Karibia, St Lucia, lähdön hetket, kohti Brasiliaa 2.7.2017

Alkaa olla aika jatkaa matkaa eteenpäin ja olemmekin purjehtineet St Lucialle tankkaamaan ja ostamaan viimeiset ostokset ennen seuraavaa purjehdusta. Tarkoitus on lähteä kohti Brasiliaa ja olla noin 4000nm matkalla. Yritämme päästä mahdollisimman etelään, Brasiliaan. Toisin sanoen matkaamme niin pitkälle yhtäjaksoisesti kuin jaksamme, veneen polttoaineet, ruoka- ja vesi sekä pää kestävät.

Päivitämme sijaintia winlink.org sivustolle. Sieltä meidät löytää tunnuksella OH2EXU. Jos tietäisin niin sanoisin, että päivitämme sitä noin kahden päivän välein. Ei pidä ihmetellä, jos pallukat kääntyvät takaisin päin. Olemme luultavasti kokeneet vastatuulen hankaluuden ja kääntyneet kohti Panamaa tai jotain on hajonnut. Tällä hetkellä tuulet näyttävät jopa miedoilta, joten mahdollisuudet ovat hyvät. Polttoainetta on mukana kaiken kaikkiaan noin 1000l. Tällä määrällä meidän pitäisi päästä kombo ajeluna (moottorilla ja purjeilla) noin 2000nm. Vettä on mukana 1200l ja vesikone on juuri huollettu. Ruokaa, noh sitä nyt on!

Pystymme lähettämään blokiin tekstiä, mutta ei kuvia, joten sinnekin tulee silloin tällöin päivityksiä. Ystävämme ovat luvanneet päivittää tietoja myös facebookkiin. Olemme arvioineet, että vietämme merellä noin 8vkoa. Sisuaskit on kaivettu varastoista salongin herkkukaappiin odottamaan josko ne saataisiin tällä reissulla auki.

Kyllä, totisesti Kapteeni on saanut houkuteltua mukaan Matruusin, joka oli vielä epävarma päätöksessään lähteä tälle Brasilian kierrolle. Olo on kuitenkin rauhallinen ja luottavainen, pääsemme varmasti perille.

Karibia, Martinique, patonkia.

Patonkia, sitä täältä Ranskan maasta saa ja on muuten todella hyvää ja paljon erilaisia vaihtoetoja. Leipomoita on jokaisessa kulmassa. Se mitä täältä ei saa on tuoreet yrtit, ne mitä suomessa on hyllykaupalla tuoretiskillä. Korianteria en ole nähnyt kertaakaan. Basilikaa on joskus, mutta se on leikattu nipuksi. Siinä ne yrtit sitten onkin. Usein käy niin, että ei ole tomaatteja ja ah, tuorekurkkua en ole nähnyt yli puoleen vuoteen missään. Avomaan kurkkuja on, mutta niisä on tosi paksu kuori. Ehkä nekään ei kestä aurinkoa vaan parkkiintuvat.

Toisinaan ei löydy sipulia, valkosipulia tai perunaa tai ne on huonolaatuisia. Olen siis vihdoin oppinut sen, että kun näet kaupassa jotain mitä tiedät tarvitsevasi niin osta sitä heti ja reilusti. Olen kohta puoli vuotta yrittänyt ostaa paikallisen ruokakaupan tomaattisalsaa, hot vaihtoehtoa, ei ole tullut hyllyyn uutta satsia, on vaan tyhjä kolo ja hintalappu. Onneksi tiedän, että St Lucialla on oikein hyvää ja sitä on vielä veneen varastoissa. Hetki sitten tein läydön kikkomanin soijakastikkeessa litran muovipullossa voi sitä riemun päivää! Ei tarvitse ostaa pieniä kalliita (lasi) pulloja. Olisin kiitollinen myös manis ketjapista, täältä saa vain yhtä vaihtoehtoa ja se ei oikein miellytä meitä.

On todella hämmentävää huomata kuinka paljon erilaisia hedelmiä vihanneksia juureksia suomessa on tarjolla kaupoissa. On lihaa kalaa ja kaikki etniset ruoat todella runsaslukuisesti tarjolla. Täällä ei vaan ole ja joskus voi mennä viikkoja ennekuin tulee uusi satsi. Olemme kuitenkin vasta alkumatkassa, mitköhän sieltä etelämpää löytyykään.

Tottakai täältä saa noh, pienellä hakemisella tuoretta tonnikalaa, doradoa, mahimahia. Ne on ihan loistavia. Suomesta näitä herkkuja ei saa ikinä niin tuoreena. Se mikä on vähän omituista niin paikalliselta torilta ei voi ostaa tuoretta kalaa. Maa, joka on ympäröity merellä ja satama täynnä veneitä?

Löydettiin uuden ystävämme Fifth Elementin kipparin kanssa aivan loistavaa ruokaa tekevä ravintola läheltä Marinin satamaa. Pikaisesti paistettu tonnikala seesaminsiemenillä ja wasabisoija kastikkeella. Hyvää!

Tosiaan, kävimmehän harrastamassa trial motskarilla enduro ajoa Martiniquella. Tähän meidät yllytti Fifth Elementin kippari ja täytyy kyllä sanoa, että niin hauskaa prätkäilyä en ole vielä kokenut. Aikaa edellisestä pyörän selässä olosta oli ainakin 10 vuotta. Kyllä ne taidot sieltä pikkuhiljaa löytyivät ja pari kertaa piti mennä mukkelis makkelis pitkin puskia. Sademetsässä ja pitkin sokeriuokopeltojen raktorin jälkiä ajaminen oli kyllä mieleenpainuva kokemus!

Pian on valmistauduttava siihen pitkään legiin kohti Etelä-Amerikkaa. Alamme pikkuhiljaa pakkaamaan venettä purjehdus kuntoon. Kun saamme viimeiset asiat veneeseen kohdalleen koittaa ankkurin nosto tästä maasta. Ikävä tulee jo niin tutuksi tulleita ystäviä. Iiris on jo matkannut kohti länttä. La Vida keksii varmasti uusia kujeita samoin kuin Fifth Element. Näillä näkymin Atlantilla ei ole tuttuja veineitä seilamassa kanssamme satamasta satamaan.