Poromies purressa.

Argentiina, Rawson kohti Puerto Deseadoa.

Pekka tulla tupsahti aamupäivällä Rawsoniin. Uusi vuosi alkaa lähestyä ja päätämme jäädä hetkeksi tänne. Tosin päätös johtuu osaksi myös Prefecturasta sillä olemme muuttaneet suunnitelmaa. Saavuimme Rawsoniin, vaikka olimme ilmoittaneet menevämme Puerto Madryniin. Se aiheuttaa Prefecturalle päänvaivaa. He joutuvat tekemään selityksen siitä miksi tulimme sinne, vaikka suunnitelmamme oli mennä Puerto Madryniin. Lisäksi olemme ensimmäinen huvialus täällä vuosiin, joten he eivät tiedä mitä meille pitäisi tehdä.

Tällä välin käymme tutustumassa Rawsonin kaupunkiin. Se vaikuttaa aika hiljaiselta pikkukylältä. Satama on mielenkiintoisempi. Vietämme uuden vuoden aaton kalastajien vieraana. Saamme kutsun tulla ruokailemaan vielä seuraavinakin päivinä. Kyllähän meille tuore kala maistuu ja katkaravut ovat todella herkullisia. Tuoreena ihan huippuja. Parhaita mitä ikinä on saatu! Kiitos Rawsonin kalastajille vieraanvaraisuudesta! Thank you for hospitality Rawson's fishermen! Pekan sukunimi oli paikallisille ilmeisesti hankala oppia, joten uudeksi sukunimeksi tuli Langustino! Meidän sukunimiä ei edes yritetty muistaa.

Uuden vuoden aatto! Feliz Ano Nuevo

Olisiko siina iltaruoka?

 

Kala aluksen kokki Lucas valmistelee saalista.

Ja eikun syomaan!

Kalastajat perkaamassa paivan saalista.

Hei antakaa mullekin ruokaa!

 

Yes, kiitos. yam, yam, yammmm.

Kun vesi laskee kahdesti vuorokaudessa niin tässähän on oiva tilaisuus puhdistaa veneen pohja. Kapteeni kaivoi kuivapuvut esiin. Pekka ja Aiski kävivät pohjan läpi paisitinlastalla ja lumiskraapalla. Kapteeni päätti vaihtaa samalla potkurin jäänkestävään versioon. Tämä kestää paremmin myös meressä olevan kelppimetsän mukilointia. Siinä vaihtaessa kävi tietysti vielä niin, että potkurin kiinnitysmutteri putosi käsistä ja vajosi mutaan. Vesi alkoi nousta, joten tarvittiin sukellusvälineet etsimistä varten. Kapteenin pään yli lenteli milloin mitäkin osia, onneksi oikeakin löytyi pienen pöllytyksen jälkeen.

 

Kuivapuku paalle ja pohjanpuhdistus hommiin.

Uuden vuoden jälkeen päätimme, että on aika jatkaa matkaa. Sääennuste näytti kohtuulliselta ja suuntaisimme kohti ankkurlahtea Bahia Jansenia päiväpurjehduksella. Tuulta oli luvattu 15kn, mutta saimme puuskissa pahimmillaan 45kn. Nyt alkaa kelit olla rajumpia. Olemme lähellä rannikkoa, joten aallokko ei pääse suureksi vaikka tuulet ovat kovia. Ankkurissa tuuli on 20-30kn koko illan ja yön. Ankkurivahti on päällä, ketjua on laskettu 70m. Pito tuntui olevan erittäin hyvä. Ei siis ongelmia ankuroinnin kanssa.

Tuuli on täysin vastainen ja päätämme 90nm sijaan edetä vain 26nm. Kauempana olisi hienompi ankkuripaikka, mutta vastatuulen ryskiminen ei tunnu järkevältä. Vietämme toisen yön ankkurissa Caleta Raso nimisen pienen kylän edessä. Tuuli on sama kuin edellisenä yönä, mutta tyyntyy aamuksi. Ihana rauha ja hiljaisuus!

Jatkamme matkaa 5.30 aamulla ja olemme illansuussa pienen niemen kärjessä, josta alkaa reilun vuorokauden ns. ”ylitys” isomman lahden ohi. Keli näyttää reilulta myötätuulelta. Päätämme jatkaa matkaa. Ah, olen saanut taas nukkua edellisen yön kokonaan. Pekka ja Aiski ovat hoitaneet ruorivuorot kahdestaan. Minulla alkaa jo olla tekemisen puutettakin. Aloin siis paistamaan iltapalaksi lättyjä! 

Harmaa valkoisia delfiineja aluksen edessa.

 

Mustavalkoisia delfiineja!

Tulen ruoriin sopivasti kun aurinko alkaa nousta ja uusi kaupunki hahmottua. Näemme Puerto Deseadon valot. Kapteenin käsky on himmata vauhtia, jotta emme ole liian aikaisin menossa satamaan. Virta piti huolen hidastelusta. Kapteeni mennessä nukkumaan nopeus alkoi pudota ja suunta oli ihan mihin sattuu. Sinnittelin siinä pari tuntia ja herättelin liian vähällä unella olleen Kapteenin. Moottori on laitettava käyntiin, jos aiomme ehtiä seuraavan nouseveden aikana sisään satamaan.

Aamuarinko!

Kaikki ovat virkeänä kannella kun alamme lähestyä satamaa. Tällä kertaa sisäänajo on suhteellisen helppoa. Tilaa on riittävästi, mutta mihin voimme kiinnittyä? Olimme kuulleet, että työlautan vieressä olisi alus, jonka kylkeen saattaisi päästä, mutta kyseistä alusta ei näkynyt tällä kertaa. Kapteeni totesi, että kelluvan työlautta ponttoonin kyljessä on tilaa ja siihen siis. Tässä satamassa ei ollut ihan niin sydämmellinen tunnelma kuin Rawsonissa, mutta asiallinen meininki kuitenkin. Saimme luvan olla pari yötä, jonka jälkeen huollossa olevat isot kalastusalukset siirrettäisiin ja olisimme tiellä, jos emme siirtyisi.

Puerto Deseado. Omahan masto nakyy keskellea kuvaa heikosti.

Taidetaan lahestya pingviini alueita.

Ulkosuihkut veneen kannella ja kaupungille siis. On lämmintä ja aurinko paistaa. Sandaalit jalassa pärjää hyvin. Tosin ensin sinne Prefecturaan. Tällä kertaa kaikki sujui suhteellisen nopeasti ja pääsimme tutustumaan kylään. Tässä kaupungissa on huikean kauniit maisemat. Hienoja kallioluolia, jotka meri on vuollut onkaloiksi. Vuoroveden ansiosta niihin pääsee laskuveden aikana sisään. Teimme retken ”nummille” kävellen, samalla kun odottelimme pyykkejä pesulasta. Aivan mahtavat maisemat ja ihana päivä. Vaihtelua 4 päivän venevankeuden jälkeen.

Kallio, johon aalto on vuollut onkalon.

Pekka totesi, että lennot kotimaahan alkavat lähestyä, joten hänen osaltaan matka päättyisi tähän satamaan. Etsimme seuraavana päivänä bussi linjat lähimpään kaupunkiin, josta pääsee lentäen Buenos Airesiin. 

Päätimme Kapteenin kanssa jatkaa matkaa aikaisin aamulla. Meillä on hyvä mahdollisuudet ehtiä Ushuaiaan ennekuin Mia saapuu sinne! Halaukset Pekalle ja kiitos kaikesta avusta. Moottorin öljynpaineen varoitus summerikin toimii taas moittettomasti!