OMAHA: Elämä alkoi karanteenin jälkeen.

Australia, Darwin. 23.8-9.10.2021

Veneen korjaus ja varustelu.

Ensimmäisenä asiana karanteenin jälkeen etsimme ruokakaupan. Voi kuinka ihanaa on saada ostaa vihanneksia hedelmiä juustoja ja vaikka sun mitä. Edullisemmin kuin Tahitilla ja oikeastaan myös suomessa. Vihdoinkin uskaltaa ostaa melkein mitä haluaa ja ruokavaliomme saa lisäyksen kaikkea vihreää.

Lähellä Darwinia oleva hiekkakukkula. Se tulee näkyviin laskuvedellä ja jää taas meren alle nousuvedellä.

Seuraavana päivänä pysymme veneessä ja teemme loppuja huoltotöitä. On kuitenkin aloitettava korjaukset. Olemme todella onnekkaita sillä ystävämme omaa auton ja on samalla purjehdus klubilla huoltamassa omaa katamaraaniaan. Hänen kauttaan löydämme oikeat paikat ja ihmiset korjaamaan puomin. Tämä päätetään hitsauttaa takaisin kasaan alumiini tukien kera. Korjaus kestänee noin 2 viikkoa. Seuraavaksi on listalla vantin uusiminen. Tähän päädyttiin pienen pohdinnan jälkeen. Samalla tilattiin uusi liitoskappale mastoon, johon voi kiinnittää tarvittaessa vara ”vantin”, joka tulee olemaan erikoisvahvaa köyttä. Nyt meillä onkin hiukan odottelu aikaa, joten pääsemme auttamaan Sundreamerin huolloissa. Se on tarkoitus laskea veteen mahdollisimman pian. Pohjan hiontaa, myrkkymaalausta, vinssien huoltoja, maston rikin tarkistusta ja köysien pujottamista mastoon. Siellähän riittää hommia. Olemme tähän oikein tyytyväisiä sillä pääsemme Sundreamerin Kapteenin mukana tutustumaan kaikkiin paikallisiin venetarvikkeita ja muita tarvikkeita myyviin kauppoihin.

Tässä valutetaan kokkaus kaasua Aussi pullosta Suomi pulloon.

Kyllähän Omahaan olisi kiva saada vähän lisävarustelua ja Kapteenin mieli alkaa tehdä pieniä uudistuksia. Valitettavasti saimme käsiimme paikallisen ”SVB:n” luettelon, joten arvaatte varmaan, että ruokahalu kasvaa syödessä ja hintataso on todellakin positiivinen yllätys. Kaputeeni päätyy tilaamaan 3 uutta taipuisaa aurinkopaneelia säätimen kanssa. Seuraavaksi löydämme kivan kaupan, josta löytyy ”raahattavia” Dometicin jääkaappi pakastin yhdistelmiä. Matruusi alkaa himoita sitä, sillä nykyinen jääkaappi ei Matruusin mielestä toimi kunnolla. Se ei kylmene riittävästi. Kaputeenin into ei kuitenkaan vielä riitä sen korjaamiseen. Olimme yrittäneet hommata raahattavaa kylmälaitetta jo Tahitilta, mutta sitä ei ollut saatavilla ja rahtaaminen olisi maksanut ihan liikaa. Nyt se pötkötti tuossa kaupan hyllyllä ja vielä noin 300€ alle suomen hintojen. Aikamme mittailtua se tuli sitten hankittua kaksiosainen kylmälaite. Ei sille ihan vielä paikkaa ole löytynyt, mutta otan sen vaikka kainaloon tarvittaessa. Täytyy sanoa, että en luovu siitä enää mistään hinnasta.

Seuraavaksi kaputeeni alkoi katselemaan lithium akkujen hintoja. Paljon ovat tulleet alaspäin ja kun nykyiset akut alkoivat olla jo reilusti yli vuoden vanhat, tosin yllätykseksemme vielä toimivat, päätti kaputeeni tilata 3kpl lithium akkuja. Tämä taas johti siihen, että tarvittiin uusi älylaturi. Kun Volvosta tuleva sähkö menee starttiakkuun, niin uusi älylaturi lukee tämän ja alkaa ladata lithium akkuja.

Eikä siinä vielä kaikki. Veden kanto ei ole ollut Kapteenin mielipuuhaa. Aikansa surffailtuaan netissä Kaputeeni ilmoitti eräänä päivänä, että hän on tilannut uuden vedenteko koneen. Kaikki tämä tuli maksamaan ehkä 40% vähemmän kuin suomessa.

Kuulostaa helpolta ja kivalta, mutta ensinnäkin, koska rajat ovat Australian terratorioiden välillä kiinni, posti liikkuu miten liikkuu. Muutoinkin AUS posti on vähän samaa luokkaa kuin suomessa. Akut tulivat kaikki kolmessa eri toimituksessa. Noin kahden viikon sisällä. Aurinkopaneelit kahdessa toimituksessa. Laturi ja säädin olivat omissa toimituksissaan ja viimein tietty vesikone. Pikkuhiljaa niitä asennettiin paikoilleen. Yhdessä aurinkopaneelissa tuli ensimmäisen viikon aikana oikosulku, joka poltti paneelin rikki. Sitä odotellaan vieläkin. Vedentekokoneen pumppu kesti 5h käyttöä, siihen etsitään ratkaisua vieläkin. Akut toimivat moitteettomasti ja sähköä tulee nyt niin paljon, että eihän sitä ehdi käyttämään. Näin ollen matruusi halusi uuden puhaltimen takahyttiin ja vähän lisävaloja kannelle. Vara diesel kannut ovat alkaneet vuotaa, niitä ostetaan tässä vaiheessa 6kpl lisää. Sitten löytyi oikein kivoja kaikkia pieniä sähkötarvikkeita tingeleitä ja tangeleita, vähän niin kuin Motonet tavaraa. Ihan huippua Tahitin jälkeen.

Vanha Isotherm jääkaappi alkoi mennä huonommaksi ja huonommaksi, joten päätimme viedä sen huoltoon. Se saatiin toimimaan heti ensimmäisellä kerralla ja käy ja kukkuu. Ilmeisesti kylmäaine filtterissä oli tukos. Se esti kylmäaineen kiertämisen järjestelmässä kunnolla ja näin ollen jääkaappi ei viilentynyt riittävästi. Pakastimen ns. äly-yksikkö meni myös rikki. Se oli alkanut oireilla jo Tahitilla, niin, että se ei tahtonut käynnistyä sulatuksen jälkeen. Onneksi viereen ankkuroituneessa, Moodyfinn veneen Kapteenilla oli sama ongelma. Hän lainasi meille vara äly-yksikkönsä ja saimme vahvistettua missä vika on. Saimme samalla hankittua varayksikön Omahaankin.

Tässä välissä tuli puomi hitsaamosta ja sitä sitten aseteltiin paikoilleen. Korjaus oli ihan ok. Tosin Kapteeni oli pyytänyt tekemään siitä 10cm pidemmän, mutta se taisi tulla täsmälleen saman mittaisena. Vahvalta se ainakin nyt näyttää. Vantti sopi oikein hyvin ja sekin saatiin kiristettyä paikoilleen. Kaikessa tässä välissä käydään välillä auttelemassa Sundreamerin Kapteenia ja pidetäänhän me välillä grillaus iltojakin. Nautitaan oluesta ja mukavasta seurasta. Cov tilanne on täällä hyvä, joten saamme lähes normaalia elämää. Se tuntuu kerta kaikkiaan todella hienolta.

Beach Partyt, hiekkasärkkä uppoaa mereen vuoroveden noustessa, aika lopettaa juhliminen.

Kun ei ole kylmälaitetta mukana, juomat upotetaan hiekkaan. Mitä syvempi kuoppa sen parempi.

Vilskettä ja vilinää riittää. Päivät helteessä ovat rankkoja ja välillä menen nukkumaan buranan kanssa. Kunto varsinkin seisoma kunto rapistuu pitkillä ylityksillä. Vuorovesi on yli 8 metriä, joka tarkoittaa, että jollaa on raahattava hiekassa joskus 100 metriä. Onneksi klubilla on alumiini kärryjä, johon jollan voi kipata ja vetää sitä perässä. Ranta viettää, joten kun sitä muutaman kerran on vetänyt 33 asteen paahtavassa auringossa ylös ja alas rantaa alkaa se välillä jo ottaa koville. Kunto kohenee. Silti fiilis on huumaava. Darwin ja Klubilla olevat ihmiset ovat todella mukavia.

Aurinko ja UV on täällä todella raju. Poltan itseni niin monesti, että päädyn ostamaan pitkähihaisen UV paidan hupulla. Silti nenänpää meinaa pysyä koko ajan punaisena. Mistä lie johtunee… Kuudet kengät hajoavat noin kuukauden sisällä, joten on myös ostettava kengät sekä Kapteenille, että Matruusille. Tämä johtunee tropiikin lämmöstä ja kosteudesta sekä nykyään käytettävästä biohajoavasta kengän pohja aineesta. Aina ei voi ymmärtää näitä biohajoavia valintoja. Lähes käyttämättömät kengät menevät nyt roskikseen. Hauskaa tässä on se, että flip flopit, jotka on hankittu 3 euron hintaan portugalista eivät ole juurikaan kärsineet. Noh, timantit on vähän ruosteessa, mutta ei kait se nyt haittaa. Noita kelluvia flip floppeja on myös meri täynnä, joten tässä kohtaa on mielestäni menty pahasti pieleen.

Välillä ihmetellään Sundreamerin moottoreita. Kapteenit löi viisaat päät yhteen.

Myrkkymaalaustahan se taitaa olla.

Onneksi Paul, Sundreamerin Kapteeni ehdottaa parin päivän retkeä Kakadun kansallispuistoon. Muutoin tekisimme töitä veneellä koko ajan. Käymme pikaisesti läpi parhaimmat paikat. Kun hän kysyy mitä haluamme nähdä niin vastaus on Krokotiilit ja Kengurut. Kenguruja on kuulemma joka paikassa. Ensimmäiseksi menemme joelle, jossa on turisteja varten alumiiniveneet ja Aborginaali oppaat. Krokot houkutellaan hyppäämään vedestä lihakimpaleiden avulla. Aika pian käy selväksi, että niitä ei todellakaan havaitse, jos ne haluavat pysyä piilossa mutaisen veden alla. Kroko vaara on täällä kaikkialla läsnä. Suositeltavaa olisi käyttää kovaa jollaa. Ei siis kumivenettä sillä ne saattavat haukata palan niistä.

Yritämme bongata kenguruja autosta, mutta ei ainoatakaan. Kapteeni alkaa jo olla sitä mieltä, että se onkin taruolento. Seuraavaksi menemme paikkaan, jossa krokoja onkin sitten kymmeniä. Ne odottavat joessa kun nousuvesi tuo mukanaan kaloja. Vesi valtaa paikallisten tien. Krokot valuvat virran mukana tien yli ja jäävät tien reunaan virtaan, suu auki odottamaan makupaloja. Tien vieressä on risti ja kukkia. Joku on menehtynyt tässä kohtaa. Ilmeisesti Krokojen toimesta. Silti turisteja on kymmenittäin kuvaamassa krokotiiliä kallioilla. Ei niitä oikein osaa pelätä nehän vaikuttavat olevan ihan rauhallisia. Varmaankin ne saalistavat yöllä kun on viileää. Ei siis kovinkaan hyvä yöpymispaikka, ainakaan teltalle.

Krokotiilitie

Iltapäivälle ehdimme vielä Aboriginaalien salaiseen paikkaan. Sieltä löytyy paljon kalliomaalauksia jotka ovat tuhansia vuosia vanhoja ja kertovat heidän tavoistaan ja elämästään. Aborginaalien kansa on maailman vanhinta alkuperäiskansaa, joka on edelleen elossa.

Aborginaalien salainen paikka, hyvät maisemat.

Tyypillinen paikka kalliomaalauksille.

On pantu merkille, että Aussit ovat vähän hullua camping kansaa. Urheiluliikkeet ovat täynnä kaikkea telttailuun ja karavaanareihin liittyvää tavaraa. Kun menemme paikalliseen camping alueeseen, on näky suomalaiselle suorastaan huvittava. Kaikenlaisista autoista kuoriutuu erinäköisisä telttaviritelemiä. Moni on tehnyt nukkumapaikan tavalliseen pakettiautoon tai jopa pick upin lavalle. Kylmyyshän täällä ei todellakaan ole ongelma. Telttailua on tullut harrastettua viimeksi varmaan 25 vuotta sitten, joten olihan se aika kokeilla tätäkin pitkästä aikaa. Herään yöllä siihen, että kuulostaa siltä kuin sikapossu olisi teltan ulkopuolella. Mene ja tiedä, täällä on niin omituisia ääniä koko ajan. Yksi lintu kuulostaa lapsen itkulta ja toinen kauhuelokuvan huudolta. Joka paikka on täynnä myrkyllisiä eläimiä. Aamulla selviää, että kyllähän se oli possu. Ilmeisesti jonkun lemmikki.

Yksinkertaisimmillaan pakun perässä oleva keittiö. Todella yleistä Australiassa.

Lähdemme aikaisin aamulla metsästämään vesiputousta. Kuljemme hyvin merkittyä polkua pitkin syvälle metsään. Välillä polku on eristetty metalliaidoin, sillä kuljemme krokotiilien reittien läpi. Kyltti varoittaa krokotiileistä ja samassa kyltissä on sitten uimapaikan merkki? Metsänvartijat huolehtivat krokoista, vangitsevat krokotiilit ja kuljettavat ne pois uima alueilta. He laittavat syöttejä, josta he tietävät onko korokoja noussut putoukselle. Tämä on siis turisti paikka. Matka jatkuu ja todellakin löydämme joen ja satumaisen upean pienen lammen johon laskee vesiputous. Ihana raikkaus, makeassa vedessä uiminen on ihan huippua! Kiitos oppaat Rebecca ja Paul!

Polku krokotiilien alueen läpi vesiputoukselle.

Vesiputouksessa pienessä hiidenkirnussa.

Vedessä lillumisen jälkeen aamupalalle. Paul halkaisee kaksi cantaloupe melonia ja kovertaa siemenet pois. Koloon lisätään mysliä ja mantelimaitoa. Tämän herkku koverretaan lusikalla. Tykkään! Ei tiskiä ja ihanan raikas aamupala. Kiitos! Matka jatkuu ja kengurut pysyvät poissa. Oppaamme alkaa jo olla todella epätoivoinen. Niitä pitäisi kuulemma olla joka paikassa luvataan kuskin paikalta. Varsinkin auringon nousun ja laskun aikaan. Ei vieläkään kenguruita. Satuolento siis, päättää Omahan Kapteeni.

Tämän mutkan takaa aukeni kaunein vesiputous ikinä!

50 vuotta vanha termiittipesä.

Matka jatkuu toiselle vesiputoukselle, jossa nuori tyttönen kertoo nähneensä Kenguruja tänä aamuna ja jopa syöttäneensä niitä. Kapteeni pysyy tarinassaan ja väittää niitä satuolennoiksi. Tyttö parka alkaa ihan toden teolla hermostua Kapteenin väitöksiin ja sanoo kiven kovaan puhuvansa totta. Me näimme ja syötimme Kenguruita! Me muut päätämme uskoa hänen tarinaansa.

Kiva olla välillä makeassa vedessä.

Matkalla vesiputoukselle.

Tottahan se olikin, illan hämärtyessä kengurut tulevat esiin. Kapteeni alkaa hyppiä kengurun tavoin ja äänellä jotakin hassua. Kyllä oli Kössien ilmeet näkemisen arvoisia. Kyllä Kapu osaa olla kaikkien kanssa kaveri. Tosin isoja uros kenguruita on syytä vähän pelätä sillä ne saattavat alkaa nyrkkeilemään ja tönäistä liian lähelle tulevat ihmiset kumoon. Kengurut saavat jäädä syömään iltapalaansa ja me palaamme veneiden pariin. Mahtavat pari päivää australian luonnossa on nähty.

Vihdoin saatiin kaverin venekin veteen. Meidän uusi jolla etualalla. Saanko esitellä oranssi Beanut!

Pikkuhiljaa alkaa kypsyä ajatus, että meidänhän kannattaisi purjehtia yhdessä Sundreamerin kanssa Australian läntistä rannikkoa Darwinista Broomeen asti. Laittakaapa hakusanaksi esim. King George River niin kyllä alkaa mieli himoitsemaan seilausta sinne. Paul jatkaisi Broomesta matkaa Australian rannikkoa pitkin ja me ottaisimme suunnan kohti Reunionia. Aikataulu on tosin vähän tiukka ja kelit vaativat moottorointia. Osa takuu tavaroista on vielä saapumatta, mutta saamme ne kenties toimitettua Broomeen. Joko Paulin auton kyydissä tai jotenkin muutoin. Matruusi suhtautuu tähän epäilevästi. Kuitenkin kaikki muut osat ovat nyt mukana. Uusi vesipumppu ja huollossa oleva jääkaappi saatiin kyytiin päivää ennen lähtöä. Täytyypä tässä kehua Australialaista kylmälaite huoltoa, toimi erittäin hyvin ja pystyivät joustamaan kiireisessä aikataulussamme moitteettomasti. Hinta kohtuullinen ja oikein mukavat myyjät. Muutoinkin Australian (ainakin pohjoisen terratorion) palvelualttius on ollut positiivinen yllätys. Kun käy usein niin, että, jotakin osaa ei saa juuri siitä liikkeestä mistä olet sitä mennyt hakemaan he saattavat soittaa toiseen liikkeeseen ja tarkistaa löytyykö se sieltä. Tämä siis puhtaasti auttamisen halusta. Laita hyvä kiertämään niin se palautuu sinulle takaisin ajatus toimii näillä hoodeilla hyvin. Aamulla Startataan kohti uusia seikkailuja.