Portugal, Portimao, telakka.

Leppoisan 7nm purjehdus kilpailun (Stella Polaris veneen kanssa) jälkeen saavuimme Portimaon satamaan lauantaina 1.10. Kilpailu päättyi tasapeliin. Purjehdus oli yksi helpoimmista, mukavimmista päivistä merellä. Aaltoja ja maininkeja ei ollut ollenkaan ja aurinko paistoi lämpimästi. Satamamanööverit suoritettuamme olimme valmiit pienelle kaupunkikävelylle. Pari päivää rentoa menoa ja alkuviikosta menimme ankkuriin lahdelle odottamaan telakalle pääsyä. Kannen tyhjennys aloitettiin jo ankkurissa ja illalla olimme irroittaneet aurinkopaneelit ja osan muista tavaroista. Olimme sopineet veneen nostamisesta telakalle lokakuun alussa. Pääsimme ylös torstaina 6.10.

Kerron telakka ajasta myöhemmin nyt vähan ajatuksia, muista asioista.

Aloin lukemaan Dunckerin kirjoittamia Merivuokko kirjoja. Olikohan se virhe? Ensimmäisenä vuorossa oli Antarctis, joten aika rankkaa touhua tuntuu tämä purjehdus olevan. Erikoisemmalta tuntuu hänen kirjoissaan se, että missään vaiheessa ei katsota säätä ennen satamasta lähtöä, vaan lähdetaan ja sitten menee jotakin rikki ja palataan takaisin satamaan. Täytyy kertoa nyt, että mitä enemmän luen ja mitä enemmän kuulen erilaisia “jännitys” tarinoita mereltä sitä enemmän opin luottamaan omaan veneeseen ja sen kapteeniin. Tähän asti kaikki on sujunut enemmän kuin hyvin.

Aika ajoin koen jonkinlaista haikeutta tai koti­-ikävääkin. Tämä on kuitenkin tietyllä tavalla vaimentunut. Olemme tavanneet paljon uusia ihmisiä ja meidät on “bongattu” kuka mistäkin tietolähteestä. Muutamia päiviä sitten tuli veneemme viereen tuntematon mies, joka osoittautuikin Sarema veneen Kapteeniksi. Hän oli kuullut, että olemme telkalla. Aiski oli joskus ollut häneen yhteydessä sähköpostilla kysellen “tyhmiä” koskien matkaamme Omahalla. Kerrottakoon, että Sarema on kiertänyt ensimmäisenä suomalaisena veneenä Koillisväylan ja perään Luoteisvaylan. Tällä hetkellä Sarema on Alaskassa ylös nostettuna odottamassa uusia seikkailuja. Aiskille tämä tapaaminen oli todella mieluinen. Onhan hän lukenut heidän blokiaan haaveillessaan omasta matkastamme!

Portimaossa on paljon Suomalaisia, siitä asiasta tulimme tietoiseksi jo ensimmäisenä päivänä kun kuulimme Suomi seurasta. Viimeksi eilen kuulimme Suomea ruokakaupassa ja juttelimme pitkät tovit mukavan Suomalaisen pariskunnan kanssa, jotka olivat tulleet Portimaoon asuntoautolla. Telakka alueella tulee lähinnä puhuttua Englantia, toki sekin on hyvää harjoitusta. Eräs Suomalainen herra oli bongannut meidät ilmeisesti iltakävelyllään ja tuli koputtelemaan kylkeen ja juttelemaan veneistä. Mukavaa, että tulee uusia tuttavuuksia, muutoin tämä telakka elämä olisi aika tylsää.

Olemme tällä hetkellä nostettuna ylös suhteellisen vilkaasti liikennöidyn tien vieressä. Autojen äänet ovat tietty tasaiset ja junanratkin kulkee lähellä. Juna piippaa torveaan aina sillalle ajaessaan. Sitten kuulin jotakin uutta ja jotenkin ei niin sopivaa ääntä, mitä ihmettä! Hevosen kavioiden kopinaa ja kun menin ulos siellä todellakin meni kirkkailla väreillä maalatut vankkurit hevosen vetämänä. Täällä asuu Romaaneja, jotka matkaavat vankkureilla usein sillan yli. Emme tosin tiedä mihin he menevät ja tulevat, mutta heitä kulkee edestakaisin useita vankkureita hevosineen päivässä. He asuvat hökkelikylässä tien varrella kauempana kaupungista. Romaanit asustavat todella köyhissä olosuhteissa. Osa hevosista on aika huononkuntoisen ja laihan näköisiä.

Pullopostia X

Synttärilahjaidea:

Opetelkaa Geokätköily, ei ole larppaamista, vaan erinomainen tapa tutustua eri maiden nähtävyyksiin “Behind the scenes” Ilmaista ja hauskaa:-)