Miltä nyt tuntuu?

Näin tunnerikasta kevättä ja kesää en ole ikinä viettänyt. Ikävä oli todella suuri ja tietysti huoli toisen elämisestä yksin veneellä oli mielessä koko kesä ja heinäkuun ajan. Aiskin lähtö juhannuksen jälkeen reissuun oli hänelle iso askel ja monenlaiset tunteet olivat pinnassa lähdön aikaan ja jonkin verran sen jälkeenkin. Itse päätin olla katsomatta säätä, paitsi heti silloin alussa katsoin viikon windity tuulet…. Mutta sen jälkeen en kertaakaan. Onneksi pari hyvää ystävää lähtivät heti alussa Aiskin matkaan, koska itse jouduin jäämään vielä suomeen hoitamaan erinäisiä asioita loppuun. Oli todella helpottavaa tietää, että Rafu oli Aiskin mukana ensimmäiset kaksi viikkoa. Kiitos siitä Rafu! Itse pystyin keskittymään ensin lepäämiseen ihan käsittämättömän työlään kevään jälkeen ja sitten muihin käytännön asioihin. Vähin niistä ei ollut asuntomme tyhjentäminen myymisen yhteydessä. Nyt käytännön asioista on selvitty ja on ollut aikaa muuhunkin kuin suorittamiseen.

Ensimmäinen todellinen tajuaminen kaiken keskellä tuli vasta kun voin tilata lentoliput Aiskin luo. Hetki sen jälkeen kun olin tilannut lentolipun tuli todellinen humahdus pään ja kehon läpi. Mitä tässä ollaan tekemässä!!! No toki olen tekemässä ihanan Aiskin kanssa maailmanympärys matkaa!!! On kuitenkin haikeaa ja vaikeaa jättää rakkaat ystävät sekä perheen jäsenet kokonaan taakse ja ottaa askel tavallaan kohti tuntematonta. Kuitenkin on hienoa huomata kuinka helposti olemme tai tässä kohtaa ehkä enemmänkin Aiski on ehtinyt tutustua uusiin ihmisiin, ihan mieletöntä!

Suomessa asuva ystävämme on puhunut usein sosiaalisesta velasta, jota nostetaan kun saadaan ja otetaan vastaan auttamista tai muuta positiivista pääomaa. Tämän kevään ja kesän aikana velkaa on kertynyt roima kasa purettavaksi. Niin paljon olemme saaneet apua ystäviltä ja sukulaisilta, jotta kaikki tämä tekeminen toteutui aikataulussa. Iso kiitos siitä vielä kerran kaikille ja tervetuloa visitiille Omahalle!

Sosiaalinen velkakasa

Olimme sopineet, että lennän Lontooseen ja minut haetaan sieltä Aiskin ystävällisen Tom serkun ja hänen vaimonsa Sarahin toimesta. Kiitos Howellin perheelle vieraanvaraisuudesta ja avusta kaikkien asoiden suhteen. Aiski oli tavannut Tomin aikaisemmin viime syksynä ja sitä ennen noin 30 vuotta aikaisemmin kun Tom oli käynyt Suomessa. Aiski on vieraillut Lontoossa nuorena youngsterina tätinsä luona, tällöin pojat olivat olleet noin 15-vuotiaita. Oli kuulemma karattu yöllä Sohoon, mutta siitä Aiski voi kertoa joskus itse lisää.

Miian ensimmäinen päivä.

Matka alkoi Ramsgateiltä kohti Doveria ja iloksemme kaksi pyöriäistä kävivät tervehtimässä meitä. Visiitti oli niin pikainen, että kuvaa emme ehtineet napata. Kuitenkin kiva fiilis jäi heti ensimmäisestä päivästä, kelikin oli lähes tyyni ja matkaa seuraavan satamaan Doveriin vain muutama tunti.

Taustalla Doverin rannikkoa.

Matka jatkui seuraavana päivänä kohti Newhavenia, keli on kohdallaan myös tänään, vaikka pienet puklut pitikin heittää pönttöön. Mistä lie tullut moinen oksennus vatsaan…. Niin purjeita ei päästy nostamaan kuin 15 minuutin ajaksi, tuuli oli vastainen koko matkan.

Pulloposti V

Te teitte sen, joka monelta jää haaveeksi.

Se vaatii paljon uskallusta ja sitä teillä on.

Purjehtiminen tuntemattomaan, yli suurten merten, läpi myrskyjen.

Aurinko paistaa siniseltä taivaalta, nautitte, uitte ja pidätte toisistanne huolta.

Älkää antako synkkien hetkien saada ylivaltaa, sillä niitäkin tulee, sateen jälkeen paistaa aurinko.

Toivotamme teille molemmille kaikkea hyvää. 

Tsemppiä, Tsemppiä jaTsemppiä.

Olette ajatuksisamme!