torstai 21. heinäkuuta 2022

Täällä palaa! Täällä on valas!

St Helnalta Azoreille. 29.4-9.6 2022.


Matka St Helenalta kohti Azoreita alkaa aamusta. Olemme saaren suojan puolella, joten moottori laulaa muutaman tunnin. Volvossa on pieni ongelma. Polttoainepumppu on alkanut vuotaa. Sitä ei pysty korjaamaan ihan helposti, varsinkaan St Helenalla. Yritämme välttää koneen käyttöä mahdollisimman paljon, mutta tiedossa on tyyniä alueita, jolloin voi tulla kaiken kaikkiaan viikon koneajelut.


Nyt on kuitenkin vielä hyvin tuulta ja kelit myötäiset. Noin 15-25kn pääsääntöisesti. Tämä se vasta helppoa purjehdusta onkin. Kyllä tämä Atlantti näillä latitudeilla on todella nautittavaa. Olin ihan unohtanut, että purjehdus voi olla näinkin kivaa. Tosin odotan hieman jännityksellä kun tuulet kääntyvät vastaisiksi ennen päiväntasaajaa. Siellä tulee myös ensimmäiset tyynet alueet.


Eräänä päivänä kaputeeni huutelee kannelta, että nyt on valaita. Yksi, ilmeisesti vähän nuorempi yksilö haluaa esiintyä meille pitkän aikaa. Se tulee perän lähelle ja Omahan kyljelle monta kertaa. Kääntää itsensä selkeästi niin, että näkee meidät kannelta. Sen pituus on arviolta yli puolet Omahan mitasta, joten aikamoinen järkäle. Sitä ihaillessa aika kuluukin mukavasti.


Vastaan alkaa tulla myös meduusoita. Nämä on kuitenkin vähän erilaisia ja niitä kutsutaan Portugalin sotalaivoiksi. Ovat erittäin myrkyllisisä. Ne seilaavat kalanevän näköisellä ”purjeella”. Värit ovat todella kauniit. Ensin ihmetelen mitä ne oikein on kunnes tajuan, että ne todella purjehtii. Kaputeeni sitten valistaa minua näistä otuksista. Näyttää siltä, että ne menevät vastatuuleen. Näitä tulee enemmän ja vähemmän vastaan useiden viikkojen ajan. Mihin nuo kaikki oikein on matkalla? Miten ne voi suunnistaa?


Porttigalin sotalaiva ja "häntä" veden alla.


Vastatuulet alkavat ja olen jo valmiiksi masentunut. Odotan nimittäin aallokkoa ja tuulta eli erittäin epämiellyttävää seuraavaa muutamaa viikkoa. Kumpaakaan ei tule. Meri pysyy lähes aallottomana ja tuulet ovat 10-15kn lähes koko ajan. Pahin puuska koko matkalla on 28kn ja se tulee kerran ja kestää noin puoli tuntia. Jopa 20kn tuulella meri pysyy maltillisella aallokolla. Herään eräänä aamuna ja tuuli on 20kn vastaisesta, mutta alus menee kuin pumpulissa. Ei voi olla totta?! Suurimmaksi osaksi puuskat ovat max. 20kn tai pikaisesti 25kn. En voi uskoa tätä todeksi? Vauhti ei välillä päätä huimaa, mutta, jopa virratkin ovat pääsääntöisesti myötäiset. Eihän tämmöistä purjehdusta voi olla. Tuuliperäsin pitää aluksen suunnassa ilman ongelmia. Ei siis kerta kaikkiaan mitään vaikeuksia. Saharan suunnasta tulee hiekkaa tuulen mukana. Oikeastaan sen huomaa vasta kun köydet alkavat muuttua hiekan värisiksi. Noh tämä tietää sitä, että sitä saa sitten pestä seinät, katot, matot ja kaikki muutkin paikat. Ei lopu tekeminen Matruusilta.


Eräänä aamuna hoidan päivittäistä tiskausta. Vilkaisen syrjäsilmällä sähkökaapin suuntaan. Se savuaa tumman harmaana koko kaappi. Generaattori on päällä ja alan huutaa. Täällä palaa! Täällä palaa! Täällä palaa! Samalla heitän sinisen muovilaatikon ulos ja yritän rauhoittaa ajatukseni. Mitä pitää tehdä seuraavaksi? Generaattori sammuksiin. Tässä vaiheessa kaputeenikin on ulkona havahtunut savun hajuun. Hän oli ensin kuullut, että huudan Täällä on valas! Täällä on valas! ja ihmetteli mielessään miten se valas sinne keittiöön on joutunut?


Savua on jo aikalailla, mutta Kapteeni säntää sisälle ja kääntää virrat pois päältä. Tätä en ollut tajunnut tehdä. Huomasin kyllä, että savu tulee sähkökaapissa olevasta laturista, joten ensimmäinen ajatus oli sammuttaa generaattori. Pakko päästä ulos sillä savu on aika ikävää hengittää. Kapteeni on sisällä ja minä köhin sitloorassa. Yritän mennä sisälle, mutta ei siitä mitään tule. Kapteeni saa palon hallintaan ja avaa keulaluukun kun minä avaan biminin vetoketjuja ja perän luukut auki. Selvisimme säikähdyksellä ja tunnin tuuletuksen jälkeen lähes kaikki hajut ovat poissa. Syyllinen oli latauksen sähköjohto, joka oli tehnyt oikosulun. Se suli ihan kokonaan. Tämä ei ole ainoa laturi Omahassa, joten suurempaa ongelmaa se ei aiheuta.


Kalastusta on yritetty paljon ja vähän onnistuttukin. Saimme taas doradon, joka oli jo Omahan kiellettyjen ruokien listalla. Tämä oli kuitenkin vahingoittunut silmään, joten päätimme tehdä sen ruuaksi. Pari pienempää yksilöä päätyivät takaisin mereen.



Toiseksi pahin ongelma polttoainepumpun jälkeen on potkuriakseli, joka on alkanut vuotaa merivettä sisään. Akselitiiviste pitäisi vaihtaa. Olemme kuitenkin onnistuneet vaimentamaan veden tuloa rasvaamalla tiivistepintoja. Se ei vuoda purjehtiessa kun potkuriakseli on lukittu. Varatiiviste on ollut kyydissä jo pitkään, mutta mahdollisuutta vaihtamiseen ei ole vielä tullut vastaan. Kenties vuorovesialueella löytyy paikka, jossa voisimme tämän tehdä ilman veneen nostoa kokonaan telakalle.


Päivät ovat rutinoituneet. Aamulla klo 8 molemmat ovat hereillä. Syödään aamupala ja Kapteeni täyttää lokikirjan sekä tarkistaa pilssit. Noin, joka kolmas päivä tehdään vettä. Nyt joudumme tekemään juomavedet suoraan pulloihin sillä oikean puoleinen vesitankki on alkanut tuottamaan ruostetta niin paljon, että edes filtteri ei sitä suodata puhtaaksi. Tämän jälkeen Kapteeni ottaa nokoset jos yö on ollut rankka. Kello 14 aikaan syödään lounas ja tämän jälkeen katsotaan sarjoja tai elokuvia tietokoneelta. Välillä toki tarkistetaan alukset AIS järjestelmästä ja käydään kannella tähystämässä. Matruusi menee yöunille klo 20-21 ja nukkuu kunnes Kapteeni herättää noin klo 3-5 aamulla. Matruusi on ruorissa klo 8 asti ja Kapteeni nukkuu tämän ajan korvatulpilla varustettuna.

Tältä näyttää kun on vedenteko varustus päällä.



Tältä näyttää kun oma "häntä" on ylitetty ja maapallo kierretty, palattu 5 vuoden jälkeen pohjoiselle pallonpuoliskolle ja Kapteenilla on ollut syntymäpäivä.

Alamme lähestyä Azoreita. Noin 600nm ennen saaria, alkavat tuulet kääntyä taas myötäisiksi. Isoja tyyniä alueita tulee useita ja yritämme kiertää niitä parhaamme mukaan. Nyt matkaa on vielä jäljellä 170nm siis kaksi yötä. Uunissa paistuvat ranskalaiset perunat ja itse tehdyt (pakastetut) lihapullat. Tänään on roskaruokapäivä. Palmuydin sipuli sekoitus tehdään kylkeen. Kenties suolakurkkuja vielä kyytipojiksi. Kaikki tuoreruoka on loppunut jo muutama viikko sitten.


Tällä reissulla on ollut paljon elokuvailtoja, joten ollaan natusteltu pussillinen popcornejakin. Siis ei mikään mikropoppari pussi vaan ihan jyvä pussillinen. Nämä syötiin sen jälkeen kun kaikki natsot ja muut herkut oli natusteltu. Etelä Afrikasta sain aika hyviä suklaarusinoita. Ei ne ihan Pandan veroisia ole, mutta aika hyviä kuitenkin. Niitä oli mukana aika monta pussia. Ei taidettu laihtua tälläkään pätkällä. Syömme yhden lämpimän ruoan päivässä ja sitten iltapalaksi kenties voikkari tai sitten niitä poppareita tms. Tai sitten ei mitään. Joka kolmas päivä tehdään leipä.


Tässä vaiheessa alkaa ajatus menemään siihen, että mitä söisi kun pääsee maihin. Mulla vaan on alkanut tehdä mieli suomalaisia herkkuja. Ruisleipää, tosin sitä voin tehdä itsekin. Pätkikset olisi ihan taivaallisia. Suomalainen jogurtti on ihan maailman parasta. Etelä Afrikasta sai jopa raejuustoa mitä en ole nähnyt missään, mutta ei se ollut oikein hyvää. Oikeastaan kaikki maitotuotteet on suomessa todella hyviä. Tuoreita marjoja, mansikoita, mustikoita, vadelmia niitä odotan innolla!


Pyykkiä on varmaan yli 50kg. Isopurjeen suojassa on reikiä. Ne kuluivat kun Cape Townin marinassa oli kovia puuskia usein. Kangas pääsi ilmeisesti vähän lepattamaan ja purjeen yli menevän hihnan reuna hankasi reiän kankaaseen.


Lämpötilat ovat vaihdelleet. Kylmintä oli Cape Townin lähdön jälkeisenä yönä, jolloin lämpötila laski +11 asteeseen. Lämpimintä on ollut päiväntasaajan molemmin puolin, maksimissaan 27 astetta. Nyt, lähes Azoreilla, yölämpötila on +18 ja päivällä noin +20 astetta. Muutama päivä sitten alkoi olla aamuöisin todella kosteaa. Ulkosuihku ei enää kovin houkuttele. Sisäsuihkun viemäri liitos vuotaa, joten sitä ei oikein voi käyttää. Lämmintä vettä tulee kuitenkin!


Kapteeni on univuorossa kun matkan viimeinen aamu alkaa valjeta. Pimeällä näkyi vielä kaupungin valot, nyt ne häipyvät sakeaan sumuun. Tuuli tyyntyy, mutta se ei haittaa sillä valoa ei ole vielä tarpeeksi. Matkaa on enää pari mailia. Taitaa olla aika herättää Kapteeni. Kone täytyy valmistella käyttöön. Ankkuri ketju on kiinnitettävä ankkuriin. Omahassa ketjuaukko tulpataan, jotta vesi ei pääse ketjuboxiin ja sitä kautta pilssikaukaloon. Se ei onnistukaan ihan ongelmitta ja Kapteeni joutuu käyttämään kovia otteita ja sitä WD40:stä. Tunnin temmellyksen jälkeen kaikki on valmista. Saari on jo ihan vieressä, joten purje sisään ja Volvo käyntiin. Ajamme sisään aallonmurtajasta. Huh huh, täällä on todella täyttä. Sanon, että mennään ihan perälle mahdollisimman lähelle laitureita, sillä beanut jolla pikku moottorilla on hieman haastava aallokossa. Sopiva rako löytyy ja ankkurointi on valmis.


Aamupala masuun ja sitten soitellaan satamaviranomaisille. Saamme kutsun saapua itse rantaan ja kävelemään satamatoimistoon. Muuten ihan hyvä, mutta pikku moottori ei käynnisty ja se näyttää vuotavan bensaa. Moottori ylös ja melat kouraan. Onneksi on tyyntä, jotenka pieni melominen onnistuu oikein hyvin. Taas on yksi työ lisää Kapteenin huoltolistalle. Sisään kirjouttautuminen onnistuu tosi helposti ja nopeasti, paitsi, että onnistumme tulemaan juuri lounasaikaan. Meidät passitetaan ulos ja uusi yritys lounaan jälkeen. Satamatoimisto, tulli ja maahantuloviranomaiset ovat samalla käytävällä. Ihana Eurooppa! Maileja kertyi 4248nm. Päiviä 42.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti