perjantai 20. joulukuuta 2019

Suru Hiva

Ranskan Polynesia, Nuku Hiva.

On jännittävää herätä uuteen paikkaan ensimmäistä kertaa. Se on se kaikkein hienoin hetki, ainakin minun mielestäni. Pääsee löytömatkailijaksi tutustumaan uusiin paikkoihin. Ruokakin maistuu erityisen hyvältä pitkän purjehduksen jälkeen satamassa. Aloitamme veneen pesulla, sillä joka paikka on suolakuorrutettu. Vastainen tuuli ja aallokko ovat pitäneet siitä huolen. Ensimmäinen päivä menee siivotessa ja on aika mennä maihin ja saada yhteys someen.

Purjehtiessa on aikaa ajatella läheisiä. Varmasti enemmän kuin työelämä arjessa. Uskon, että jokaisen matkapurjehtijan kauhein hetki on tulla satamaan, avata viestit ja huomata, että jotain peruuttamatonta on tapahtunut.

Pikkuveljen muistolle Isosiskolta.

Lepää väsymyksesi, saa rauhaa.
Nyt sinulla on kaikki aika mitä tarvitset.

Tahtoisin tietää missä olet.
Tähtenä yötaivaalla, valaisten merta, jota kuljen.

Yö antaa minulle ajan muistaa sinua.
Elämääsi, joka kulki kanssani.

Puhun sinulle ajatuksissa.
Tulen pyytämään sinua turvaamaan matkani.
Niinkuin pyydän Isääkin. Olette siellä nyt yhdessä.

Pyydän hyvää tuulta, pienempiä aaltoja.
Ohjaa meidät oikeaan suuntaan.Näe se mitä minä en näe.
Tahdon ajatella, että katsot meitä.
Tietysti katsot ensin tyttäriäsi, mutta vilkaisethan myös meihin.
Vaikka silloin kun tytöt nukkuvat.

Nuku Juha, Pikkuveli. Kuulen äänesi. Näen kasvosi.
Ne saavat minut aina hymyilemään, osaat sen parhaiten.

Auringon lasku Taiohaen lahdella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti