Ankkurointia ja hiekkaa

Kieltämättä meillä on ollut hieman haasteita ankkurin kanssa. Painoa ankkurilla on huimat 40kg, mutta silti se ei tahdo pureutua pohjaan kiinni. Olemme siis joutuneet yleensä vähintään kaksi kertaa uusimaan ankkuroinnin lahdessa kuin lahdessa. Tietty ketjua lisäämällä saamme veneen pysymään paikoillaan, mutta se on vaatinut sitä jopa 70m. Viimein Aiski päätti sukeltaa ketjua pitkin katsomaan mihin asentoon ankkuri on pohjassa jäänyt. Niinhän se oli kuin epäiltiin. Ankkuri mötkötti pohjassa kyljellään kuokka irti pohjasta. Lienee selvää, että kyseessä ei ole aito CQR ankkuri.

Sukellukselta tullessaan Aiskilla oli pikku ylläri mukanaan. Sain maistaa tuoretta kampasimpukkaa. Maku oli yllättävä ja ensimmäisenä tuli mieleen Sushi. Tämä ehkä johtui soijasta, jota kaadettiin kampasimpukan päälle mausteeksi. Kieltämättä ensin vähän mietitytti maistaa moista herkkua ihan raakana kun simpukka oli elänyt vielä puoli minuuttia ennen kuin se joutui meidän suuhumme. Aiski sen sijaan ei antanut minun kovin kauaa miettiä vaan sanoi: suu auki ja nielaiset!

Kansi auki ja ylimääräiset rutaleet pois.

Jäljelle jää lihas, joka syödään,

Kyllä hymyilytti suupalan jälkeen!

Tapasimme Vigon lahdella Senora de Maren mienistön, hekin olivat menossa Isla Cies saarille, joten mekin päätimme piipahtaa siellä vielä uudestaan. Senora de Maren miehistö on lähtenyt Kantvikista Suomesta noin kuukausi ennen meitä, kohti välimerta. Aiski oli odottanut tätä tapaamista koko matkan sillä Omahan radioiden kautta tulevat sääpalvelut eivät olleet toimineet niinkuin piti. Tarkkaan sanoen niistä ei saatu sääpalveluita ollenkaan ja Senora De Mar oli saanut ne toimimaan. Pienen säätelyn jälkeen tämäkin asia saatiin fiksattua ja Omahan Kapteeni sai mielenrauhan. Suuret kiitokset Ekille avusta! Mukava tavata piktästä aikaa ja pitihän sitä puolin ja toisin sitten kyläillä soutamalla (niinkuin täällä nyt on tapana) naapuriin. Ehkä pari Pina Coladaakin tuli maisteltua. Senora De Maren Kapteeni oli löytänyt kaupasta oikein hyvän mehun Rommin sekaan laitettavaksi.

Isla Ciesin saarella

Mietiskelyä... noin 10s.

Kivoissa aurinko rannoissa on toki puolensa, mutta hiekka on täällä sangen takertuvaa tavaraa. Se ei lähde pois iholta kuivuessaan vaan pitää hangata veden kanssa irti. Lisäksi ensimmäinen jollamatka rantaan yllätti minut ja niinhän siinä kävi, että matruusi lennähti veneestä rannalle kun ei huomannut varauta aaltoon, joka nousee rannalle vesirajassa. Veneen vähänkin kääntyessä sivuttain ollaan sitten mukkelis makkelis pitkin rantaa. Ja sitä hiekkaa on sitten ihan joka paikka täynnä!

Ennen Isla Ciesin uusintaa ehdimme viettää päivän Cangasen satamassa Porto Deportivo nimiesessä marinassa. Täällä olikin sangen tehokas Marinero. Ensin kuului huutoa, joka ei oikeastaan tarkoittanut mitään, vaan sai meidät huomaamaan Marineron. Kohta kuului lisää huutoa ja Marinero oli kipittänyt uuteen paikkaan, johon hän halusi meidän kiinnittyvän. Tämä setä ei sitten puhunut mitään kieltä mitä olisi ymmrretty edes vähän, joten kun en tarpeeksi rivakasti kiristellyt ja löysäillyt köysiä niin ensin hän kävi Aiskin kädestä nykäisemässä köyden irti ja sitten kiipesi ohitseni veneeseen laittamaan köysiä pakoilleen. Käsittämötän molotus kuului koko ajan ja Marinero sääteli köysiä sinne tänne. Lopputulos oli se, että Aiski päätti sanoa Bueno ja kun Marinero lähti tiehensä vaihdettiin puolet köysistä uuteen paikkaan. Yli innokas kaveri, mutta olihan se toisaalta, jopa viihdyttävää. Kävelihän se vielä keulaan mennessään meidän ankkurivinssin käyttökytkimen päälle ja sai vinssin pyörimään. Yritin sitten töniä lahkeesta, Please don´t step here!! Eihän se sitä ymmärtänyt.

Cangasessa etsimme venekaupan ja tarkoitus on etsiä edelleen uutta potkuria Dinkyyn, jotta saisimme sen plaaniin isommallakin kuormalla. Ystävällinen venetarvikemyyjä kertoi, että heillä on lähellä Suzukin huolto, jonne olisi matkaa noin 4km. Ei muuta kuin fillarit alas veneestä ja sotkemaan kohti karttaan merkittyä paikkaa. Noh jäi sitten kertomatta että se oli linnuntietä. Fillarin mittariin kertyi matkaa edestakaisin yli 19km, josta puolet oli ihan kohtuullisen jyrkkää nousua ja puolet kohtuullisen jyrkkää laskua. No tulipahan vedettyä kunnon hiet ja nostettua pulssia helteessä vähän korkeammalle. Hyväähän se teki ja päiväunet olisi olleet paikallaan. Kapteeni oli kuitenkin päättänyt, että lähdetään saarille takaisin.

Urheilullinen viikko jatkui ja yöllisen sateen jälkeen paistoi taas aurinko. Nyt oli sitten vuorossa kiivetä Illa Do Faro saaren majakalle, huhun mukaan nousua on 175m. Kaiken kaikkiaan koko reissu jollamatkoineen kesti noin 3h. Reissun jälkeen Miia päätti ottaa kunnon päiväunet ja kääriytyi viltin sisään. Ilmat ovat hieman viilentyneet ja helteen jälkeen 20 asteen lämpötila tuntuu kylmältä. Piti siis kaivaa villasukat ja villapaita ennekuin alkoi lämmetä. Niin olinhan taas pudonnut jollasta rannalle ennen kävelyreissua, joten märät vaatteet tekivät tehtävänsä. Tämän jälkeen päätettiin tehdä yhdessä ruokaa ja Aiski paistoi lihat ja Senora De Maren porukka toi meille potut ja salaatit. Jälkkäriksi donitsit, joita myydään täällä 1€:lla 4kpl:een rasiassa. Aiskille tämä on vastustamaton yhdistelmä

Tuonne pitäisi kiivetä

Eihän se niin vaikeaa ollut, perillä!
Kuvassa myös Senora De Maren miehistö.