Rantaudumme Club Nautico
Reloncavin kelluviin ponttooni laitureihin aamupäivällä. Tällä
kertaa meitä on vastassa useampi Marinero ja he kiskovat
tuulenpuoleisen kyljen kolmen miehen voimin kiinni laituriin.
Vastaanottokomiteassa on useampi henkilö ehkä ehdi tunnistamaan
kuin Jorin kipparin. Olen laittanut liian lyhyen springi köyden.
Tätä ennen olen tehnyt springistä liian pitkän, lähes
poikkeuksetta. Nyt ajattelin, että kyllä siihen riittää
vähempikin. No ei riittänyt ja kävelen pitkin veneen kylkeä
edestakaisin. Laiturin ponttooneiden sakarat ovat meille liian lyhyet
ja melkein puolet veneestä on sakaroiden ulkopuolella. Olisihan tuo
springiköyden pituus pitänyt tällä kokemuksella jo hiffata.
Kuulen ystävällisen
tervehdyksen suomeksi ja tajuan samassa, että Sareman kippari Pekka
on laiturilla! Pikaiset kuulumiset päivitettiin heti. Sarema on
meidän kanssa samalla laiturilla noin 5 metrin päässä! Heillä
alkaa olla vene lähtökuopissa ja sama tuntuu toistuvan vähän
siellä täällä. Saamme kutsun viettämään erään
veneilijäpariskunnan läksiäisiä samana vielä samana päivänä.
He suuntaavat kohti Valdiviaa ja sieltä Tyynelle. Huomamme pian,
että tässä satamassa on ainakin 12 henkilöä eri matkaveneistä.
Osa on ollut Chilessä kauemmin ja sitten on he, jotka matkaavat
etelään tai he, jotka suuntaavat Tyynelle valtamerelle.
Kiireisin aika alkaa aina kun
tulemme satamaan. Huollot jatkuvat, kuluvia osia täytyy vaihtaa
uusiin ja ompelukone saada töihin. Isopurjeen suoja ei ole vielä
valmis. Perämoottorit tarvitsevat suojahuput. Teen niihin ensin ns.
ajohuput ja kenties peitämme ne myöhemmin vielä isommalla hupulla
kun ne eivät ole käytössä.
 |
Valmistuihan tämäkin viimein.
Laitoin logonkin niin kuin kaikilla oikeilla purjeneulomoillakin on!
|
 |
| Isompi perämoottori taka ja sivu heijastimilla. |
 |
| Mini moottoriin piti tehdä täyttölippa polttoaineelle. |
 |
| … ja heijastimet sivuille. |
Kaputeeni alkaa suunnitella
akkujen vaihtoa. Karibialta ostetut akut ovat tiensä päässä. Kun
8 akkua otetaan lopullisesti irti, mittauksissa paljastuu, että
kaksi niistä on täysin loppu. Ankkurivinssi ja startti -akut on
vaihdettava. Tällä kertaa Kapteeni päättää, että puolet
vähemmän akkuja saa riittää sillä Tyynellä valtamerellä
riittää aurinkoa. Näin ollen yöllä menetetty sähkö saadaan
hankittua takaisin päivällä. Katsotaan kuinka näiden akkujen
kanssa käy? Toivotaan, että käyttöikä on pidempi. Saamme tähän
paljon apua Raunolta ja varsinkin akkujen hankkimiseen auto on hyvä
apuväline. Eikä haittaa yhtään, että joku kertoo, mistä mitäkin
tavaraa kannattaa hankkia! Kuulemme myös, että täällä on hyvä
kumivenekorjaamo, joten saamme ehkä jollankin kuntoon!
Minä tutustun enemmänkin
paikalliseen ruokakauppatarjontaan. Tosin täältä löytyy
aikalailla samat kaupat kuin Valdiviasta. Matka vain tätyy taittaa
bussilla ja vie hetkisen ennekuin hahmotan kaupunkia ja löydän
oikean bussin oikeaan kauppakeskukseen. Ihmettelin erään kerran kun
bussi pysähtyy ja ottaa vanhemman täti ihmisen kyytiin kasseineen.
Täti menee kaikessa rauhassa istumaan ja bussi jatkaa matkaa
välittömästi. Jaa, täällä varmaan pääsee eläkeläiset
ilmaiseksi? Hetki siinä vierähti ja täti kävi maksamassa matkansa
kun oli saanut kassinsa turvallisesti laskettua alas. Miksipäs se
bussi siinä odottelee sitä rahan kaivamista. Sama toistui usein ja
kerran näin nuoremman naisen maksavan matkansa vasta lähtiessä.
Toimiva systeemi. Ainakin täällä, sillä matka maksetaan
käteisellä ja käteen saa hienon paperisen bussilipun! Hinta
satamasta keskustaan on 500 pesoa eli noin 0,7€.
 |
| Vanhasta poijusta on tehty jolla. |
 |
| Puerto Montten kalastajia. |
 |
| Chiloen valkosipuli. |
 |
| Pieni sukellustukialus. Kompura perällä ja koppi antaa suojaa. |
 |
Perinteinen Chileläinen lounas. Todella maukasta.
Lihaa, perunaa kurpitsaa riisiä lihalientä ja korianteria.
|
 |
| Jälkiruoaksi mansikat kadulta. |
Kohta alkaa täyttyä kolmen
kuukauden maassaoloaika ja tämä tarkoittaa sitä, että meidän
täytyy tehdä pikku loma Argenttiinan puolelle. Saan Kapteenilta
tiukat vaatimukset. Hotellissa täytyy olla sauna! Ihan helppo juttu.
No itseasiassa oli. Löysyin Golf resortin. No okei ei pelata
kumpikaan Golfia, mutta tästä löytyi oikein spa osasto, jossa
erikseen mainostettiin Finnish saunaa. Olihan se vähän kallis, yli
100€ yö, mutta kun Kapteeni oli maksanut Barilochessa olevasta
hotellista vielä enemmän ilman spaata niin hinta alkoi tuntua
kahdelle jo ihan mukavalta. Mainostettiin vielä hyvää
aamupalaakin.
Kylän nimi, johon saavuimme
bussilla illansuussa on Angostura. Täysin turisteille tehty
laskettelukeskusmainen, mutta ihan mukava kuitenkin. Hotelliin on
kävelymatkaa keskustasta vajaat 3km, joten päätämme syödä
kylillä. Se olikin hyvä ratkaisu sillä hotelli näytti täysin
tyhjältä. Spa osasto oli kuitenkin sitä mitä uskalsimme
odottaakin. Finnish sauna oli hienolla lasiseinällä toteutettu
näköalasauna. Puulauteet. Kaksi pienehköä kiuasta, joissa
molemmissa oli noin 8 kiveä. Kiukaista vain toinen oli päällä,
joten Kippari lastasi kaikki kivet samaan kiukaaseen. Lämmöt
saatiin onneksi päälle ennenkuin ehdimme omaan huoneeseen joten
sisällä saunassa oli ehkä 40 astetta. Kyllä lämpötila nousi kun
jaksoi vaan hakea löylykippoon vettä. Sen vetoisuus oli noin litra,
joten Kapteenin tuntevat saunan ystävät varmasti arvaavat, että se
on aivan liian vähän. Kaputeeni yritti pyytää henkilökunnalta
suomen englannin ja espanjan sekoituksella isompaa astiaa, mutta
tähän todettiin, että sen voi täyttää, jos se on tyhjä.
Turkkilainen höyryhuone toimi erinomaisesti. Skottilainen suihku ei,
siitä jäi hana käteen kun menin sisään. Olihan siellä vielä
mukava takkahuone ilman tulta, terassi sekä uima allas. Kaiken
kaikkiaan kuitenkin ihanan rauhallinen paikka ja kyllä se sai
saunahimon syttymään!
Työlista alkaa pienentyä ja
lähdemme vaihteeksi seilaamaan saaristoon. Saavumme Melinkaan kun
Teleton viikonloppu alkaa. Se on hyväntekeväisyystempaus ja ollut
Chilessä samana viikonloppuna jo 40 vuotta. Rahaa kerätään lasten
sairauksien hoitamiseen ja lapset osallistuvat keräämiseen.
Kuulemme Melinkan museossa piipahtaessa, että kylässä on tuolloin
tapahtumia perjantaina ja lauantaina. Sinne siis. Palokunta on
järjestänyt lapsille ohjelmaa ja pian alkaa Kapteenin nenään
tulla grillin tuoksun käryä. Meidät kutsutaan oikein Melinkan
kaupungin johtajan toimesta hodarille. (Olkoon nyt kaupungin johtaja
emme ihan päässeet espanjan kielestä perille mutta jotain
vastaavaa se oli) Tämän tuotto meni myös Teletonin keräykseen.
Yksi hodari maksoi 1000 pesoa. Noin 1,2€. Täytyy sanoa, että
hyviä olivat ja Kapteeni osti oikein toisenkin.
 |
| Yksi monista kaupoista Melinkassa. |
 |
| Melinkasta, myös tässä on kauppa alakerrassa. |
 |
| Katutaidetta esiintyy täällä paljon. Melinkasta tämäkin kuva. |
 |
| Kaksi suurta sukeltajaa. |
 |
| Simpukkaviljelmä. |
Takaisin tullessa käymme
Chiloen saaren ankkuripaikkoja läpi. Kapteeni haluaa näyttää
minulle uusia paikkoja ja eräänä iltana ajamme sisään vuonoon,
johon on laitettu vieraspoijuja. Ihanan rauhallinen ja upeilla
maisemilla varustettu satama. Samaiseen lahteen tulee parin tunnin
päästä Ruotsin lipulla varustettu alus. Kapteeni käy vinkkaamassa
heille, että ottakaa ihmeessä poiju ankkuroinnin sijaan. He
kutsuivat meidät ystävällisesti sundownille. Liv alus on tullut
Tyyneltä mereltä päin ja ovat matkalla kohti Puerto Williamsia. He
ovat jo tavanneet melkein kaikki ystävämme Valdiviassa. Silti
Livin Kapteeni haluaa viime hetken vinkit meiltä kanavien
kulkemiseen. Aina kannattaa vaihtaa mielipiteitä. Tämä pariskunta
on kyllä tosi kokenut jo toisella kierroksella ja ovat Alaskasta
tulossa. Tapaavat varmaankin Saremaan jossakin kohtaa.
Jälleen keula kohti Puerto
Monttea. Vietämme siellä Joulun ja uudenvuoden. Eräänä aamuna
kuulen kun Aiski juttelee vaihteeksi Englantia mieshenkilön kanssa.
Saamme tutustua uuteen ystävään, joka aikoo purjehtia juuri
hankitun veneen Chilestä Alaskaan Sitkaan. Vaikuttaa siltä, että
matkaamme osan matkaa lähes samaa vauhtia, joten Arbazo tervetuloa
seilaamaan!
 |
| Bunkraus osa 1, näitä tehtiin noin 10 kaiken kaikkiaan. |
Bunkraus on aloitettava
hetimiten Uuden Vuoden jälkeen. Teemme kuitenkin vielä toisen
purjehduksen Melinkaan ja sen ympäröivään saaristoon. Saamme
tutustua Raunon yrityksen kautta hänen työhönsä eli mm
viistokaiutuksen käyttöön. Lähinnä hän työskentelee
lohiteollisuuden kanssa. Raunon yritys etsii meressä olevia roskia
ja nostaa ne ylös kun kukin kalan kasvatus kausi on ohi. Mistään
muutamasta roskasta ei ole kyse. Valitettavasti yritykset ovat tähän
saakka heittäneet ihan kaiken roskan veteen. Rauno on kerännyt
roskaa viime vuonna 1480 tonnia meren pohjasta. Yhdessä paikassa
saa kasvattaa vain kaksi kautta kalaa. Tämän jälkeen paikka on
siivottava roskista ja kasvattamo siirretään uuteen paikkaan.
Lisäksi pohjan kunto tutkitaan ja tarvittaessa sitä hapetetaan. On
muutamia paikkoja, joissa Omaha toimii hyvänä tukialuksena
saaristossa ja toimihan se hyvin viistokaiun vetämisessäkin.
Kiitos mukavasta seurasta
Damien, Rauno, Giselle ja lapset. Taas alkaa jäähyväisten aika ja
on jätettävä Chile. Tällä kertaa lähdemme hieman haikein
mielin. Viihdyimme Chilessä oikein hyvin. Omahan on aika alkaa
suunnitella Tyynen valtameren seiluuta.
Purjehdimme Valdiviaan sillä
Matruusi on luvannut tehdä ompeluhommia Kinille, joka on telakalla
huollossa. Valmiiksi tuli kevyt biminivedenkeruusadesuoja yhdistelmä. Tässä sai käyttää kaiken luovuuden. Sillä sadesuoja ja vedenkeräyskangas reiällä ei ole ihan helpoin vaihtoehto. Lisäksi tarvittiin ikkunaverhot ja aurinkosuojat kansiluukkuihin ilmakaapparivesisujoalla. Valmista tuli ja ompelukone sai taas lisää käyttötunteja.
Näinä päivinä (12.2.2019) irrottaudumme laiturista ja
odotamme sopivan sääikkunan ankkurissa, viimeisten saarten suojissa.
Siitä alkaa matka kohti Juan Fernandesia (ts. Robinson Crusoe
saaria). Tämän jälkeen suuntaamme kohti Pääsiäis saaria. Siitä
matkaa jatkuu Pitcairnille ja Gambierille. Mitä sitten? Ken tietää?
