perjantai 24. maaliskuuta 2017

Karibia, Martinique ja karnevaalit.



St Lucian viimeiset ystävämme lähtivät iltapäivän lennolla Suomeen. Olemme luvanneet olla Martiniquella 14.2 vastaanottamassa seuraavia vieraitamme. Minna ja Tuuli ovat tulossa vahvistamaan miehistöämme. Kapteeni saakin kunnon Naisiston veneeseen! Aijai Matruusi nauttii, kynsien lakkaus ja muut tyttöjen jutut ovat nyt tärkeässä roolissa.

Purjehdimme Aiskin kanssa St Lucian Rodney Baysta Martiniquen Le Marin satamaan. Jonkin verran jouduimme kryssimään, koska virta ja tuuli painoivat meitä liikaa länteen. Olemme kuitenkin positiivisesti yllättyneitä kuinka hyvin Omaha purjehtii sivuvastaiseen tuuleen! Pääsemme purjeilla helposti matkaveneilijän noin 5nm vauhtiin. Hitsatut vantitkin tuntuvat kestävän ainakin toistaiseksi.
Le Marin satamassa bongasimme Iiris veneen ja eikun tekemään tuttavuutta. Kiitos Iirikselle, saimme paljon tietoa nopeasti sataman eri osista ja tietty se ruokakauppakin löytyi taas vaivatta. Nähdään varmasti vielä myöhemmin.

Vieraiden saavuttua lähdimme ensimmaiseen ankkurointiin laheiselle lahdelle Le Marinista lounaaseen, Grande Caye lahteen. Tässä kävimme jollalla snorklaamassa läheisellä uimarannalla ja ajelemassa Mangorven metsittämää jokea pitkin. Seuraavana päivänä ohitimme mukavassa myötäisessa tuulessa Diamond Rock kiven. Tai oikeastaan se on iso kukkula, joka on mantereesta irti. Ankkuriin Anse d’ Arletsiin illaksi ja viimeiseksi löysimme kivan pikku lahden nimelta Noire. Lahteen mahtuu maximissaan 4 venettä ja se on mukavan suojaisa idyllinen paikka. Rannalla on joitakin rakennuksia, mutta ei ilmeisesti mitään ravintola tarjontaa. Paikalliset tulivat rannalle uimaan ja siihen lahti soveltuikin erinomaisesti. Kapteeni sai kuvattua useita kilpikonnia. Ne tulevat välillä pintaan ottamaan ilmaa ja painuvat taas noin puoleksi tunniksi upoksiin. (Edellisessa julkaisussa on kuvia kilppareista)

Minnan viimeiseksi illaksi menimme Fort de Franceen eli saaren pääkaupunkiin. Viimeiset rusketukset kehoon ja illalla saatoimme Minnan taxille ja kohti lentokenttää. Seuraavana päivänä teimme kauppareissun ja kävimme paikallisessa kirjastossa, jossa on kohtuullisen hyvä wifi. Eihän me tätäkään wifiä olisi löydetty ilman Suomalaisen, Oulu kotisatamana olevan venekunnan Suvi 2 apua. He olivat ankkurissa Fort De Francen lahdella ja ankkuroimme tietty heidän lähelleen. Hienoa tavata näin mukavia ihmisiä reissun päällä.

Kauppareissulta takaisin tullessa tuuli oli kääntynyt vastakkaiseen suuntaan kuin aamulla ja jolla laituriin puhalsi aika hyvä tuuli ja sehän pääsi nostamaan myös kohtuullisen aallokon. Ikävä kyllä laiturin alareuna on tervävää rosteria ja jollan takaponttooni oli jäänyt jumiin sen alle. Seurauksena oli 9 reikää ponttoonissa. Saimme kuitenkin jollan ajettua veneelle ja nostimme sen kannelle korjausta varten – onneksi. Tuuli alkoi nousta koko ajan ja useat veneet joutuivat ongelmiin kun aallokko ja tuuli käänsivät veneet ns. väärään suuntaan. Yksi veneistä ajatui pahasti rannalle ja kivikkoon, kyllä riitti ohjelmaa kun sitä yritettiin hinata pois jollien ja poliisin toimesta. Välillä sen keula oli kohti Omahaakin, mutta onneksi saivat käännettyä sen ennen törmäystä. Yhtä hyvä tuuri ei ollut lähellä olevalla Ranskalaisella veneellä ja se sai iskun suoraan kylkeen. Ilmeisesti pahemmilta vaurioilta kuitenkin vältyttiin.

Vallitseva tuuli on täällä idästä ja kun alkoikin puhaltaa lähes lännestä oli aika monen nostettava ankkuri ja vaihdettava paikkaa. Mekin jouduimme käynnistämään moottorin, jotta ankkurin veto ei olisi liian luja. Lisäksi veneet olivat aika lähekkäin, joten kannella piti olla vahdissa 6-8 tuntia ennenkuin tilanne alkoi rauhoittua. Selvisimme jollan paikkauksella ja sadevesi huuhtelulla. Tämä paikkaus aiheutti kuitenkin sen, että jouduimme olemaan ankkurissa kaksi päivää jumissa Fort De Francen edustalla. Eihän meillä hätää ollut, aurinko paistoi ja ruokaa oli jääkaappi täynnä.

Tilanteen korjauduttua purjehdimme Saint Pierre nimiseen kylään ja ankkuriin, kuten nyt on tavaksemme muodostunut. Pikaisesti jollalla rantaan ja kävelylle kylälle. Sattumalta löysimme tien Mehubaariin, johon minä iskin silmäni heti. Haluaisin kovasti tutustua paikallisiin hedelmiin, mutta en ole vielä saanut riittävästi tietoa miten ja mihin niitä kannattaa käyttää. Herra mehubaarista oli kehittänyt bisneksen siitä että puristaa eri hedelmistä alkoholittomia coctaileja.

Maistelimme kolmea erilaista juomaa ja siinä ryystäessämme mehuja tuli paikallinen ”tulkkaamaan” Englanniksi meille mehuista ja osasipa pari sanaa suomeakin ”Olin humalassa” sekös meitä nauratti. Oli tästä herrasta meille paljon iloakin. Hän nimittäin halusi kertoa meille St Pierren historiasta ja olimme juuri sinne rakennetun teatterin raunioiden lähellä. Niinpä saimme oppaan reiluksi tunniksi yhdellä mehumukilla ja päätimme ottaa tarjouksen vastaan.

Todellakin hän kierrätti meitä pitkin raunoita ja kertoi historiasta. St Pierre on loydetty v. 1635 ja sita on kutsuttu Pieneksi Pariisiksi. Lyhyesti sanottuna tulivuori oli purkautunut v 1902 ja polttanut koko kylän sekä tämän upean teatterin. Teatterin (rakennettu 1780) rauniot olivat aikojen saatossa unohtuneet ja viidakko kasvoi niiden päällä. Joitakin aikoja sitten rauniot on kaivettu esiin ja parhaan mukaan entisöity käyttökelpoiseksi nähtävyydeksi. Tulivuoren purkausen seurauksena kylästä oli jäänyt henkiin ainoastaan yksi henkilö ja hänkin siksi, että oli vankina teatterin vieressä olevassa eristyssellissä.
Oppaamme oli syntynyt saarella ja asui siellä nyt. Kapteeni tietysti kysyi miten hän kaiken tämän tietää? Vastaus oli, että hänen isoisänsä on kertonut tarinat ja he olivat asuneet muualla purkauksen aikaan. Oppaalamme oli erittäin suuri tietämys saaren asioista ja vuosilukuja tuli paljon. Olettaisin, että hän on opiskellut ammattinsa, joka oli lakimies jossakin muualla, kenties Ranskassa Euroopassa. Nyt hän oli eläkkeellä. Kuitenkin ihana tapahtuma, joka alkoi mehubaarista, St Pierren kylältä, tästä jäi oikein mukava muisto.
Teatterin sisaankaynti

Matkalla "vankilaan"

Vankilan  suulla.

Itse eristysselli, joka pelasti kyseisen vangin hengen.

Palaisimme takaisin pääkaupunkiin ja olimme kuulleet Suvin miehistöltä, että täällä alkaisi karnevaalit, jotka kestävät 3päivää. Niihin on satsattu koko vuosi ja ovat iso tapahtuma paikallisesti. Meillä kävi hyvä onni sillä pääsimme Aiskin kanssa katsomaan koko setin. Tuulikin ehti nähdä osan ja ennen aikuisten karnevaaleja oli lasten karnevaalit. Osuimme tähän kulkueeseen puoli vahingossa kun olimme käyneet kirjastossa Wifin perässä. Karnevaalit näyttivät kuitenkin olevan kaiken ikäisten juhlat ja kulkueissa oli mukana perheitä työp- ja ystäväporukoita. Lapset olivat mukana kaiken aikaa, joten koimme myös nämä juhlat hyvinkin turvallisiksi. Mielestäni hienoa oli myös se, että nuorille autojen tuunaajille oli ova katekoriansa. Se oli huikean kovaäänistä sillä autojen pakoputket oli tuunattu niin, että ne paukkuivat pitkin lahtea aamusta iltaan! Iso osa puvuista ja autoista oli tuunattu kierrätetyistä materiaaleista ja teki erityisesti asuista todella mielenkiintoisia.

Kuvia karnevaaleista. Ensimmaisena autoja...














Aanentoistoon oli satsattu sanoisinko hyvin!
Generaattoria tarvitaan aanentoistolaitteisiin, jareeta!


 
Eripaivina oli eri teemoja mm. varit vaihtuivat, valkoista, mustaa punaista. Myos karnevaalivaki pukeutui teeman mukaan. Mekin kaivettiin erivarista paitaa kaapista. Ensin piti tehda tiedusteluretki rantaan, jotta osasimme pukeuta oikein. Kivaa ajatus.








 












 
 







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti