ryysikseen ja koko homma vei meiltä noin 3 tuntia. Tosin päästimme pari vanhaa rouvaa edellemme, joka vaikutti meihin siten, että alkoi henkilökunnan porrastettu lounasaika. Saimme alunperin lappusen jossa oli numero 461 tms. joten sanoisin, että lauantai päivän aikana rokotettiin noin 1500 ihmistä. Seuraavan rokotuksen saamme 10.4, sitä odotellessa.

Homma hoidettu, Omaha crew rokotettu

Meillä alkaa pikkuhiljaa veneen siivoaminen kaikesta turhasta roinasta. Alamme varautua siihen, että aloitamme kotimatkan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että voimme lähteä touko tai kesäkuussa. Olemme kuulleet, että voimme sisäänkirjautua Reunionille, joka kuuluu EU:hun ja Ranskalle. Patagonian ystävämme, jotka ovat jo lähes euroopassa kertoivat, että sinne kirjautumine EU passilla oli ollut helppoa. Toki meidän täytyy olla viranomaisiin yhteydessä ennekuin lähdemme täältä. Reunion sijaitsee Intian valtamerellä, enemmän Afrikan puolella. Tällä hetkellä siis totuttelemme siihen, että seilaamme Tahitilta suoraan Reunionille pysähtymättä välillä missään.

Toki toivomme, että Indonesia olisi auki. Tämä maa tuntuu olevan kiinni joka toinen viikko ja auki joka toinen. Bali kuuluu Indonesiaan ja on ilmeisesti tällä hetkellä auki. Tänne kirjautuminen vaatinee agentin ja tarkoittaa kuluja. Fizji on auki, mutta kirjautuminen tähän maahan on tehty mielestämme kalliiksi. Meille se maksaisi noin 1500-1800 dollaria, joten parin viikon tähden emme halua tätä kulua maksaa. Lisäksi kaiken tuoreen ruoan ja pakasteiden vienti sinne on kielletty. En ihan ymmärtänyt kaikkea kaavakkeesta, mutta en kertakaikkiaan voi lähteä täältä seilaamaan niin, että minulla olisi ruokaa vain Fidjille saakka. Maksuihin sisältyy lisäkuluja covi testeistä yms. Australiaan ei ole asiaa tällä veneen pohjalla. Maahantulomääräykset ovat siellä tiukahkot emmekä halua ottaa riskiä lisäkuluista telakalla. Aikaa seilaamisen Tahitilta Reunionille kuluu kauan, joten varaudumme 100 päivän seiluuseen.

Aikamoinen määrä sapuskaa tarvitaan. Vesi tulee olemaan haaste, toivottavasti saamme tankattua sitä jostakin matkalta. Pieni vedetekokoneemme auttanee jonkin verran. Selvää on kuitenkin, että makeavesi suihkut ovat kiellettyjä ainakin alkumatkasta. Kuulin eräältä vanhalta merimieheltä, jos otat merivesisuihkun joka päivä se on ihan ok. Jos otat merivesisuihkun kerran viikossa tulos ei ole kummoinen. Mietin vaan, että johonkin se iholla oleva suola pitäisi pyyhkiä? Meillä on sitten aikamoinen läjä suolaisia pyyhkeitä homehtumassa 100 päivän seiluun jälkeen?

Kaikki tämä kuulostaa varmaankin aika kauhealta. En kuitenkaan halua jäädä tänne enää yhtään pidemmäksi aikaa, joten mielessäni seilaan ensin Fizjille. Tämän jälkeehän onkin lyhyt matka Indonesiaan ja Australiaan. Pikku purjehdus vielä Intian valtameren yli ja ollaan jo melkein Atlantilla. Atlanttihan on jo oikeastaan Euroopassa. Vai mitä?

Turistina Moorealla ja takaisin Tahitille.

 Tahitilta Mooreaan Moorealta taas Tahtille, maalaushommiin.

Seilasimme Moorean Cook bayhin jo ennen joulua. Tänä vuonna pidimme joulun lähinnä mukavana muistona, mutta söimme kuitenkin simpukoita viereisen veneen kanssa aattona. Olemme myös tavanneet ns venetyöläisiä. Osa uusista tuttavuuksistamme on töissä isommissa jahdeissa ja osa tullut tänne liftillä Panamasta. Edelleen olen kiitollinen siitä, että saatan istua illallispöytä seureessa, johon tällä kertaa kuului pari italialaista (ja juu italialaiset kyllä pitävät huolen siitä, että syödään ja hyvin), Australialainen, Israelilainen sekä me kaksi suomalaista. Mahtavaa oppia tuntemaan eri taustoista tulleita ihmisiä.

Liikkumiskielto on ollut ja on edelleen (tammikuussa 2021) voimassa klo 21-5. Sakot rapsahtaa, jos palloilee ulkosalla vielä yhdeksän jälkeen. Maskipakko on kaikissa julkisissa paikoissa. Muutoin tilanne alkaa muistuttaa lähes normaalia. Ainakin meille veneihimisille, sillä mehän tulemme kotiin yleensä viimeistään ennen auringon laskua, joka näillä huudeilla on noin kuuden aikoihin.

Naapuriveneemme päätti vuokrata auton pariksi päiväksi ja koska täällä liikenne on lähes sama kuin suomessa niin lupauduin kuskisi. Tarkoitan, että ratti on vasemmalla puolella autoa ja vaihteet ovat manuaaliset. Näillä ominaisuuksilla minut valittiin sitten ajamaan autoa. Käyttävät kuulemma joissakin maissa vain automaattiautoja ja rattikin on väärällä puolella. Samalla näimme saarta vähän lähemmin. Tie saaren ympräri on noin 60km pitkä, joten ehdimme pärtsäillä ympäri useammankin kerran parin päivän aikana.

Ensimmäiseksi tietty piipahdimme paikallisessa rautakaupassa tarkistamassa myymälän tuotteet. Ainahan sitä jotakin tarvitaan. Tällä kertaa tarttui mukaan ruostumisesen pysättyävää ainetta. Toki kiipesimme autolla näköalapaikoille ja kävimme läpi parhaat biitsit. Aikaisemmin olimme jo kävelleet ns. ananasteiden läpi. Mooreasta löytyy myös rommi- mehu- viini- tehdas johon auton luovutuksen jälkeen suuntasimme. Valitettavasti emme saaneet maistella rommeja, mutta sitäkin enemmän erilaisia punsseja. Satsasimme kuitenkin yhteen rommipulloon sillä vanilja rommi kuulosti hyvältä. Siihen oli kuitenkin jotenkin yhdistetty savun maku, joten lopputulos oli mielestäni hmm.. vähän liian erikoinen.

Ananas kasvaakin näin:-)

Veneen maalaushommat jatkuu vielä. Nyt on jo kuitenkin saatu maalattua kyljet vesilinjaan asti. Tarvitsemme vielä muutaman kerroksen lisää maalia ja meidän on piipahdettava Tahitilla sitä hakemaan. Vesi täytyy hakea kannuilla rannalta niinkuin oikeastaan kaikkalla täällä, ellei mene satamaan. Tässähän nämä päivät kuluvat.

Viimeisin homma on ollut pyykkien pesu, mattojen pesu sekä puurallien pesut ”uuteen” puhtaaseen sitlooraan. Jolla on alkanut vuotaa nyt niin paljon, että se oli pakko nostaa kannelle ja yrittää paikata. Löytyihän sieltä useita vuotokohtia. Ei reikiä varsinaisesti, mutta saumat alkavat aueta liimauksista. Niiden paikkaaminen ei sitten olekaan kovin yksinkertainen juttu. Ompelukonetta on käytetty jollan suojan paikkaamiseen ja koska en tehyt sitä varsinaisesta uv suojatusta ulkokankaasta se meinaa hajota käsiin ihan kokonaan. En anna periksi, siihen laitetaan vaan lisää paikkoja, en ala kyllä uutta tekemään.

Saimme myös kutsun Mooreassa asuvien ”turistien” luo. Saimme maistaa ensimmäistä kertaa nuotiossa kypsennettyä urua eli leipäpuunhedelmää. Se tyrkätään nuotioon kaikkine kuorineen kypsymmän. Kun se on lähes musta se nostetaan pois ja paiskataan lattiaan jolloin se halkeaa. Sisus kaivetaan ulos ja paistetaan reilussa öljyssä pannulla. Hyväähän siitä tuli. Parasta friteerattua sapuskaa on kuitenkin mielestäni ruokabanaani. Se kuoritaan ja paloitellaan 2-3cm pätkiksi. Paistetaan öljyssä. Nostetaan esim. leivinpaperin päälle hetkeksi jäähtymään ja murskataan kevyesti paperilla painaen ohuemmaksi. Ei liikaa, jotta se ei hajoa. Tämän jälkeen se paistetaan öljyssä uudestaan. Ripaus suolaa ja voila, maailman parhaat sipsit ovat valmiit!

Saimme tutustua myös paikalliseen tätiin, joka asuu Mooressa. Hänen kauttaan olemme nyt ostaneet paljon hedelmiä ja vihanneksia. Hinta on ollut erittäinkin kohtuullinen ja hedelmien laatu on jotakin ihan taivaallista. Avokadot valtavan kokoisia niin kermaisen hyviä. Mangot, banaanit ja varsinkin ananakset ovat todella makeita. Tokihan ruokakaupasta saa, mutta nämä on ihan eri luokkaa makeita. Smoothieita on sitten tehty ihan urakalla. Minun kahden hengen (melkein litra per naama) smoothien menee yksi iso avokado, 3 banaania ja 2 mangoa. Nämä ei todellakaan ole mitään pieniä hedelmiä. Loraus vettä ja jäitä. Tätä annosta kutsun oikeaksi smoothieksi!

Seuraava kohde on taas maalikauppa, joten purjehdimme 4 tunnin päiväpurjehduksen takaisin tahitille. Päivä oli vastaista tuulta täynnä sekä vesisateita ja kohtuullisia puuskia. Moottoroinniksi meni sitten koko matka. Löysimme mukavan ankkuripaikan, mutta se osoittautui ihan liian pieneksi meille kun ukkospuuska saapui keskiyöllä. Ei auta kuin käynnistää moottori ja ohjata venettä, jotta emme osu poijussa olevaan pikkuveneeseen. Onneksi puuska ei kestä kauaa ja hilaamme ketjua lyhyemmäksi. Loppuyö meneekin torkkuessa ja heräillessä vähän väliä tarkistamaan tilannetta.

Aamutuimaan etsimme uuden ankkurpaikan ja nythän saammekin reilusti tilaa. Jee. No se ilo loppui lyhyeen kun tuli sukeltajat paikalle ja laittoivat poijun joten ei muuta kuin siirtymään taasen. Kapu oli jo ehtinyt ajaa makeat vedet moottoriin, joten hanat auki taas ja ankkuri ylös. Kas yksi venttiili oli unohtunut auki ja konehuone alkoi tulvia. Hälyttimet laukesivat, joten ongelma tuli esille suhteellisen pian. Luulen, että vettä ehti tulla sisään noin 1000l. Nyt alkoi konehuoneen siivous, konehuoneen välikön siivous, sekä wc:n lattian alusen siivous. No tulihan tarkistettua nekin, joka johti sitten siihen, että löytyi pari ruostekohdetta lisää. Lopputilanne on se, että takavessa on lattialla takasalongissa. Konehuoneen välikön lattia ylhäällä ja ”botoksoitu” eli käytetty rust convertteria. Minä hioin suihkutilan lattian puuritilän ja vahasin sen uudestaan. Ja kaikki tämä vain yhden ankkuroinnin tähden.