Gibraltarilta Canarian saarille, Las Palmasiin, 11.12-17.12.2016

Lähdimme illansuussa noin klo 17 aikaan myötävirrassa ja tyynessä kelissä kohti Canariaa. Mika on sitkeästi päättänyt lähteä mukaan Canrialle saakka. Toki lääkäriltä saadun luvan kanssa. Valitettavasti Atlantille hän ei voi lähteä, mutta olemmehan merillä Aiskin kanssa vielä jonkin aikaa, joten saanemme hänet vieraaksi vielä uudestaan jollekin pätkälle. Kiitos Mikalle, olit meille todella suuri apu!

Matka alkoi koneajelulla ja Matruusi oli enemmän kuin tyytyväinen. Sen lisäksi, että keli oli mitä mukavin, mukaan lukien täysikuu, joka valaisi iltaamme, olen myös löytänyt Gibiksen apteekista pahoinvointilaastareita. Tämä se on kuulkaa hyvä keksintö. Pillerit, joita otin Gibikselle tullessa aiheuttivat hieman dizzyn olon ja esim. alkumatkasta köysien koilaaminen ei onnistunut. Lisäksi epäilen jonkinlaista rauhoittavaa ainetta sisältyvän tapuihin. No, älkää ottako em. liian tosissanne. 

Laastareihin takaisin, se asennetaan korvan  taakse niin, että hopeinen puoli tulee ihoa vasten ja ”ihonvärinen” jää näkyviin, eka meni ilmeisesti väärinpäin, mutta en silti tuntenut pahoinvointia, tosin keli oli säyseä. En huomannut mitään sivuvaikutuksia, joten nämä olivat minulle erittäin hyvä vaihtoehto, suosittelen kokeilemaan, jos näitä ongelmia on. Laastarin vaikutus on ohjeen mukaan 72h, mutta minulla vaikutus kesti kauemminkin, joten sitä ei kannata poistaa ennenkuin se irtoaa itsestään. Lääkeaine liukenee tasaisesti kun taas pillerit vaikuttavat ensin voimakkaasti ja vaimenevat pikkuhiljaa. Elohan on suorastaan hienoa, kun jaksaa tehdä kaikki hommat ja pystyy syömään ja juomaan sekä olemaan avuksi ilman, että ponnistus on monen tunnin saavutuksen tulos. Puhumattakaan vessaan menosta ilman pelkoa pahasta olosta!

Parin päivän koneella ajelun jälkeen alkoi tuuli viritä ja nostimme purjeet ylös. Saimme lopulta reilun tuulen, tällä kertaa kuitenkin myötäistä, joten matkan teko oli helppoa aikaisemmin kokemaamme vastatuuleen nahden. Aallot tosin kasvoivat aika suuriksi loppuvaiheessa, mutta Omaha ja miehistö selviytyi matkasta hyvin ja olimme perillä noin 6pvän ja 725M jälkeen. Saavuimme Las Palmasin satamaan aamuyöstä klo 3:n aikaan. Ylitys oli hyvaa harjoitusta Atlantin ylitysta ajatellen, kertyihan matkaa kuitenkin enemman kuin missaan aikaisemmassa ylityksessa. Ruokailu hoidettiin paasaantoisesti pakastimeen tehdyilla ruoilla ja valmiilla sapuskalla. Taisihan se miehisto hieman viela laihtua lisaa talla patkalla.

Aamusta aloimme selvittää Omahalle laituripaikkaa, siinä onnistumatta. Saimme kuitenkin olla satamatoimiston laiturissa, johon olimme yöllä kiinnittyneet. Tosin vain sen aikaa kun Mika meni uudestaan pistäytymään lääkärissä. Tehokkaasti meidät ohjattiin siitä ankkuriin ja jäimme jonotuslistalle laituripaikasta. Ehkä hieman jäi epäammattimainen maku tästä satamasta, ilmeisesti resurssi pula on todellinen, sillä tapasimme vain yhden marineron ja sataman toimistossa oli aika rajalliset aukioloajat. Lisäksi mainitsen, että täällä sain vain erittäin kylmiä suihkuja, joten peseytyminen ei ollut kovinkaan mukava kokemus. Omahalla saa kuitenkin lämmintä vettä kansisuihkustakin!

Atlantin ylitys alkaa lähestyä, miehistön saapumista odotellessa, jännittää ei ehdi, sillä tekemistä riittää, pitää suunnitella viiden henkilön kolmen viikon sapuskat. Onneksi on jonkilainen pohja valmiina mitä mukaan tarvitaan ja varamuonat on käytännössä jo veneessä.