Matkalla pohjoiseen, yhden miehen voimin.

Chile, Puerto Williamsista kohti Puerto Monttea.

Aloimme pohtia veneen kölin korjausta kuumeisesti. Useiden kanssavenelijöiden suosittamana Kapteeni päätti viedä Omahan Puerto Montteen tai mahdollisesti Valdiviaan saakka. Olimme kuulleet, että näistä kaupungeista saisi parhaan työn ja kohtuullisen hinaan veneen huoltoja varten.

Aikamme pähkäiltyä päädyimme siihen, että Matruusi matkustaa suomeen ja Kapteeni lähtee kohti pohjoista. Päätös oli minulle todella vaikea. Nousin haikein mielin lentokoneeseen.

Päätin heti, että en ala katsomaan säätä enkä odottamaan puheluita sillä niitä ei todennäköisesti tulisi ainakaan 6 viikkoon. Ensimmäiset yhdeydeotot tulivat noin 3 viikon kuluttua 11.6. Sain sähköpostia Henkilta ja Marjoleinilta, Jori aluksesta. Aiski oli lainannut heidän sähköpostiaan ”Hengissä, Kini ja Jori saatu kiinni. Ollaan puerto Eeden. Laitan viestiä kun vähän hengähdetään”

Seuraava viesti tulikin sitten 3.7 whats uppina. ”huono netti ei voi soittaa. Pieni kylä Melinka” Sentään pystyttiin viestimään jotekin. Ensimmäinen puhelu onnistui siinä heinäkuun puolen välin jälkeen. Kyllä se on ihana kuulla ääni pelkän viestittelyn jälkeen!

Kapteenin kertomaa matkasta. Chile, Puerto Williams -Puerto Montt.

Lähdin sumuisena aamuna (23.5.2018 klo 9.30), päämäärä oli saavuttaa ensimmäisenä Caleta Olla. Tähän olen aikasemmin käyttänyt aikaa useamman päivän. On vastatuuli, mutta koneajelun jälkeen saavutan päämäärään klo 20.35. Suunnitelma on käyttää aikaisemmin tehtyä jälkeä, jolloin uskallan ajaa myös pimeässä. Muutoin pimeällä ei ole asiaa näille vesille. Kartat voivat heittää jopa useita satoja metrejä.

Caleta Ollasta lähtiessä aamushämärässä tunsin tömäyksen aluksen rungossa. Menin valon kanssa kannelle tarkistamaan asiaa. Meri on täynnä jääpaloja. Seuraavan kolmen tunnin ajan istun keulakannella hakuvalon kanssa kaukosäätimellä ohjaten jäälauttojen seassa. Omaha ei ole moksiskaan tallaisesta pikku vastuksesta. Talvi on tullut Chileen.

Kuva kertokoon.

Matka jatkuu samaa rataa, aamulla aikainen herätys, päivä käytännössä koneella ajaen niin pitkään kuin valoa riittää. Canal Barbara on saavutettu 26.5. Tätä seuraa Port Agosto 30.5. Bahia Islas 4.6. jne.

Lähdin aamulla 8.6 normaaliin tapaan liikkeelle. Olen yöpynyt ”omassa satamassa”, jota ei löydy purjehdusoppaasta. Kenties suomalainen saaristo on opettanut miten löytää suojaisa satama. Patagonia on niitä täynnä. Joskus kartan mukaan löytyy hyvä paikka ja kun menee katsomaan se onkin jo kalastajien käytössä. Jonkin ajan kuluttua silmään pistää näytöllä tuttu mmsi numero. Mmsi numero on alusten tunniste koodi AIS järjestelmässä.

Ensin asia hieman vaivaa, mutta pikkuhiljaa alkaa muistua mieleen mille alukselle se kuuluu. Olen saavuttanut Hollantilaisen Jorin. Jori lähti matkalle noin kaksi kuukautta ennen minua! VHF käteen ja kutsu päälle. Kutsun kuitenkin ensin Kiniä, joka lähti noin kaksi viikkoa ennen minua. Olen kutsunut häntä joka päivä aamuin ja illoin. Näin ollen minun pitäisi saavuttaa Kini ensin?

Olen valinnut ei pelkästään omia satamia vaan myös poikkeavan reitin normaalista. Olen sitä mieltä, että valitsemallani reitillä on vähemmän ns. tuulitunneleita ja pääsen etenemään nopeammin, vaikka matka on pidempi. Voisinkohan käyttää nimitystä säävapaammin? Tämä ajatus osoittautui oikeaksi. Reittini kulkee mm. Canal Pittiä pitkin. Olen käynyt yksin tutustumassa Amalia jäätikköön. Kutsuessani tänä aamuna Kiniä saan ensi kertaa vastauksen kutsuun. Myös Kini on ”kuulo” etäisyydellä.

Yksin matkatessa kaikki asiat joutuu tekemään hitaammin. Yritin miettiä jollalle uutta paikkaa, josta se olisi helpompi pudottaa veteen. Lopputulema on, että se nököttää kannella oikeinpäin. Yritin laittaa sitä perään uimatason päälle ja vaikka mitä muuta. Ankkuri vinssiin rakensin kaukosäätimen, jolla pystyin käyttämään ruorilta ankkuria.

 

Jori ja aamu usva.

Samainen aamu.

Merijellonat.

Kini vastasi VHF kutsuuni välittömästi. Kysyin sijaintia ja hän kertoi olevansa Jorin perässä. Ovat olleet Jorin kanssa matkassa jo jonkin aikaa. Olen ollut hieman huolissani Kinistä. Pascual on yksinpurjehtija ja aika minimaalisella varustuksella liikkeellä. Tänä iltana emme saa yhteistä ankkurilahtea, kaikki ovat eri paikoissa. Ohitan Kinin, mutta en jaksa ajaa Joria kiinni. Otan itselleni ”omana lahden”.

Herään seuraavana aamuna aikaisin ja kiirehdin Joria kiinni. Tällä kertaa jäämme samaan lahteen ja Kinikin saavuttaa meidät. Jatkamme matkaamista yhdessä. 

Kini Patagoniassa.

 Rantaudumme 5 päiväksi Puerto Edeniin. Vihdoin pääsen ravintolaan syömään. Hinta on edullinen noin 7€ sisältäen kolmen ruokalajin illallisen. Makukin oli hyvä. Jotta ette ihan innostu niin ravintolassa oli vain 5 astetta lämmintä. Jouduimme käyttämään takkia ja hattua ruokaillessa.

Kylässä asuu 150 ihmistä. Tankkaan Omahaan 100 litraa Suomi hintaista dieseliä. Olen tankannut Puerto Williamsissa 819L. Tällä hetkellä kaikki polttoaine on kanistereissa. Päätankki on jo käytetty. Puerto Eden on ensimmäinen paikka matkan varrella, josta voi ostaa dieseliä, jos ei halua poiketa pidemmälle.

Puerto Eden, mastot järjestyksessä.

Aika pian meille kolmelle muodostuu rutiini, jossa Kini lähtee matkaan ensin, sitten lähtee Jori. Omahalla menee oma aikansa kun kippari riehuu siellä yksin. Illalla homma menee niin, että Jori ankkuroituu ja vie omat köydet rantaaan. Omaha tulee ja laittaa pelkän keula ankkurin tai lisäksi peräankkurin. Sen jälkeen saapuu Kini Omahan kylkeen. Kaikki meni hyvin, Omahan ankkuri piti. Tietysti olimme valinneet suojaisat ankkuripaikat ja pidimme nyt päivät lyhyinä. Aamu valkenee nyt klo 9. Pimeys tulee noin klo 17.

Lähdemme Puerto Edenistä 15.6 ja sovimme seuraavaksi yöksi paikan nimeltä Caleta Ivone. Kini ei kuitenkaan ehdi tänne, joten Jori ja Omaha päättävät piipahtaa seuraavana päivänä Seno Icebegillä ja palata Caleta Ivoneen illaksi. Kini saapui Omahan kylkeen illalla. 

Seno Iceberg ja Omaha

Matka jatkuu ja VHF soi. 20.6 Morgan ja Juhannus! Aamulla paistoi aurinko ja illalla satoi lunta. Normaali juhannus keli siis. Juhannus istuttiin Jorin veneessä ja suunniteltiin reittiä.

  

Kinin kippari ja Juhannus sää!

 

Juhannuspäivä!

Seuraavaksi siirryn saariston suojasta pois. Golfo De Penas on kierrettävä. Tiedossani on, että tällä paikalla on kelien suhteen ikävä maine. Ne voivat olla pahoja. Ensin on purjehdittava luoteeseen 85nm ja sitten pohjoiseen 70nm. Tämän jälkeen pääsee taas saariston sisään.

Keliksi on luvattu 10-15kn tuulta. Ei ollut ihan sitä. Sää kysyttiin Armadalta ennen lähtöä samalla kun ilmoitimme heille, että jatkamme matkaa. Aamulla sää oli hyvä kun lähdimme. Saavuimme iltapäivällä Golfo De Penaksen juureen. Toisin sanoen paikkaan, josta avoin meri alkaa. Jatkoimme matkaa niin, että kaikki kolme venettä olivat näköetäisyydellä. Omaha kuitenkin meni nopeimmin ja Kini hitaimmin. Hämärän saapuessa oli eroa Joriin noin 10nm.

Klo 17.50 tuuli on 34kn, se nousi kovemmaksi kuin luvattu ja suunta oli luvatun etelän sijaan länsi. Oli aika pudottaa isopurje alas. Se ei kuitenkaan onnistunut. Ratsastaja juuttui kiinni. Aloin ottaa suuntaa mahdollisimman myötäiseen. Tuuli on lännestä. Kuitenkin niin, että pääsen edessä olevan niemen ohi. Se osoittautui vaikeaksi. Aallot olivat 4-5 metriä ja pimeys oli tullut. En voinut enää kiivetä mastoon, joten oli mentävä isopurje ylhäällä. Keulapurjeet olivat jo sisällä. Vauhtia oli 8kn.

Tuuli kasvoi edelleen ja aallot löivät Omahan yli. Se oli sukellusvene. Pahimmillaan sitloorassa oli vettä rintaan saakka. Ns. märkä keli. Valvon yön märissä kelluntahaalareissa ja crocseissa ulkona. Ohjaan Omahaa käsin, jolloin saan paremmin otettua aallot. Seuraava merkintä lokikirjaan on aamulla klo 9.30 tuulta 1kn ja kone on laitettu käyntiin. Aamuun mennessä keli tyyntyi, mutta aallokko jäi. Jossain vaihessa iltaa ja yötä fokan spiirapuomi on taittunut kahtia. Muilta vaurioilta vältyttiin. Edes veneen sisään ei päässyt vettä luukusta. Pieni vesinoro oli mennyt sisään konehuoneen ikkunasta. En enää tavoita ystäviäni. Saavun saaristoon illalla klo 18.00, 23.6, Caleta Millabuun. 

 

Kukas se siihen istahti.

Ja naapuriin kanssa. Kansikin oli sitten sen näköinen. 4kpl kotkia.

Lähden jatkamaan matkaa hitaasti noin 10nm päiviä tehden. Toivon näkeväni Jorin ja Kinin. En kuitenkaan kuule heistä mitään. Yritän huudella radiolla molempia. 30.6 Rio Humos. 2.7 Melinka. Vietän viikon aikaa Melinkassa ja toivon kuulevani ystävistäni. Melinka on muutaman tuhanne ihmisen asuttama kylä. Nykyään sinne pääsee säännöllisesti lentokoneella Puerto Monttesta. Se siitä.

Mustakaula joutsen.

Melinkassa ollessani saan yhteyden Matruusiin ja kuulen, että Pascual/Kini on Marina Quinchet nimisessä satamassa. Samalla selviää Kinin kautta, että Jori on Puerto Quellonissa. Sinne sitten seuraavaksi. Jori on ohittanut minut edellisenä yönä. Kini on tullut ulkomeren kautta.

Jori ja Omaha aamutuimaan.

Se kuuluisa peilityyni.

Matkaamme Jorin kanssa lyhyitä päivämatkoja tehden. Pikkuhiljaa Puerto Montt häämöttää horisontissa. Pienen levon jälkeen kävimme kylillä ja nautimme paikallista merellisistä ravintolan anstimista. Samalla tietysti teen pieniä huoltoja veneelle. Aina riittää tekemistä. Viivyn Puerto Montessa 5 päivää.

Nyt alkaa kölin korjauksen selvitys. Käymme katsomassa autolla Valdivian mahdollisuudet ja päätän viedä veneen Valdiviaan. Saavun sinne 8.8.2018. Yaht Club Valdivia osoittautuu kivaksi paikaksi. Kaupunki ja rautakaupat sun muut ovat kävelyetäisyydellä satamasta. Nettikin toimii kohtuullisesti ja yhteydenpito Suomeen onnistuu taas hienosti. 

Nykyisin voitte seurata matkaamme Omaha ryhmässä Facebookissa. Tervetuloa sinne! 

Facebookin Sy Omahan tili on suljettu.