tiistai 30. kesäkuuta 2020

Turisti on uusi vieraslaji.

Ranskan Polynesia, Tahiti, lockdown alkaa helpottamaan.

Pikkuhiljaa ihmiset alkavat liikkumaan. Kokoontumis rajoitukset ovat jo poistuneet ja alkoholiakin saa jo ostaa kaupoista joka päivä. Tällä hetkellä 9.6 rajat ovat maiden välillä vielä kiinni. Saamme alkaa liikkumaan Ranskan Polynesian rajojen sisäpuolella. Siihen pitää kuitenkin olla lupa. Sinänsä se ei ole ongelma, mutta viranomaisilta tulee välillä hyvinkin risitriitaista tietoa tarvittavista luvista ja asiakirjoista. Nämä säännökset ovat olleet voimassa jo kauemmin, mutta huomasimme, että kaikki saaret eivät ole pitäneet käytännöistä kiinni. Kaiketi jokaisella atollilla tai saarella pitäisi ilmoittautua paikalliselle poliisille. Huomasimme kuitenkin, että harvemmin vierailluilla atolleilla heillä ei ollut aavistustakaan mitä yritimme kertoa. Näin ollen emme ole ottaneet tätä asiaa kovin vakavasti.
Naapuri veneen miehistö menossa iltalenkille.
Lähes heti kun sulut alkoivat lieventyä, alkoi kummallisuuksia tapahtua. Veneilijät, jotka on pyydetty esim. Nuku Hivalta tulemaan suoraan Tahitille on haluttu kerätä Marina Tainan yhteyteen ikäänkuin karenssi alueelle. Lentokentän vieressä oleva ankkuripaikka on täyttynyt ja parhaillaan siellä oli 57 venettä. Normaalisti korkeintaan muutama odottamassa parempaa paikkaa tai tekemässä pikaisia ostoksia. Lisäksi kaikki ankkuripaikat kentältä Marina Tainaan saakka olivat täynnä. Tämä johti siihen, että paikalliset alkoivat hermostumaan veneilijöihin.

Olen yrittänyt pohtia mikä mahtoi olla syynä, mutta yhtä selkeää vastausta ei ole. Olen kuullut, että jotkin olisivat sitä mieltä, että veneet saastuttavat riutan yms. Toki tyhjennämme septimme mereen, mutta paikallisen tutkimuksen mukaan likaisin vesi tulee vuorilta alas sateiden mukana. Kaikilla jokien varsilla asuvilla ei todellakaan ole jätevesien puhdistusjärjestelmää. Mereen kuulumatonta roskaa tuskin kukaan veneilijöistä heittää mereen. Pikemminkin poimimme ylös, jos näemme kelluvan muovipullon tai muuta vastaavaa. Kalle kilpikonna saa kyllä laidan yli lentävän biojätteemme syötäväksi. Onhan se septin tyhjennys hieman hankalaa tyhjentää muualle kuin mereen, koska ei ole muuta paikkaa. Eikä saa liikkua.

Yksi syistä lienee maiseman pilaaminen veneellä. No, ehkä se sataman kaunein vene ei tee sitä. Valitettavasti tänne tulee paljon veneitä, jotka hylätään ankkuri alueelle ja häivytään maasta. Tässä Tainan vieressä olevassa ankkuri alueessa on ainakin 15 asumatonta venettä. Pahimmat niistä ovat jo uponneet ja osa uppoamassa. Lisäksi nämä irtoilevat poijuistaan kovempien tuulien aikaan ja toimivat pingpong pelin tavoin veneiden seassa. Olemme postanneet jokin aika sitten uponneesta katamaraanista kuvia ja kuulin nyt kanssa venelijältä, että he olivat ilmoittaneet jollekin viranomaiselle kohta uppoavasta aluksesta. Vastaus oli, että heitä ei kiinnosta, jollette maksa veneen tyhjennystä. No ei kai sitä toisen venettä voi maksaa, mutta halvempaa olisi siirtää alus pois kun se vielä kelluu?
Näin voi käydä, kuva Tahitin pohjoinen sisäänkäynnin puoli.
Olimme pahimman lockdownin ankkurissa parin moorigissa olevan veneen välissä. Kaikissa oli asukas kunnes eräänä päivänä yhden veneen asukas muuttikin kauempana olevaan hylättyyn veneeseen. Ihmettelin kovin, että mitenkäs se aluksensa noin jätti? Sillä on varmaan jokin ötökkä ongelma? Olimme vähän ihmetelleet tämän ”kipparin” valjua suhtautumista alukseensa, sillä hän roikotti lähes uponnutta jollaa veneen kyljellä köydessä. Tuntui muutenkin, että ei paljon välitä korjailla revenneitä purjesuojia yms. Parin päivän päästä tämän ”kipparin” muutosta toiseen veneeseen tuli poijun oikea omistaja ja hilasi tämän heitteille jätetyn veneen ankkuriin sisemmälle lahteen. Veneessä asuva setä ei sitten ollutkaan omistaja vaan asukki, joka hyödynsi hylätyn veneen itselleen. En yhtään ihmettele, että täällä aletaan pyytää vakuutusta siltä varalta, että alus uppoaa. Aika usein kuulee myös riutalle ajautuineista aluksista. Eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu.

Nyt täällä on varmasti enemmän hylättyjä veneitä kuin aikaisemmin sillä täältä lähes pakotettiin lähtemään kaikki ulkomaalaiset. Tosin paikka veneelle piti löytyä. Onhan se mahdollista, että kaikilla ei ole varaa pitää melkoisen kalliissa marinassa aluksiaan. Näin ollen ne jätetään ankuriin, kenties joku niiden perään sitten katsoo?
Tähän väliin päivän ompelutyö, köysipussi Genuan köysille, edellinen hajosi pölyksi.

Kipparin synttäripäivänä on perinteisesti grillattu. Vähän on pieni nuotio, mutta ruoka oli hyvää.

Kipparin tapa seurata ankkurointia. Ankkuri on keskipisteessä ja sitten lisätään reunimmaiset merkit missä vene käy. Mahdollinen regaaminen on helpompi huomata. Varsinkin yöllä pääsee tilanteen tasalle nopeasti. Tätä käytetään ensimmäisinä ankkurointi päivinä uudessa paikassa sekä kelin ollessa tuulinen.

Ilmeisesti Tahitin viranomaiset (tai satamaviranomaiset tms.) haluavat tyhjentää koko alueen ankkuroinnista vapaaksi alkaen Papeteen sisääntulosta aina Tainan ulosmeno väylään saakka. Tämä on erikoinen tilanne sillä tuo alue on ainoa mistä voi tulla kaupunkiin ja saada tarvittavat täydennykset, sairaanhoidot, polttoaineet yms tehtyä. Marinassa tai poijussa olossa ei sinsänsä ole mitään vikaa, mutta kummassakaan tapauksessa paikat eivät tällä hetkellä riitä kaikille veneilijöille. Onko siis viisasta tyhjentää alue veneistä (suututtaa veneilijät) ennekuin on tarjota vaihtoehtoa? Tätä asiaa on nyt väännetty viikoittain ja jotkin viranomaisten tahot ovat häätäneet veneitä pois lentokenttä ankkurista ja käskeneet tulemaan Tainan ankkuriin, joka on tällä hetkellä kielletty ankkurointi alue. Muutakaan ei nyt ole tarjolla, joten?!!! Omaha on nyt siis ankkurissa ainoassa alueessa joka on merkattu kielletyksi, muualla olisi ilmeiseti lainkin mukaan mahdollista ankkuroida, mutta jokin taho käy ajamassa aluksia pois aika ajoin. Tilanne on siis aika tulenarka Tahitilla. Vähän samanlaista viestiä on kuulunut Moorealta. Oudointa tässä on nyt se, että kaikki veneet on käsketty tänne ja nyt paikalliset haluavat veneistä eroon.

En oikein ymmärrä, että yksi maailman hienoimmista paikoista veneillä on tässä tilanteessa. Tänne pitäisi houkutella veneilijöitä, ei yrittää päästä niistä eroon. Tämä venekielteisyys on onneksi vain Tahiti, Moorea, Bora Bora alueilla pahin. Esimerkisi Nuku Hiva ja sen ympärys saaret suorastaan paapovat venelijöitä. Kuulin mm. että Nuku Hivalla paikalliset olivat tuoneet lahjoina isoja hedelmäkoreja veneilijöille. Viesti oli, että teillä veneilijöllä lockdown on varmasti vaikeampi kuin muilla. Kaupungin pormestari halusi tsempata meitä! Mikä ihana viesti, vaikka en itse päässytkään paikalle sitä näkemään, lämmittä se silti minuakin. He näkevät meidät tulona kun Society saaret pitävät meitä suurimmaksi osaksi riesana. Kuulin myös toisen tarinan, jossa veneilijä oli pitkään sulun jälkeen ollut ensimmäisiä asiakkaita. Paikallinen ravintola yrittäjä oli tuonut heille hedelmiä, sillä ne olisivat pilaantuneet muutoin. Ei suostunut ottamaan rahaa vastaan, joten veneilijät olivat tuoneet hänelle myöhemmin lahjoja. Tästä he olivat kyynel silmin kiitollisia ja siitä, että veneilijät tulevat / ovat jo täällä pitämässä ravintoloita toiminnassa. Kaikki muut turistit puuttuvat kokonaan.
Autoiltiin Melina kipparin kera pitkin Tahitia. Tämä kuva Venus pointilta.

Venus pointin "selitys" en ihan ymmärrä tätä, mutta jokaine lukekoon itse.

Varsinainen Venus point

Kivat värit kirkossa.

Piipahdimme kaupungissa pitkästä aikaan kaupoissa ja tietty tarvitsimme taas vaihteeksi uudet akkupaketit. Tämä ei kuitenkaan ollut pointtini vaan kun menimme kauppaan ja puhuimme englantia, poikkeuksetta myyjät ihmettelivät mistä olemme tulleet? Kysymysmerkki ei olisi voinut näkyä selvemmin myyjien pään päällä. Lennot alkavat Tahitille vasta 15.7. Selitämme, joka kerran, asumme veneessä ja tulimme tänne jo vuosi sitten. Jäimme tänne jumiin. Kaikki ovat suhtautuneet positiivisesti, vaikka mieleen tuleekin nyt, että turisti on uusi vieraslaji.
Tämmöiset akut tällä kertaa, toivottavasti kestää kauemmin kuin edelliset. Päädyimme laittamaan isommat akut, joten 3 riittää saamaan riittävän ampeerituntimäärän, ehkä isompi koko antaa enemmän käyttötunteja? Ja juu Lithium akut ovat vielä liian hintavat meille.
Veikkaan, että Carrefourin kassa tädit tunnistaa veneilijät hyvinkin helposti. Kärryt täynnä tavaraa ja melkoisen paljon tölkkiruokaa. Tosin kyllä minäkin tunnistan toisen veneilijän kaupassa. Viimeistään vähän haalistuneista vaatteista ja vähän suolan sävyttämistä shortseista. Lierihattu päässä ja väri vähän vaaleampi kuin Polynesialaisilla. Se nyt vaan on niin, että puuvilla haalistuu täällä tosi nopeasti. Juuri revin pari tyynyliinaa ja aluslakanaa räsyiksi Aiskille. Auringossa kuivattamisella on riskinsä.

Veneen pohjan pesu täytyy nyt tehdä noin kahden viikon välein. Paljon parjattuja parnakkeleja ei ole vielä näkynyt, mutta pientä levää ja näkkiä alkaa kasvaa. Omahan myrkkymaali on pehmeä ja uusittu Chilessä. Sen ikä on nyt noin 19kk. Maali on ilmeisesti tarkoitettu kylmille vesille eikä se toimi täällä. Yritämme kuitenkin elää tämän kanssa vielä jonkun aikaa. Tietää siis paljon sukellusta ja snorklausta veneen ympärillä. Vesi on nyt todella kirkasta. Viikon etelätuuli toi Marina Tainan riutan sisälle kylmää vettä ja kylmää ilmaa. Nyt on talvi ja lämpötila saattaa pudota +20 asteeseen. Hiisi olen jo parin yönä harkinnut peiton kaivamista kaapista. Minä nautin viileistä öistä silti, Kaputeeni on vähän toista mieltä.

Käytiin me oikein lomallakin. Melinan Kapteeni halusi piipahtaa Mooreassa, joten pääsimme mukaan miehistöksi. Mukava myötätuuli Cook Bayhin mennessä ja kivan aurinkoinen päivä palkinnoksi. Rantakuppila, jossa olimme käyneet aikaisemmin oli suljettu. Onneksi löytyi toinen mukava kahvila josta saatiin vatsan täytettä. Kiitokset Melinalle ja Ilkalle mukavasta lomasta!

Olihan Cook Bayssä muutama tuttu vene Nuku Hivan keikalta. Leyla ja Taipan. Taipan on varmaan jo menossa kohti Australiaa ja Leyla lähtee viimeistään syyskuussa. Heillä pitäisi olla oikeus mennä noihin maihin suluista huolimatta. Toivottavasti mekin päästään jatkaamaan matkaa. 
 
Melina ja Kippari Ilkka Tainan satamassa.

Matkalla Mooreaan, Aiski sai ohjata Melinaa.

Hyvin tämä Melina purjehtii, meno reipasta ja kuitenkin tasaista.

Yksi maailman paikoista, joissa kannattaa kuulemma käydä ennen kuolemaa. Paikallinen ravintola Moorean Cook Bayssa, ei tosin ollut auki.

Cook Bayn vuoret.

Yksi Cook Bayn kirkoista. Näyttää vähän vanhemmalta.

Melina pilkistää kuvan keskeltä Cook Bayssä.

Olemme tässä pohtineet asioita ja kenties joudumme hieman miettimään mihin maihin uskallamme edes mennä. Köyhemmät maat eivät välttämättä saa virusta kuriin. Eikä siellä välttämättä ole meille hoitoa, jos satumme viruksen saamaan. Tämä aiheuttaa hieman miettimistä. Voi olla, että jää useampi maa välistä. Nämä tyynenmeren pikkusaaret sen sijaan saattaavat olla hyvinkin turvallisia paikkoja. Ainakin Tahitilta on saatu virus häviämään kokonaan. Kuolleita 0, joten ei voi muuta sanoa kuin welldone Polynesia! Toivottavasti se ei tule uudestaan kun turisti lennot alkavat heinäkuussa. Cook saaret olisi seuraava kohde. He avaavat rajat omille kansalaisille ja työluvan saaneille 19.6. Australia ja Uusi seelanti on vielä arvoitus. Erään veneilijä ystävämme puoliso odottaa Australiassa milloin pääsisi tulemaan tänne takaisin. Kävivät piipahtamassa Ausseissa, heillä oli viikon väli paluu lennoissa. Toinen jäi sitten jumiin Australiaan ja toinen Tahitille. Lisää uutisia odotellessa.





maanantai 20. huhtikuuta 2020

Paratiisista nauttiminen KIELLETTY!

Tahiti, korona virus alkaa.

Alkaa olla aika päästä kunnon ruokakauppaan, joten Ankkuroidumme Tahitille 10.3.2020. Ollaan kuultu huhuja Corona viruksesta. Kun maahantuloviranomaiset käyvät tarkistamssa paperimme Marina Tainan ankkuri alueella 19.3 he kertovat, että, jos mentävä johonkin kauppaan niin parasta mennä ennemmin tänään kuin huomenna. Tulkitsen asian niin, että sulku alkaa pian. Kaupungille äkkiä hommaamaan kiireisimmät asiat ja sitten ruokakauppaan tekemään isommat ostokset.

Maahantuloviranomaiset liikkuivat veneellä ankkurointialuella ja eivät tällä kertaa tulleet veneen kylkeen vaan ajoivat lähelle ja ottivat pitkä vartisella haavilla passimme ja veneen paperit tarkistusta varten. Olemme kuulleet, että tämä ankkuripaikka ollaan poistamassa käytöstä. Odotamme jännittyneinä häädetäänkö meidät nyt vai mitä tässä tapahtuu. Viereisen veneen Herra Adonis on piiloutunut veneeseensä eikä uskalla tulla sieltä ulos. Näimme kun joku kävi keskustelemassa aiheesta aikaisemmin hänen kanssaan. Käsien viittomisen perusteella näytti siltä, että pitäisi mennä mooringin väylän toiselle puolelle, jota hallinoi Marina Taina. Mielestämme viranomaisiin pitää suhtautua asiallisesti ja me tulimme kannelle hyvissä ajoin ja kaivoimme veneen paperit valmiiksi. Kaikki tuntui olevan kunnossa, joten ystävälliset viranomaiset jatkoivat tarkistuskierrostaan. Herra Adonis pysyi sisällä veneessään.
Tekasin sitten jollallekin maskin😃
18.3.2020 kiellettiin saarten välinen liikenne kokonaan, edes ankkurpaikkaa ei saa nyt vaihtaa ilman lupaa. Ulkonaliikkumiskielto tuli voimaan 20.3. Ruokakaupat ja apteekit saavat olla auki. Asiakkailla pitää olla mukana lupalappu, johon on täytetty nimi, syntymäpäivä, rasti ruutuun millä asialla liikkuu, pvm, klo aika ja allerkirjoitus. Luonnollisesti henkkarit on oltava mukana. Minimi sakko on 160€-400€, jos paperia ei ole mukana. Isolla veneellä liikkuminen aiheuttaa pahimmillaan maasta karkoituksen. Päätämme pysyä juuri siinä missä olemme. Eikä kauppaan tarvitse mennä ainakaan pariin viikkoon.

Gerdamerie (poliisi) kiertää veneellään aluetta ja pysäyttelee tottelemattomia jollailijoita. Alussa liikennettä on vielä paljon, mutta se loppuu aika pian. Kaikki hiljenevät. Lisäksi kielletään uiminen, snorklaus, melominen. Siis kaikki merelliset aktiviteetit. Kuulen radiosta, että veneen kansilta on alkanut ”tippumaan” mereen veneilijöitä. Osassa paikoista ei saa edes puhdistaa veneen kylkiä. Myöhemmin tämä kuitenkin sallitaan.

Alkoholin myynti kielletään kokonaan ja samalla tulee voimaan yölläliikkumiskielto kaikille muille paitsi viranomaisille. Toivottavasti kaikilla on varastossa jotain jonkin verran mieluisia juomia. Suomalaisesta veneestä tuskin loppuu rommi. Kuulemme huhuja, että venetarvikeliikkeestä saa tavaraa viinipullolla. Palaammeko näin pian vaihtotalouteen. Tämähän on ollut yleistä näillä saarilla vielä jopa 10vuotta sitten.

Iloksemme veneilijät alkavat perustaa erilaisia VHF keskusteluja. Ensin alkaa VHF Hotel California aamuisin klo 9.00. Se on lentokentän viereen kasautuneen veneilijä lauman ylläpitämä. Alunperin lentokentän viereen ehtivät muuttaa ne ketkä häädettiin jo kertaalleen Marina Tainan ankkurointi alueelta. Mekin kävimme jo tarkistamassa paikan, mutta liikkumiskielto räsähti päälle ennekuin ehdimme muuttaa paikkaa. Matruusi on siihen oikein tyytyväinen, sillä tänne tulee netti ja se vähä liikkuminen on helpompaa ja svelliä paljon vähemmän.

VHF keskusteluihin alkaa pikkuhiljaa tulla lisää ulottuvuuksia. Trivial peli käynnistyy klo 17.00. Kerran viikossa jaetaan venereseptit, kerran viikossa korjauksia, kerran viikossa paikkoja jotka ovat jääneet positiivisesti kunkin mieleen, lasten nettiä sun muuta. Hihii, kohta pitää sulkea radio, jos haluaa olla rauhassa. Toki aamuisin kuulemme uusimmat uutiset Corona tapahtumista.
Meidän rutiini menee niin, että aamulla käynnistyy generaattori kun kaputeeni nousee ylös. Matruusi herää tähän. Kapteeni laittaa leivän uuniin ja paistelee sitä tunnin verran. Matruusi heräilee pikkuhiljaa. Netti laitetaan päälle ja odotellaan leivän jäähtymistä. Aamupala, kiroaminen hitaasta netistä, joka alkaa siis hidastua siinä klo 8.00 aikaan niin paljon, että se kannattaa melkein sammutaa. Sitten alkaa tiskaus ja päivittäisen ruoan valmistus sekä pienet veneen huoltohommat. No joskus vähän isommatkin. Ompelua, valmistin jopa ensimmäiset maskit käyttöömme. Tosin nyt luin jostain, että ne pitäisi olla kaksinkertaiset. Ne on jo keitettykin pari kertaa käytön jälkeen. Kaputeeni puhdistaa välillä veneen kylkiä ja pohjaa. Levä kasvaa sinne nyt noin viikossa ja pituutta on jopa 10cm. Päivällä Kaputeenin huvia on tarkkailla veneliikennettä ja nauraa tottelemattomille uijille ja jollailijoille joita poliisi käy ojentamassa. Illansuussa katsomme usein elokuvia ja uni tullee siinä klo 21 aikaan.

Välillä kieltämättä kaipaisi niitä paljon parjattuja eineksiä. Täällä on erittäin huono valikoima niiden suhteen. Hodari nakkeja ja muita makkaroita löytyy ja tiskiltä voi ostaa ns. noutoruokaa. Grillattua kanaakin oli vielä ennen corona virusta, mutta nyt sitä ei näytä enää olevan tarjolla. Välillä kaipaisin punajuuri, -peruna, tai italiansalaatteja tai vaikka niitä pinaattilettuja, mutta mitään sellaisia täällä ei ole. Puhumattakaan mistää laatikkoruuista. Pakaste pitsoja löytyy, mutta samalla vaivalla tekee melkeimpä sitten sen pitsan itse. Nehän pitäisi kuitenkin tuunata.
Vedenhaku matkalla kapun kanssa, yksi harvoista iloista.
Tänä aamuna kuulimme, että ensi maanantaina 20.4 saisi ostaa viinejä, olutta ja siideriä. Maanantaina, keskiviikkona tai torstaina, välillä 9-14. Niin, että maksimissaan yksi henkilö saa 10 litraa olutta ja olikohan 5litraa viiniä. Tämä pitäisi tilata ennakkoon ja noutaa autolla jostakin? Ja maksaa käteisellä. Onneksi on vielä varastoja. Ainoa rajoite tässä alukessa on Coca colan riittävyys. Sitä onkin pitänyt välillä vähän hamstrata.

Hamstraus innoissamme lähdimme sitten kahdestaan sinne kauppaan, vaikka tiedettiin, että saisi mennä vain yksi. Miten ihmeessä voisin ostaa pullotolkulla cokista ja vielä muut ostokset, jos ei ole kantoapua tai tässä tapauksessa vetoapua. Carrefourin kärryt voi onneksi tuoda satamaan ja jättää ne sinne.

Päätimme olla menemättä kauppaan ennen pääsiäistä sillä olimme kuulleet, että kauppaan oli jo tiistaina ollut pitkät jonot. Lauantaina olikin sitten todella rauhallista. Ovella ruiskaistiin jokaisen käsiin desinfionti ainetta ja kärryn kosketuspinnat pyyhditiin henkilökunnan toimesta.

Menimme siis Carrefouriin ja ensiksi oli listalla mustekasetin hankkiminen tulostimeen, sillä tietinkin siitä loppui väri kun niitä kulkulappuja piti alkaa tulostamaan. Olimme sitten siinä hyllyllä niitä ihmettelemässä kun taakse säntää myyjäneitokainen ja alkaa puhua meille ranskaa. Se ei kuitenkaan meiltä suju ja kaputeeni höpöttää vain nou parle franceeta. Tiedettiin ehkä, mistä on kysymys, mutta myyjä kuitenkin haki englantia puhuvan herran paikalle, joka kertoi, että vain yksi henkilö jokaisesta taloudesta saa tulla kauppaan. Kapteeni siinä sitten selitti kun ei ole autoa ja ollaan oltu jo 20pvä veneessä ja ei ole ruokaa, pitää ostaa paljon, ei jaksa yksi ihminen mitenkään kuljettaa…. Päätyivät siihen, että ottakaa toinen kärry älkääkä tunteko toisianne. Mustekasetit jäi tällä kertaa saamatta. Siinä sitten risteiltiin ostoskärryhen kanssa pitkin carrefouria ja ohiteltiin välillä toisiamme vaihtaakseen mitä kukin oli jo kärryyn hankkinut.. Yritin kyllä sanoa Kaputeenille, että en ymmärrä suomea kun olen ranskalainen, siis suomeksi tietysti hahaaaa…

Pääsääntöisesti ruokaa on tarjolla, mutta olen jo kahdesti jäänyt ilman jauhoja ne tuntuvat olevan koko ajan loppu. Välillä loppuu kanamunat, tosin ne on loppunut välillä ennen sulkuakin. Nyt niissä on myyntirajoitus. Creme Fraiche loppuu aika ajoin ja voi, josta pidämme. Viimeksi ei ollut sitä hyvää kohtuu hintaista kinkkua ollenkaan. Onneksi tonnikalan kilohinta on pudonnut noin 15€/kg. Siis paloiteltuna ja siivottuna. Sitä riittää hyllyssä aina.

Tänä aikana alkoi World Arc veneitä saapua Ranskan polynesiaan. Ne ehtivät startata Galapagokselta ennen sulkuja ja tilannehan paheni sitten aika nopeasti. Olimme kuulleet Melinasta ja pian kuulimme toisestakin suomalaisesta veneestä Marja II:sta. Jaoimme tietoa jonkin verran näihin veneisiin suomessa olevien tukihenkilöiden kautta ja toki olimme vähän huolissamme miten kaikki sujuu. Marjaan saimme yhteyden jo matkan päälle SSB radion kautta.

Näiden alusten ensisijainen tavoite olle mennä Nuku Hivalle ja sieltä pikkuhiljaa kohti Tahitia. Nyt viranomaiset ja (muutoikin oli järkevää) olivat määränneet ne tulemaan suoraan Tahitille. Miten polttoaine, vesi ja ruokavarastot riittävät? Toki he olisivat saaneet hätätilassa mennä Nuku Hivalle täydennyksiä varten, mutta onhan siinä vähän eroa missä vaiheessa ottaa kurssin kohti Tahitia. Nuku Hivalta on matkaa Tahitille noin 700nm. Siis viikon purjehdus ainakin.

Kaikki taisi sujua kohtuullisen hyvin ja kun molemmat veneet tulivat Marina Tainaan, alkoi Kaputeenia poltella. Hän huomasi tarvitsevansa polttoainetta jollaan kun kuuli, että Marja II on odottamassa satampaikkaa polttoainelaiturissa. Pitihän sitä sitten viedä roskia ja pikkuhiljaa käydä ruokakaupassakin. Kohta tarvitaan polttoainetta generaattoriin. Sitähän piti sitten ostaa viimeistään sitten kun Melina saapui satamaan noin viikko Marjan jälkeen. Valitettavasti Marjan venekunta sai nopeasti lennot Pariisiin ja poistui Tahitilta. Melinan miehistö ehti samaan lentoon vain alle vuorakausi saapumisestaan Tahitille. Kippari jäi paikalle sillä venettä ei mitenkään voi jättää purjehduksen jälkeen alle vuorkaudessa edes Marinaan. Mukava tavata nämä venkunnat vaikkakin hyvin rajallisesti. Kiitokset Marjalle ruoka avustuksesta. Olihan vene tyhjennettävä pilaantuvasta ruoasta, koska takaisin tulosta ei ole tietoa.

Tahitilla on varmennettuja Corona tartuntoja tällä hetkellä (18.4) 54. Ei kuolleita, sairaalahoidossa taisi olla muutama. Asukkaita saarella on noin 160000. Tartunnat ovat ilmeiseti keskittyneet Papeeten keskustaan, Punaanuian aluelle ja Marina Tainaan, jossa mekin olemme. Ilmeisesti pari venettä on karanteenissa.
Meillä oli aikaa paikata jollaakin, tosin emme tainneet onnistua kovin hyvin.
Luultavasti useita kiinnostaa mikä meidän suunnitelmamme on? Emme oikeastaan voi tehdä muuta kuin odottaa. Toistaiseksi me saamme olla Ranskan Polynesiassa sillä tulimme tänne ennen pandemian alkua. Tästä johtuen saamme olla täällä kun taas em. suomalaisveneet eivät saa, koska tulivat maahan sulkujen jälkeen. Jos joutuisimme täältä lähtemään, vaihtoehtomme lienee pakata vene täyteen sapuskaa ja purjehtia suomeen nonstop. Tai sitten pitää saada maksaja kuluille joita tulee veneen jättämisestä tänne sekä lennoista Suomeen. Haluaismme kuitenkin jatkaa purjehtien ja pysähtyä matkalla olevilla saarilla, joten odotamme lisätietoa. Ilmeisesti tästä länteen olevat pikkusaaret ovat vältyyneet virukselta, mutta ovat sulkeneet rajansa sekä kieltäneet kaiken liikkumisen aluevesillään. Olisi siis hulluutta lähteä matkaan nyt.

Sinänsä nämä pikku purjehtijat ovat varmaan vähän sijaiskärsijöitäkin. Varsinkin kun täällä vierailee isoja Cruising aluksia, joissa on parikin tuhatta henkilöä. Meillä on usein viikkojen purjehdus ilman muita kontakteja. Näin ollen olemme terveitä kaikista viruksista ja varmastikin pienempi uhka näille saarille kuin lentäen tulevat turistit. Pahoin pelkään, että uudet säännökset tulevat olemaan ainakin aluksi ns. yleisellä tasolla olevia eivätkä välttämättä huomioi meidänlaisten veneilijöiden hyviä puolia. Olemme takuuvarmasti karensissa purjehdusten ajan.

Kuulin tänään, että New Kaledonia olisi avannut rajat. Lisäksi veneilijät ovat järjestäneet adressin, jossa pyydetään lupaa päästä Uuteen Seelantiin niin, että mukana olisi isompi ryhmä veneilijöitä. Se ei kuitenkaan ole vielä ollut meidän matka toiveenamme.

maanantai 9. maaliskuuta 2020

Matoja

Tahiti, Tahaa, Raiatea, Bora Bora ja Moorea.

Meillä on pari viikkoa aikaa valmistautua seuraaviin vieraisiin. Viiden henkilön ryhmä on tulossa Tahitille ja ystävämme Limppu ja Hemppu tulevat viikoksi Omahalle. Valmistelut alkavat keulakajuutan tyhjennyksestä. Se toimii nyt purje ja muu sekatavara varastona. Tuleepahan samalla vähän inventoitua mitä kaikkea sieltä löytyy. Odotan innolla sillä ajatuksena on, että ehdimme touhuta ensin Tahitilla ja sitten mahdollisuuksien mukaan Boralla ja sen lähistöllä olevilla saarilla.

Vieraat saapuvat maanantaina aamupäivällä ja olemme kentällä tietysti vastassa. Ihana jälleennäkeminen ja kyllähän siinä vähän kyyneleitäkin pitää pidätellä. Tulijoilla on kuitenkin pitkä matka takana ja käymme pikaisesti saattamassa heidät hotellille, joka sattuu olemaan Punaanuiassa lähellä Marina Tainaa.
Kaikkea kivaa ne keksivätkin turistien viihdykkeeksi.
Saamme olla turistina ja lomalla kaputeenin kanssa seuraavat viikot. Olenkin vähän ”kannustanut” Kaputeenia kestämään tulevat shoppailukiertelyt kaupungilla ynnä muut oikeaan lomaan kuuluvat lieveilmiöt. Noh, kaikki muuthan se Kaputeeni kestää hyvin, mutta tuo shoppailu vähän huolestuttaa. Käy kuitenkin ilmi, että retkikuntaan kuuluvat kaksi miestä sopeutuvat kaikkiaan tehtäväänsä antaumuksella ja pitävät huolta, että kaupoissa sinkoilevat naiset pysyvät jollakin tavoin ryhmässä. Käy useinkin niin, että Kaputeeni on ovella näyttämässä suuntia mihin kukin intoilevista naisista on seuraavaksi nenänsä ja kätösensä työntänyt. Luolasukelluskurssista lienee hyötyä tässäkin hommassa, risteyksissä pitää olla nuoli näyttämässä mihin suuntaan lähdetään. Puhumattakaan auton jättämisestä parkkihalliin ja sen löytämisestä uudestaan. Siis silloin kun vielä olin suomessa ja liikuin autolla.

Saimme tutustua tällä reissulla Tahiti Pearl marketin tarjontaan, josta voi tilata helmilllä koristetun korun omien toiveidensa mukaan. He valmistavat sen paikan päällä ja sen voi myös ostaa Tax free ostoksena. Mielenkiintoinen paikka täynnä huikaisevia helmiä ja niistä syntyneitä koruja. Toki näitä korukauppiaita on pilvin pimein Tahitilla. Em. marketti käyttää koruissaan kolmessa eri paikassa kasvatettuja helmiä.
 
Korukaupan sisustusta.
Saimme ystävämme yhdeksi päiväksi Omahalle ja tarkoitus oli mennä läheiselle rannalle grillaamaan. Sää ei kuitenkaan suosinut, joten kokkailut piti hoitaa veneessä. Päivällä sateiden välissä ehdimme käydä riutalla snorklaamassa ja illaksi tulimme veneelle murkinoimaan. Mukava päivähän siitä kehkeytyi, vaikka sateet ja tuulenpuuskat huuhtoivat Omahan aika ajoin. Sisällä on kuitenkin kuivaa, joten mikäs siinä, tunnelma kattoon ja nauruhermot heilumaan. Kiitos vieraille mukavasta päivästä.


Mieleenpainuva retki oli myös maastoautolla matkan tekeminen ylös vuorille. Olin vähän huolissani miten kaikki onnistuu sillä nyt on sade / cyclon kausi, joten vesisateita tulee usein ja tiet luultavasti tulvivat. Tämä olikin yksi syy miksi auton vuokraaminen omin päin ei ole kannattaavaa. Tai on, jos kiertelee vain ympäri saarta ns. normaalit tiet. Me pääsimme kuitenkin ylös vuorille ja olihan se ihan mieletön kokemus. Niin suurta vesiputousten määrää en olisi uskonut näkeväni. Odotin jotenkin ehkä yhtä isoa, mutta niitähän oli satoja!

Varasimme koko päivän kierroksen, johon sisältyi kuljettaja ja auto. Hotu oppaamme osoittautuikin todella mukavaksi ja hän kertoi Polynesialaisista kasveista ja niiden käytöstä ennen aikaan ja nykyisin. Tästä reissusta jäi paljon muistoja ja mielenkiintoisia tarinoita. Osan sain videolle, joten yritän ladata niitä sitten tännekin. Vaikka päivä oli pitkä ja valitettavan kostea oli se silti kokemisen arvoinen.

Yritimme katsoa säätä mahdollisimman hyvin ja valita parhaimman päivän vuorilla olemiseen. Sadekausi on päällä ja lisäksi vuoret keräävät sadapilviä varmasti kuivanakin kautena, joten emme olleet kaikkein onnekkaimpia siinä suhteessa. Kuulimme kuitenkin, että edellisenä päivänä oli satanut niin paljon, että emme olisi päässeet koko päivän reissulle ylös vuorille sillä tiellä oli liian paljon vettä. Ylitimme nytkin lukuisan määrän jokia jotka tulvivat tai ylittivät tien aina aika ajoin. Yllättävää oli se, että kun palasimme takaisin Marina Tainaan jollalaiturille, huomasimme jollan olevan täysyin tyhjä vedestä. Täällä alhaalla ei siis ollut satanut pisaraakaan koko päivänä.
Työmiehet tauolla näköalapaikalla. Noita kannettavia kauttimia on varmaan jokaisella tällä saarella.






Aluksi se näyttää purolta, mutta vasemmalla kulkee tie.

Tunnelista läpi ja toisella puolella odottaa trooppinen vesisade. Tuo kuvassa näkyvä on vasta pientä tihkua.

Tämä näky on monumentaalinen paikan päällä katsottuna. Ihan mieletön!



Makeavesi järvi.

Opaamme Hotu. Auto on pysäköity tien ylittävän puron päälle.

Tästä vaan yli.

Näyttää hurjalta, edellisenä päivänä tätä ei olisi voitu ylittää.

Ajokkimme ja tytöt

Hotu esittelee leipäpuun hedelmää eli Urua.
Varhaisten Polynesialaisten rukouspaikka. Jokaisella perheellä on oma paikka ja oma jumala, jota he rukoilivat.
Nämä paikat sijaitsevat kraaterin sisällä Tahitin keskellä, missä alkuperäiset Polynesialaiset asuivat. Kun Katolilaisuus tuli saarille piti paikallisten hylätä useiden jumalien rukoileminen ja keskittyä vain yhteen jumalaan. Nykyisin kaikki asuvat rannoilla ja nämä paikat ovat hylättyjä.

Lisäksi piti tietysti pukea vaatteet päälle ja lopettaa Polynesian puhuminen. Oppaamme muistaa lapsuudestaan ajan jolloin kielen puhuminen oli kiellettyä. Nykyisin se sallitaan ja sitä kuulekin paljon täällä.
 
Saimme oppaalta Hibiscus kukat. Vasemmassa korvassa kukka tarkoittaa naimisissa (vai oliko se vain varattu?) olevaa naista. Oikeassa sinkkua ja jos se laitetaan taakse, se tarkoittaa seuraa minua.
Viikko vierähtää nopeasti ja kaverit lennähtävät Bora Boralle neljäksi päiväksi. Me seuraamme perässä purjehtien. Matka kestää leppoisasti kulkien muutaman päivän. Pysähdymme Aiskin kanssa Raiatealle yhdeksi yöksi tarkistelemaan paikkoja. Josko sää sallisi Boralta purjehtimisen Raiatealle ja Tahaalle?

Olemme kuulleet, että Bora Bora ei oikein ole purjehtija ystävällinen, mutta päätämme mennä sinne avoimin mielin. Jäämme Vaitapen edustalle ankkuriin, juuri ja juuri ankkurointikieltoalueen ulkopuolelle. Toistaiseksi kukaan ei tule sanomaan mitään meille. Saan netinkin heti veneeseen ja sattumalta Limppukin on netissä samaan aikaan ja turisti infossa noin puolen kilometrin päässä! Vauhdilla jolla alas ja sopimaan huomisesta noudosta. Ehditäänhän siinä syödä pienet snacksit kahvilassa ja suunnitelma on valmis. Huomenna saadaan miehistö paikalle.
Kuulemma parin miljoonan arvoinen "Satama avustaja"
Noudamme heidät Vaitapen laiturista jollalla kaikkine laukkuineen. Hyvin siihen mahduttiin. Tavarat kyytiin ja katsomaan säätä. Huomenna voidaan lähteä ja saamme kokea erittäin tyynen valtameren. Suurehkot, mutta loivat mainigit nostavat venettä ylös alas. Joudumme moottoroimaan koko matkan Tahaalle. Onneksi matka kestää vain noin 5 tuntia ankkurointineen. Olemme saaneet suosituksen ankkuripaikasta, jonka lähellä sijaitsee erittäin kaunis korralli puutarha. Tästä tekee erityisen varmaakin se, että paikassa on matalaa, jolloin värit näkyvät todella kirkkaina turkoosissa vedessä. Aurinko paistaa täydeltä terältä. Viereisellä pienemmällä saarella on hotelli, jossa Bungalovit rytmittävät rantaa. Iltapäivä on jo pitkällä, joten teemme pienen uintikierroksen ensin veneen ympärilla ja valmistaudumme ilta ruokailuun. Bongasimme vain yhden kilpikonnan.

Koralli puutarhan lähellä olikin kolme rauskua.
Turkoosi on pop!

Omaha Tahaan etelä/länsi puolella ankkurissa.

Kapteenia pyydettiin kääntymään.


Jipii saatiin Rapala lahjaksi! Kiitos Hemariini.


Pakollinen serfie.

Hibiscus, vaikka minusta tämä näyttää Kiinan Ruusulta.


Seuraavana päivänä tutustumme Tahaan pohjois päähän, mutta emme käy riutalla tällä kertaa. Pieni kävely kylällä ja rauhallista oleilua veneellä. Seuraavana päivänä yritämme metsästää Tahaan länsipuolelta Vanilja farmia. Tämä saari on kuuluisa Vaniljan tuotannostaan. Löydämmekin paikallisen perheen postilaatikolta pöydän, jonne on kasattu hedelmiä ja vihanneksia myytäväksi. Ensin kuitenkin kävelyä ylöspäin vuorille ja takaisin tullessa kyselemme hinnat hedelmistä. 
 
Lichi hedelmäkö?
Ne osoittautuivat erittäin kilpailukykyisiksi, joten mukaan tarttuu Vanlija tankojen lisäksi papaijaa, ananasta, banaania (tai oikeastaan banaanit tulivat kaupan päälle) mangoja, munkoisoja ja passion hedelmää. Yllättävää oli, että täältä sai myös sitruunaa. Aikaisemmin olen nähnyt vain limejä ja nekin ovat aika ”äkäisen” makuisia täällä. Täytyy kyllä sanoa, että hedelmät olivat todella maukkaita. Tietysti saimme myös yhden papaijan ja pomelon vielä lähtiessä. Aivan ihana paikka ja mukavia ihmisiä. Smoothiet kehiin heti veneellä, ah ihanaa raikkautta.

Seuraavaksi suunnistamme Raiatealle. Ankkuroimme Raiatean luoteiseen kulmaan lähelle telakkaa. Täältä ei kuitenkaan löydy mitään sen kummempaa ja pysyttelemme veneessä. Tänään on todella kuuma päivä, joten pidempi kävely ei oikeastaan houkuttele. Huomenna meidän täytyy palata Boralle, jotta vieraat ehtivät seuraavan päivän lennolle ajoissa.

Aamu alkaa kansiklaarilla ja jollan nostolla. Matkaamme riutan sisällä kohti Tahaan läntistä uloskäyntiä ja saamme trooppisen kuuron niskaamme juuri kun pääsemme ulos merelle. Purjeita ei vielä ole nostettu, joten otamme helposti vastaan noin 40kn puuskan. Vettä sataa kuitenkin niin roimasti, että joudun sulkemaan kulkuluukun Omahaan, koska ns. pappateltan sivut on kääritty helleasentoon. Tulipahan keittiö pyyhittyä siinä samalla.

Vieraamme ovat suorastaan innoissaan voimakkaasta sadekuurosta ja nauravat kannella kun pisarat piiskaavat ihoa oikein olan takaa ja kastelevat heidät litimäriksi. Noh, tässä kohtaa olisi pitänyt vähän jännittää koska puuskat nyt olivat suhteellisen kovia, mutta ystävämme eivät huomaa niitä. Sade on niin kova, että se hukuttaa äänet ja litistää mahdollisesti syntyvät aallotkin. Kuuro ei onneksi kestää kuin puolisen tuntia ja saamme Genuan vetämään. Vihdoin oikeaa purjehdusta. Tätä Hemppu on odottanut. Matkaamme Bora Boralle mukavassa myötäisessä auringosta nauttien. Niin ja lentokaloista.

Olimme ajatelleet illastaa rannan lähellä olevassa St James nimisessä ravintolassa. Kun vihdoin ehdimme sinne, saamme kuulla, että he eivät voi ottaa meitä vastaan ilman varausta. Ravintola ei ole varannut ruokaa kuin pöydän varanneille vieraille. Lisäksi heillä oli ollut isohko seurue päivällä lounaalla. Kuulemme Limpulta ja Hempulta, että tämä tuntuu olevan tapana koko saarella, jos ei ole varausta, ei saa ruokaa. Tämä ravintola on kuitenkin tosissaan asiakaspalvelun suhteen ja hoitaa meille pöydän toisesta ravintolasta ja maksaa vielä taxi matkamme sinne. Lisäksi saamme jättää jollamme ravintolan laituriin odottamaan paluutamme. Varmistavat vielä meille mihin saakka ovat paikalla siivoilemassa sulkemisen jälkeen. Huikeeta!

Menemme siis taxilla Boran eteläpäätyyn bistro henkiseen paikkaan. Kyllähän siellä oli maukkaat pöperöt ja tilaamme alkuun drinkit. Täällä ei kuitenkaan osata myydä meille varsinaisia ruokajuomia. Tämä ei ole ensimmäinen kerta ja hyvin yleistä näillä seuduin. Se, että se tapahtuu täällä Boralla, jossa lienee käynyt turisteja ammoisista ajoista lähtien ei osat sitä tehdä, yllätti minut kuitenkin, taas. Ei se meitä haittaa säästyipähän kallis lasillinen viiniä. 
 
Alkudrinkit

Kalaa, riisiä ja Vanlijakermakastiketta.
Tilaamme taksin poistuessa, mutta samme odotella sitä melkein tunnin verran. Ilmeisen kiire ilta, vaikka onkin keskiviikko. Homma hoituu kuitenkin ja seilorin (keskiyö on seilorilla klo 21.00) kello alkaa näyttää reilusti yli puolen yön, joten nukkumatti alkaa hiipiä silmänurkkaan.

Aamu sarastaa klo 5.00 aikaan ja alkaa siivous ja pakkaustouhut. Viikko vierähti nopeasti, kuten aina jäähyväiset on vaikea jättää. Kaikki menee suhteellisen hyvin siihen saakka kunnes yhteysalus lentokentälle alkaa häipyä näkyvistä. Koti ikävä tulee aina aika ajoin, ainakin Matruusille. Tuliaisina saatiin kuitenkin mm. Fazerin suklaata. Aitoa lonkeroa useampi tölkki. Saaristolaisleipä aineet sekä hapankorppuja. Ah, näillä pärjätään pitkän aikaa. Kiitos Limppu ja Hemariini, uusintaa odotellessa.

Nukumme Aiskin kanssa yön rauhassa ja aamulla tarkistamme ruokakaupan tilanteen, vähän patonkia ja jotain tuoretta tarvitaan. Kävi nimittäin niin, että otsimme Carrefourista paperipaketissa olevaa jauhoa, joka olikin täynnä matoja. Seuraavat jauhot ostin täältä ja koska tarjolla oli yhtä vaihtoehtoa ostin sitä. Se oli muoviin pakattu, mutta sisältä pahvia/paperia ja siis sisälsi proteiinipitoisia liikkuvia lisäaineita. Onneksi Carrefourista sai myös vähän kalliimmalla muoviseen pakkaukseen pakattua jauhoa. Sitä sitten varmaankin kannattaa hankkia.

Välihuomautus ötököistä, huomasimme erääna aamuna, että mastoa pitkin kulkevat muurahaiset jotka kuljettivat munia mukanaan. Olimme myrkyttäneet edellisenä päivänä veneen, joten niille taisi tulla kiire vaihtaa paikaa. Ihmettelinkin kun muurahaisia alkoi liikkua kannella ja välillä sisälläkin. Meillä on tapana myrkyttää vene aika ajoin, varsinkin jos alkaa elämää näkyä sisätiloissa tai kannella. Toivottavasti pääsimme näistä nyt eroon. Yksi torakkakin oli lennähtänyt sitlooraan, ne on sitten syytä ottaa todella vakavasti.

Iltapäivällä kun palaamme veneelle, kuulemme koputuksen kyljeltä. Paikallinen mieshenkilö tulee hätistelemään meitä pois. Pitäisi kuulemma olla poijussa venekerhon edustalla. Ei kuulemma saa ankkuroida yli 10m syvään veteen. Alkoi vielä kertomaan, että joutuu soittamaan poliisit paikalle. Kapteeni totesi, että tervetuloa, keitetään kahvit. Heebo taisi vähän rauhoittua siitä, koska alkoi kyselemään onko tämä ensimmäinen käyntinne Boralla. Kyllä on. Näin ollen hän sanoi, että saatte olla tässä huomiseen. Oishan me lähdetty joka tapauksessa, joten se siitä sitten. Kummalista oli, että hän ei esitellyt itseään lainkaan ja hinta poijussa olemiseen olisi ollut 30 dollaria / vrk. Ei kuulosta kovin viralliselta.

Tiedettiin kuitenkin etukäteen, että eräs veneilijä oli saanut saman kohtelun, silti pysynyt ankkurissa. He olivat menneet keskustelun jälkeen itse poliisi asemalle kyselemään asiaa. Tähän oli vastattu, että ankkurointi on luvallista, tietysti siihen varatuilla alueilla. Paikalliset ovat vaan sitä mieltä, että veneilijät eivät tuo riittävästi rahaa saarelle. Harmi sinänsä sillä yksikään veneilijä ei suosittele tätä paikka vaan kaikki sanovat, että älkää menkö sinne.

Pakkaamme jollan kannelle aamutuimaan ja otamme kurssin kohti Raiateaa. Keli on tyyni ja joudumme taas moottoroimaan koko matkan. Raiatean venetelakalta saamme noudettua lisää vettä ja tapaamme SSB radiolla kuulolla olleita veneitä parikin kappaletta. Saamme suosituksen sukelluspaikaksi Raiatean eteläpäähän ja päätämme piipahtaa vielä siellä. Säätiedotus lupaa tyyntä viikon loppuun asti. Lauantaina alkaa vasta tuulemaan ja nyt on maanantai. Puksuttelemme osan matkaa riutan sisällä kohti etelää ja väistellään matalia. Viimeinen pätkä on vähän liian jännä sillä syvyystiedot puuttuvat kartoista kokonaan.
Raiatean telakka alue sateenkaaren suojassa.

Sisääntuloaukko Raiateaan, takana näkyy hieman Bora Boraa.

Matruusi maston eteen tähystämään matalia. Hyvinhän se sujuu ja pääsemme pienen saaren suojaan. Veteen siis. Komea riutta onkin ja täällä on paljon simpukoitakin. Virta on tehnyt syvänteen lähelle saarta. Pikkuhiljaa syvenee ja tulee komea seinämä, joka laskeutuu noin 20 metriin. Sen reunalla ui rausku.

Aika siirtyä takaisin Raiatean luoteiskulmaan, sillä tuuliennusteet lupaavat kovia tuulia. Jäämme odottamaan keliä ja sieltähän se saapuu lauantaina. Kestää 3 päivää ja viimeisenä vuorokautena sataa niin paljon vettä, että keräämme sitä noin 1000l vesitankkeihin. Kuulemme, että Moorean lentokenttä on suljettu, koska siellä on vettä 2feettiä, joka on noin 60cm. Huh huh, sadekausi.

Myrskyn jälkeen on tyyntä ja tyynen jälkeen on myrskyä, tai ainakin tuulta. Niinhän se menee? Lähdemme siis kohti Tahitia. Aluksi purjehdimme suht hyvin. Isopurje on ylhäällä ja Genua auki. Mitä pidemmälle mennään sitä vähemmän on tuulta. Huomaamme, että vuorokauden purjehduksesta tulee kaksi ja päätämme vaihtaa suunnitlemaa. Moorealle siis, jottei tarvitse toista yötä valvoa. Yhden tai kahden yön purjehdukset ovat raskaimpia. Ei ehdi päästä rytmiin.

Ankkuroimme Mooreaan, turkoosin veteen saaren länsi puolelle. Piti jäädä yhdeksi yöksi, mutta täällä ollaan vielä kolmannenkin päivän jälkeen. Aurinko paistaa päivisin kuumasti. Aika menee snorklatessa hyvin ja yöt ovat nyt mukavan viileitä.

Tässä olen enkä muuta voi.

Turkoosi on edelleen pop.

Hassu kuva, mutta saa hyvälle mielelle.



Merivuokon suojaan kaverit.

Nemo on ihan itsensä näköinen.


Eikä suikaan vähäisin ihme, vaikka on viimeisin! Eagle Ray!
Surffata voi näinkin.



Mikäs sen ihanampaa kuin päivä puljaamassa vedessä.
Turret matkustaa välillä näin.