Suomalaisia, suomalaisia ja vielä kerran suomalaisia.

La Corunian satama oli ihan jees, hintataso suht ok. Ruokakin oli satamaravintolassa itse asiassa todella hyvää! Lähes heti satamaan saapumisen jälkeen oli vatsat aikas tyhjiä ja ajateltiin mennä satamaravintolaan syömään lounasta. Muuten ihan jees hieno miljöö, mutta kun yritettiin Englanniksi tilata ruokaa niin tarjoilija molotti jotain ja lähti pois! Jäätiin vähän suu auki, että mitäs nyt kun ei osattu Espanjaksi tilata ja viereiseen pöytään meni ihanan näköisiä merenelävä annoksia hyvännököisen leipäkasan kanssa. Onneksi naapuripöydässä istui mukava seurue, joka osasi Englantia ja selvitti meille mitä sieltä kannattaa tilata. Osoittelin sitten sormella kun tarjoilija kulki ohi seuraavan kerran, että yksi noita toinen noita. Söimme mustekalaa sekä veitsisimpukoita, ihan mielettömän hyvin tehdyt annokset, voin suositella!

Niinkuin otsikossa lupailin tapasimme Suomalaisia venekuntia. Ensimmäiseksi tapsimme Swanin miehistön, joka ohjasi Lintu nimistä alusta. Olivat matkalla välimerelle ja sieltä ilmeisesti Canarialle osallistumaan ARC kilpailuun. Oikein mukavaa sakkia, tosin he jatkoivat matkaa heti seuraavana aamuna. Oli helpottavaa kuitenkin kuulla, että näinkin kokeneen veneen miehistö oli sitä mieltä, että oli haastava keli biskajalla purjehduksen suhteen. Heillekin ristiaallokko oli ollut hankala, koska tuulta ei ollut paljoa, joten purjeet alkavat ns. paukuttaa, koska aallot pysäyttävät vauhdin. Hyvää matkaa Lintu! Toivottavasti nähdään vielä.

Seruaavana päivänä olin veneessä järjestelemässä ja siivoilemassa kun yhtä äkkiä kuulin ulkoa: Moikka tulittin tervehtimään kun nähtiin Suomen lippu! Mukava Canacen miehistö oli juuri saapunut Biskajan ylitykseltä satamaan ja sovimmekin heti, että käydään kaupungilla kävelyllä illalla. Samaisena iltapäivänä saapui satamaan myös Stella Polariksen miehistö. Heidät Aiski olikin tavannut jo aikaisemmin Kielin kanvavan kieppeillä. Näinhän meillä oli mukava Suomalaisten porukka ja heti alkoi yhteistyö. Naiset painelivat seuraavana päivänä taxilla paikalliseen Lidl markettiin muona täydennyksille. Homma saatiin kunnialla hoidettua, vaikka taxin hinnan kanssa jouduttiin vähän arpomaan kun ei muistettu opiskella Espanjalaisia numeroita. Onneksi kynä ja paperi auttavat vielä turistia hädässä!

Muutaman päivän satamatouhujen jälkeen oli aika lähteä ankkuri lahtia tutkimaan. Luoteis Espanjan rannikolla niitä on mukavasti ja ovat tosi suojaisia. Ensimmäinen kohde oli Playa De Camarinas niminen paikka. Yllättävää kyllä ankkurointi oli parempi vaihtoehto täällä kuin satama. Ainakin Omahan kääntäminen suhteellisen kovassa tuulessa kyseiseen aika pieneen satamaan olisi ollut haaste. (Täällä tutustuimme ensimmäistä kertaa windwall olosuhteisiin. Vuorten korkeus aiheuttaa sen, että lähellä rantaa jo pienikin tuuli nostaa tuulen jopa nelinkeraiseksi. Suositus on olla rannasta irti noin 3-5M, näin ollen ei tule yllättävää tuulta.) Ankkuripaikan viihtyisyyttä lisäsi myös se, että lyhyen jolla matkan päässä oli hieno hiekkaranta.

Saimme Aisikin kanssa kuulla, että pari ystäväväämme ovat motskari matkalla, tosin emme ehkä osanneet aavistaa, että he matkaavat noin 1000 km päivässä! Niin kuitenkin kävi ja illansuussa oli vierat majoitettu veneeseen ja kutsut laitettu uusille suomalaisille ystävillemme grilli iltaa varten. Homma hoitui näppärästi nyyttäri tyylillä ja aikaiseksi saatiin todella hyvää Entrecote pihviä (kiitokset taas Tammisen lihalle, joka on pakannut Omahan pakastimeen tätäkin herkkua), perunasalaattia, tuoresalaattia ja tietysti jälkkäreiksi vaahtokarkit ja yms. herkut. Tokihan me tehtiin ämpärillinen Sangriaa iltaa varten ja kyllähän sitä sitten kului jopa kaksi ämpärillistä. Todetaan nyt kuitenkin, että hedelmiä oli melkein puoli sankoa ja sangon koko oli (vain) 5L.

Säästä täytyy sen veran todeta, että lämmin aalto alkoi noin pari vuorokautta enne Espanjan rantaa ja lämpötila nousee koko ajan. Alkaa väri jo muutta minunkin kasvoilla, vaikka yritän aurinkoa parhaani mukaan vältellä. Aiski nyt on jo yhtä tumma kuin paikalliset.... Veden lämpö on vielä niin kylmää, että ei oikein tee mieli mennä uimaan ja minulta on vasta kastuneet jalat hiekkrannalle mennessä.