Ruosteen vastustaminen jatkuu

Toaulta takaisin Tahitille.

On aika vaihtaa maisemaa, nostamme ankkurin Toaulta 5.9.2020 aamutuimaan. Putputtelemme kohti suuaukkoa ja huomaan, että siellähän on aika komea virta aallokko odottamassa. Suuaukon vieressä on useita veneitä odottamassa virta aallokon laantumista ulos menoa varten. Kaputeeni on kuitenkin sitä mieltä, että veneen pitää kestää aallokkoa ja painaa kaasuvivun pohjaan. Onneksi tämä ei kestä kauaa, mutta jännitykseltä en muista välillä hengittää. Kuvaan ulosmenon ja huomaan hengityskatkokset jälkikäteen videota katsellessa. Kerran aallot ovat niin suuria, että potkuri nousee irti vedestä ja kiekaisee tyhjää. Seuraavaksi keula sukeltaa aallon sisään mastoa myöten. Kansi tulvii merivedestä, peräosa pysyy kuitenkin kuivana. Etenemme hitaasti mutta varmasti ja aallot alkavat helpottaa. Huh, tämä on selkeäsi pahin virta aallokko, jonka olemme puskeneet läpi.

Alkaa hidas aallokkoinen purjehdus kohti Tahitia. Tällä kertaa saamme aikaa kulumaan kolmisen päivää. Seahorse näyttää olevan marina Tainan ankkurissa ja junttaamme itsemme sen viereen. Muita paikkoja ei taida olla oikein saatavillakaan. Kuulemme, että aluksen ”Prinsessa” ei ole vieläkään päässyt takaisin kotiin. Hän on ollut Australiassa jumissa 7kk. Pariskunnalla on pisin yksittäinen ero koko historian aikana. Kuulemme kuitenkin, että liput on jo lähes hankittu ja Prinsessa saapuisi Tahtille noin viikon sisällä. Kyllä alkoi veneessä kuuraus kun 7kk poikamieselämä alkoi lähestyä loppuaan. Seahorsen kapteeni kysäisi yhtenä päivänä minulta kannattaisikohan alus siivota, johon vastasin että jep. You better clean the boat! Onnellinen jälleennäkeminen oli ihan käsinkosketeltava.

Ruosteen vastustus välineet yllä.

Pitkän atolli elämän jälkeen kiiruhdan ruoka kauppaan ensimmäiseksi. Olemme jo useaan kertaan unelmoineet mitä haluamme syödä kun saavumme Tahitille. Tarkoitus oli nimittäin pysyä reissussa vain muutama viikko, joten en sitten varautunut tähän 2,5kk seiluuseen. Toki Fakalta saa normi ruoat, mutta hinnat ovat vähän kalliimpia, joten säästimme isommat ostokset tänne Tahitille. Ah, tuoreita tomaatteja, vähän suklaatia, colaa, salaattia, hedelmiä. Kyllä elämä on ihanaa. Olemme tyhjentäneet parin viimeisen kuukauden aikana tölkkivarastojamme. Yksi syötävä murheenkryyni on ollut cornet beef. Sitä on varattu alukseen aika reilusti ja päiväykset alkavat paukkua. Se ei oikein taivu meidän makuumme. Tein siitä kuitenkin falafelicornetbeef sekoituksen, joka onnistui mielestäni todella hyvin. Kaputeeni ei kuitenkaan vakuuttunut, mutta myöntyi kuitenkin kertomaan, että parhaat cornet beefistä aikaan saadut sapuskat. Vai oliko se se CB pitsa kuitenkin?

Aktiviteetteja Tahitilla.

Paikallinen perhe matkalla.

Uusi asia lihansyöjä Kainuvaarassa on se, että se alkaa vaatimaan tonnikalaa koko ajan useammin ja useammin. Kyllähän se täällä on vaan niin hyvää. Ensin tehdään sushit ja sitten tonnikala pihvit. Nam!

Seuraavaksi suunnataan maalikauppaan ja ostetaan värit runkoa varten. Punaista ja valkoista. Tällä kertaa maalaamme kannen valkoiseksi, ehkäpä se heijastaa aurinkoa pois paremmin kuin mattapintainen vaalean harmaa on tehnyt. Valitettavasti totuus on se, että kiiltävästä maalipinnasta suolan saaminen pois on paljon helpompaa kuin matasta. Tietty kiiltävä pinta näyttää kaikki metalliveneen ”kuopat”, mutta silti kiiltävä on helpompi näillä leveysasteilla. Huomaamme myös, että kannen pesua pitää sitten harrastaa paljon enemmän kuin mitä olemme tehneet, varsinkin, jos aikoo pitää punaisen värin punaisena.

Väliin kuvia upeista jahdeista, tämä on ehkä suurin näkemämme katamaraani.

Samainen alus edestä päin.

Tälläkin kelpaa, ja huom, lelulaatikko on auki.

Covid tilanne on sitten räjähtänyt käsiin tänä syksynä ihan totaalisesti. Olemme maailman pahimmassa tilanteessa. 14000 tartuntaa ja asukkaita 160000. Tilanne (28.11.2020) ei todellakaan ole hyvä. Pidämme maskia ja desinfioimme kädet. Jokaisessa kaupassa on maskipakko ja käsidesiä ovella. Ilman näitä ei ole asiaan mihinkään kauppaan. Olemme olleet aika terveitä. Saimme kuitenkin jonkinlaisen nuhan. Ensin Kaputeeni ja kun hän tervehtyi sama nuha iski minuun noin 5pvä myöhemmin. Ilmeisesti kyseessä ei ollut covi, sillä kuumetta tai lihaskipuja ei ollut. Pientä kurkkukipua ja aivastelua sekä nenän vuotamista. Kaputeeni totesi juuri, että hänen nenän tilalla oli kyllä vesihana ilman sulkuventtiiliä.

Pysyimme veneessä pari viikkoa ja emme tietojemme mukaan ehtineet tartuttaa ketään. Ilmeisesti kaputeeni vilustui kun oli vedessä 6h putsaamassa yhden aluksen pohjaa. Se, että minulle tuli sama nuha ei kylläkään kuulosta vilustumisoireelta? Mene ja tiedä sitten. On kuitenkin hirvittävä tilanne sairastaa flunssa näinä aikoina ja pelätä paheneeko se vai mitä tapahtuu. Tosin eihän muut flunssat ole mihinkään maailmasta kadonneet. Ajoitus oli kuitenkin outo sillä olemme olleet ilman flunssia viimeiset neljä vuotta. Jos tämä oli covi pääsimme kyllä todella helpolla. Epäilen tätä kuitenkin vahvasti. Nyt olemme pysyneet veneessä tiiviimmin ja rajoittaneet kauppoihin ja muihin paikkoihin menot minimiin.

Sadekausi alkaa suurin piirtein marraskuussa joten maalaaminen on tällä hetkellä hidasta sillä kuuroja tulee aika usein. Tosin hidasta on ruostepaikkojenkin paikkaus. Olemme tehneet nyt yläosan kyljestä, parraslistan sekä kantta keulasta kohti ajohyttiä. Takaosa on vielä kokonaan tekemättä. Viilaamme vähän tarkemmin asioita kuin telakalla 4 vuotta sitten. Nyt on enemmän aikaa.

PPP kirjaimellisesti kakka vana tuli alas vuorilta sateen mukana.

Olemme tulleet siihen tilanteeseen, että tänä vuonna ei pääse jatkamaan matkaa. Ainoastaan Fidzi on auki ja Australia on avannut rajansa vasta nyt hakemuksille (muistaakseni 25.11.2020). Hyvä niin, olemme luottavaisia, että pääsemme jatkamaan matkaa vuonna 2021 huhti toukokuussa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että suuntaamme tästä Fidzille ja siitä Indonesiaan tai Australiaan. Nämä molemmat maat vaativat tällä hetkellä etukäteis hakemuksen tai viisumin tms. Todennäköisesti jonkinlaiset covi testaukset tulevat olemaan mukana. Nämä luonnollisesti nostavat kustannuksia maahan kirjoittautumisen yhteydessä. Täällä päässä covi testaus on noin 200 euroa/hlö. Meiltä siis heti 400 ja lisäksi mahdolliset agentit kohdemaassa ja covi testit kohdemaassa. Tästä voi äkkiä alkaa laskemaan kannattaako pysähtyä jokaisella 10:llä pikkusaarella. Tosin epäilen, että pienet saarivaltiot matkan varrella pysyvät kiinni.

Jottei ompeluhommat lopu niin vaihdettiin etupressun paikkaa hieman.

Siinä sitä valkoista pintaa. Nyt pitää sitten vaan siivota enemmän, kaikki valkoiset pinnat tuntuu jotenkin likaantuvan niin paljon?

Australiaan meno vaikuttaa myös veneen pohjaan. Heidän määräykset ovat tiukemmat ja kaksi vuotta vanha myrkkymaali Omahan pohjassa alkaa olla loppu. Myrkkymaalin alla oleva tartuntamaali on jostakin syystä alkanut vähän kuplia. Se tarkoittaa veneen ylös nostoa. Näyttää siltä, että meidän on hiottava kaikki myrkyt pois ja laitettava uusi primer sekä myrkkymaali. Kädet kiittää tuon urakan jälkeen. Valitettavasti meillä on kaksi hiontalaitetta.. Että ei lopu hommat kesken vielä vähään aikaan.

Jatkossa selvinnee lasketaanko karanteeniksi merellä olo aika vai ei. Toivottavasti lasketaan sillä tuntuu järjettömältä, että voisimme mitenkään saada mitään virusta seiluun aikana. Toki sen voi saada täältä lähtiessä. Luulisi kuitenkin, että purjehtijat voivat vakuuttaa olleensa terveitä/sairaita matkan aikana, jolloin karanteeni mahdollisesti täyttyisi hyvin pitkälle luonnostaan.

Aika kuluu täällä minulla ompeluhommissa ja kaputeenilla paljon veneen maalaamisessa ja huoltamisessa. Tilanne on kuitenkin aika hyvä kaikilta osin. Tosin maston vieressä olevan ilmaventtiilin laatikko on ruostunut pahasti puhki. Sen hitsaaminen on kuitenkin niin iso homma, että päätimme vain paukuttaa ruosteet pois ja maalata metalli osat sekä ”kuorruttaa” valkoisella leikkuulauta materiaalilla boxin. Tiivistimme sen kanteen kiinni massalla/ruuveilla. Nythän se on helppo testata pitääkö vettä kun rankkasateita tulee välillä. Pari päivää sitten keräsimme vettä reilut 800 litraa päivän aikana. Trooppinen sade on hyvästä. Ilmat ovat lämmenneet sillä kesä on tulossa. Ei ole enää viileää, en siis ollutkaan tottunut tähän lämpöön vieläkään. Paukkupakkasia muistellessa.