sunnuntai 18. syyskuuta 2022

Suomeen maailmalta, paluu Kantvikin satamaan 21.8.2022!

Saksa Helgoland, Kielin kanava, Ruotsi, Suomi Kantvik. 6.8-21.8.2022

Saavuimme Helgolandiin illan suussa. Loppuaika ajettiin moottorin voimin. Kylkikiinnityksen jälkeen tarvitaan hieman kansihommia. Olimme juuri pakkaamassa isopurjetta suojapeitteen alle kun kuulin suomea. Ollaan luettu teidän blogia ja ollaan vähintäänkin velkaa suklaalevy ja viinipullo. Kaksi reipasta purjehtijaa oli nähnyt Suomen lipun ja yhdistänyt sen ja punaisen veneen Suomen valtameripurjehtijoihin. Ei kuulemma voinut olla muuta kuin Omaha. Kun tulivat vielä Fazerin suklaalevyn kanssa niin eihän sitä voinut vastustaa.

Pian kävi ilmi, että he ovat matkalla merta edemmäs purjeveneellä nimeltä Sipi. Santeri ja Camilla ovat perehtyneet oikein hyvin matkapurjehtijan arkeen. Toivotamme heille hyvät virrat ja mukavat tuulet jatkoon heidän seikkailunsa on vielä alussa. Meillä se on lähes lopussa. Hieman haikealta tuntuu. Kenties emme ole ihan vielä tajunneet koko homman loppuvan pian.

Pari päivää menee mukavasti Helgolandin putiikkeihin tutustuessa. Täältä saa verovapaasti polttoainetta ja toki muutakin hyvää. Vaatteita, kenkiä, juomia yms. Paljon on merihenkistä hepenettä tarjolla. Näihin emme kuitenkaan nyt satsaa vaan tankkaamme Omahan polttoainesäiliöt täyteen ja ostamme lisää suklaata. Täältä nimittäin saa Fazeria monessa eri muodossa. Lonkeroa ei ole, joten sitä täytyy vielä odottaa. Okei Matruusi löysi aivan ihanat kahvimukit. Kapteeni ei juo kahvia eikä oikein teetäkään, mutta mukit on ihanat.

Kävelyllä Helgolandin kukkulalla.

Helgoland jäi taakse.

Kielin kanavaan on täältä noin päivän purjehdus. Ehdimme yöksi kanavan sulkujen sisäpuolella olevaan satamaan. Olemme todennäköisesti päivän viimeinen alus. Sataman henkilökunta on lopettanut työt ja jatkamme matkaa aamulla klo 5.00. Näyttää siltä, että kukaan ei ehdi rahastamaan meiltä satama maksua.

Aamu aukeaa aurinkoisena ja kirkkaana. Ensimmäisen sillan jälkeen näkyy sumuverho, joka nielaisee meidät viileään syleilyyn. Ihmettelin miksi Kapteeni laittoi tricolorin päälle eikä normaaleja moottorilla ajovaloja. Paremminhan se tricolori näkyy maston päästä isoille rahtialuksille tässä sumussa. Päivä tuntuu pitkältä. Moottorointi on joskus kivaa, vaikka autopilotti ajelee, se silti kanavassa raskasta, sillä koko ajan on oltava tarkkana. Isot rahtialukset kohtaavat toisensa ja me pienet alukset olemme siinä pahimmillaan molemmilla reunoilla Kielin kanavaa. Tilaa on, mutta täytyy sanoa, että näin läheltä tämänkokoiset alukset eivät yleensä ohita.


Illansuussa saavumme Itämerelle. Ennen kuin pääsemme suluista läpi täytyy hoitaa kanavamaksu. Laituri löytyykin helposti ja homma hoituu käteisellä. Korttimaatti ei tällä kertaa toiminut. Köydet irti ja odottamaan sulkuun pääsyä. Valkoinen valo syttyy merkiksi siitä, että oikean puoleinen sulku on käytettävissä. Ajamme lähemmäs sillä AIS:sissa ei näy isoja aluksia tulevan. Mitään ei kuitenkaan tapahdu ts. punaiset valot palavat edelleen. Ajaudumme lähemmäs sulkuja. Emme kuitenkaan ylittäneet punaisten valojen rajaa. Hollannissa ollessa piti olla sulun lähellä jo hyvissä ajoin ja usein meitä jo tultiin viittomaan käsin että hopi hopi, vaikka punainen valo vielä paloikin.

Ajateltiin sitten olla ajoissa. Näissä suluissa ei parane kuhnailla. Tämä ei kuitenkaan ollut käytäntö Saksan maalla, mikä kävi selväksi, ei vaan heti ymmärretty, että mitä olisi pitänyt tehdä. Tuli nimittäin kuulutus saksaksi. Ei VHF:llä vaan kaiuttimilla huutaen. Sitten se tuli uudestaan ja uudestaan. Kolmannella kerralla se tuli Englannin kielellä. Olivat ilmeisesti tajunneet, että sinivalkoinen iso perälippu tarkoittaa sitä, että tässä aluksessa ei puhuta saksaa. Eihän se todellakaan totellut, vaikka kuinka huuteli.

Englanniksi pyydettiin poistumaan odotusalueelle. Kuviteltiin vaan olevamme odotusalueella kun mitään kylttiä ei missään näkynyt. Sitten tuli vähän tiukemmalla sävyllä Englanniksi. Punainen purjevene, poistukaa heti odotusalueelle tai avaamme sulun teille vasta huomenna. Noh, ei me oikein vieläkään tiedetty mihin olisi pitänyt ajaa, mutta sen verran ymmärrettiin, että kauemmas tästä alueesta. Mentiin sitten takaisin lippulaitureiden lähelle, jonne oli pari moottorivenettäkin ilmaantunut. Matruusilla oli nyt aikaa alkaa tavata Englanniksi kirjoitettua ohjetta, (jonka oli napannut lipunmaksu paikasta) jossa olikin kaikki odotusalueet merkattu selkeästi.

Sitä vaan ihmettelin kun ohjeessa nimenomaan pyydetään kuuntelemaan ohjeita VHF kanavalla 12, joka on merkattu merikarttoihinkin, mitä tietysti tämän vuoksi kuunneltiin, että miksi ihmeessä ne ei huudelleet veharilla?! Toimihan se uhkailukin ajan kanssa. Kenties olisi ollut nopeampaa saada meidät oikeaan paikkaan veharilla kun mitä ilmeisemmin aiheutimme vaaratilanteen. Huomasimme pian, että Furunon näytölle ilmestyi lähestyvä rahtialus, joka luonnollisesti on etuajo oikeutettu.

Ajoimme sulkuun sisään ja katsoin parhaaksi taas sanoa Good Afternoon Sir! Tähän sain nyökkäyksen ja kehon ilmauksen, että kaikki hyvin ei tarvitse herroitella. Sulkuun ja pian siitä ulos. Itämeri, onko se mahdollista, että täällä on lämpimämpää kuin Pohjanmerellä? Siltä se ainakin tuntuu. Ilta alkaa hämärtää, mutta olemme jo päättäneet purjehtia yön yli eteenpäin. Tosin pääsemme purjeilla vain muutaman mailin kun tuuli hyytyy ja Volvo on taas käynnistettävä. Pikkuhiljaa veneliikenne harvenee ja pääsemme lähes normaaliin matkapurjehdus tunnelmaan. Viimeiset pari päivää on ollut vilkas liikenne, joka aiheuttaa normaalia enemmän väsymistä. Eikä edelliset yöunetkaan kestäneet kuin 5 tuntia.

Auringon lasku Itämerellä.

Päätämme rantautua Ruotsiin. On nimittäin niin, että sieltä saa hyvää rapusalaattia. Sehän riittää syyksi itsessään, mutta hyvät yöunetkin voisi tehdä terää. Saavumme aikaisin aamulla Simrishamn nimiseen satamaan etelä Ruotsissa. On ollut todella tyyntä ja moottoroimme auringon valaisemaan satamaan kaikessa hiljaisuudessa. Pian huomaamme, että täällähän on vähän matalaa ja ns. isojen veneiden laituri näyttää aika täydeltä. Otamme jo pohjahipaisun ja alamme peruuttaa. Samalla huomaamme, että isohko moottorivene tekee lähtöä. Yes, saadaan paikka toiselle puolelle laituria.


Simrishamn aikaisin aamulla.

Yritämme katsella satamakonttoria, mutta se taitaa olla kiinni. Mennään sitten rapusalaattia metsästämään. Tiistai aamuna ei ole vielä ketään liikkeellä. Kello on vasta 8.00. Nythän on jo todella valoisaa, miten täällä vielä nukutaan?

Viivymme tässä satamassa vain reilun vuorokauden. Tuuli alkaa puhaltaa iltapäivällä. Matka kohti suomen rannikkoa alkaa. Otamme suunnaksi Utön. Tuulet ovat todella miedot. Itämeri on lähes aalloton. Emme muista tällaista keliä olleen itä-merellä ikinä. Konetunteja tulee 16h kolmen vuorokauden aikana. Matkaa maileissa Simirhamnista Utöseen on 376nm. Saavumme Utöseen 14.8.2022. Päädymme ankkuriin, aurinko alkaa laskea, nukkumaan ja huomenna uudet ajatukset.

Utön majakka, nyt ollaan virallisesti Suomessa!

Kapteenin saunahimo on alkanut kasvaa sitä enemmän mitä lähemmäs Suomen rannikkoa olemme tulleet. Saunasuosituksia kyseltyämme saamme suosituksen Bodöstä, joka sijaitsee muutaman kymmenen mailin päässä. Sinne siis. Onpa omituista tulla Suomen saaristoon. Katselen kauhuissani kallioita ja meren tyrskyjä, jotka selkeästi nousevat matalan kohdan päälle. Olikos täällä näin kivikkoista? Matalaakin pyrkii olemaan, tosin tähän totuttiin jo Hollannissa. Matruusi on ajoissa höpöttänyt, että nyt ne poijukoukut täytyy kaivaa. Niitä ei ole tarvinnut sitten Suomen 6 vuotta sitten. Toinen koukku on sivulaatikon pohjalla ja vähän WD40:stä ja sehän on kuin uusi. Toinen koukku on ankkuriboksissa alimmaisena. Tämän kaivuun saa tehdä Kaputeeni. Olihan siinä vähän jännitystä, että miten se homma onnistuu noihin poijuihin näin pitkän ajan jälkeen. Aluksi vene paikat tuntuvat hiukan ahtailta, mutta kyllä niihin pian totutaan.


Viimeiset mailit ennen Bodön saunaa!

Bodössä on todella reipas ja ystävällinen vastaanotto. Maistamme tietysti heidän kuuluisat burgerinsa. Kaputeenihan on tunnetusti näiden herkkujen ystävä. Meni kirkkaasti läpi burgeri suosituksesta. Saunat olivat oikein erinomaiset löylyiltään sekä siisteydeltään. Kiitos Bodö, tänne tullaan uudestaan.


Aamupalasämpylät voi tilata suoraan veneeseen. Hieno palvelu!

Bodön rantamaisema.

Päätämme testata seuraavana päivän toisen pikkusaaren, joka on pidä saaristo siistinä yhdistyksen paikka. Trunsö oli mukava paikka, tosin tämä vaatisi jonkin verran huoltoa. Aitoon saaristolais tunnelmaan täällä kyllä pääsee.


Trunsön laituri

Alamme pikkuhiljaa tottua myös siihen, että kun astuu maihin niin kuulee Suomea. Silloin tällöin tulee ulkomailla puhuttua suomea toisillemme kun tiedämme, että kukaan ei sitä ymmärrä. Kenties olemme jopa syyllistyneet kommentoimaan muiden ihmisten toimia toisillemme Suomeksi. Tämä tapa on nyt syytä unohtaa.

Trunsöstä purjehdimme melkoisten ukkoskuurojen saattamana kohti Byxholmia. Hanko jää tällä kertaa välistä, emme ole nyt halukkaita maksamaan satamamaksuja ja ruisleipää sai sen verran Ruotsista, että pärjätään. Tai Matruusi pärjää. Kolme vuotta meni ihan hyvin ilman ruisleipää, mutta sitten alkoi ruisvarvasta kolottaa ja oli ruvettava itse känttyä leipomaan. Juu, en tehnyt juureen vaan oikaisin ja tein hiivalla. Kyllä se tämän herkun kaipuuseen auttoi.

Byxholmin kohdalla kello oli taas ilta ja aurinko laskemassa, joten ankkuri alas ja nukkumaan. Ei varmaan tarvitse kertoa, että moottoroitiin loppupäivä kun ukkospuuskat loppuivat. Aamulla herätään auringon nousuun ja moottori laulamaan. Matka jatkuu kohti Stora Halsötä. Tämä saari oli yksi lempipaikoistamme ennen reissua ja kyllähän siellä kelpasi olla nytkin.


Kohta ohitetaan Hanko

Barösundin lossiväylän ylitys. 

Paikka oli lähes ennallaan. Sitä oli yritetty jopa parantaa. Kaputeeni ei ollut vaikuttunut kaikista parannuksista. On nimittäin niin, että lempi nuotio paikka parhaimmalta näköalakalliolta ollaan poistamassa. Uudet nuotiopaikat on jo rakennettu, mutta Kaputeeni ei niitä suostu käyttämään. Ovat kuulemma rumia laatikoita. Lisäksi liian syvällä metsässä. Uudet laiturit on kyllä hienot ja kulkuväylät paremmat. Poijut vaan ovat hiukan liian lähellä laituria. Mikä tärkeintä saunaan pääsee ja siitähän me nautitaan nyt niin paljon kuin mahdollista. Kyllä tästä paikasta tullaan nauttimaan. Kapteeni alkaa virittää juhlaliputusta. Onhan Omaha ja sen miehistö sellaisen ansainnut.

Yritämme tehdä rauhallisen laskun tähän Suomen arkeen. Vietämme viikonlopun Stora Halsössä tavaten muutamia tuttuja, jotka ovat päätyneet tällä kertaa samaan paikkaan. Pitihän Matruusin saada ystävätär Omahaan. Tähänkin ongelmaan saatiin apua Compass Roselta miehistöineen. Ystävät saatiin Omahaan viikonlopuksi ja jälleen näkeminen oli ihanaa. Viimeksi tapasimme Bora Boralla Ranskan Polynesiassa.

Sunnuntaina 21.8.2022 klo 15.00 on tarkoitus saapua Kantvikin satamaan. Viimeiset viisi mailia alkavat huventua. Tässä vaiheessa alkaa olla selvää, että vastaanotto on vähän suurempi kuin olimme ajatelleet. Viimeisellä suoralla perään alkaa ilmestyä alus, jos toinenkin. Kapteeni puhuu puhelimessa haastatteluja ja Matruusilta kysytään voiko yle tulla kameran kanssa paikalle? Kyllä kait se sopii?

Eskaaderi alkaa kasvaa ja laskemme noin 15 veneen jonon Omahan perässä. Tuolla näkyy palolaitoksen vene. Meidät huuhdotaan maailman meristä puhtaaksi kotisatamaan tullessa. Palolaitos suihkuttaa vettä kannelle ja Kapteeni ohjaa venettä lähemmäksi, jotta varmasti huuhtoutuu kunnolla. Tunnelma alkaa tiivistyä. Kyllä tallainen eskaaderi herkistää tiukimmankin Kapteenin ja Matruusin lähes kyyneliin. Nyt täytyy kuitenkin alkaa keskittyä rantautumiseen sillä laiturilla näyttää olevan aika reilusti väkeä. Meitäkö ne on tulleet kaikki tänne katsomaan? Kapteeni on jo jännittänyt Omahan kääntämistä sillä ennusteessa on hieman puuskaista tuulta. Omaha on ilman keulapotkuria, joten puuskien osuessa on sitten haastetta ihan varmasti. Kapteeni ilmaisi, että mennään sitten keula edellä, jos ei perä edellä päästä.

Ensimmäinen yritys ei onnistu, mutta sitten otetaan uusi reitti. Liekö Satamakapteeni katsonut rantautumis paikan varoilta vähän väljemmäksi. Hyvä niin sillä nyt päästään pyörähtämään mukavasti poijun takaa keula edellä. Koukku paikoilleen ja sitten peruuttamaan. Ei kuulemma ole paineita kun kukaan ei mukamas katso meitä!

Herranen aika kuinka ihania tuliaisia on vastassa. Kantvikin purjehtijoiden Kommodori ja Satamakapteeni ovat tulleet oikein kuohuvien kanssa ja pääsemme kilistämään maljat kolmen hurraa huudon kera! Tervetulotoivotuksia ja halauksia satelee hurjaa tahtia. Taisivat ystävät tietää meidän mieltymyksistä sillä Kapteeni sai jonkin verran lonkeroa ja Matruusi tuoreita marjoja ja kuohuvia. Puhumattakaan muista ihanista herkuista! Matkalla Stora Halsöstä tuli muutama lehtihaastattelu puhelimitse ja Kantvikin satamaan oli hälytetty Yle uutisetkin.

Huikea päivä ja ennen kaikkea huikeat ystävät! Olemme nyt olleet muutaman viikon maissa. Pikkuhiljaa on valjennut kuinka paljon blogia on luettu ja kuinka paljon ihmiset ovat eläneet mukana meidän seikkailuissa. En mitenkään osannut kuvitella, että tämä meidän matka koskettaa niin monia ja niin syvästi. Huolta on kannettu ja iloa jaettu sekä hyvien tuttujen ja nyt matkan aikana tutuksi tulleiden ihmisten puolelta. Kaikki blogithan eivät olleet pelkää aurinkoa ja sundowneria. Eräs ystävämme sanoikin, että mitäs me nyt jännitetään kun te olette takaisin suomessa?

Moni on kysynyt myös mitä seuraavaksi tehdään ja minne asetutaan ja miltä tuntuu olla suomessa? Kyllä tämä elämä tuntuu hyvältä ja onhan se ihanaa kun saadaan tavata kaikkia ihania ystäviä ja perhettä. Kapteenin mielestä elämä on nyt todella kiireistä. Ja juu joku voisi pohtia, että se vain tuntuu siltä kun yhtä äkkiä kalenteri täyttyy menoista. Nyt kyllä väitän minäkin, että tämä on ihan oikeaa kiirettä kun sunnuntainakin on melkein minuutti aikataulu.

Näyttää kovasti siltä, että asetutaan pääkaupunki seudulle ja varmaankin Kapteeni haluaa olla veneensä lähellä. Huoltoja täytyy tehdä edelleen sillä viimeisen viikon aikana aurinkopaneelien sähköjohdot lakkasivat toimittamasta virtaa akuille. Osa paneeleista on suljettu pois järjestelmästä, joten pakastin täytyi myös sammuttaa. Kiitos ystävien hätä pakastin löytyi läheltä. Alusta yritetään tyhjentää mahdollisuuksien mukaan. Varmasti purjehdusta ja matkaa tulee jossakin vaiheessa ikävä, toistaiseksi on mukava olla maissa. 

Olemme huikean määrän sosiaalista velkaa kymmenille ihmisille. Olemme saaneet apua tuhanteen eri asiaan. Se miten paljon ihmiset ovat auttaneet meitä maalla ja merellä monituisten ongelmien kanssa on laaja. Tätä emme osanneet mitenkään ennakoida. Kiitos siis koko tukiverkostolle ja kaikille, jotka ovat tavalla tai toisella joutuneet tai toivottavasti myös saaneet olla tukenamme. On ihana palata kotimaahan, johon meitä on todellakin odotettu!

Kapteeni starttasi Omahan Kantvikista Kirkkonummelta 29.6.2016 ja palasi Kantvikiin 21.8.2022. Maileja kertyi 49400. 

Kiitos ja kumarrus blogia seuranneille. Blogin jatkosta ei olla vielä tehty päätöstä, mutta se tiedetään, että Omaha varmasti purjehtii Suomenlahdella jatkossakin.