Taistelu merileijonien kanssa. Uruguay, La Paloma ja Piriapolis.

Kirjoittauduimme sisään Uruguayhin, La Paloman laivaston tukikohtaan ja satamakonttoriin. Luulimme ensin, että satamassa sijaitsee maahantuloviranomaiset, mutta siellä onkin vain laivaston tukikohta (joka kirjaa aluksen sisään tulleeksi maahan) satamakonttori ja sataman vartiointikonttori, johon piti ilmoittautua erikseen. Tiedossa on siis matka Piriapolikseen, jossa on maahantuloviranomaiset. Toinen vaihtoehto lienee Punta del Este.

 

Auringon nousu, matkalla La Palomaan.

Ruorivuorossa aamutuimaan.

Olimme etukäteen saaneet selville, että La Palomasta on bussiyhteys läheisiin kaupunkeihin. Ajattelimme aluksi, että jätämme veneen tähän satamaan ja käymme Montevideossa ja Argentiinan Buenos Airesissa täältä käsin. Satamamaksu on kohtuullinen alle 20€ vrk. Näyttää kuitenkin siltä, että ennen sesonkia (15.12) Piriapoliskin on kohtuu hintainen ja vaikuttaa mukavammalta kaupungilta kuin La Paloma. Matkaamme sinne heti kun sääikkuna antaa aikaa. Sesongin alkaessa hinnat nousevat kolminkertaisiksi.

La Palomaan saavuttuamme hyppäsimme heti seuraavana päivänä bussiin suuntana Piriapolis. Emme kuitenkaan ehtineet kaupunkiin ajoissa ja jäimme yöksi odottamaan maahanmuuttoviranomaisten viraston aukeamista. Täällä olikin aivan loistava rouva töissä. Puhui oikein hyvää englantia ja kävi ilmi, että laivaston olisi pitänyt antaa meille asiakirja veneen maahan saapumisesta. Sitä emme kuitenkaan saaneet.

 

La Paloman ranta, kaupunki siintaa edessa.

Paloman laiturille tilattiin tankkiauto tankaamaan Omahaan polttoaineet. Erittain kateva palvelu!

Halutessaan viranomaiset olisivat voineet lähettää meidä takaisin La Palomaan hakemaan paperia, mutta ystävällinen rouva päätti auttaa meitä ja konsultoi Piriapoliksen satamassa olevaa toista laivaston tukikohtaa. Homma siis hoitui noin tunnin odottelulla, joten olimme todella tyytyväisiä. Nyt taikaisin La Palomaan webaston kimpuun. On vielä niin aikainen kevät (marraskuun loppupuoli), että välillä ilma on aivan jäätävää ja toisena päivänä saattaa olla helle! Riippuen siitä tuleeko tuuli etelästä vai pohjoisesta.

Mielenkiintoisen Piriapoliksesta teki se, että keskustelimme kaupungissa kolmen henkilön kanssa. Jokainen heistä kertoi jotain suomalaista. Rouva maahanmuuttovirastosta sanoi, että haluaisi käydä suomessa ja nähdä pohjoisen valon. Hänellä oli myös ollut täällä suomalaisia tuttavia, jotka kuitenkin olivat nyt muuttaneet takaisin suomeen. Kalastus / veneliike, johon poikkesimme kertoi, että Piriapoliksessa asui kolme suomalaista perhettä. Kaupassa Rouva tunnisti kielemme ja tuli juttelemaan englanniksi. Puhutteko Suomea? Hän sanoi. Hän tunnisti kielen, koska oli asunut ruotsissa pitkään ja tunsi myös muutamia suomalaisia. Onko vähän outoa vai mitä? Tottahan maailma pienenee koko ajan, mutta kuitenkin. Brasiliassa emme kuulleet mitään tämän kaltaista kertaakaan. Uruguay vaikuttaa hienolta maalta.

 

Piriapoliksen ranta.

Olemme päättäneet etukäteen, että tilaamme tänne Piriapolikseen varaosia ja vähän järeämmän ompelukoneen. Näin ollen voin tarvittaessa tehdä korjaukset purjeisiin ja kuomuihin itse. Valitettavasti kaikki kankaat kuluvat käytössämme aikamoista vauhtia ja korjausta vaati jo aika uusi pappatelttakin. Vietämme aikaa täällä luultavasti noin kaksi viikkoa. Piriapoliksen satama Uruguayssa on oikein miellyttävä. Ihan mukiinmenevällä turistihiekkabiitsi vaikutelmalla. Hienolla rannalla ja asiaankuuluvilla rantakadun ravintoloilla varustettuna. Kaupungista löytyy myös hyvä ruokakauppa ja mikä parasta, pastatehdas, josta saa tuorepastaa. Mitä sitä enempää kaipaa kuin hyvä pasta oikein hyvällä paikallisella parmesaanilla.

 

Piriapoliksella on tori lauantai paivisin. Liharekka on saapunut paikalle.

Piriapoliksen satama alueen on vallanneet merileijonat, jotka kiipeävät laiturille kun nousevesi on riittävän korkealla. Jouduimme jopa hätistelemään niitä laiturilta pois. Kapteeni otti aseeksi kansiharjan kun hieman äreämpi merijellona oli sitä mieltä, että tästä ette ohi pääse. Onneksemme vieressä oli purjevene kokeneella Patagonian miehistöllä ja saimme vinkkiä merileijonien käsittelyyn ja paljon muutakin tietoa. Hän suositteli keppiä, mutta kehui Aiskin valitsemaa kansiharjaa hyväksi valinnaksi. Kokoa näillä karjuilla on pisimmillään yli kaksi metriä. Ladyt ovat hieman pienempiä ja leppoisampia. Satamassa pitää jöötä vanha uros. Sen turkissa oli taistelun naarmuja ja toinen silmä on valkoinen. Se on kuitenkin uroista leppoisin. Sillä on aina lady vieressä päiväunilla ollessa.

 

Vanha herra laiturilla.

Päätimme piipahtaa Argentiinassa, Buenos Airesissa, lautta ja bussi yhteyksillä. Piipahdimme samalla Urugayassa Coloniassa. Onhan se mukava vaihteeksi nukkua suorakaiteen muotoisessa sängyssä ja ihan vierekkäin samassa sängyssä. Omahassa omistajan hytissä on sängyt molemmin puolin venettä ja keskellä hervoton kasa purjeita. Silti uni tuli paremmin omassa punkassa! Boniksen päässä meillä oli hotelli, josta löytyi sauna. Tosin maksimi lämpötila oli 42 astetta, joten ihan ei päästy oikeaan saunatunnelmaan. Yritys hyvä kuitenkin. Nautimme kaupungilla maleksimisesta ja metrolla suhasimme sinne tänne katsellen kaupunkia.

 

Colonian majakalla.

Miellyttava paivavarjo Coloniassa ja pieni valiruoka.

Piriapoliksessa päivät kuluvat pienissä huoltohommissa ja odottelemme pakettia saapuvaksi. Eräänä päivänä laiturilta kuului suomekieltä ja kansipaikan aikanaan varannut Kari ilmiintyi laiturille. Lisäkädet ovat enemmän kuin tervetulleet. Mukava saada purjehdus seuraa. Tervetuloa Kari!

Viimein koitti lyhyt sääikkuna ja kaikki tarvittavat paketit on saatu veneeseen. Purjehdimme noin kaksi vuorokautta kohti Argentiinaa ja Mar De Plataa. Alkumatkasta oli tyyntä, joten koneajelua riitti. Purjehdimme kuitenkin vuorokauden verran mukavassa myötäisessä. Kun aloimme lähestyä satamaa alkoi ilmanpainemittarin lukema huolestuttavasti laskea. Kapteeni nosti koneen kierroksia purjeiden avuksi. Vähän ennen sataman suuta alkoi lähestyä erikoinen pilvimassa ja reivasimme Genoan pienemmäksi.

Alkoi kuitenkin näyttää siltä, että purje pitää ottaa pois kokonaan ja Kapteeni alkoi vetämään keulapurjetta rullalle. Valitettavasti hieman liian myöhään. Tuuli muutti suuntaa noin minuutissa ja voimakas puuska otti meidät valtaansa. Emme meinanneet saada kolmestaan purjetta sisään. Se ehti paiskoa itseään tuulessa sen verran, että takaliesma irtosi ja kietoutui foilin ympärille. Tosin tämän huomasimme vasta sitten kun se oli tiukasti paketoitu rullalle. Ilman lämpötila laski 27 asteesta tämän aikana noin 17 asteeseen. Ukkoskuuro lähestyi edestä suoraan kohti ja salamat halkoivat taivasta. Sataman suuaukko hävisi näkyvistä.

Tutka päälle ja vauhtia hidastaen lähestyimme kohti aallonmurtajaa. Onneksemme keli helpotti ja ääriviivat rannasta alkoivat hahamottua. Tuuli tyyntyi ja sade lakkasi. Merileijonien karjunta kuului rannalta ja täytyypä todeta, että niiden jätökset tuovat oman leimansa sataman hajumaailmaan. Rannalla oli varmasti noin 100 merileijonaa.

Jäimme hetkeksi aallonmurtajan sisään tarkastelemaan vaihtoehtoja. Pian huomasimme että meitä viittoiltiin tulemaan laituriin. Sinne siis, kun köydet oli kiinni ystävällisten paikallisten veneilijöiden avustama, rysähti seuraava ukkoskuuro niskaan. Welcome to Argentiina and Mar De Plata! Oli illansuu, joten kuuron jälkeen tarkistimme vielä veneen kiinnityksen laituriin ja ilmoittaudumme Prefecturalle (Argentiinan laivasto), että olemme saapuneet juuri satamaan. Kapteeni laittoi keltaisen lipun oikean puolen saalinkiin. Se tarkoittaa, että odotamme tullausta. Emme siis saa poistua veneestä ennekuin maahantulo muodollisuudet on tehty. Tuuli alkoikin jo voimistua niinkuin oli luvattu. Saavuimme viime hetkillä satamaan. Unten maille ja huomenna uusin silmin eteenpäin.