Ankkurointia ja hiekkaa

Kieltämättä meillä on ollut hieman haasteita ankkurin kanssa. Painoa ankkurilla on huimat 40kg, mutta silti se ei tahdo pureutua pohjaan kiinni. Olemme siis joutuneet yleensä vähintään kaksi kertaa uusimaan ankkuroinnin lahdessa kuin lahdessa. Tietty ketjua lisäämällä saamme veneen pysymään paikoillaan, mutta se on vaatinut sitä jopa 70m. Viimein Aiski päätti sukeltaa ketjua pitkin katsomaan mihin asentoon ankkuri on pohjassa jäänyt. Niinhän se oli kuin epäiltiin. Ankkuri mötkötti pohjassa kyljellään kuokka irti pohjasta. Lienee selvää, että kyseessä ei ole aito CQR ankkuri.

Sukellukselta tullessaan Aiskilla oli pikku ylläri mukanaan. Sain maistaa tuoretta kampasimpukkaa. Maku oli yllättävä ja ensimmäisenä tuli mieleen Sushi. Tämä ehkä johtui soijasta, jota kaadettiin kampasimpukan päälle mausteeksi. Kieltämättä ensin vähän mietitytti maistaa moista herkkua ihan raakana kun simpukka oli elänyt vielä puoli minuuttia ennen kuin se joutui meidän suuhumme. Aiski sen sijaan ei antanut minun kovin kauaa miettiä vaan sanoi: suu auki ja nielaiset!

Kansi auki ja ylimääräiset rutaleet pois.

Jäljelle jää lihas, joka syödään,

Kyllä hymyilytti suupalan jälkeen!

Tapasimme Vigon lahdella Senora de Maren mienistön, hekin olivat menossa Isla Cies saarille, joten mekin päätimme piipahtaa siellä vielä uudestaan. Senora de Maren miehistö on lähtenyt Kantvikista Suomesta noin kuukausi ennen meitä, kohti välimerta. Aiski oli odottanut tätä tapaamista koko matkan sillä Omahan radioiden kautta tulevat sääpalvelut eivät olleet toimineet niinkuin piti. Tarkkaan sanoen niistä ei saatu sääpalveluita ollenkaan ja Senora De Mar oli saanut ne toimimaan. Pienen säätelyn jälkeen tämäkin asia saatiin fiksattua ja Omahan Kapteeni sai mielenrauhan. Suuret kiitokset Ekille avusta! Mukava tavata piktästä aikaa ja pitihän sitä puolin ja toisin sitten kyläillä soutamalla (niinkuin täällä nyt on tapana) naapuriin. Ehkä pari Pina Coladaakin tuli maisteltua. Senora De Maren Kapteeni oli löytänyt kaupasta oikein hyvän mehun Rommin sekaan laitettavaksi.

Isla Ciesin saarella

Mietiskelyä... noin 10s.

Kivoissa aurinko rannoissa on toki puolensa, mutta hiekka on täällä sangen takertuvaa tavaraa. Se ei lähde pois iholta kuivuessaan vaan pitää hangata veden kanssa irti. Lisäksi ensimmäinen jollamatka rantaan yllätti minut ja niinhän siinä kävi, että matruusi lennähti veneestä rannalle kun ei huomannut varauta aaltoon, joka nousee rannalle vesirajassa. Veneen vähänkin kääntyessä sivuttain ollaan sitten mukkelis makkelis pitkin rantaa. Ja sitä hiekkaa on sitten ihan joka paikka täynnä!

Ennen Isla Ciesin uusintaa ehdimme viettää päivän Cangasen satamassa Porto Deportivo nimiesessä marinassa. Täällä olikin sangen tehokas Marinero. Ensin kuului huutoa, joka ei oikeastaan tarkoittanut mitään, vaan sai meidät huomaamaan Marineron. Kohta kuului lisää huutoa ja Marinero oli kipittänyt uuteen paikkaan, johon hän halusi meidän kiinnittyvän. Tämä setä ei sitten puhunut mitään kieltä mitä olisi ymmrretty edes vähän, joten kun en tarpeeksi rivakasti kiristellyt ja löysäillyt köysiä niin ensin hän kävi Aiskin kädestä nykäisemässä köyden irti ja sitten kiipesi ohitseni veneeseen laittamaan köysiä pakoilleen. Käsittämötän molotus kuului koko ajan ja Marinero sääteli köysiä sinne tänne. Lopputulos oli se, että Aiski päätti sanoa Bueno ja kun Marinero lähti tiehensä vaihdettiin puolet köysistä uuteen paikkaan. Yli innokas kaveri, mutta olihan se toisaalta, jopa viihdyttävää. Kävelihän se vielä keulaan mennessään meidän ankkurivinssin käyttökytkimen päälle ja sai vinssin pyörimään. Yritin sitten töniä lahkeesta, Please don´t step here!! Eihän se sitä ymmärtänyt.

Cangasessa etsimme venekaupan ja tarkoitus on etsiä edelleen uutta potkuria Dinkyyn, jotta saisimme sen plaaniin isommallakin kuormalla. Ystävällinen venetarvikemyyjä kertoi, että heillä on lähellä Suzukin huolto, jonne olisi matkaa noin 4km. Ei muuta kuin fillarit alas veneestä ja sotkemaan kohti karttaan merkittyä paikkaa. Noh jäi sitten kertomatta että se oli linnuntietä. Fillarin mittariin kertyi matkaa edestakaisin yli 19km, josta puolet oli ihan kohtuullisen jyrkkää nousua ja puolet kohtuullisen jyrkkää laskua. No tulipahan vedettyä kunnon hiet ja nostettua pulssia helteessä vähän korkeammalle. Hyväähän se teki ja päiväunet olisi olleet paikallaan. Kapteeni oli kuitenkin päättänyt, että lähdetään saarille takaisin.

Urheilullinen viikko jatkui ja yöllisen sateen jälkeen paistoi taas aurinko. Nyt oli sitten vuorossa kiivetä Illa Do Faro saaren majakalle, huhun mukaan nousua on 175m. Kaiken kaikkiaan koko reissu jollamatkoineen kesti noin 3h. Reissun jälkeen Miia päätti ottaa kunnon päiväunet ja kääriytyi viltin sisään. Ilmat ovat hieman viilentyneet ja helteen jälkeen 20 asteen lämpötila tuntuu kylmältä. Piti siis kaivaa villasukat ja villapaita ennekuin alkoi lämmetä. Niin olinhan taas pudonnut jollasta rannalle ennen kävelyreissua, joten märät vaatteet tekivät tehtävänsä. Tämän jälkeen päätettiin tehdä yhdessä ruokaa ja Aiski paistoi lihat ja Senora De Maren porukka toi meille potut ja salaatit. Jälkkäriksi donitsit, joita myydään täällä 1€:lla 4kpl:een rasiassa. Aiskille tämä on vastustamaton yhdistelmä

Tuonne pitäisi kiivetä

Eihän se niin vaikeaa ollut, perillä!
Kuvassa myös Senora De Maren miehistö.

Ankkurisaaret- ja lahdet Espanjassa.

Matkamme jatkuu etsimään ankkurointilahtia ja saimmekin oikein mukavaa seuraa Stella Polariksen miehistöstä tutkimaan uusia paikkoja. Ensimmäisenä saavuimme Ria de Muros e Noia nimiseen lahteen. Täälläkin oli pieni tuulenpoikanen, mutta se hiljeni kun pääsimme sisälle lahteen. Ankkurointipaikan vieressä oli pieni kylä, johon jollalla oli soudettava matka. Saimme viereiseltä Tanskalaiselta veneilijältä vihjeen, että ei kannata ankkuroida liian lähelle, sillä vuorvesi tyhjensi melkein puolet lahdesta. Onnistuimme kuitenkin ankkuroimaan juuri syvänteen rajalle, joten kaikki hyvin. Hän myös vinkkasi, että ruokakauppa olisi ihan rannassa. Lisäksi tarvitsimme ATF öljyä vaihteistoon, sitäkin kuulemma löytyisi rantakadulta.

Iltakävelyllä viehättävillä kaduilla.

Yhdessä Stella Polariksen miehistön kanssa menimme tutustumaan rantabulevardiin ja sieltä löytyikin mukavan näköisiä kapeita katuja. Luultavasti tälläkin paikalla on pitkä historia. Seuraavana päivänä löysimme myös oikein hienon liha- makkara- juusto kaupan, jossa oli myös pakastettuna meren antimia. Oikein hyvännököistä tavaraa, harmittaa kun emme saanet merenherkkuja pakastimeenne sillä kylmäkallet olivat veneessä ja taasen siesta tulossa, joten olimme jo myöhässä varsinaiselta kauppareissulta. Ostimme kuitenkin tapaksia, joita sitten veneen uunissa yritimme paistaa. Valitettavasti pelkkä alalämpöinen uuni ei oikein tehnyt niistä niin hyviä kuin toivoimme. Ilmeisesti rasvakeitin olisi hyvä. Niin ja Aiskin mielestä myös siivutuskone. Saimme aivan ihanaa Serrano kinkkua sekä tietty Chorichoa ja yllätys yllätys kolmea erilaista juustoa. Nämä kaikki herkut maksoivat vain 16€, hinnat olivat mielestämme tosi kohtuullisia.

Sovimme Stellan kanssa, että vuokrataan seuraavana päivänä auto ja käydään sisämaassa kuuluisassa pyhiinvaeltajien paikassa, Santiagossa. Veneet jätettiin Portosin satmaan, täällä oli hyvä hinta laatusuhde, tosin syyskyy on juuri vaihtunut, joten sesonki oli jo lopussa. Santiagossa on todella upea kirkko, johon satuimme tulemaan sunnuntaina, joten näimme myös suitsukkeen mahtavan keinunnan kirkon reunasta reunaan. Oli hämmästyttävää huomata kuinka liikuttuneita osa ihmisistä oli päästessään tähän pyhään paikkaan.

Santiagon kirkko oli remontissa osaksi.

Kirkkokierroksen ja ihanan pitkän lounaan jälkeen menimme läheiseen puistoon kävelylle ja täytyy sanoa, että Eucalyptus puut olivat ihan kohtuullisen kokoisia. Varmaan yhtä vanhoja kuin kirkko. Seuraavana päivänä yritettiin vielä etsiä autolla perämoottoriimme ns. enemmän vääntävää potkuria. Nykyinen kyllä kulkee yhden tai kahden henkilön kanssa ihan mukavasti, mutta kun siihen pakataan neljä kaveria kyytiin niin se ei tahdo nousta plaaniin. Eihän sitä tietysti löytynyt, mutta löytyi onneksi taas hyvänkokoinen paikallinen ruokakauppa. Sinne siis täydennyksille.

Mustat joutsenet Santiagon puistossa.

Santiagon puiston penkki.

Juomavesi automaatit ovat mielenkiintoiset, tässä yksi malli.

Taustalla Eucalyptus puu, edessä lintujen ruokinta paikka.

Puukuja.

Seuraavat saaret ovat Illa de Ons niminen saari sekä Islas Cies, näille molemmille saarille tarvitaan lupa, koska alue on kansallispuistoa. Ensimmäinen oli ihan kiva, mutta kyllä tämä jälkimmäinen näyttää paratiisilta. Kävimme pitkän kävelyn eteläpäähän saarta. Täällä on myös ravintoloita ja yhteysvene kulkee mantereelta tuoden ihmisiä hiekkarannoille. Ihan mieletön paikka kaiken kaikkiaan!

Stella Polaris jatkoi matkaa eteenpäin, me jäämme vielä hetkeksi Espanjaan. Kiitos Stellalle mukavasta seurasta ja tavataan taas!

Suomalaisia, suomalaisia ja vielä kerran suomalaisia.

La Corunian satama oli ihan jees, hintataso suht ok. Ruokakin oli satamaravintolassa itse asiassa todella hyvää! Lähes heti satamaan saapumisen jälkeen oli vatsat aikas tyhjiä ja ajateltiin mennä satamaravintolaan syömään lounasta. Muuten ihan jees hieno miljöö, mutta kun yritettiin Englanniksi tilata ruokaa niin tarjoilija molotti jotain ja lähti pois! Jäätiin vähän suu auki, että mitäs nyt kun ei osattu Espanjaksi tilata ja viereiseen pöytään meni ihanan näköisiä merenelävä annoksia hyvännököisen leipäkasan kanssa. Onneksi naapuripöydässä istui mukava seurue, joka osasi Englantia ja selvitti meille mitä sieltä kannattaa tilata. Osoittelin sitten sormella kun tarjoilija kulki ohi seuraavan kerran, että yksi noita toinen noita. Söimme mustekalaa sekä veitsisimpukoita, ihan mielettömän hyvin tehdyt annokset, voin suositella!

Niinkuin otsikossa lupailin tapasimme Suomalaisia venekuntia. Ensimmäiseksi tapsimme Swanin miehistön, joka ohjasi Lintu nimistä alusta. Olivat matkalla välimerelle ja sieltä ilmeisesti Canarialle osallistumaan ARC kilpailuun. Oikein mukavaa sakkia, tosin he jatkoivat matkaa heti seuraavana aamuna. Oli helpottavaa kuitenkin kuulla, että näinkin kokeneen veneen miehistö oli sitä mieltä, että oli haastava keli biskajalla purjehduksen suhteen. Heillekin ristiaallokko oli ollut hankala, koska tuulta ei ollut paljoa, joten purjeet alkavat ns. paukuttaa, koska aallot pysäyttävät vauhdin. Hyvää matkaa Lintu! Toivottavasti nähdään vielä.

Seruaavana päivänä olin veneessä järjestelemässä ja siivoilemassa kun yhtä äkkiä kuulin ulkoa: Moikka tulittin tervehtimään kun nähtiin Suomen lippu! Mukava Canacen miehistö oli juuri saapunut Biskajan ylitykseltä satamaan ja sovimmekin heti, että käydään kaupungilla kävelyllä illalla. Samaisena iltapäivänä saapui satamaan myös Stella Polariksen miehistö. Heidät Aiski olikin tavannut jo aikaisemmin Kielin kanvavan kieppeillä. Näinhän meillä oli mukava Suomalaisten porukka ja heti alkoi yhteistyö. Naiset painelivat seuraavana päivänä taxilla paikalliseen Lidl markettiin muona täydennyksille. Homma saatiin kunnialla hoidettua, vaikka taxin hinnan kanssa jouduttiin vähän arpomaan kun ei muistettu opiskella Espanjalaisia numeroita. Onneksi kynä ja paperi auttavat vielä turistia hädässä!

Muutaman päivän satamatouhujen jälkeen oli aika lähteä ankkuri lahtia tutkimaan. Luoteis Espanjan rannikolla niitä on mukavasti ja ovat tosi suojaisia. Ensimmäinen kohde oli Playa De Camarinas niminen paikka. Yllättävää kyllä ankkurointi oli parempi vaihtoehto täällä kuin satama. Ainakin Omahan kääntäminen suhteellisen kovassa tuulessa kyseiseen aika pieneen satamaan olisi ollut haaste. (Täällä tutustuimme ensimmäistä kertaa windwall olosuhteisiin. Vuorten korkeus aiheuttaa sen, että lähellä rantaa jo pienikin tuuli nostaa tuulen jopa nelinkeraiseksi. Suositus on olla rannasta irti noin 3-5M, näin ollen ei tule yllättävää tuulta.) Ankkuripaikan viihtyisyyttä lisäsi myös se, että lyhyen jolla matkan päässä oli hieno hiekkaranta.

Saimme Aisikin kanssa kuulla, että pari ystäväväämme ovat motskari matkalla, tosin emme ehkä osanneet aavistaa, että he matkaavat noin 1000 km päivässä! Niin kuitenkin kävi ja illansuussa oli vierat majoitettu veneeseen ja kutsut laitettu uusille suomalaisille ystävillemme grilli iltaa varten. Homma hoitui näppärästi nyyttäri tyylillä ja aikaiseksi saatiin todella hyvää Entrecote pihviä (kiitokset taas Tammisen lihalle, joka on pakannut Omahan pakastimeen tätäkin herkkua), perunasalaattia, tuoresalaattia ja tietysti jälkkäreiksi vaahtokarkit ja yms. herkut. Tokihan me tehtiin ämpärillinen Sangriaa iltaa varten ja kyllähän sitä sitten kului jopa kaksi ämpärillistä. Todetaan nyt kuitenkin, että hedelmiä oli melkein puoli sankoa ja sangon koko oli (vain) 5L.

Säästä täytyy sen veran todeta, että lämmin aalto alkoi noin pari vuorokautta enne Espanjan rantaa ja lämpötila nousee koko ajan. Alkaa väri jo muutta minunkin kasvoilla, vaikka yritän aurinkoa parhaani mukaan vältellä. Aiski nyt on jo yhtä tumma kuin paikalliset.... Veden lämpö on vielä niin kylmää, että ei oikein tee mieli mennä uimaan ja minulta on vasta kastuneet jalat hiekkrannalle mennessä.