Karibia, St Lucia

Kavimme vieraiden kanssa paratiisissa, alla kuvassa lisatietoja.

Kuvassa kolibri ja trooppinen kukka.

Trooppinen puutarha ja punssit!

Omahan masto kurkistaa pienen niemen takaa. Soufrieren lahdella.

Soufriere

Miia Matruusi vulkaanisella purolla. Vesi oli todellakin lamminta.

Snorklausta, vieraat Suomesta.

Panu ja Timpan tekema ihan mielettoman hyva wokki!

Ensimmäinen päivä Karibialla oli kiireinen. Olemmehan kolmen viikon ajan tottuneet hyvinkin tasaiseen vuorokausirytmiin. Ihana hulabaloo alkoi kuitenkin heti rantauduttuamme. Mahtavat ystävämme olivat vastaanottamassa meitä Rodney Bay satamassa. Täytyy vielä mainita, että on huikeaa olla näin ihanien ystävien ympäröimä. Ylitys varsinaisesti unohtui heti ekan päivän aikana ja ihana Karibian ilmasto vei meidät hyvin pian rommimukien ääreen.

Illalla menimme ravintolaan syömään hyvin ja juhlistamaan saapumista. Kaikkiaan meitä oli 12hlöä, joten ihana ilta siitä kehkeytyi. Ystävämme, jotka tulivat meitä vastaan olivat sukellus seurastamme ja kuuluvat Finnairin­- ja Merisukeltajiin. Merisukeltajat muistivat meitä Vuoden Sukeltaja ansiomerkillä ja olivat myös rakentaneet pikkujouluista terveiset videoklippeinä. Lisäksi saimme tuliaisina hapankorppuja, salmiakkia lakua yms, ystävämme tietävät Kapteenin mieliherkut! Ihan mahtavaa Mukeltajat, kiitos Mia, Tuula, Antti, Pekka, Riitta, Ela ja Jykä!

Parin päivän huoltotauon (Pekka vietti aikaa konehuoneessamme tovin, joten kiitos siitä erityisesti, Volvossa oli kuitenkin kaikki hyvin) jälkeen saimme vielä koko köörin veneeseen ja vietimme päivän merellä. Omaha on kuin tilauksesta rekisteröity 12 hlö:lle, vaikka joskus se on tuntunut liioittelulta. Saimme vielä sukellukset kaikille halukkaille. Ihana päivä kaiken kaikkiaan.

Muutamia huoltoja jouduimme tekemään ylityksen jälkeen ja pari pikku yllätystäkin tuli muutaman viikon sisällä ilmi. Generaattoriin joduttiin jo Atlantilla vaihtamaan imbelleri, jonka jälkeen se taas toimi moittettomasti. Aurinkopaneeleita on tarkoitus lisätä, jotta geniksen tunnit pienenevät. Volvon huollot tehtiin ja samalla mitattiin venttiilit ja nekin olivat toleranssissa. Vedentekokone alkoi fuskata ja suola alkoi hieman maistua läpi. Jouduimme tilaamaan uuden Memprantin koneeseen, valitettavan kallis suodatin, mutta nyt se toimii taas moittettomasti.

Yllätys momentin toi kuitenkin aluksen vasemman puoleisen päävantin katkeaminen. Se räsähti poikki kevyellä päiväpurjehdustuulella. Katkeaminen tapahtui vaijerin stanssauksen alapuolelta, kannen päästä, varsinainen vaijeri on ehjä. Emme ole keksineet siihen kunnollista syytä, mutta epäilemme sen tapahtuneen jäätymisen seurauksena. Ilmeisesti vettä pääsee stanssaukseen, koska vaijeri ei yllä ihan pohjaan saakka, jää pääsee rasittamaan sitä ns alapuolelta. Toinen vaihtoehto lienee, että vaijeri, joka ei ole yltänyt ihan stannssauksen pohjaan on päässyt rasittamaan metallia ja pikkuhiljaa murtanut sen. Oikean puolen samassa vantissa oli myös murtuma. Näitä oli tosi hankala havaita, mutta kapteeni puhdisti vantin liitoksen ihan puhtaaksi ja kaatoi merivettä päälle. Ruoste raita paljasti hiushalkeaman. Korjasimme nämä hitsaamalla, kiitos ystävillemme avusta. Hemuli toimi hitsimestrina ja Liisa piti minulle seuraa.

St Lucia saaren tunnusmerkki on Piton vuoret, jotka löytyvä myös St Lucian lipusta. ST Lucian saarella tutuksi tulivat Rodney Bayn satama- ja ankkurilahti. Lisäksi vierailimme Marigot Bayssa sekä Soufrieressä, jossa Piton vuoretkin sijaitsevat.

Soufriere olikin hiukan paikallisempi, vähemmän turisteja omaava paikka. Näkyvyys vedessä oli huikea ja kaloja oli todella paljon. Snorklaajan unelmapaikka. Ystävämme Timppa ja Panukin pääsivät käymään Soufrieressä ja sukeltajina nauttivat varmasti tästä kohteesta suunnattomasti. Sivuhuomautuksena täytyy kehaista Panun ja Timpan nohevuutta. Kertaakaan ei tarvinnut sulkea wc:n hanaa tai sammuttaa valoja heidän jäljiltään. Se on hieno suoritus sillä ne tuppaavat unohtua aika ajoin meiltäkin.

Soufrieressä koimme kuitenkin hiukan ikäväksi sen, että ns. poijupojat tulivat heti aluksen kylkeen ja halusivat saattaa meidät poijulle ja toki odottivat maksua avustaan. He olivat todella sitkeitä ja Kapteenin mielipuuhaksi tulikin poikien jallittaminen. Onnistuimme yhden kerran kiinnittymään poijuun ilman apuja. Soufrieren lahdella ei saa ankkuroitua vaan ainoa vaihtoehto on poijut. Täällä tutustuimme myös mukavaan ”poijupoikaan” Nobertiin, joka oli kylläkin jo reilusti keski ikäinen ja sanoi olevansa ex rangers, joka kävi aamuisin kalassa lahdella. Hän ymmärsi tuskamme ja sanoikin, että saatte varmaan poijun itsekin kiinnitettyä.  Hänen kauttaan kävimme tutustumassa muutamaan nähtävyyteen ystäviemme Liisan ja Hemulin kanssa. Tulivuori, Kaunis puutarha (Botanical Garden) trooppisine kukkineen ja putouksineen sekä erillinen putouskäynti. Eniten pidimme kuitenkin puutarhassa käynnistä se oli mahtava paikka kukkien, puiden sekä lintujen erilaisuus on todella mielenkiintoista katseltavaa.

Iloksemme kohtasimme Marigot Bayssa Kesäpurjeen Sissi venekunnan, tulivat moikkaamaan ohikulkiessaan. Ilmeisesti Kapteenin iso Suomen lippu herättää huomion. Kävimme aikanaan Suomessa, Helsingin Lauttasaaressa, Kesäpurjeen järjestämät Rannikko- ja Saaristolaivuri kurssit. Suosittelemme, todella ammattitaitoista koulutusta ja mukava porukka kaiken kaikkiaan!

Marigot Bay on tosi idyllinen satama ja täältä löytyy aivan ihanat rantaravintolat. Tosin meidän budjettiimme hieman liian hintavat, mutta markkinointi punssi oli sen verran hyvä, että kävimme, jopa kahdesti yhdessä ravintolassa ystäviemme kanssa. Ruoka oli oikein hyvää ja ravintolapöydät sijaitsevat ihan veden äärellä, huumaavaa kaiken kaikkiaan.

Yleisesti ottaen Karibian saarien ilmasto on miellyttävä suomalaiseen makuun. Päivällä lämpö nousee jopa 30asteeseen, mutta yöksi se ehtii laskea noin 25 asteeseen, joka onkin sitten mukavan viileää. Tuulet tuovat vilvoitusta lämpöön ja pieniä hetkellisiä vesikuuroja tulee silloin tällöin.

Tulemme tälle saarelle varmasti vielä uudestaan, löytyihän täältä kapteenin suun mukainen rommi, Chairman’s Reserve, Spiced. Tästä rommista löytyykin oikein hyvä vaniljan maku, ei esannssinen vaan kunnon voimakas aito vanilja!