Banana!

Ranskan Polynesia, Tahiti, Marina Taina.

Pikkuhiljaa alkaa olla huoltohommat tehty. Siirretty katolta paneelit sivuille rikkoutuneiden tilalle, etsitty uusi paneeli takabiminin päälle ja vahvistettu reunat extra alumiinilevyllä ja mietitty kiinnitykset sille. Ommeltu uusi aurinkokatos taakse. Koska uusi aurinkopaneeli oli eri kokoinen piti kiinnitykset miettiä uudestaan ja osaksi myös siksi vaihtaa aurinkosuoja. Edellinen kesti noin 3 vuotta, tosin ei ollut kalleinta säänkestävää, joten oli ehkä odotettavissakin. Lisäksi päätettiin ommella ns. välikatos kahden biminin väliin. Sitä voidaan pitää ankkurissa tai silloin kun ei käytetä isopurjetta. Täytyy sanoa, että noiden kaavoittaminen on kyllä ihan P*******ä. Joka suuntaan kieroa ja ei tietenkään yhtään suoraa kulmaa.

Kun aikamme kierreltiin kauppoja niin löytyi Kapteenin mieleistä puutavaraa, Merbauta. Siitä saatiin valmistettua uimatasolta ylös mukavammat porras askelmat. Metallisten kaarien päälle asennettiin puiset askelmat. Huomattavasti miellyttävämpi nousta paljain jaloin sukekamojen kanssa. Kaikkein ihanin juttu on kuitenkin se, että vihdoin valmistuu pieni ulkopöytä (myös merbauta) Omahan takakannelle. Jeeeee tätä on odotettu ja toivottu ja täytyy tunnustaa, että kyllä Kapteenin puusepäntaidot on vielä kohdillaan. Siitä tulee niin hieno (ja kallis), että en tiedä raaskiiko siinä edes syödä. Ihailee vaan kaukaa...

Tässä välissä on vaihdettu öljyt ja sinkit generaattoriin sekä Volvoon. Kakkaletkut on piiskattu. Ts. irroitettu sisään tulevat kusikivet, jotka tukkivat letkut. (Tämä on Kapteenin työ.) Jääkaapin tuuletin hajosi, joten jääkaappi pois paikoiltaan ja uusi tuuletin tilalle. AIS on saatu näkyviin tietokoneelle, kiitos Iiriksen Jonnalle, meiltä olisi usko loppunut kesken. Viimeisimpänä on huollettu tuuligeneraattori. Aloitimme siitä, että menimme kyselemään noita härveleitä myyvästä liikkeestä huoltoa. Sanoi, että ei voi huoltaa ostakaa uusi. Ei ostettu, eikä muuten ostettu siitä liikkeestä akkujakaan.

Kapteeni sitten siitä surffaamaan nettiin ja etsimään tuuligenun huoltoviedeoita. Ei muuta kun purkamaan. Työ tekijäänsä opettaa vain miten se meni. Kun aikamme kyseltiin ja pähkitiiin, saimme yhtä äkkiä tiedon mistä voisimme löytää uudet laakerit tuuligenuun. Paikallinen ankkuri venetarvikeliike osasi kertoa oikean paikan. Olihan sinne vähän matkaa keskustasta, mutta liikunnan kannalta otettuna, mukavan hikinen päiväkävely. Epäilin, että taas alkaa se sama tuttu rumba. Ensin tulee noin kymmenen kertaa ei oota ja sitten vihdoin löytyy lähes oikea kauppa. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin, että kauppa löytyi suhtellisen helposti. Saimme siis kerrankin oikean osoitteen kerralla ja laakerit löytyivät suoraan hyllystä! Myyjä varmaan ajatteli, että tuo nainen on pimahtanut kun tuijotin suu auki laakeripaketteja tiskilllä! Hintakaan ei päätä huimannut noin 40€ satsi, otettiin oikeen kerralla kahdet.

Matkalla laakerikaupasta tuli vastaan jonkinlainen autojen huoltoon erikoistunut liike, jossa oli akkuja näyteikkunassa. Sinne siis kyselemään hintoja. Päädyttiin tähän, oli hieman edullisempi kuin venetarvikemyymälät. Toimituskin onnistui suoraan marinaan. Joskus asiat ratkeavat helposti.

Matkalla laakerikaupasta takaisin sataman suuntaan huomasimme, että paikallinen setä oli myymässä banaaneita ja papayoita erään tontin äärellä. Oli aikalailla elämäntapaintiaanin näköinen. Olimme bonganneet tämän sedän kerran aikaisemmin ja Kaputeeni huikkasi ohi kulkiessaan tyypille, BANANA. Hymyhän siltä irtosi. Kun kerran olimme samalla suunnalla toistamiseen, päätimme ostaa kaverilta banaaneja. Täällä on tapana asetella banaanit/muutkin hedelmät ryhmiin/kasoihin, jotka maksavat sitten jotakin. Tämä banaani kasa oli ehkä reilun kilon painoinen ja kysyin hintaa niin vastaus oli 500 paikallista valuuttaa. Se on noin 4,7€, joten totesin Kaputeenille, että ovat aika kalliita banaaneja. Oltiin kuitenkin sitä mieltä, että ostetaan nyt kuitenkin. Taustalla oli hökkelirakennuksia ja ilmeisesti koko suku oli siellä, joko asumassa tai muuten hengailemassa. Nuori mies palveli meitä juuri sillä hetkellä ja näimme tämän elämäntapaintiaanin vähän kauempana. Hän kuitenkin huomasi meidät ja tuli paikalle. Katselin vähän kaihoisasti hyvännököistä papayaa myyntipöydällä ja olin juuri kysymässä hintaa sille kun setä sanoi, että saatte sen lahjaksi. Tämä kuvaa hyvin täkäläistä kulttuuria. Antaminen on heille tärkeää. Hassuinta tässä on se, että se Papaya maksaa enemmän kuin banaanit, joten sain lopulta kaikki hedelmät yhteenlaskettuna erittäin edullisen paketin. Tämä ei ole kuitenkaan ensimmäinen kerta kun näin käy. Eikä he tässä tapauksessa varmaankaan ajatelleet hintaa tai markkinataloutta vaan mukavan ihmisen kohtaamista ja hyvän mielen saamista / antamista toiselle ihmiselle. Oli muuten parhaimmat banaanit Tahitilla.

Kaputeenin puusepän sielu heräsi ja kun hän näki Canacen kannella maston juuressa puiset köysilaatikot, oli se sitä myöten selvä. Ei muuta kun taas jollalla puutavarakauppaan ja laatikot työn alle. Nämä tulee kuitenkin ihan perus puusta ja petsataan sitten jollakin sävyllä. Kaiken tämän keskellä tehdään pari kertaa päivässä ruokaa, käydään kävellen kaupassa, pestään pyykkiä. Välillä käsin ja välillä koneella. Muutamia ompelutöitä mahtuu väliin myös kanssavenelijöille. Välillä tuntuu, että kun pääsis lomalle…

Huomasimme juuri, että jollan vasen pontooni vuotaa aikaisemman oikean sijaan, joten siinä seuraava projekti kun nuo edellä mainitut on saatu kuntoon. Alettiin myös miettimään pakastimen lisäeristystä sillä tällä hetkellä sitä ei voi käyttää, koska lämpötila ei laske alle -10. On tarkistettu kylmäaineet, joten siitä ei liene ongelma. Kenties kun uudet akut on saatu taas asennettua niin virtaa riittäisi paremmin? Ollaan yritetty etsiä täältä siirreltävää jääkaappi pakastin yhdistelmää. Sellainen on myytävänä siinä isossa verkkokaupassa, mutta sen toimittaminen tänne Tahitille maksiaisi tuplasti laitteen hinnan. Ei kuulosta kovin järkevältä ratkaisulta. Tahitilla sellaista ei mitä ilmeisimmin ole saatavilla. On meinaan kävelty aika moneen kauppaan ja kyselty kaikista venetarvikeliikkeistä.

Lokakuu on jo alkanut, joten olemme olleet Tahitilla ankkurissa jo kohta 3kk. Olisikohan aika vaihtaa maisemaa? Yritämme päästä edes Moorealle saakka ensi viikolla. Tosin tuo ensi viikko on jo mennyt aika monta kertaa. Aina löytyy joku uusi projekti joka täytyy korjata. Vielä puuttuu kulkuvalojen läpiviennin viimeistely, niin lista olisi lähes lopussa. Ompeluhommat ei sensijaan lopu varmaan koskaan. Jollan suojus on korjausta vailla. Isopurjeen suojus tarvitsee myös vähän tuunausta. Tällä viikolla hajosi lopullisesti liian biohajoavasta muovista valmistetut wc istuimen kannen saranat. Ne on käytännössä pehmenneet täysin. Kyseessä on 5 vuotta vanha pönttö. Kapteeni tuunasi ne kasaan epoksilla. Biohajoavuus on ihan ok muovipusseissa, mutta onko tämä nyt sitten oikein, että kengätkin hajoaa itsestään?