Englannista Espanjaan

Falmouth oli viimenen määränpää Englannissa. Tämä on myös erittäin viehättävä paikka, vietimme kolme päivää jokisuistossa, laiturinpätkässä, odottaen sopivaa Biskajan ylitys keliä. Seikkailimme pitkin jokea Dinkyllä pieneen Truro nimiseen kaupunkiin ruokaostoksille. Tosiaan eihän me uskottu Harber Masteria kun hän sanoi, että voitte lähteä hieman ennen nousuvettä ja teillä on noin 2 tuntia aikaa käydä ostoksilla. Eipä siinä sen kummempaa tapahtunut kuin, että lähdettin innokkaasti vähän liian aikaisin ja joesta loppui vesi reilusti ennen kaupunkia. Ei muuta kuin takaisin odottelemaan muutama tunti ja uusi yritys. Nyt onnistuttiin ja löydettiin oikein hyvän kokoinen Tesco ruokakauppa jossa oli tosi hyvä valkoima kaikkea. Dinky täyteen sapuskaa ja takaisin Omahalle. Tosin joudutiiin odottelemaan porttien aukeamista noin tunti, koska kaupunki sulki portit ennekuin nousuvesi saavutti korkeimman tason. Tajusimme tämän tietenkin vasta sitten kun olimme tulossa takaisin päin ja portit olivat kiinni. Harmitti hieman kun olisi voinut käydä tutkimassa kaupunkia mieluummin kuin odottaa jollassa...

Valitettavasti meillä ei ollut enempää aikaa seikkailuille vaan piti valmistella venettä ylitystä varten, joten pari päivää meni nopeasti pelkästään järjestäen ja availlen vielä laatikoita, joita oli otettu matkaan mukaan. Biskajan ylitys päästiin aloittamaan maanantaina 22.8. Lähtö olikin sitten ajoissa eli klo 6.00. Täytynee tunnustaa, että uni ei oikein tahtonut tulla silmään edellisenä iltana, joten hyvä aloitus kun on yksi lähes nukkumaton yö takana.

Ensimmäinen vuorokausi oli vastatuulta, joka oli tiedostettu. Keli oli hieman epämukava minulle, joka voi pahoin varsinkin tällä tuulella. Toinen vuorokausi piti myös sisällään vanhaa mainikia Atlantin suunnalta sekä uutta aaltoa, noh milloin mistäkin suunnasta. Välillä tuntui, että aaltoja tulee vähän joka suunnasta ja tuntui, että tuulella ei ollut mitään tekemistä aaltojen suunnan kanssa. Sanoisin, että aivan suunnattoman ärsyttävä keikutus, joka kesti kahdessa ajanjaksossa noin puoli vuorokautta.

Yrjöhön siinä sitten tuli toisena päivänä. Nyt tiedän miksi inkivääriä suositellaan meripahoinvointiin, sen oksentaminen on miellyttävintä, jota olen oksentanut. Hapot eivät maistuneet suussa ollenkaan ja inkivääristä jäi hyvä jälkimaku suuhun. Tällä kertaa aloin syömään sitä liian myöhään ja pahoinvointi ehti yllättää. Sinne sitä sitten piti kontata lähimmälle reunalle ja työntää pää yli laidan (joka oli se väärä puoli) ja Aiski sai osansa tästä purkauksesta.

Minulla oli kaksi paikkaa, jossa pystyin olemaan voimatta pahoin toinen oli kannella ja toinen sisällä, mutta ainoastaan silmät kiinni. Onneksi meillä on pakastin ja olin tehnyt sinne ruokaa foliovuokiin, joten riitti pelkkä lämmitys ja sapuska oli valmis. I feel lucky! Täytyy sanoa, että pahan olon välttely onnistui joten kuten rannekkeiden ja inkiväärin voimalla, mutta välillä oli niin vetämätän olo, että tuntui kuin kaikki lihakset olisivat kadonneet kehosta pois kokonaan. Voi olla, että tuli juotua nestettä liian niukasti sekä oltua ulkona viimassa, joten janoa ei ehkä edes huomannut. Tottakai aloin parin päivän jälkeen tottumaan keinumiseen ja toiminta kyky parani pariksi viimeiseki päiväksi.

Noin vajaa puolet ajasta oli ehkä ihan jees. Jouduimme kuitenkin ajamaan koneella suhteellisen paljon, mikä tietty osui minun päivystys vuorolle ja yritin ainakin kovasti antaa Kapteenin levätä, mutta eihän se päivällä malttanut nukkua kuin pieniä torkkuja. Milloin piti säätää purjetta tai laittaa vesikonetta päälle tai tehdä tarkistuksia eri laitteisiin yms.

Yöt olivat minulle aika jännittäviä hetkiä, istuin usein ulkona ja monena yönä paistoi kuu ja tähtitaivas näkyi kirkkaana. Sain pari kertaa ohjelmaa Delfiineiltä, ne tulivat ilmeisesti iltapalalle kalaisille paikoille. Huomasimme, että silloin kun oli paljon lintuja ympärillä oli myös Delfiinejä. Viimeisenä yönä taisi jännitys ja väsyms purkautua ja piti tirauttaa itkut kun ei osannut käsitellä venettä niinkuin olisi halunnut. Vastaan tuli kalastaja alus (nuo ovat ikäviä yöllä kun menevät siksakkia milloin mihin suuntaan ja niillä saattaa olla pitkä verkot perässä, joten takaa niitä ei voi väistää) joka oli paikoillaan, olimme aikaisemmin jo joutuneet väistelemään verkkoja joissa oli valomerkit. Nyt tietysti oletin, että kalastaja aluksen vieressä olevat valot ovat verkkomerkkejä. Eivät olleet vaan lähestymisvalot Espanjan rannikkoon! Selvisihän se asia, mutta piti Kapteeni kuitenkin herättää kesken unien. Tämän lisäksi ukkosrintama oli rannikolla vastassa, mutta onneksi vältimme sen ja saimme tulla rauhassa kohti La Corunaa.

Saimme myös kunnian tavata pienen Pallopäävalaan. Istuimme molemmat päivällä salongissa ja sisään kuului jonkinlainen ääni, joka muistutti hieman lintua, mutta ei kuitenkaan. Ryntäsimme ulos katsomaan ja siellähän oli soma valas uimassa veneen kyljen lähellä. Ilmeiseti yritti jutella Omahan kanssa.

Kaiken kaikkiaan ylitys sujui suhtellisen hyvin, aikaa meni kaikkiaan 4 vrk. Olimme perillä perjantaina aamupäivällä ja maileja kertyi 505M.

Brighton Lymington Plymouth

Pikainen visiitti Brightonin satamaan meni nopeasti. Satama oli hyvin varusteltu ja käytin tässä kohtaa pesulapalveluja. Siellä oli ihan kohtuulliset pyykkituvat, mutta pyykin pesu on yllättävän kallista. Yksi koneellinen maksoi 4£, euroissa siis noin 6€. Lisäksi kuivausrumpu maksoi 3,5£, joten pyykin pesu maksoi kaikkiaan noin 20€ ja tietty omat pesuaineet! Melko kallista sanon minä.

Kävimme myös pyöräilemässä kaupungilla etsimässä vodafone kauppaa internettiä varten.

Matkan varrelle sattui kuuluisa Brighton Pear silta tai laituri, joka on rakennettu 1800-luvun lopulla. Voin hyvin kuvitella kuinka näillä lankuilla on deittailtu ja sovittu treffejä vapaille eronneille ja karanneille pariskunnille. Ilmeisesti alkuperäinen tarkoitus oli huoltaa veneitä, mutta ympärille on tuotu paljon erilaisia huvittelu laitteita sekä tietysti rahapelejä. Tunnelma oli kuitenkin jollain tapaa nostalginen ehkä se johtui lattialankuista, joista näkyi alapuolella vellova meri. Lankut oli ihan nauloilla kiinni joten aikamatka menneeseen tuli voimakkaasti esille.

Kuvaa tulossa....

Hiekkarannat näyttivät kaukaa katsottuna hienoilta ja ihmettelinkin kun en ole aikaismmin kuullut, että Englannissa olisi hiekkarantoja. Noh tarkempi tutustuminen toi totuuden esiin ja rannat ovat täynnä pientä kiveä, joka on hioutunut pyöreäksi vuoroveden vaikutuksesta. Ei siis hiekkaa vaan kiviä!

Sivuhuomautus, lisää viiniä, juttua riittää!

Lymington sen sijaan oli aivan ihastuttava paikka. Tosin enismmäinen laituri, jota katselimme sillä silmällä, että tähän rantaudutaan tuli ystävällinen huomautus kanssa veneilijältä, että kannattaa jatkaa matkaa eteenpäin, sieltä löytyy kaikkein edullisimmat paikat. Taitaa paatti ja sen miehistö näyttää vähävaraisilta, tosin sitähän tässä ollaankin.

Tässä kohtaa täytyy vielä mainita, että rantatutuessamme useimmiten meille on mainittu hämmästyneenä, että olemme ensimmäinen Suomalainen vene tässä satamassa. Lymingtonin hienosti kauluspaitaan ja tummiin housuihin pukeutunut marinero sanoi olleensa töissä yli 8-vuotta eikä koskaan muista nähneensä siellä Suomalaista venettä! Saimme siis kunnia olla ensimmäisiä. Palvelu oli todella hyvää tässä satamassa vaikka kokoa satamalla oli vaikka millä mitalla. Silti fiilis oli kuin pikkusatama kalastajineen. Satamassa oli veneitä kiinni poijuissa. Veneet oli kiinntetty sekä keulasta, että perästä. Näkymä olin niinkuin köyhän talon porsaat karsinoissa pitkissä jonoissa ympäri satamaa. Ensin oli hieman hämmentävää löytää reittiä, mutta kun katsoit tarkemmin niin olihan veneiden välissä selkeä polku! Me saimme paikaksemme laiturin pätkän joka kellui keskellä satamaa ilman maa yhteyttä ja sähköä. Eipä se haitannut, Dinkyllä matka oli soudettavan lyhyt ja paikka, josta menimme maihin alkoi todella viehättävä vanha kaupunki.

Purjehdimme Lymingtoniin perjantai iltana ja Marineromme kertoi, että heillä on huomenna markkinat, suuntasimme sinne heti aamusta. Markkina paikka oli siinä mielessä erikoinen, että kojut oli pystytetty ikäänkuin autojen pysäköinti paikoille tien molemmille reunoille. Paikka oli täynntä ihastuttavia kojuja kaikenlaisesta tavarasta aina paikallisiin leipomo liha ja kala tuotteisiin.

Lymingtonin erikoisuus on ainakin Aiskin mielestä se, että näimme heti ensimmäisellä satama käynnillä Lotuksen, Maseratin ja Aston Martin merkkiset autot. Silti tunnelma oli enemmänkin kylämäinen miellyttävä mukulakivi katuinen paikka. Palatessamme markkinoilta oli viereemme töijännyt hieno 53 jalkaa pitkä Prinsess jahti. Aisikin välihuomautus, sillä oli oma talli Dinkylle. Itse olin vähän kauhuissani, koska valkoisen hohtavaa venettä vasten oli meidän likaiset ja varmaan täynnä kaikenlaista mähnää olevat fenderit! Veneen isäntä ts. Kippari oli todella ystävällinen ja melkein pahoillaan, että oli tullut kylkeemme kiinni ja laittanut itsensä kiinni meidän veneen kiinnityspollareihin. He olivat ainoastaan yhdellä köydellä kiinni laiturissa. Äkkiähän siihen tottui, että toinen vene oli kiinni kyljessä ja Aiskikin jutteli pitkät tovit kipparin kanssa. Olivat lähteneet Lontoosta viikonlopun viettoon Lymingtoniin. Olimme ymmärtävinämme, että hän sanoi tällä puolen satamaa olevan jotenkin parempi tunnelma ja varmastikin oli oikeassa. Hän kertoi myös, että usein aikaisemmin heillä on ollut tapana mennä viettämään viikonloppua Ranskaan, johon tietty Lontoosta on suhtellisen lyhyt matka. Nykyään kuitenkin on mukava myös rentoutua ja viettää aikaa rauhassa, joten Enlanti lienee siinä mielessä parmpi.

Plymounthissa olimme vain yhden yön purjehdittuamme Lymingtonista länteen päin noin 100M. Tämä kesti noin vuorokauden ja yöunet jäivät vähälle. Saimme kuitenkin pitkästä aikaa suhteellisen hyvän myötätuulen ja Jenni vetikin meitä uskollisesti kunnes yö tuli ja tuuli väheni, joten Volvo otti vetovuoron Omahasta. Aamuöystä tuuli nousi uudestaan ja purje voitiin nostaa jälleen ylös.

Aamusta noin klo 9.00 saavuimmed Plymouthin satamaan ja yrtimme rantautua st Anne nimiseen satamaan. Meillä kuitenkin kerrottiin melko pian, että se on täynnä. Tämä johtui siitä, että heillä oli paikalliset pujehdus kisat menossa. Olisimme tarvinneet sataman lähellä olevasta venekaupasta Aiskin aikaisemmin tilaamat tarvikkeet, joten kysyimme rohkeasti tankkauspistettä ja Marinero ohjasi meidän sinne. Hetken keskustelun jälkeen Marinero sanoin Aiskille, että voit käydä kaupassa ja olla tankkauspisteessä 50 min ja hoitaa asian. Hyvin pian Aiski palasi reissulta, mutta osat eivät olleet vielä saapuneet, joten Yaht Heaven satama oli seuraavana listallamme. Tosin tämä oli jo alunperin yritetty vältää sillä nimi kuullostaa siltä, että satama on kallis. Sitä se olikin sillä yö maksoi 44 puntaa.

Palvelu oli tottakai erittäin ystävällistä ja paikat siisit, lisäksi saimme kuulla, että tänä iltana olisi Ilotulitusta, ilmeisesti Ilotulituksen kisat. Näin ollen saimme samaan hintaan todella hienot 3-sarjan ilotulitukset! Ehkä tämä oli hintansa väärti!

Jälleen kerran Suomalaista lippua tultiin katsomaan ja miellyttävä pariskunta opasti meitä käyttämään paikallista lauttaa, jolla pääsimme helposti uudestaan lähelle toista satamaa, jossa venekauppa sijaitsi. Kun puhelu venekaupasta vihdoin tuli oli iltapäivä jo pitkällä. Nostimme äkkiä fillarit alas veneestä ja suuntasimme lautalle, sillä kauppa olisi avoinna ainoastaan noin tunnin tästä eteenpäin. Pienen sokkailun jälkeen löysimme lauttasataman sekä venekaupan. Ilman fillareita olisimme missanneet molemmat! Kyllä polkupyörät tuovat tosi paljon lisää mahdollisuuksia nähdä kaupunkia ja tietty hoitaa asoita ilman kalliita taxi kyytejä tms.

Täytyypä vielä mainita, että taas tänään söimme itsekasatut ihan törkeen hyvät hampurilaiset. Pihvit on meille toimittanut Tammisen liha suomesta (pakastimeen) ja vihdoin löytyi näihin pihveihin riittävän isot sämpylät, joiden väliin laitoin itselleni ripauksen sriratsaa, kurkkusalaattia, tomaattia, raakasipulia, avokadoa ja tietty lörays majoneesia. Ihan törkeen hyvää!!!!! Paistaminenkin onnistui Aiskilta todella hyvin, salaisuus lieneen kaasuliedessä ja riittävän kuumassa pannussa. Noh olihan ne pihvitkin ihan ykkösluokkaa! Toki kävimme tänään myös hyvässä kalaravintolassa (jäi vähän vähemmälle tuo ruokailu viime vuorokauden aikana, hampparit syötiin aamupalaksi.) jossa oli myös todella hyvää kalaa, paikan nimi taisi olla Rock Fish. Kyllä tää homma on kivaa!

Pulloposti VII
Arvoisat Agentit
Pärnänen & Kainuvaara
Suomi tarvitsee herkeämätöntä ulkovaltioiden valvontaa.
Teidät on valtuutettu raportoimaan kaikesta Suomen valtiota uhkaavasta toiminnasta päämajaan.
Hybridisodan estäminen on agenttitoiminnan riskiviisain ratkaisu.
Suomen valtio luottaa toimiinne, jotka näyttävät "seikkailijapurjehtijan" pariskunnan valinnalta.
Herran Rauhaa!
Jaana

Kerrotaankoon vielä, että pulloposti on kirjoitettu Puolustusministeriön paperille, joten parempi ottaa tosissaan tämä juttu!

Kellutaanko me?

On hyvä kysymys, jonka joutuu tässä satamassa tekemään usein. Paikka on Newhaven Englannin etelä rannikolla. Tämä johtuu siitä, että vuorovesi on korkeimmillaan noin 6m. Satamssa oli lämmin vastaanotto ja kysymys kuuluikin, tuletteko tälle paikalle, jossa on niukasti vettä ja alla mutaa? No vaihtoehtoja ei ollut, joten Aiski sanoi päivän selvänä asiana, Okay then I take the mud! Omahan vessan huuhteluvesi on merivettä, joten kun tulee kiire vessaan hihkaisen mennessäni “Kellutaanko me?” ja vastauksen mukaan käytän huuhteluun joko vessan omaa järjestelmää tai lasken suihkusta makeaa vettä, jotta muta ei tukkisi putkia.

Tässä ei kelluta!

Tämää vene oli meidän vasemmalla puolella noin 10m päässä. Kuvaaja seisoo Omahan vieressä.

Parran pesua kaputeenille!

Savolais tytön mielestä isoja kaloja mudassa!

Paikka on fiilikseltään pieni kalastaja kylä, joka omaa muutaman vierasvenepaikan. Sataman lähellä on viehättävä snakari, jonka asiakaspalvelu on ehkä huiminta mitä olen nähnyt koskaan. Ensinnäkin myyjätär sanoo itsekseen kun saavumme tiskille Unbelievable they fuckin come here! Sitten hän muutamaan kertaan mainitsee useamman kirosanan jatkaa hommiaan ja ottaa tilauksen vastaan. Pian käy ilmi, että myyjätär on yksin vuorossa, jossa pitäisi olla kaksi henkilöä. Aiskin kanssa ystävällisesti kerromme, että meillä ei ole kiirettä. Myyjätär on meille välillä ylitsevuotavan ystävällinen käyttäen usein täällä kuultavaa sanontaa: Darling and Sweet heart! Mikä kuulostaa minusta jopa hieman liian läheiseltä. (Myös meidät vastaanottanut sataman työntekijä käytti minusta nimitystä sweetheart, little bit forward… kun tulimme satamaan.)

Vielä sen jälkeen kun tulimme tiskille myyjätär sanoo: I wish they don’t order food! Lisäksi hän huutaa kuuluvalla äänellä aikaisemmin tulleiden asiakkaiden annoksia noutamista varten CHEESE BURGER! Ja asiakkaat todellakin hyppäsivät ylös tuoleistaan ja tulivat kiltisti kiireen vilkkaa noutamaan annoksensa. Useiden kirosanojen ja uusien asiakkaiden manaamisen jälkeen saimme hyvät burgerit eteemme ja vatsa täynnä oli hyvä jatkaa pyöräilyä eteenpäin. Täytyy vielä mainita, että paikka oli todellakin täynnä ja ruoka hyvää, joten ronski palvelu kuitekin toi tyytyväisiä asiakkaita aina uudestaan kojulle. Tätä nimittäisin Aidoksi Asiakaspalveluksi!!! Hienoa!

Pulloposti VI

Tässä lappu purkkiinne.
Me täällä maissa haluaisimme lukea 
blokianne ja postauksianne.
Ei pelkkiä maisemia ja reittejä vaan myös tuntoja.
Miia kertoi miltä tuntui olla yövahtina viime kesänä.
Rippilaulut tulivat kuin itsestään. Mielenkiintoista!
Harva meistä uskaltaa tehdä sen, mitä te nyt teette. 
Olemme ylpeitä teistä! Mutta kertokaa miltä se kaikki tuntuu.

Tuntematon kirjoittaja.

Miltä nyt tuntuu?

Näin tunnerikasta kevättä ja kesää en ole ikinä viettänyt. Ikävä oli todella suuri ja tietysti huoli toisen elämisestä yksin veneellä oli mielessä koko kesä ja heinäkuun ajan. Aiskin lähtö juhannuksen jälkeen reissuun oli hänelle iso askel ja monenlaiset tunteet olivat pinnassa lähdön aikaan ja jonkin verran sen jälkeenkin. Itse päätin olla katsomatta säätä, paitsi heti silloin alussa katsoin viikon windity tuulet…. Mutta sen jälkeen en kertaakaan. Onneksi pari hyvää ystävää lähtivät heti alussa Aiskin matkaan, koska itse jouduin jäämään vielä suomeen hoitamaan erinäisiä asioita loppuun. Oli todella helpottavaa tietää, että Rafu oli Aiskin mukana ensimmäiset kaksi viikkoa. Kiitos siitä Rafu! Itse pystyin keskittymään ensin lepäämiseen ihan käsittämättömän työlään kevään jälkeen ja sitten muihin käytännön asioihin. Vähin niistä ei ollut asuntomme tyhjentäminen myymisen yhteydessä. Nyt käytännön asioista on selvitty ja on ollut aikaa muuhunkin kuin suorittamiseen.

Ensimmäinen todellinen tajuaminen kaiken keskellä tuli vasta kun voin tilata lentoliput Aiskin luo. Hetki sen jälkeen kun olin tilannut lentolipun tuli todellinen humahdus pään ja kehon läpi. Mitä tässä ollaan tekemässä!!! No toki olen tekemässä ihanan Aiskin kanssa maailmanympärys matkaa!!! On kuitenkin haikeaa ja vaikeaa jättää rakkaat ystävät sekä perheen jäsenet kokonaan taakse ja ottaa askel tavallaan kohti tuntematonta. Kuitenkin on hienoa huomata kuinka helposti olemme tai tässä kohtaa ehkä enemmänkin Aiski on ehtinyt tutustua uusiin ihmisiin, ihan mieletöntä!

Suomessa asuva ystävämme on puhunut usein sosiaalisesta velasta, jota nostetaan kun saadaan ja otetaan vastaan auttamista tai muuta positiivista pääomaa. Tämän kevään ja kesän aikana velkaa on kertynyt roima kasa purettavaksi. Niin paljon olemme saaneet apua ystäviltä ja sukulaisilta, jotta kaikki tämä tekeminen toteutui aikataulussa. Iso kiitos siitä vielä kerran kaikille ja tervetuloa visitiille Omahalle!

Sosiaalinen velkakasa

Olimme sopineet, että lennän Lontooseen ja minut haetaan sieltä Aiskin ystävällisen Tom serkun ja hänen vaimonsa Sarahin toimesta. Kiitos Howellin perheelle vieraanvaraisuudesta ja avusta kaikkien asoiden suhteen. Aiski oli tavannut Tomin aikaisemmin viime syksynä ja sitä ennen noin 30 vuotta aikaisemmin kun Tom oli käynyt Suomessa. Aiski on vieraillut Lontoossa nuorena youngsterina tätinsä luona, tällöin pojat olivat olleet noin 15-vuotiaita. Oli kuulemma karattu yöllä Sohoon, mutta siitä Aiski voi kertoa joskus itse lisää.

Miian ensimmäinen päivä.

Matka alkoi Ramsgateiltä kohti Doveria ja iloksemme kaksi pyöriäistä kävivät tervehtimässä meitä. Visiitti oli niin pikainen, että kuvaa emme ehtineet napata. Kuitenkin kiva fiilis jäi heti ensimmäisestä päivästä, kelikin oli lähes tyyni ja matkaa seuraavan satamaan Doveriin vain muutama tunti.

Taustalla Doverin rannikkoa.

Matka jatkui seuraavana päivänä kohti Newhavenia, keli on kohdallaan myös tänään, vaikka pienet puklut pitikin heittää pönttöön. Mistä lie tullut moinen oksennus vatsaan…. Niin purjeita ei päästy nostamaan kuin 15 minuutin ajaksi, tuuli oli vastainen koko matkan.

Pulloposti V

Te teitte sen, joka monelta jää haaveeksi.

Se vaatii paljon uskallusta ja sitä teillä on.

Purjehtiminen tuntemattomaan, yli suurten merten, läpi myrskyjen.

Aurinko paistaa siniseltä taivaalta, nautitte, uitte ja pidätte toisistanne huolta.

Älkää antako synkkien hetkien saada ylivaltaa, sillä niitäkin tulee, sateen jälkeen paistaa aurinko.

Toivotamme teille molemmille kaikkea hyvää. 

Tsemppiä, Tsemppiä jaTsemppiä.

Olette ajatuksisamme!