Aikaa Chilessä.

Chile, Puerto Montt, Melinka, Valdivia.

Rantaudumme Club Nautico Reloncavin kelluviin ponttooni laitureihin aamupäivällä. Tällä kertaa meitä on vastassa useampi Marinero ja he kiskovat tuulenpuoleisen kyljen kolmen miehen voimin kiinni laituriin. Vastaanottokomiteassa on useampi henkilö ehkä ehdi tunnistamaan kuin Jorin kipparin. Olen laittanut liian lyhyen springi köyden. Tätä ennen olen tehnyt springistä liian pitkän, lähes poikkeuksetta. Nyt ajattelin, että kyllä siihen riittää vähempikin. No ei riittänyt ja kävelen pitkin veneen kylkeä edestakaisin. Laiturin ponttooneiden sakarat ovat meille liian lyhyet ja melkein puolet veneestä on sakaroiden ulkopuolella. Olisihan tuo springiköyden pituus pitänyt tällä kokemuksella jo hiffata.

Kuulen ystävällisen tervehdyksen suomeksi ja tajuan samassa, että Sareman kippari Pekka on laiturilla! Pikaiset kuulumiset päivitettiin heti. Sarema on meidän kanssa samalla laiturilla noin 5 metrin päässä! Heillä alkaa olla vene lähtökuopissa ja sama tuntuu toistuvan vähän siellä täällä. Saamme kutsun viettämään erään veneilijäpariskunnan läksiäisiä samana vielä samana päivänä. He suuntaavat kohti Valdiviaa ja sieltä Tyynelle. Huomamme pian, että tässä satamassa on ainakin 12 henkilöä eri matkaveneistä. Osa on ollut Chilessä kauemmin ja sitten on he, jotka matkaavat etelään tai he, jotka suuntaavat Tyynelle valtamerelle.

Kiireisin aika alkaa aina kun tulemme satamaan. Huollot jatkuvat, kuluvia osia täytyy vaihtaa uusiin ja ompelukone saada töihin. Isopurjeen suoja ei ole vielä valmis. Perämoottorit tarvitsevat suojahuput. Teen niihin ensin ns. ajohuput ja kenties peitämme ne myöhemmin vielä isommalla hupulla kun ne eivät ole käytössä.

Valmistuihan tämäkin viimein. 

Laitoin logonkin niin kuin kaikilla oikeilla purjeneulomoillakin on!

Isompi perämoottori taka ja sivu heijastimilla.

Mini moottoriin piti tehdä täyttölippa polttoaineelle.

… ja heijastimet sivuille.

Kaputeeni alkaa suunnitella akkujen vaihtoa. Karibialta ostetut akut ovat tiensä päässä. Kun 8 akkua otetaan lopullisesti irti, mittauksissa paljastuu, että kaksi niistä on täysin loppu. Ankkurivinssi ja startti -akut on vaihdettava. Tällä kertaa Kapteeni päättää, että puolet vähemmän akkuja saa riittää sillä Tyynellä valtamerellä riittää aurinkoa. Näin ollen yöllä menetetty sähkö saadaan hankittua takaisin päivällä. Katsotaan kuinka näiden akkujen kanssa käy? Toivotaan, että käyttöikä on pidempi. Saamme tähän paljon apua Raunolta ja varsinkin akkujen hankkimiseen auto on hyvä apuväline. Eikä haittaa yhtään, että joku kertoo, mistä mitäkin tavaraa kannattaa hankkia! Kuulemme myös, että täällä on hyvä kumivenekorjaamo, joten saamme ehkä jollankin kuntoon!

Minä tutustun enemmänkin paikalliseen ruokakauppatarjontaan. Tosin täältä löytyy aikalailla samat kaupat kuin Valdiviasta. Matka vain tätyy taittaa bussilla ja vie hetkisen ennekuin hahmotan kaupunkia ja löydän oikean bussin oikeaan kauppakeskukseen. Ihmettelin erään kerran kun bussi pysähtyy ja ottaa vanhemman täti ihmisen kyytiin kasseineen. Täti menee kaikessa rauhassa istumaan ja bussi jatkaa matkaa välittömästi. Jaa, täällä varmaan pääsee eläkeläiset ilmaiseksi? Hetki siinä vierähti ja täti kävi maksamassa matkansa kun oli saanut kassinsa turvallisesti laskettua alas. Miksipäs se bussi siinä odottelee sitä rahan kaivamista. Sama toistui usein ja kerran näin nuoremman naisen maksavan matkansa vasta lähtiessä. Toimiva systeemi. Ainakin täällä, sillä matka maksetaan käteisellä ja käteen saa hienon paperisen bussilipun! Hinta satamasta keskustaan on 500 pesoa eli noin 0,7€.

Vanhasta poijusta on tehty jolla.

Puerto Montten kalastajia.

Chiloen valkosipuli.

Pieni sukellustukialus. Kompura perällä ja koppi antaa suojaa.

Perinteinen Chileläinen lounas. Todella maukasta.

Lihaa, perunaa kurpitsaa riisiä lihalientä ja korianteria.

Jälkiruoaksi mansikat kadulta.

Kohta alkaa täyttyä kolmen kuukauden maassaoloaika ja tämä tarkoittaa sitä, että meidän täytyy tehdä pikku loma Argenttiinan puolelle. Saan Kapteenilta tiukat vaatimukset. Hotellissa täytyy olla sauna! Ihan helppo juttu. No itseasiassa oli. Löysyin Golf resortin. No okei ei pelata kumpikaan Golfia, mutta tästä löytyi oikein spa osasto, jossa erikseen mainostettiin Finnish saunaa. Olihan se vähän kallis, yli 100€ yö, mutta kun Kapteeni oli maksanut Barilochessa olevasta hotellista vielä enemmän ilman spaata niin hinta alkoi tuntua kahdelle jo ihan mukavalta. Mainostettiin vielä hyvää aamupalaakin.

Kylän nimi, johon saavuimme bussilla illansuussa on Angostura. Täysin turisteille tehty laskettelukeskusmainen, mutta ihan mukava kuitenkin. Hotelliin on kävelymatkaa keskustasta vajaat 3km, joten päätämme syödä kylillä. Se olikin hyvä ratkaisu sillä hotelli näytti täysin tyhjältä. Spa osasto oli kuitenkin sitä mitä uskalsimme odottaakin. Finnish sauna oli hienolla lasiseinällä toteutettu näköalasauna. Puulauteet. Kaksi pienehköä kiuasta, joissa molemmissa oli noin 8 kiveä. Kiukaista vain toinen oli päällä, joten Kippari lastasi kaikki kivet samaan kiukaaseen. Lämmöt saatiin onneksi päälle ennenkuin ehdimme omaan huoneeseen joten sisällä saunassa oli ehkä 40 astetta. Kyllä lämpötila nousi kun jaksoi vaan hakea löylykippoon vettä. Sen vetoisuus oli noin litra, joten Kapteenin tuntevat saunan ystävät varmasti arvaavat, että se on aivan liian vähän. Kaputeeni yritti pyytää henkilökunnalta suomen englannin ja espanjan sekoituksella isompaa astiaa, mutta tähän todettiin, että sen voi täyttää, jos se on tyhjä. Turkkilainen höyryhuone toimi erinomaisesti. Skottilainen suihku ei, siitä jäi hana käteen kun menin sisään. Olihan siellä vielä mukava takkahuone ilman tulta, terassi sekä uima allas. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihanan rauhallinen paikka ja kyllä se sai saunahimon syttymään!

Työlista alkaa pienentyä ja lähdemme vaihteeksi seilaamaan saaristoon. Saavumme Melinkaan kun Teleton viikonloppu alkaa. Se on hyväntekeväisyystempaus ja ollut Chilessä samana viikonloppuna jo 40 vuotta. Rahaa kerätään lasten sairauksien hoitamiseen ja lapset osallistuvat keräämiseen. Kuulemme Melinkan museossa piipahtaessa, että kylässä on tuolloin tapahtumia perjantaina ja lauantaina. Sinne siis. Palokunta on järjestänyt lapsille ohjelmaa ja pian alkaa Kapteenin nenään tulla grillin tuoksun käryä. Meidät kutsutaan oikein Melinkan kaupungin johtajan toimesta hodarille. (Olkoon nyt kaupungin johtaja emme ihan päässeet espanjan kielestä perille mutta jotain vastaavaa se oli) Tämän tuotto meni myös Teletonin keräykseen. Yksi hodari maksoi 1000 pesoa. Noin 1,2€. Täytyy sanoa, että hyviä olivat ja Kapteeni osti oikein toisenkin. 

Yksi monista kaupoista Melinkassa.

Melinkasta, myös tässä on kauppa alakerrassa.

Katutaidetta esiintyy täällä paljon. Melinkasta tämäkin kuva.

Kaksi suurta sukeltajaa.

Simpukkaviljelmä. 

Takaisin tullessa käymme Chiloen saaren ankkuripaikkoja läpi. Kapteeni haluaa näyttää minulle uusia paikkoja ja eräänä iltana ajamme sisään vuonoon, johon on laitettu vieraspoijuja. Ihanan rauhallinen ja upeilla maisemilla varustettu satama. Samaiseen lahteen tulee parin tunnin päästä Ruotsin lipulla varustettu alus. Kapteeni käy vinkkaamassa heille, että ottakaa ihmeessä poiju ankkuroinnin sijaan. He kutsuivat meidät ystävällisesti sundownille. Liv alus on tullut Tyyneltä mereltä päin ja ovat matkalla kohti Puerto Williamsia. He ovat jo tavanneet melkein kaikki ystävämme Valdiviassa. Silti Livin Kapteeni haluaa viime hetken vinkit meiltä kanavien kulkemiseen. Aina kannattaa vaihtaa mielipiteitä. Tämä pariskunta on kyllä tosi kokenut jo toisella kierroksella ja ovat Alaskasta tulossa. Tapaavat varmaankin Saremaan jossakin kohtaa.

Jälleen keula kohti Puerto Monttea. Vietämme siellä Joulun ja uudenvuoden. Eräänä aamuna kuulen kun Aiski juttelee vaihteeksi Englantia mieshenkilön kanssa. Saamme tutustua uuteen ystävään, joka aikoo purjehtia juuri hankitun veneen Chilestä Alaskaan Sitkaan. Vaikuttaa siltä, että matkaamme osan matkaa lähes samaa vauhtia, joten Arbazo tervetuloa seilaamaan!

Bunkraus osa 1, näitä tehtiin noin 10 kaiken kaikkiaan.

Bunkraus on aloitettava hetimiten Uuden Vuoden jälkeen. Teemme kuitenkin vielä toisen purjehduksen Melinkaan ja sen ympäröivään saaristoon. Saamme tutustua Raunon yrityksen kautta hänen työhönsä eli mm viistokaiutuksen käyttöön. Lähinnä hän työskentelee lohiteollisuuden kanssa. Raunon yritys etsii meressä olevia roskia ja nostaa ne ylös kun kukin kalan kasvatus kausi on ohi. Mistään muutamasta roskasta ei ole kyse. Valitettavasti yritykset ovat tähän saakka heittäneet ihan kaiken roskan veteen. Rauno on kerännyt roskaa viime vuonna 1480 tonnia meren pohjasta. Yhdessä paikassa saa kasvattaa vain kaksi kautta kalaa. Tämän jälkeen paikka on siivottava roskista ja kasvattamo siirretään uuteen paikkaan. Lisäksi pohjan kunto tutkitaan ja tarvittaessa sitä hapetetaan. On muutamia paikkoja, joissa Omaha toimii hyvänä tukialuksena saaristossa ja toimihan se hyvin viistokaiun vetämisessäkin.

Kiitos mukavasta seurasta Damien, Rauno, Giselle ja lapset. Taas alkaa jäähyväisten aika ja on jätettävä Chile. Tällä kertaa lähdemme hieman haikein mielin. Viihdyimme Chilessä oikein hyvin. Omahan on aika alkaa suunnitella Tyynen valtameren seiluuta. 

Purjehdimme Valdiviaan sillä Matruusi on luvannut tehdä ompeluhommia Kinille, joka on telakalla huollossa. Valmiiksi tuli kevyt biminivedenkeruusadesuoja yhdistelmä. Tässä sai käyttää kaiken luovuuden. Sillä sadesuoja ja vedenkeräyskangas reiällä ei ole ihan helpoin vaihtoehto. Lisäksi tarvittiin ikkunaverhot ja aurinkosuojat kansiluukkuihin ilmakaapparivesisujoalla. Valmista tuli ja ompelukone sai taas lisää käyttötunteja.

Näinä päivinä (12.2.2019) irrottaudumme laiturista ja odotamme sopivan sääikkunan ankkurissa, viimeisten saarten suojissa. Siitä alkaa matka kohti Juan Fernandesia (ts. Robinson Crusoe saaria). Tämän jälkeen suuntaamme kohti Pääsiäis saaria. Siitä matkaa jatkuu Pitcairnille ja Gambierille. Mitä sitten? Ken tietää?