Tahitilla Cov rokotukset.

 Tahiti ja Covi rokotukset. Ajatuksia jatko seiluusta.

Jumituimme tänne Marina Tainaan näköjään pidemmäksi aikaa. Tarkoitushan oli lähteä aika pian takaisin Mooreaan ja maalata veneen kyljet viimeisen kerran. Nyt 7.4. olemme täällä vielä. Osa syy on se, että Ranskan Polynesia aloitti rokotukset covidia vastaan kaikille yli 18 vuotiaille ketkä sen vain haluavat ottaa. Yritimme ensin varata lähirokotuspisteeseen aikaa, mutta säädökset olivat juuri muuttuneet niin, että kaikki saavat sen jonotus periaatteella ilman ajanvarausta Papeeteessa. Päätimme kaputeenin kanssa mennä heti aamusella Papeeteehen isohkoon rokotuskeskukseen. Parempi ottaa rokotus heti, ettei vaan jäädä ilman. Muuten meillä ei ainakaan ole asiaa mihinkään maahan tästä eteenpäin.

Cov tilanne täällä Ranskan Polynesiassa alkaa olla aika hyvin hallinassa. Uusia tapauksia tulee enää alle 4-10 päivittäin kun pahimpaan aikaan niitä tuli jopa 300-400. Jalkautuneet terveysviranomaiset ja poliisi ovat tehneet työtä. Kaputeeni todisti erään nuorisoryhmän sakottamista ja valistamista. Saarnan jälkeen heille annettiin maskit. Mekin törmäsimme kerran terveysviranomaisiin jotka tulivat puistoon muistuttelemaan ihmisiä maskeista ja turvaväleistä. Saimme pienen huomautuksen mekin, mutta kaikki hyvässä hengessä ja kysellen kuulumisia ja mistä olemme jne…

Luemme jonkin verran tietty suomalaisia päivälehtiä sekä sosiaalista mediaa aina kun netti on saatavillamme. Ihmetyttää tämä suomalaisten vastarinta maskipakkoon. Rokotuksen ottaminen on tietty jokaisen itse päätettävissä, mutta eihän se maski kenekään terveyttä vaaranna? Täällä se on toiminut näköjään hyvin. Meillehän se ei edes tuota suurta vaivaa kun käymme kaupassa niin maksimissaan täytyy pitää muutama tunti. Sympatiat on kyllä kassojen ja hoitohenkilökunnuan puolella, jotka joutuvat pitämään niitä koko päivän...

Rokotuskeskukseen siis. Jono alkoikin näkyä jo hyvissä ajoin, vaikka olimme paikalla jo ennen yhdeksää. Ensimmäiseksi kysyttiin Kaputeenilta (minulta eivät kysyneet?) kuinka vanha hän on ja kun vastaus oli 54 niin meidät ohjattiin pitkään jonoon. Yli 60 vuotiaat olisi päästetty jonojen ohi. Jonotus sujui mukavasti isojen puiden varjossa ja pitkin matkaa oli laitettu pöytiä, josta sai hakea juomavettä. Varsinainen seisominen ei vienyt kovinkaan kauaa kunnes pääsimme lähelle määränpäätä. Täällä sitten täytimme lomakkeen, joka oli Ranskaksi. Ei siis hajuakaan mitä siinä mahdetaan kysellä. Mietitiin että vastataan kaikkiin vaan ei. Noh, onneksi paikalla oli paljon henkilökuntaa ja avulias herra joka puhui sujuvaa englantia ja käänsi meille kysymykset. Niinhän tuli tuokin lappu täytettyä.

Seuraavaksi alkoikin sitten tuolileikki. Kaikki siis saivat istumapaikan ja kun edellinen meni eteenpäin seuraava siirtyi myös. Niinhän mekin sitten kaputeenin kanssa tehtiin, vaikkei kuulutuksista mitään ymmärretty, mutta siirryttiin kun muutkin siirtyivät. Taustalla soitettiin mukavaa paikallista Polynesialaista musiikkia. Olo oli välillä enemmänkin kuin jonkinkaltaisella kesätapahtumalla konsanaan.  

Iso katoksella oleva halli, jonka arvoisin olevan noin 1000 neliötä oli täynnä tuolirivistöjä. Se oli jaettu kolmeen eri ”step” eli tasoon. Ensin jonotettiin hoitajalle. Hoitajia oli kaksi yhdessä pöydässä, pöytiä oli kolme. Jokaisella hoitajalla 3 tuolirivistöjä noin 10 tuolia jokaisessa. Ensimmäisessä pisteessä katsotiin passimme ja kysyttiin kauanko olemme olleet maassa. Tarkoitus tällä oli se, että ihan parin viikon turisteja ei rokoteta. Koska olemme olleet maassa kohta 2v niin meidät rokotettaisiin atomaattisesti. Saimme ns. rokotuspassin siirryimme tasolle 2.

Tässä oli yhtä monta tuolia ja vastassa kaksi lääkäriä, joka kyseli mahdolliset lääkitykset tai muut lomakkeessa olevat asiat läpi. Tarvittaessa hänkin konsultoi englannin kieltä puhuvaa lääkäriä. (Minulle on ollut iso yllätys, että täällä lääkärit, jotka ovat aina ranskalaisia, eivät kovinkaan usein puhu englantia, mutta paikalliset hoitajat puhuvat) Tämän jälkeen saimme luvan siirtyä varsinaiseen rokotusjonoon. Täällä oli 3 tuolia joita ”pitkin hypittiin” piikitykseen. Näissä työskenteli 2 henkilöä, joista toinen oli täysin keskittynyt rokote annoksen laittamiseen neulaan ja toinen oli hymyilevä sympaattinen hoitaja, joka huolehti piikityksen ja laastarin laiton. Tämän yhteydessä (ensimmäisessä tuolissa kolmesta) saimme kellonajan, jolloin saamme poistua piikityksen jälkeen ulos rakennuksesta. Meidän siis piti odottaa 10 minuuttia rokotuksen jälkeen. Täälläkin oli vettä tai kahvia tarjolla. Vartijat tarkistivat lappumme ennekuin päästivät meidät ulos. Varsin hyvin järjestetty sanoisin minä. Etenkin kun saavuimme pahimpaan ryysikseen ja koko homma vei meiltä noin 3 tuntia. Tosin päästimme pari vanhaa rouvaa edellemme, joka vaikutti meihin siten, että alkoi henkilökunnan porrastettu lounasaika. Saimme alunperin lappusen jossa oli numero 461 tms. joten sanoisin, että lauantai päivän aikana rokotettiin noin 1500 ihmistä. Seuraavan rokotuksen saamme 10.4, sitä odotellessa.

Homma hoidettu, Omaha crew rokotettu

Meillä alkaa pikkuhiljaa veneen siivoaminen kaikesta turhasta roinasta. Alamme varautua siihen, että aloitamme kotimatkan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että voimme lähteä touko tai kesäkuussa. Olemme kuulleet, että voimme sisäänkirjautua Reunionille, joka kuuluu EU:hun ja Ranskalle. Patagonian ystävämme, jotka ovat jo lähes euroopassa kertoivat, että sinne kirjautumine EU passilla oli ollut helppoa. Toki meidän täytyy olla viranomaisiin yhteydessä ennekuin lähdemme täältä. Reunion sijaitsee Intian valtamerellä, enemmän Afrikan puolella. Tällä hetkellä siis totuttelemme siihen, että seilaamme Tahitilta suoraan Reunionille pysähtymättä välillä missään.

Toki toivomme, että Indonesia olisi auki. Tämä maa tuntuu olevan kiinni joka toinen viikko ja auki joka toinen. Bali kuuluu Indonesiaan ja on ilmeisesti tällä hetkellä auki. Tänne kirjautuminen vaatinee agentin ja tarkoittaa kuluja. Fizji on auki, mutta kirjautuminen tähän maahan on tehty mielestämme kalliiksi. Meille se maksaisi noin 1500-1800 dollaria, joten parin viikon tähden emme halua tätä kulua maksaa. Lisäksi kaiken tuoreen ruoan ja pakasteiden vienti sinne on kielletty. En ihan ymmärtänyt kaikkea kaavakkeesta, mutta en kertakaikkiaan voi lähteä täältä seilaamaan niin, että minulla olisi ruokaa vain Fidjille saakka. Maksuihin sisältyy lisäkuluja covi testeistä yms. Australiaan ei ole asiaa tällä veneen pohjalla. Maahantulomääräykset ovat siellä tiukahkot emmekä halua ottaa riskiä lisäkuluista telakalla. Aikaa seilaamisen Tahitilta Reunionille kuluu kauan, joten varaudumme 100 päivän seiluuseen.

Aikamoinen määrä sapuskaa tarvitaan. Vesi tulee olemaan haaste, toivottavasti saamme tankattua sitä jostakin matkalta. Pieni vedetekokoneemme auttanee jonkin verran. Selvää on kuitenkin, että makeavesi suihkut ovat kiellettyjä ainakin alkumatkasta. Kuulin eräältä vanhalta merimieheltä, jos otat merivesisuihkun joka päivä se on ihan ok. Jos otat merivesisuihkun kerran viikossa tulos ei ole kummoinen. Mietin vaan, että johonkin se iholla oleva suola pitäisi pyyhkiä? Meillä on sitten aikamoinen läjä suolaisia pyyhkeitä homehtumassa 100 päivän seiluun jälkeen?

Kaikki tämä kuulostaa varmaankin aika kauhealta. En kuitenkaan halua jäädä tänne enää yhtään pidemmäksi aikaa, joten mielessäni seilaan ensin Fizjille. Tämän jälkeehän onkin lyhyt matka Indonesiaan ja Australiaan. Pikku purjehdus vielä Intian valtameren yli ja ollaan jo melkein Atlantilla. Atlanttihan on jo oikeastaan Euroopassa. Vai mitä?

Turistina Moorealla ja takaisin Tahitille.

 Tahitilta Mooreaan Moorealta taas Tahtille, maalaushommiin.

Seilasimme Moorean Cook bayhin jo ennen joulua. Tänä vuonna pidimme joulun lähinnä mukavana muistona, mutta söimme kuitenkin simpukoita viereisen veneen kanssa aattona. Olemme myös tavanneet ns venetyöläisiä. Osa uusista tuttavuuksistamme on töissä isommissa jahdeissa ja osa tullut tänne liftillä Panamasta. Edelleen olen kiitollinen siitä, että saatan istua illallispöytä seureessa, johon tällä kertaa kuului pari italialaista (ja juu italialaiset kyllä pitävät huolen siitä, että syödään ja hyvin), Australialainen, Israelilainen sekä me kaksi suomalaista. Mahtavaa oppia tuntemaan eri taustoista tulleita ihmisiä.

Liikkumiskielto on ollut ja on edelleen (tammikuussa 2021) voimassa klo 21-5. Sakot rapsahtaa, jos palloilee ulkosalla vielä yhdeksän jälkeen. Maskipakko on kaikissa julkisissa paikoissa. Muutoin tilanne alkaa muistuttaa lähes normaalia. Ainakin meille veneihimisille, sillä mehän tulemme kotiin yleensä viimeistään ennen auringon laskua, joka näillä huudeilla on noin kuuden aikoihin.

Naapuriveneemme päätti vuokrata auton pariksi päiväksi ja koska täällä liikenne on lähes sama kuin suomessa niin lupauduin kuskisi. Tarkoitan, että ratti on vasemmalla puolella autoa ja vaihteet ovat manuaaliset. Näillä ominaisuuksilla minut valittiin sitten ajamaan autoa. Käyttävät kuulemma joissakin maissa vain automaattiautoja ja rattikin on väärällä puolella. Samalla näimme saarta vähän lähemmin. Tie saaren ympräri on noin 60km pitkä, joten ehdimme pärtsäillä ympäri useammankin kerran parin päivän aikana.

Ensimmäiseksi tietty piipahdimme paikallisessa rautakaupassa tarkistamassa myymälän tuotteet. Ainahan sitä jotakin tarvitaan. Tällä kertaa tarttui mukaan ruostumisesen pysättyävää ainetta. Toki kiipesimme autolla näköalapaikoille ja kävimme läpi parhaat biitsit. Aikaisemmin olimme jo kävelleet ns. ananasteiden läpi. Mooreasta löytyy myös rommi- mehu- viini- tehdas johon auton luovutuksen jälkeen suuntasimme. Valitettavasti emme saaneet maistella rommeja, mutta sitäkin enemmän erilaisia punsseja. Satsasimme kuitenkin yhteen rommipulloon sillä vanilja rommi kuulosti hyvältä. Siihen oli kuitenkin jotenkin yhdistetty savun maku, joten lopputulos oli mielestäni hmm.. vähän liian erikoinen.

Ananas kasvaakin näin:-)

Veneen maalaushommat jatkuu vielä. Nyt on jo kuitenkin saatu maalattua kyljet vesilinjaan asti. Tarvitsemme vielä muutaman kerroksen lisää maalia ja meidän on piipahdettava Tahitilla sitä hakemaan. Vesi täytyy hakea kannuilla rannalta niinkuin oikeastaan kaikkalla täällä, ellei mene satamaan. Tässähän nämä päivät kuluvat.

Viimeisin homma on ollut pyykkien pesu, mattojen pesu sekä puurallien pesut ”uuteen” puhtaaseen sitlooraan. Jolla on alkanut vuotaa nyt niin paljon, että se oli pakko nostaa kannelle ja yrittää paikata. Löytyihän sieltä useita vuotokohtia. Ei reikiä varsinaisesti, mutta saumat alkavat aueta liimauksista. Niiden paikkaaminen ei sitten olekaan kovin yksinkertainen juttu. Ompelukonetta on käytetty jollan suojan paikkaamiseen ja koska en tehyt sitä varsinaisesta uv suojatusta ulkokankaasta se meinaa hajota käsiin ihan kokonaan. En anna periksi, siihen laitetaan vaan lisää paikkoja, en ala kyllä uutta tekemään.

Saimme myös kutsun Mooreassa asuvien ”turistien” luo. Saimme maistaa ensimmäistä kertaa nuotiossa kypsennettyä urua eli leipäpuunhedelmää. Se tyrkätään nuotioon kaikkine kuorineen kypsymmän. Kun se on lähes musta se nostetaan pois ja paiskataan lattiaan jolloin se halkeaa. Sisus kaivetaan ulos ja paistetaan reilussa öljyssä pannulla. Hyväähän siitä tuli. Parasta friteerattua sapuskaa on kuitenkin mielestäni ruokabanaani. Se kuoritaan ja paloitellaan 2-3cm pätkiksi. Paistetaan öljyssä. Nostetaan esim. leivinpaperin päälle hetkeksi jäähtymään ja murskataan kevyesti paperilla painaen ohuemmaksi. Ei liikaa, jotta se ei hajoa. Tämän jälkeen se paistetaan öljyssä uudestaan. Ripaus suolaa ja voila, maailman parhaat sipsit ovat valmiit!

Saimme tutustua myös paikalliseen tätiin, joka asuu Mooressa. Hänen kauttaan olemme nyt ostaneet paljon hedelmiä ja vihanneksia. Hinta on ollut erittäinkin kohtuullinen ja hedelmien laatu on jotakin ihan taivaallista. Avokadot valtavan kokoisia niin kermaisen hyviä. Mangot, banaanit ja varsinkin ananakset ovat todella makeita. Tokihan ruokakaupasta saa, mutta nämä on ihan eri luokkaa makeita. Smoothieita on sitten tehty ihan urakalla. Minun kahden hengen (melkein litra per naama) smoothien menee yksi iso avokado, 3 banaania ja 2 mangoa. Nämä ei todellakaan ole mitään pieniä hedelmiä. Loraus vettä ja jäitä. Tätä annosta kutsun oikeaksi smoothieksi!

Seuraava kohde on taas maalikauppa, joten purjehdimme 4 tunnin päiväpurjehduksen takaisin tahitille. Päivä oli vastaista tuulta täynnä sekä vesisateita ja kohtuullisia puuskia. Moottoroinniksi meni sitten koko matka. Löysimme mukavan ankkuripaikan, mutta se osoittautui ihan liian pieneksi meille kun ukkospuuska saapui keskiyöllä. Ei auta kuin käynnistää moottori ja ohjata venettä, jotta emme osu poijussa olevaan pikkuveneeseen. Onneksi puuska ei kestä kauaa ja hilaamme ketjua lyhyemmäksi. Loppuyö meneekin torkkuessa ja heräillessä vähän väliä tarkistamaan tilannetta.

Aamutuimaan etsimme uuden ankkurpaikan ja nythän saammekin reilusti tilaa. Jee. No se ilo loppui lyhyeen kun tuli sukeltajat paikalle ja laittoivat poijun joten ei muuta kuin siirtymään taasen. Kapu oli jo ehtinyt ajaa makeat vedet moottoriin, joten hanat auki taas ja ankkuri ylös. Kas yksi venttiili oli unohtunut auki ja konehuone alkoi tulvia. Hälyttimet laukesivat, joten ongelma tuli esille suhteellisen pian. Luulen, että vettä ehti tulla sisään noin 1000l. Nyt alkoi konehuoneen siivous, konehuoneen välikön siivous, sekä wc:n lattian alusen siivous. No tulihan tarkistettua nekin, joka johti sitten siihen, että löytyi pari ruostekohdetta lisää. Lopputilanne on se, että takavessa on lattialla takasalongissa. Konehuoneen välikön lattia ylhäällä ja ”botoksoitu” eli käytetty rust convertteria. Minä hioin suihkutilan lattian puuritilän ja vahasin sen uudestaan. Ja kaikki tämä vain yhden ankkuroinnin tähden.