I am sailing, Portugal

Portugalin rannikko jäi meille hieman pikaiseksi visitiiksi, lähinnä ehdimme käydä nukkumassa marinoissa ja aamulla jatkoimme matkaa. Portugaliin tullessa pitää kuitenkin käydä ns. tullautumassa maahan sisään. Tämän päätimme hoitaa Castelo nimisessä satamassa. Paikka oli vanhoine kaupunkineen mukiinmenevä, mutta koimme sen kuitenkin autioksi. Tosin se päivä, jona sinne satuimme oli todella viileä suorastaan kylmä. 

Seuraavana vuorossa oli Nazare, jossa oli varsin hyvä vastaanotto sekä vilkkaan oloinen pikku ravintola heti laitureiden vieressä. Oli niin hyvännäköisiä ruoka annoksia, että meidät oli helppo saada asiakkaiksi. Pienen erehdyksen jälkeen saimme viedä pullon lopun viiniäkin veneeseen, koska Aiski ei juo viiniä ja tarjoilija oletti ilman muuta näin olevan. Aiskille on viinejä kyllä etsitty, ostettu ja maisteltu jo jokunen. Suosikki viini on kuitenkin vielä löytymättä.

Nazaren satamassa tapasimme jälleen Suomalaisia, siellä oli kaksi venekuntaa, jotka olivat asuneet veneissä jo kauemman aikaa. Tarkoitus oli viedä ainakin toinen välimerelle ja toinen oli leppoisa: katsotaan mitä kivaa keksitään mentaliteetilla. Mikäpäs siinä, täällä on lämpimät ilmat ja mukavat oltavat kaikin puolin.

 

 

 

 

 

Jätimme välistä myös Porton ja Lissabonin, joissa kyllä haluaisin käydä, mutta katsotaan miten veneen huolto onnistuu, jos jää aikaa niin junallakin pystyy siellä piipahtamaan. Ankkuroiduimme  yhden yön Cascaisin satamassa ja jatkoimme aamulla matkaa kohti Sinesksen satamaa.

Sines olikin oikein hieno kylä vanhoine linnoituksineen. Pitkä rantakatu näytti kauempaa katsottuna ihan hiekkalinnalta. Ehdimme käydä ainoastaan ruokakaupassa ja pikaisesti linnan pihalla. Sivuhuomautuksena: paikalliset Lidl marketit ovat aika hyviä ruokakauppoja ainakin hevi tiskit ovat mielestäni olleet hyvä laatuisia. Satamasta neuvotan jostakin syystä aina jokin pieni ruokakauppa, jonka valikoima näyttää siltä, että tavara ei vaihdu. Olemme toki löytäneet myös isot paikalliset marketit joista saa hyvää tavaraa. Tuoretta chiliä ei tunnu löytyvän millään ja tuoreiden yrttien määrää ei voi verrata suomen valikoimaan edes samana päivänä.

Sineksen satamassa oli sekalainen määrä erilaisia purjeveneitä. Ruotsalainen Ladybird nimisen venekunnan kippari tuli kutsumaan meidät ja ilmeisesti kaikki muutkin veneet laituribileisiin (with guitar and wine and some food) sehän sopi meille mainiosti ja muutimme hetkessä suunnitelman mennään ankkuriin, jäädäänkin satamaan suunnitelmaksi. Todella taianomainen ilta siitä kehittyikin. Bileissä oli mukana Suomalaisia, (Ladybird venekunnassa oli vieraana suomalaistaustainen rouva), Ruotsalaisia, Venäläinen nuori nainen,  Englantilainen herra, Uusi seelaintilainen herra sekä pariskunta Portugalista. Vietimme oikein mielenkiintoisen illan tutustuen toisiimme sekä kuunnellen Ladybirdin miehistön kitaran soittoa ja laulua. I am sailing kappaleen aikana laiturikin keinui muusiikin tahtiin, ilta oli jo tullut ja tähdet loistivat taivaalla, tunnelma oli kertakaikkiaan huumaava! Sanoisin vielä, että vanhat jaksaa heilua, sillä nuoret Saksalaismiehistöt painelivat nukkumaan ihan liian ajoissa!

Thank you for the music Ladybird, toivottavasti tavataan heidät uudestaan Canarialla, jonne he olivat matkalla Madeiran kautta.

Sineksestä koitti aikainen lähtö, sillä matkaa tulisi seuraavaan satamaan olemaan noin 80M. Lisäksi kapteeni halusi löytää meille ankkuripaikan yöksi ennen seuraavaa pidempää pysähdystä. Alkumatka sujui moottorilla ajellessa sillä tuulta ei ollut riittävästi purjehtimiseen. Illansuussa tuuli nousi, johtuen eteläisestä Portugalin niemen kärjestä, jonka jouduimme ohittamaan ennen kuin pääsisimme Portimaon satamaan. Yövyimme Ponta da Torre niemen suojassa, tämä kyllä suojasi itätuuleelta, mutta ei mainingilta. Jostakin syystä vene kääntyy ilman tuulta poikittain maininkiin ja heiluminen on taattua. Ankkuri piti hyvin, mutta sängyssä ei tahtonut pysyä, joten yritin nukkua salongin lattialla pöydän ja sohvan välissä, mutta eihän siitäkään mitään tullut. Perässä nukkuminen oli ihan mahdoton ajatus, sillä mainingit jysäyttävät hieman koholla olevaan perän pohjaan sellaisen kumauksen, että tuntuu kuin tykillä ampuisi. Ensimmäinen käytännössä uneton yö tällä reissulla. Oli helppo päätös jatkaa matkaa heti aamun vähänkin sarastaessa. Meinasimme ajaa jonkin kalastus alueen yli vielä lähtiessä. Sitä ei ollut kartassa ja merkit olivat mustia ison hain evän näköisiä merkkejä, näitä sitten yritin kiertää kun Aiski meni vielä pomppivaan keulaan kiinnittämään ankkurin varmistus köyttä. Huh jännitystä riittävästi yhdelle vuorokaudelle.

Kohteemme oli päästä Barra Alvor nimiseen ankkurointi paikkaan. Tänne piti ajoittaa tuleminen nousuvedellä, sillä jouduimme ajamaan hiekkarantojen välistä sisään alueelle, jossa oli ranta täynnä ruokaravintoloita ja ihana pieni kylä. Saavuimme tänne hieman ennen klo 11.00 aamulla, joten nousuvesi oli meille hieman liian alhaalla. Jäimme siis vain kerran kiinni pohjasta hiekkasärkkään, josta vapauduimme kuitenkin suhteellisen pian voimakkaan moottorin ansiosta.

Voi pojat mikä paratiisi sieltä löytyikään!  Ankkurointi tapahtui suojaisaan paikkaan ja olimme tavallaan mantereen sisällä, johon pääsimme ns. jokea pitkin. Mikään tuuli tai maininki ei yltäisi tähän paikkaan. Eikä haittaa, että tässä oleminen on ilmaista! Saapuessamme lähemmäksi huomasin jotakin tuttua vastaan tulevassa kumiveneessä ja siellähän olikin pellavapäinen poika Stella Polariksen miehistöstä meitä vastassa. Voitte kuvitella, että edellisen yön valvomiset olivat poissa hetkessä! Lämpötila on tällä alueella sanoisinko todella miellyttävä, päivällä ollaan hellelukemissa ja illaksi viilenee, sopii minulle enemmän kuin mainiosti.

Pahoittelen, kuvien lataaminen talla yhteydella on mahdoton tehtava. Tekstin kanssa on jo tehty toita useampi tunti...

Pullopostia IX

Stora Halsö 28.5.2016

Hellou rakkaat ystävät!

Tämä päätöksenne on vaatinut teiltä molemmilta Suunnatonta rohkeutta ja päättäväisyyttä.

Olette uurastaneet tämän unelman eteen ja saavuttaneet jotain sellaista,

josta me muut unelmoimme.

Loistava yhteistyönne on tuonut teidät hetki hetkeltä lähemmäksi tavoitteitanne.

Toivotamme teille paljon rakkautta, upeita kokemuksia sekä tietenkin suotuisa tuulia.

Olkoon onni osananne elämänne retkellä, rakas kumppani vierellä epätoivon hetkellä.

Rakkaudella teitä ajatellen. Ellu, Mika, Timo ja Jonna.