Agulhasin virran ylitys, purjehdus Cyclonien välissä.

 Intian Valtameri, Reunionilta Etelä Afrikkaan, Richards Bayhin.

Lähtö Reunionin Le Port satamasta tapahtuu aamupäivällä 25.0.2022. Saksalainen Endo lähtee kanssamme samaan aikaan kohti Richard Bayta. Tällä puolen saarta on mukavan tyyntä, mutta tiedän, että saamme muutaman päivän vastaisen pikimmiten. Inkivääristä on keitetty Matruusia varten teetä ja sitä on myös tuoreena varattu keittiön hyllylle. Ruokaa on tehty valmiiksi jääkaappiin pariksi päiväksi. Ihana sataman rauha jää taakse ja matka alkaa.

Ehdittyämme Reunionin lounais puolelle alkaa aallokko ja tuuli nousta. Puuskat nousevat noin 30kn, tuulikulma lienee noin 60 astetta. Omaha purjehtii kuitenkin todella hyvin. Isopurje on reivattuna ja Genua avattu vain osaksi. Vauhtia alkaa kuitenkin olla 6-8kn, joten meno alkaa olla aika pomppuista. Keula lyö aaltoihin ja sisällä on aikamoinen ryske. Matruusi alkaa vähän hermostumaan moisesta menosta, mutta eihän tässä auta kuin yrittää pysyä mukana. Pelot meinaavat saada vallan ja mielikuvitus lähtee liikkeelle alkaen maston menetyksestä ja mitä kaikkea siitä mahtaisi seurata. Täytyy myös tarkistaa, että Kapteeni on ruorissa. Aiskin Man over board lento on vielä voimakkaana mielessä.

Saksalaiseen alukseen on luvattu olla yhteydessä mahdollisuuksien mukaan radiolla aina klo 8.00 iltaisin ja aamuisin. Endo alus kuitenkin matkaa noin 1kn nopeammin kuin Omaha koko ajan. Onhan se kuitenkin reilusti suurempi alus. Näköyhteys katoaa jo muutamassa tunnissa.

Kapteeni painaa menemään ja joutuukin ohjaamaan aika paljon. Joudumme pian reivaamaan keulapurjeen pienemmäksi sillä vauhtia alkaa olla aika paljon noin 8kn. Tosin tällöin alus menee aaltojen läpi eikä pysähdy niihin. Meno on silloin tasaisempaa. Matruusi merisairaus on tässä vaiheessa päässyt aika hyvään vauhtiin, mutta pakko on mennä auttamaan. Siinä sitten yökkien pienennetään keulapurjetta. Ensin annetaan löysää skuuttiin, jonka Kapteeni kiristää ja sitten kiristetään genua taas äärimmilleen.

Yökkäykset ovat rajuja, mutta oksennus ei kuitenkaan lennä. Raju yökkääminen taas aiheuttaa sen, että ns. sisälihakset tulevat kylkien ja keuhkojen kohdalta kipeäksi ja hengitys tuntuu vaikealta. Tosin tätä Matruusi ei heti tajunnut vaan ihmetteli miksi hengittämiseen pitää keskittyä näin valtavasti. Olihan siinä ihan pelkoakin mukana ja pahimmillaan, lähes tosissaan Matruusi pyysikin kääntymään takaisin ja, jos sitten lentokoneella matkustaisi? Kapteenilta tuli kuitenkin tiukka ei.

Eihän siinä muu auta kuin mennä pitkäkseen salongin sohvalle ja yrittää selvitä pahoinvoinnista. Onneksi keli alkaa pehmetä ja yöllä 4 aikaan Matruusi lähes nukahtaa. Meno on silti vastaista, mutta huomattavasti miellyttävämpää. Pari päivän päästä tuuli alkaa miedontua ja kääntyä pikkuhiljaa myötäisemmäksi. Äänet aluksessa alkavat vaimeta ja Omaha keinahtelee mukavassa myötäisessä auringon paisteessa eteenpäin.

Ilmeisesti olemme saaneet flunssan poikasen sillä yskää on molemmilla ja pientä tukkoisuutta. Kuumetta ei ole, mutta Matruusi tarvitsee pitkät housut ja valittelee kylmyyttä. Ei ole normaalia sanoo Kapteeni. On siis mahdollinen kulkutauti, merisairaus ja kahvipäänsärky. Matruusi on elänyt kaksi päivää banaanilla ja pienellä määrällä muuta ruokaa. Inkiväärilastuja on tullut pureskeltua silloin tällöin. Pahoinvoinnit tulevat aika ajoin, mutta harvenevat.

Madagaskarin eteläpuolella on yleensä hyvinkin kovia kelejä, mutta Omaha pääsee niistä tosi helpolla. Välillä tuntuu, että virrat ovat tasoittaneet aallokon jopa pienemmäksi kuin mitä tuulen mukaan pitäisi olla. Tuuli on kaakosta. Omahan kiitää parhaimmillaan 10kn vauhtia. Potkuri akseli viheltää kuin viimeistä päivää. Pian virta alkaa taas heiketä. Ei edes rikottu vuorokausiennätystä, saamme parhaimmillaan kasaan 162nm. Virrat ovat kuitenkin koko ajan myötäiset ja kun tuuli loppuu pääsemme suht pienillä moottori kierroksilla yli 5kn nopeutta, vaikka pohja ei todellakaan ole hyvässä kunnossa.

Saamme parin päivän tyynen, josta päätämme moottoroida mahdollisimman pian eteenpäin. Ympärillä on sykloneja, joita täytyy seurata koko ajan. Tämä ei mitenkään auta Matruusin jännittämiseen. Pahin on vielä edessä. Agulhassin virran ylitys täytyisi ehdottomasti saada tehtyä tyynessä kelissä. Pahimmillaan isot rahtilaivatkin ovat katkenneet näissä aallokoissa. Tosin Omaha on pienempi ja vaikka sen nostaisi perästä ylös se ei silti katkea. Yritän pidättäytyä tässä mielikuvassa. Paineet on varmasti Kapteenillakin kovat. Matruusi kuitenkin jännittää tätä välillä niin paljon, ettei meinaa pystyä mihinkään. Onneksi on Lasagnea pakastimessa ja täytyy todeta, että en ole ikinä kokannut näin vähän kuin tällä legillä. Ruoka kun ei vaan kerta kaikkiaan maistu yhtään. Ei mukaan tehdyt italian eikä perunasalaatti, vaikka ne normisti kuuluvat Matruusin herkkuihin.

Kapteeni vaan porskuttaa menemään, ihan liian pienillä yöunilla. Ensimmäisenä yönä ehkä pari tuntia ja seuraavina max 4h. Hän kuulemma nauttii suunnattomasti hienosta purjehdus säästä. Tottahan se onkin. Aurinko paistaa ihan jokaisena päivänä lähes pilvettömältä taivaalta. Vesisateita ei juurikaan ole. Puuskia silloin tällöin. Ne kestävät maksimissaan 4-6h. Täydellistä. Seuraamme säätä ja Kapteeni on SSB radiolla yhteydessä joka päivä sekä Suomeen, että Afrikkaan. Saamme ohjeita rannikon lähestyttyä suunnista, joita kannattaisi ottaa.

Rahtialuksia nähtiin paljon, tämä oli yksi oudoimmista kuljetuksista mitä olemme nähneet. Tuli vielä aikas lähelle, mutta kun nähtiin kuorma niin ymmärrettiin, että ei se varmaan halunnut tehdä kovin jyrkkiä käännöksiä.

Endo kuulemme uutisia yllättäen suomesta. He ovat joutuneet kääntymään takaisin purjeongelmien vuoksi. Ovat päässeet turvallisesti takaisin Reunionille.

Virta alue alkaa lähestyä ja sää näyttää vähän pahalta. Virta tulee pohjoisesta etelään. Näin ollen etelä ja lounaistuuli ovat ne, jolloin aallokko nousee pahaksi jopa 15kn tuulella. Otamme sään jo kahdesti päivässä. Onneksi saimme lisää yhteysaikaa radiolla Etelä-Afrikan maa asemaan. Se ei tahtonut riittää meilien lataamiseen, sijainnin lähettämiseen ja sään ottamiseen. Kapteeni laittoikin tästä palautetta ja yllätykseksi asia korjattiin jo seuraavana päivänä. Kiitos tästä!

Ensin sää näyttää aika pahalta, tuuli on ennusteessa Richards Bayn kohdalla jo yli 20kn, tämä ei ole hyvä, emme voi ylittää virtaa tässä kelissä. Matruusi on huolissaan siitä, että emme myöskään voi jäädä odottelemaan kovin pitkäksi aikaa säätä, sillä toinen sykloni on tulossa idän suunnasta perässä. Olemme siis joko menossa Agulhasin virtaan kovassa tuulessa tai saatamme saada syklonin niskaan, jos jäämme odottamaan kelin tyyntymistä.

Kapteeni on koko ajan suunnitellut, että ylitämme virran reilusti Richard Bayn pohjois puolelta ja ajamme sitten rantaa pitkin virran ja mantereen välissä etelään kohti Richards Bayta. Varsinainen virta näyttäisi alkavan vasta näiltä paikkeilta, joten sen ylittämine voisi näin olla helpompaa. Saamme viestiä myös paikallisilta sääguruilta, jotka tuntevat olosuhteet paremmin, heidän viestinsä on samansuuntainen.

Onneksi saamme ajoitettua niin, että saavumme oletettuun virran alkamispisteeseen aikaisin aamulla. Virran leveyttä on yritetty kysellä vähän kaikilta ja vastaukset ovat 130nm ja 15nm välillä. Aikamoinen skaala, mutta onhan se ymmärrettävää, että sekin elää ja muuttuu koko ajan. Yritän aamuyöstä vielä nukkua sen minkä jännitykseltä voin. Kuuntelen aluksen liikkeitä. Joko olemme virrassa? Nytkö se alkaa? Ei ehkä ihan vielä, meno tuntuu liian tasaiselta?

Ohitamme oletetun aloituspisteen ja mitään kummempaa ei ala tapahtua. Saderintama tulee päälle ja saamme hetkeksi puuskia. Olemme aloittaneet moottoroinnin jo aamuyöstä, sillä tuuli yllättäen putosikin alas, vaikka ennusteet näyttivät 15kn kaakkoistuulta. Sateen jälkeen Kapteeni vielä nukkumaan ja Matruusi ruoriin. Tuuli pyörii ympäri välillä se käy 15kn ja putoaa sitten taas 0:llaan. Nyt se tulee lähes pohjoisesta, vaikka oletus oli kaakosta. Sadealueet kulkevat vierellä. Eivät kuitenkaan tule päälle. Välillä ne ovat todella mustan ja uhkaavan näköisiä, mutta vaalenevat sitten ja jatkavat menoaan. Odotan trooppista sadetta, jotain samantapaista mitä saimme Samoan ja Tongan paikkeilla. Sitä ei kuitenkaan tule, vain pieniä ripsauksia.

Alamme olla selkeästi virta alueella. Etelästä alkaa tulla isoa maininkia, ei kuitenkaan terävää, eikä kovin pitkää, mutta ihan hyvin hallittavaa. Purjeita ei ole ylhäällä, joten alus rullaa aikamoisesti. Kapteeni ei saa nukuttua ja kömpii parin tunnin päästä kannelle. Nyt tuulen suunta on jo tasoittunut, joten avaamme fokan tukemaan menoa. Tuuli on kaakosta 15-20kn. Aallokko alkaa kasvaa. Kapteeni alkaa ohjata käsin sillä pilotti ei oikein osaa ottaa aaltoja. Matruusi salonkiin pötkölleen ja sehän meinaa ihan nukahtaa. Kapteeni ajaa alusta aalloissa todella tasaista kyytiä ja luulen, että hommahan on tyyntynyt ihan täysin. Eihän tässä mitään hätää olekaan.

Näin ei kuitenkaan ole, Kapteeni väsyi ja Omaha tärähti rytinällä aallon päältä alas. Potkuri vinkaisi parikin kertaa tyhjää ja perä jysähti aaltoihin. Tätä en ole kuullut kovinkaan montaa kertaa. Pelastusliivit päälle ja valmiustilaan keittiön lattialle istumaan. Samalla alan katsoa AIS aluksia. Niitä nimittäin alkaa putkahdella näytölle koko ajan lisää. Isot rahtialukset ajavat samaa linjaa kuin me. Tämä on hyvä tieto.

Meno ei kuitenkaan ole läheskään niin pahaa kuin ajattelin sen olevan. Vauhtia on virran moottorin ja fokan siivittämänä 6-9kn. Olemme nyt ottaneet kurssin kohti Richads Bayta. Sivu vastainen tuuli ja myötäinen virta. Näitä piti välttää viimeiseen asti, mutta reittivalinta lienee onnistunut sillä meno on ihan kohtuullista. Toki aallot eivät tule mitenkään loogisesti vaan meri on ihan sekaisin. Olen kuitenkin ollut pahemmissakin paikoissa. Huokaan helpotuksesta, tätä vauhtia ehdimme satamaan ennen pimeää. Tutkahan ei ole käytettävissä, joten uuteen satamaan ajaminen pimeässä ei olisi ollut kovin herkkua. Nyt lonkerot ja skumpat kylmään, me selvitään tästä virrasta!

Jännitys alkaa helpottaa ja ajamme sisään aallonmurtajasta. Valoa on vielä jäljellä useampi tunti. Kello on noin neljä iltapäivällä. On lauantai 5.2.2022 ja suuntaamme kohti meille osoitettua laituria. Ensin pitää kuitenkin ilmoittaa VHF radiolla aikeistamme viranomaisille.

Yllätykseksi laiturin päässä on useita ravintoloita ja täysi hulbaloo päällä. Laiturilla on vastassa kaksi henkilöä, jotka viittoilevat meitä kiinnittymään laituriin. Tuuli ei pääse enää satamaan ja keli on tyyni ja olo rauhallinen. Natasha ja hänen ystävänsä ovat OSASAN vapaaehtoisia talkoolaisia. He auttavat ei kaupallisia aluksia Etelä-Afrikan vesillä. Todellakin nyt on lauantai ilta ja he ovat joutuneet seuraamaan tulemmeko kenties illalla yöllä vai aamulla? Olimme antaneet oletukseksi lauantai yön tai sunnuntai aamun. Virta kuitenkin sylkäisi meidät sisään yllättävän nopeasti.

Kiinnitymme laituriin ja Natasha on jo hoitamassa meille Covid testiä ja maahantuloviranomaisia. Saamme testit tehtyä ja negatiivisen tuloksen. Saimme onneksi jo Reunionilla kolmannen rokotteen. Natasha käyttää minua automaatilla nostamassa käteistä covi testiä varten. Ohjeistaen tietysti olemaan varovainen rahojen kanssa eikä laittaa kaikkia samaan paikkaan jne. Hän myös kertoo, että voimme tilata ruokaa yhdestä rannan ravintoloista. Saankin mukaani jo menun. Yes, ei tarvitse edes kokata tänään! Hän kyllä mainitsee myös jännittävästä matkastamme, jota ovat useat seuranneet ja arvelivat meitä vähän hulluiksi.

Omaha Richards Bayn karanteeni laiturissa.

Meitä varoitetaan apinoista, jotka tulevat kannelle ja varastelevat tavaraa. Kaikki irtotavara on kerättävä pois. Kaikki vaikuttaa mukavalta, silti olen ensimmäistä kertaa tyytyväinen siihen, että meillä on kalterit luukuissa. Tosin emme osanneet huomioida, että apinat saattavat mahtua niistä vielä sisään? Lisäksi saamme kulkuaukon lukittua sisäpuolelta. Ympärillä olevat ravintolat ovat täynnä juhlahumua. Ihmiset tulevat kuvaamaan toisiaan ja tietysti meitä. Tähän olemme onneksi jo tottuneet.

Sunnuntaina kaksi kolmesta maahantuloviranomaisesta tulevat laiturille hoitamaan virallisuudet. Natasha tulee paikalle sunnuntaina ja käyttää Kapteenia tullissa. Samalla saamme ladattua prepaidille Airtime rahaa, jolla voidaan ostaa dataa. Natasha organisoi meille myös Zululand jahti klubin taksikuskin seuraavaksi aamuksi, jotta voimme käydä kaupassa ja hoitaa muita asioita. Ericistä tuleekin meidän luottokuskimme seuraaviksi viikoiksi. Todella miellyttävä vastaanotto ja tervetulotoivotukset Etelä-Afrikkaan. Kiitos!