Englannista Espanjaan

Falmouth oli viimenen määränpää Englannissa. Tämä on myös erittäin viehättävä paikka, vietimme kolme päivää jokisuistossa, laiturinpätkässä, odottaen sopivaa Biskajan ylitys keliä. Seikkailimme pitkin jokea Dinkyllä pieneen Truro nimiseen kaupunkiin ruokaostoksille. Tosiaan eihän me uskottu Harber Masteria kun hän sanoi, että voitte lähteä hieman ennen nousuvettä ja teillä on noin 2 tuntia aikaa käydä ostoksilla. Eipä siinä sen kummempaa tapahtunut kuin, että lähdettin innokkaasti vähän liian aikaisin ja joesta loppui vesi reilusti ennen kaupunkia. Ei muuta kuin takaisin odottelemaan muutama tunti ja uusi yritys. Nyt onnistuttiin ja löydettiin oikein hyvän kokoinen Tesco ruokakauppa jossa oli tosi hyvä valkoima kaikkea. Dinky täyteen sapuskaa ja takaisin Omahalle. Tosin joudutiiin odottelemaan porttien aukeamista noin tunti, koska kaupunki sulki portit ennekuin nousuvesi saavutti korkeimman tason. Tajusimme tämän tietenkin vasta sitten kun olimme tulossa takaisin päin ja portit olivat kiinni. Harmitti hieman kun olisi voinut käydä tutkimassa kaupunkia mieluummin kuin odottaa jollassa...

Valitettavasti meillä ei ollut enempää aikaa seikkailuille vaan piti valmistella venettä ylitystä varten, joten pari päivää meni nopeasti pelkästään järjestäen ja availlen vielä laatikoita, joita oli otettu matkaan mukaan. Biskajan ylitys päästiin aloittamaan maanantaina 22.8. Lähtö olikin sitten ajoissa eli klo 6.00. Täytynee tunnustaa, että uni ei oikein tahtonut tulla silmään edellisenä iltana, joten hyvä aloitus kun on yksi lähes nukkumaton yö takana.

Ensimmäinen vuorokausi oli vastatuulta, joka oli tiedostettu. Keli oli hieman epämukava minulle, joka voi pahoin varsinkin tällä tuulella. Toinen vuorokausi piti myös sisällään vanhaa mainikia Atlantin suunnalta sekä uutta aaltoa, noh milloin mistäkin suunnasta. Välillä tuntui, että aaltoja tulee vähän joka suunnasta ja tuntui, että tuulella ei ollut mitään tekemistä aaltojen suunnan kanssa. Sanoisin, että aivan suunnattoman ärsyttävä keikutus, joka kesti kahdessa ajanjaksossa noin puoli vuorokautta.

Yrjöhön siinä sitten tuli toisena päivänä. Nyt tiedän miksi inkivääriä suositellaan meripahoinvointiin, sen oksentaminen on miellyttävintä, jota olen oksentanut. Hapot eivät maistuneet suussa ollenkaan ja inkivääristä jäi hyvä jälkimaku suuhun. Tällä kertaa aloin syömään sitä liian myöhään ja pahoinvointi ehti yllättää. Sinne sitä sitten piti kontata lähimmälle reunalle ja työntää pää yli laidan (joka oli se väärä puoli) ja Aiski sai osansa tästä purkauksesta.

Minulla oli kaksi paikkaa, jossa pystyin olemaan voimatta pahoin toinen oli kannella ja toinen sisällä, mutta ainoastaan silmät kiinni. Onneksi meillä on pakastin ja olin tehnyt sinne ruokaa foliovuokiin, joten riitti pelkkä lämmitys ja sapuska oli valmis. I feel lucky! Täytyy sanoa, että pahan olon välttely onnistui joten kuten rannekkeiden ja inkiväärin voimalla, mutta välillä oli niin vetämätän olo, että tuntui kuin kaikki lihakset olisivat kadonneet kehosta pois kokonaan. Voi olla, että tuli juotua nestettä liian niukasti sekä oltua ulkona viimassa, joten janoa ei ehkä edes huomannut. Tottakai aloin parin päivän jälkeen tottumaan keinumiseen ja toiminta kyky parani pariksi viimeiseki päiväksi.

Noin vajaa puolet ajasta oli ehkä ihan jees. Jouduimme kuitenkin ajamaan koneella suhteellisen paljon, mikä tietty osui minun päivystys vuorolle ja yritin ainakin kovasti antaa Kapteenin levätä, mutta eihän se päivällä malttanut nukkua kuin pieniä torkkuja. Milloin piti säätää purjetta tai laittaa vesikonetta päälle tai tehdä tarkistuksia eri laitteisiin yms.

Yöt olivat minulle aika jännittäviä hetkiä, istuin usein ulkona ja monena yönä paistoi kuu ja tähtitaivas näkyi kirkkaana. Sain pari kertaa ohjelmaa Delfiineiltä, ne tulivat ilmeisesti iltapalalle kalaisille paikoille. Huomasimme, että silloin kun oli paljon lintuja ympärillä oli myös Delfiinejä. Viimeisenä yönä taisi jännitys ja väsyms purkautua ja piti tirauttaa itkut kun ei osannut käsitellä venettä niinkuin olisi halunnut. Vastaan tuli kalastaja alus (nuo ovat ikäviä yöllä kun menevät siksakkia milloin mihin suuntaan ja niillä saattaa olla pitkä verkot perässä, joten takaa niitä ei voi väistää) joka oli paikoillaan, olimme aikaisemmin jo joutuneet väistelemään verkkoja joissa oli valomerkit. Nyt tietysti oletin, että kalastaja aluksen vieressä olevat valot ovat verkkomerkkejä. Eivät olleet vaan lähestymisvalot Espanjan rannikkoon! Selvisihän se asia, mutta piti Kapteeni kuitenkin herättää kesken unien. Tämän lisäksi ukkosrintama oli rannikolla vastassa, mutta onneksi vältimme sen ja saimme tulla rauhassa kohti La Corunaa.

Saimme myös kunnian tavata pienen Pallopäävalaan. Istuimme molemmat päivällä salongissa ja sisään kuului jonkinlainen ääni, joka muistutti hieman lintua, mutta ei kuitenkaan. Ryntäsimme ulos katsomaan ja siellähän oli soma valas uimassa veneen kyljen lähellä. Ilmeiseti yritti jutella Omahan kanssa.

Kaiken kaikkiaan ylitys sujui suhtellisen hyvin, aikaa meni kaikkiaan 4 vrk. Olimme perillä perjantaina aamupäivällä ja maileja kertyi 505M.