St Lucian viimeiset ystävämme lähtivät
iltapäivän lennolla Suomeen. Olemme luvanneet olla Martiniquella 14.2
vastaanottamassa seuraavia vieraitamme. Minna ja Tuuli ovat tulossa
vahvistamaan miehistöämme. Kapteeni saakin kunnon Naisiston veneeseen! Aijai
Matruusi nauttii, kynsien lakkaus ja muut tyttöjen jutut ovat nyt tärkeässä
roolissa.
Purjehdimme Aiskin kanssa St Lucian Rodney
Baysta Martiniquen Le Marin satamaan. Jonkin verran jouduimme kryssimään, koska
virta ja tuuli painoivat meitä liikaa länteen. Olemme kuitenkin positiivisesti
yllättyneitä kuinka hyvin Omaha purjehtii sivuvastaiseen tuuleen! Pääsemme
purjeilla helposti matkaveneilijän noin 5nm vauhtiin. Hitsatut vantitkin
tuntuvat kestävän ainakin toistaiseksi.
Le Marin satamassa bongasimme Iiris veneen ja
eikun tekemään tuttavuutta. Kiitos Iirikselle, saimme paljon tietoa nopeasti
sataman eri osista ja tietty se ruokakauppakin löytyi taas vaivatta. Nähdään
varmasti vielä myöhemmin.
Vieraiden saavuttua lähdimme ensimmaiseen
ankkurointiin laheiselle lahdelle Le Marinista lounaaseen, Grande Caye lahteen.
Tässä kävimme jollalla snorklaamassa läheisellä uimarannalla ja ajelemassa
Mangorven metsittämää jokea pitkin. Seuraavana päivänä ohitimme mukavassa
myötäisessa tuulessa Diamond Rock kiven. Tai oikeastaan se on iso kukkula, joka
on mantereesta irti. Ankkuriin Anse d’ Arletsiin illaksi ja viimeiseksi
löysimme kivan pikku lahden nimelta Noire. Lahteen mahtuu maximissaan 4 venettä
ja se on mukavan suojaisa idyllinen paikka. Rannalla on joitakin rakennuksia,
mutta ei ilmeisesti mitään ravintola tarjontaa. Paikalliset tulivat rannalle
uimaan ja siihen lahti soveltuikin erinomaisesti. Kapteeni sai kuvattua useita
kilpikonnia. Ne tulevat välillä pintaan ottamaan ilmaa ja painuvat taas noin
puoleksi tunniksi upoksiin. (Edellisessa julkaisussa on kuvia kilppareista)
Minnan viimeiseksi illaksi menimme Fort de
Franceen eli saaren pääkaupunkiin. Viimeiset rusketukset kehoon ja illalla
saatoimme Minnan taxille ja kohti lentokenttää. Seuraavana päivänä teimme
kauppareissun ja kävimme paikallisessa kirjastossa, jossa on kohtuullisen hyvä
wifi. Eihän me tätäkään wifiä olisi löydetty ilman Suomalaisen, Oulu
kotisatamana olevan venekunnan Suvi 2 apua. He olivat ankkurissa Fort De
Francen lahdella ja ankkuroimme tietty heidän lähelleen. Hienoa tavata näin
mukavia ihmisiä reissun päällä.
Kauppareissulta takaisin tullessa tuuli oli
kääntynyt vastakkaiseen suuntaan kuin aamulla ja jolla laituriin puhalsi aika
hyvä tuuli ja sehän pääsi nostamaan myös kohtuullisen aallokon. Ikävä kyllä
laiturin alareuna on tervävää rosteria ja jollan takaponttooni oli jäänyt
jumiin sen alle. Seurauksena oli 9 reikää ponttoonissa. Saimme kuitenkin jollan
ajettua veneelle ja nostimme sen kannelle korjausta varten – onneksi. Tuuli
alkoi nousta koko ajan ja useat veneet joutuivat ongelmiin kun aallokko ja
tuuli käänsivät veneet ns. väärään suuntaan. Yksi veneistä ajatui pahasti
rannalle ja kivikkoon, kyllä riitti ohjelmaa kun sitä yritettiin hinata pois
jollien ja poliisin toimesta. Välillä sen keula oli kohti Omahaakin, mutta
onneksi saivat käännettyä sen ennen törmäystä. Yhtä hyvä tuuri ei ollut lähellä
olevalla Ranskalaisella veneellä ja se sai iskun suoraan kylkeen. Ilmeisesti
pahemmilta vaurioilta kuitenkin vältyttiin.
Vallitseva tuuli on täällä idästä ja kun
alkoikin puhaltaa lähes lännestä oli aika monen nostettava ankkuri ja
vaihdettava paikkaa. Mekin jouduimme käynnistämään moottorin, jotta ankkurin
veto ei olisi liian luja. Lisäksi veneet olivat aika lähekkäin, joten kannella
piti olla vahdissa 6-8 tuntia ennenkuin tilanne alkoi rauhoittua. Selvisimme
jollan paikkauksella ja sadevesi huuhtelulla. Tämä paikkaus aiheutti kuitenkin
sen, että jouduimme olemaan ankkurissa kaksi päivää jumissa Fort De Francen
edustalla. Eihän meillä hätää ollut, aurinko paistoi ja ruokaa oli jääkaappi
täynnä.
Tilanteen korjauduttua purjehdimme Saint
Pierre nimiseen kylään ja ankkuriin, kuten nyt on tavaksemme muodostunut.
Pikaisesti jollalla rantaan ja kävelylle kylälle. Sattumalta löysimme tien
Mehubaariin, johon minä iskin silmäni heti. Haluaisin kovasti tutustua
paikallisiin hedelmiin, mutta en ole vielä saanut riittävästi tietoa miten ja
mihin niitä kannattaa käyttää. Herra mehubaarista oli kehittänyt bisneksen siitä
että puristaa eri hedelmistä alkoholittomia coctaileja.
Maistelimme kolmea erilaista juomaa ja siinä
ryystäessämme mehuja tuli paikallinen ”tulkkaamaan” Englanniksi meille mehuista
ja osasipa pari sanaa suomeakin ”Olin humalassa” sekös meitä nauratti. Oli
tästä herrasta meille paljon iloakin. Hän nimittäin halusi kertoa meille St
Pierren historiasta ja olimme juuri sinne rakennetun teatterin raunioiden
lähellä. Niinpä saimme oppaan reiluksi tunniksi yhdellä mehumukilla ja päätimme
ottaa tarjouksen vastaan.
Todellakin hän kierrätti meitä pitkin raunoita ja kertoi historiasta. St Pierre on loydetty v. 1635 ja sita on kutsuttu Pieneksi Pariisiksi. Lyhyesti sanottuna tulivuori oli purkautunut v 1902 ja polttanut koko kylän sekä tämän upean teatterin. Teatterin (rakennettu 1780) rauniot olivat aikojen saatossa unohtuneet ja viidakko kasvoi niiden päällä. Joitakin aikoja sitten rauniot on kaivettu esiin ja parhaan mukaan entisöity käyttökelpoiseksi nähtävyydeksi. Tulivuoren purkausen seurauksena kylästä oli jäänyt henkiin ainoastaan yksi henkilö ja hänkin siksi, että oli vankina teatterin vieressä olevassa eristyssellissä.
Todellakin hän kierrätti meitä pitkin raunoita ja kertoi historiasta. St Pierre on loydetty v. 1635 ja sita on kutsuttu Pieneksi Pariisiksi. Lyhyesti sanottuna tulivuori oli purkautunut v 1902 ja polttanut koko kylän sekä tämän upean teatterin. Teatterin (rakennettu 1780) rauniot olivat aikojen saatossa unohtuneet ja viidakko kasvoi niiden päällä. Joitakin aikoja sitten rauniot on kaivettu esiin ja parhaan mukaan entisöity käyttökelpoiseksi nähtävyydeksi. Tulivuoren purkausen seurauksena kylästä oli jäänyt henkiin ainoastaan yksi henkilö ja hänkin siksi, että oli vankina teatterin vieressä olevassa eristyssellissä.
Oppaamme oli syntynyt saarella ja asui siellä
nyt. Kapteeni tietysti kysyi miten hän kaiken tämän tietää? Vastaus oli, että
hänen isoisänsä on kertonut tarinat ja he olivat asuneet muualla purkauksen
aikaan. Oppaalamme oli erittäin suuri tietämys saaren asioista ja vuosilukuja
tuli paljon. Olettaisin, että hän on opiskellut ammattinsa, joka oli lakimies
jossakin muualla, kenties Ranskassa Euroopassa. Nyt hän oli eläkkeellä.
Kuitenkin ihana tapahtuma, joka alkoi mehubaarista, St Pierren kylältä, tästä jäi
oikein mukava muisto.
Teatterin sisaankaynti |
Matkalla "vankilaan" |
Vankilan suulla. |
Itse eristysselli, joka pelasti kyseisen vangin hengen. |
Palaisimme takaisin pääkaupunkiin ja olimme
kuulleet Suvin miehistöltä, että täällä alkaisi karnevaalit, jotka kestävät
3päivää. Niihin on satsattu koko vuosi ja ovat iso tapahtuma paikallisesti.
Meillä kävi hyvä onni sillä pääsimme Aiskin kanssa katsomaan koko setin.
Tuulikin ehti nähdä osan ja ennen aikuisten karnevaaleja oli lasten
karnevaalit. Osuimme tähän kulkueeseen puoli vahingossa kun olimme käyneet
kirjastossa Wifin perässä. Karnevaalit näyttivät kuitenkin olevan kaiken
ikäisten juhlat ja kulkueissa oli mukana perheitä työp- ja
ystäväporukoita. Lapset olivat mukana kaiken aikaa, joten koimme myös nämä
juhlat hyvinkin turvallisiksi. Mielestäni hienoa oli myös se, että nuorille
autojen tuunaajille oli ova katekoriansa. Se oli huikean kovaäänistä sillä
autojen pakoputket oli tuunattu niin, että ne paukkuivat pitkin lahtea aamusta
iltaan! Iso osa puvuista ja autoista oli tuunattu kierrätetyistä materiaaleista
ja teki erityisesti asuista todella mielenkiintoisia.
Kuvia karnevaaleista. Ensimmaisena autoja...
Kuvia karnevaaleista. Ensimmaisena autoja...
Aanentoistoon oli satsattu sanoisinko hyvin! |
Generaattoria tarvitaan aanentoistolaitteisiin, jareeta! |
Eripaivina oli eri teemoja mm. varit vaihtuivat, valkoista, mustaa punaista. Myos karnevaalivaki pukeutui teeman mukaan. Mekin kaivettiin erivarista paitaa kaapista. Ensin piti tehda tiedusteluretki rantaan, jotta osasimme pukeuta oikein. Kivaa ajatus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti