Brasilia, Angra dos Reis, Paraty ja koneen korjausta.

Moottorin valmistumista odotellessa olemme ehtineet tutustua kaupungin tarjontaan. Suurimmaksi osaksi reippaan Marion opastamana. Hän on jaksanut auttaa ongelmissamme ja vienyt meitä milloin mihinkin pajaan. Kuten aiemmin mainitsin, Harkenin vaunut rikkoutuivat matkalla. Heitin yhtenä päivänä kipparille, että voisikohan ne hitsata? Olemme panneet merkille, että tässä maassa korjataan asioita, sen sijaan, että aina ostettaisiin uusi. Olen jopa nähnyt taulutelevisoita korjattavana. Osaksi se varmasti johtuu edullisesta työvoimasta. Joka tapauksessa Mario sanoi, että hän tietää paikan missä hapon kestävää terästä hitsataan.

Lähestyimme kapeita kujia pitkin ja pysähdyimme jonkinlaisen julkisivun jäänteet omaavaan kohtaan. Ensimmäinen ajatus oli, että mihinkähän me nyt ollaan jouduttu. Kuitenkin, talon päädystä menimme sisään ja siitähän aukenikin iso halli, joka oli täynnä erilaisia metallin työstö koneita. Omistaja nappasi kelkat käteensä ja alkoi samantien paukuttelemaan metallia oikeaan muotoon takaisin. Lisäksi Kapu halusi, että kelkkoja vahvistetaan, joten pojat hitsasivat niihin lisäpalan vahvistukseksi. Kaikki tämä tapahtui sillä aikaa kun kävimme lounaalla! Uskomaton mesta. Ei mitään selityksiä, palikka käteen ja hommiin. Työnlaatu oli erinomaista ja hinta kohdallaan.

Ovi metallipajaan on puiden valissa.

Sisalla pajassa kuitenkin asialliset koneet ja osaaminen.

Keltapaitainen herra on ihan pro!

Toinen upea mesta Kapulle löytyi kaupungista. Sekin oli metallipaja. He valmistavat mm. hapon kestävästä teräksestä pylpyröitä. Sen verran Kapu niihin ihastui, että veneeseen hankittiin niitä 2kpl. Nyt saa tuulet jenniä puistella sillä kelkat on vahvistettu ja köydet kulkevat happosten blokien läpi. Miten se nyt menikään Kapteeni A. Kainuvaara: Vain liikaa on tarpeeksi, tosin ystävät sanoivat Kapun veneen eka kertaa nähdessään, että: Edes liikaa ei ole tarpeeksi. Edellä mainittu menee varmaakin tähän kategoriaan. Toivottavsti vene kestää paukutuksen, sillä painoa näissä on enemmän kuin ”hifistely” blokeissa.

Iloksemme pääsimme tutustumaan myös Paraty nimiseen kaupunkiin. Se sijaitsee reilut 100km maateitse länteen Angra dos Reisin kaupungista. Tänne ihanaan käsityöläisillä täytettyyn vanhaan kaupunkiin meidät vei Klubin Kommodori vaimoineen. Mukana oli myös Mario. Kylä on ehdottomasti näkemisen arvoinen mukulakivikatuineen, vanhoine kirkkoineen ja rakennuksineen. Paratyn kadut ja viemäröinti on suunniteltu niin, että vuorovesi huuhtoo ne. Näin ollen jätevedet ja roskat pyyhkiytyvät mereen. Vuorovesi nousi nytkin kaduille kun kävelimme kaupungin meren puoleiseen päähän.

Paratyn vanhaan kaupunkiin kuuluu myös Cachaca. Siitä valmistetaan Brasilian kuuluisin drinkki Caipirinha. Tähän olemme väistämättä tutustuneet perinpohjaisesti. Paratyn kaupungissa on useita viinakauppoja, jossa mekin vierailimme. Uusi tuttavuus on tumma Cachaca, joka on valmistettu sokeriruo’osta, cinnamon sokerista. Maistuu mielestäni piparkakulta. Sopii joulupöytään mainiosti. Hyvää.

Ihanat käsityöläis kadut ovat täynnä pieniä putkiikkeja. Itse hellyin ostamaan virkatun ”maton” joka muistuttaa kovasti suomalaista virkattua päiväpeittoa. Se vain on pari kertaa painavampi. Pitäisi vielä jotenkin saada se suomeen. Painoa on varmaan toistakymmentä kiloa. Kaduilla oli myös viehättävät ”kakku” vankkurit, joissa myytiin makeita jälkiruoka tai kakku annoksia. Oman tunnelmansa toivat hevosvankkurit kulkemassa pitkin katuja. Intiaanit kuuluvat myös tähän kaupunkiin ja olivat edustettuina hienosti katukuvassa.

Iloinen Paratyn porukka!

Paratyn kadut nousuveden aikaan.

Kapteeni "sillalla"

Hevosvankkurit tulivat vastaan.

Paikallista kasityota. Pallo on tehty luonnon antimista maalamalla.

Kakkuvankkurit

Moottori ja sen korjaus. Sitten on se Volvo mies. Mies nimeltä Zeilton. Zeilton otti moottorimme haltuun ja kiikutti sen trunsmunckilla omaan pajaansa. Noin päivän päästä kun menimme katsomaan mitä koneelle kuuluu se oli purettu kokonaan palasiksi. Syyllinen oli löytynyt kuten aiemmin mainitsin kampiakseli oli mennyt poikki. Uusi käytetty kampiakseli oli odottamassa Kapteenin vahvistusta, saako sen asentaa. Kampiakseli käytettiin koneistamossa, niinkuin asiaan kuuluu. Zeilton tilasi täyden huoltopaketin Volvolta ja osia odotellessa hän oli juottanut ehjäksi murtuneen vesisäiliön letkunipan. Pessyt moottorin sisältä ja ulkoa, sekä kaikki osat mitä oli irroitettu, liuottimella. Sylinteriputket on hoonattu. Lisäksi moottori on maalattu ulkoapäin volvon vihreällä! Eri työvaiheista on saatu videot mitä hän on koneelle tehnyt. Kapteeni voideltiin sisältäpäin erittäin hyvin valmisetulla paikallisella nesteellä.

Koneen lasku takaisin paikoilleen. Tarkkaa hommaa!

Herra Zeilton tarkistaa, etta kaikki menee hyvin.

Kone valmistui noin viikon myöhässä siitä mitä odotimme. Siihen vaikutti yhden männänrenkaan väärä malli. Jouduimme odottamaan uutta rengasta viikon verran. Meidät hinattiin Pirates satamaan ja kone saapui Transmunckilla takaisin paikoilleen. Samaisena päivänä alkoi asennus. Koneen linjaus ei onnistunut ensimmäisellä kerralla. Toisella kuitenkin ja lopputulos on parempi kuin ennen koneen rikkoutumista. Nyt on sitten ongelmana se, että kuullaan koneen resonointi runkoon paremmin kuin aikaisemmin. Vannasputki tuotti ennen remppaa sen verran melua, että ei kuulunut resonointia.

Lopuksi Kapteeni päätti vielä, että suuttimet tarkistetaan. Muutama kiristys polttoaineputkiin tarvittiin, jotta kaikki vaikutti olevan kunnossa. Täytyy todeta että työn laatu oli todella hyvää. Veneelle saapui vanhempi herra ja nuorempi apupoika. Hoisivat homman reippaasti ja ottivat suuttimet mukaan testattavaksi. Seuraavana päivänä ne tuotiin takaisin ja asennettiin paikoilleen. Homma meni todella nopeasti turhia höpöttämättä. Tosin ei olisi osattu kieltäkään, jotta olisi voitu höpöttää.

Suuttimien huoltajat konehuoneessa.

Volvo mies Zeilton, vanhempi herrasmies tuntui olevan aivan loistava ammattilainen. Hänellä on rautainen osaaminen ja sen lisäksi monen unohtama ammattiylpeys. Tahto tehdä työ parhaalla mahdollisella tavalla. Zeiltonin kysyessä Kapteenilta, onko kaikki hyvin koneen suhteen? Kun vastaus oli Perfecto! Olin näkevinäni Herra Zeiltonin silmässä kyyneleen! Saimme matkan varrella kuulla, että Zeilton on perustanut Angra Dos Reisin Volvon huollon aikanaan ja nyt sitä johtaa hänen poikansa. Ilmeisesti hän ei ole malttanut jäädä koneiden parista kokonaan eläkkeelle ja näin ollen Volvon huollon vieressä on hänen pajansa, jossa hän korjaa moottoreita. Näytti siltä, että samalla hän kouluttaa uusia Volvo osaajia pajassaan.

Ei voi muuta kun ihmetellä miten kaikki on järjestynyt ihan kuin itsestään. Zeilton on käytännössä valvonut, että meillä on parhaat osat ja parhaat ammattilaiset tekemässä korjausta. Missään nimessä tämä ei ole ollut edullista, mutta uskon kuitenkin, että hyvästä tuotteesta ja hyvästä osaamisesta pitää maksaakin. Meitä pidettiin jatkuvasti ajantasalla siitä mitä tapahtuu ja saimme käydä konetta katsomassa niin usein kuin halusimme. Aina Zeilton tuli paikalle ja selvitti perinpohjaisesti mitä mihinkin kohtaan konetta on tehty ja mitä vikoja hän oli korjannut. Täytyy vielä mainita, että pakettiin ei oltu sovittu mm. koneen maalausta. He tekivät sen pesun ja pikkuvikojen korjauksen ilman eri veloitusta. Ymmärrän toki ”vanhana” myyjänä, että kaikki kuitenkin maksetaan, mutta tässä kohtaa olisi helppoa olla ahne ja unohtaa extra työt, koska sopimusta ei näistä ollut. Minut on yllätetty tämän koneen kohdalla asiakaspalvelusta moneen kertaan.

Lisäksi saimme kutsun illalliselle Zeiltonin kanssa. Hän ja hänen tyttärensä sekä vaimonsa olivat mukana ja tietysti luottotulkimme Mario. Saimme tutustua aivan mahtavaan Sushi paikkaan! Unohtamatta jälkkärinä tulevaa mansikka ja mango sushia, joka kastettiin Teriaky kastikkeeseen. Nyt laivaankin on lastattu Teriaky kastiketta! Meidät on kutsuttu myös useaan otteeseen hänen mökilleen vuorille, mutta olemme toistaiseksi joutuneet kieltäytymään. Hommia on veneessä riittänyt tähän saakka ihan mukavasti.

Aivan mahtavaa Sushia. Keskella Volvo ammattilainen.

Sillä aikaa kun kone on ollut korjaamolla Kapteeni on hapottanut ja maalannut konehuoneen. Nyt se on sitten kiiltävä valkoinen! Näkyy ainakin öljyvuodot hyvin. Minä olen valmistanut sitlooraan selkänojat. Ilmat viilenevät ja teräs viilenee samassa suhteessa. Huomasimme tänne tullessa, että vahdilla on mukavammat oltavat kun on jotakin eristettä selän ja veneen välissä. Saattaa unikin tulla paremmin kun ei ole kylmä teräspinta vasten kylkeä. Emmehän toki nuku vahdissa! Lisäksi valmistin taasen yhden pussukan lisää. Tämä tulee ruorin eteen. Silmälaseja, aurinkolaseja, hanskoja, kirjoja yms. tulee pidettyä vahdissa mukana, kun on hyvä keli. Nyt niille on oma paikka. 

Ai niin, onhan täällä ihan mahtava kalatori. Löytyy rapuja, tonnikalaa, mustekalaa, makrillia, kampelaa, jättikampelaa ja vaikka sun mitä muuta. Olemme hakeneet pari kertaa rapuja ja viimeksi saimme jättikampelaa. Se paistettiin voissa pannulla. Oikein maukasta. Eräänä päivänä ostimme siivotut makrillit kalatorilta ja menimme viereiseen katukahvilaan, jossa ne paistettin. Paistaminen ei maksa oikeastaan mitään, kunhan ostaa virvokkeita. Mikäs siinä istuessa auringossa. Katsella sataman värikkäitä kalastaja aluksia. Syödä tuoretta kalaa ja ottaa muutama virvoke. 

Kalaa!

Kalatorilta tulossa.

Hedelma auto matkan varrella.

Kalapaatteja takaa.

Kalapaatteja edesta.

Kapun mieliksi viela mob alukset mukaan kuviin.

Nyt on testiajot koneella suoritettu ja öljyt vaihdettu uusiin. Tilasimme vielä muutamia suodattimia moottoriin seuraavia huoltoja varten. Joudumme odottamaan niitä muutaman päivän, mutta seuraavaksi suuntaamme kohti Etelää. Olemme oppineet tuntemaan paikallisia purjehtijoita ja näin ollen saaneet parhaat suositukset, joihin voimme matkan varrella pysähtyä. Paraty on varmasti ensimmäisten listalla.