Patonkia, sitä
täältä Ranskan maasta saa ja on muuten todella hyvää ja paljon erilaisia
vaihtoetoja. Leipomoita on jokaisessa kulmassa. Se mitä täältä ei saa on
tuoreet yrtit, ne mitä suomessa on hyllykaupalla tuoretiskillä. Korianteria en
ole nähnyt kertaakaan. Basilikaa on joskus, mutta se on leikattu nipuksi. Siinä
ne yrtit sitten onkin. Usein käy niin, että ei ole tomaatteja ja ah,
tuorekurkkua en ole nähnyt yli puoleen vuoteen missään. Avomaan kurkkuja on,
mutta niisä on tosi paksu kuori. Ehkä nekään ei kestä aurinkoa vaan
parkkiintuvat.
Toisinaan ei
löydy sipulia, valkosipulia tai perunaa tai ne on huonolaatuisia. Olen siis
vihdoin oppinut sen, että kun näet kaupassa jotain mitä tiedät tarvitsevasi
niin osta sitä heti ja reilusti. Olen kohta puoli vuotta yrittänyt ostaa
paikallisen ruokakaupan tomaattisalsaa, hot vaihtoehtoa, ei ole tullut hyllyyn
uutta satsia, on vaan tyhjä kolo ja hintalappu. Onneksi tiedän, että St
Lucialla on oikein hyvää ja sitä on vielä veneen varastoissa. Hetki sitten tein
läydön kikkomanin soijakastikkeessa litran muovipullossa voi sitä riemun
päivää! Ei tarvitse ostaa pieniä kalliita (lasi) pulloja. Olisin kiitollinen
myös manis ketjapista, täältä saa vain yhtä vaihtoehtoa ja se ei oikein
miellytä meitä.
On todella
hämmentävää huomata kuinka paljon erilaisia hedelmiä vihanneksia juureksia
suomessa on tarjolla kaupoissa. On lihaa kalaa ja kaikki etniset ruoat todella
runsaslukuisesti tarjolla. Täällä ei vaan ole ja joskus voi mennä viikkoja
ennekuin tulee uusi satsi. Olemme kuitenkin vasta alkumatkassa, mitköhän sieltä
etelämpää löytyykään.
Tottakai täältä
saa noh, pienellä hakemisella tuoretta tonnikalaa, doradoa, mahimahia. Ne on
ihan loistavia. Suomesta näitä herkkuja ei saa ikinä niin tuoreena. Se mikä on
vähän omituista niin paikalliselta torilta ei voi ostaa tuoretta kalaa. Maa,
joka on ympäröity merellä ja satama täynnä veneitä?
Löydettiin uuden
ystävämme Fifth Elementin kipparin kanssa aivan loistavaa ruokaa tekevä
ravintola läheltä Marinin satamaa. Pikaisesti paistettu tonnikala
seesaminsiemenillä ja wasabisoija kastikkeella. Hyvää!
Tosiaan,
kävimmehän harrastamassa trial motskarilla enduro ajoa Martiniquella. Tähän meidät
yllytti Fifth Elementin kippari ja täytyy kyllä sanoa, että niin hauskaa
prätkäilyä en ole vielä kokenut. Aikaa edellisestä pyörän selässä olosta oli
ainakin 10 vuotta. Kyllä ne taidot sieltä pikkuhiljaa löytyivät ja pari kertaa
piti mennä mukkelis makkelis pitkin puskia. Sademetsässä ja pitkin sokeriuokopeltojen
raktorin jälkiä ajaminen oli kyllä mieleenpainuva kokemus!
Pian on
valmistauduttava siihen pitkään legiin kohti Etelä-Amerikkaa. Alamme pikkuhiljaa
pakkaamaan venettä purjehdus kuntoon. Kun saamme viimeiset asiat veneeseen
kohdalleen koittaa ankkurin nosto tästä maasta. Ikävä tulee jo niin tutuksi
tulleita ystäviä. Iiris on jo matkannut kohti länttä. La Vida keksii varmasti
uusia kujeita samoin kuin Fifth Element. Näillä näkymin Atlantilla ei ole
tuttuja veineitä seilamassa kanssamme satamasta satamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti