Ystävät yllättää!

Argenttiina, Ushuaia.

Ushuaian kaupunki siintää horisontissa. Kahden tunnin päästä se näkyy edelleen horisontissa. Kello on kohta 12 päivällä ja Ushuaia näkyy edessämme. Tuossahan se on jo ihan lähellä, mutta matka jatkuu.

Pienia ovat, mutta ekat pingviinit, joista saatiin kuva!

Olen imuroinut koko veneen, laittanut pudonneet tavarat paikoilleen. Kun tavarat siirtävät ”joskus” paikkaa veneessä tuulen vaikutuksesta niitä ei kannata yrittää laittaa takaisin vaan ne säilyvät paremmin ehjänä siinä mihin ne ovat päätyneet. Vaatekertoja on kaikki sängyt täynnä. Erehdyn joskus avaamaan vaatekaapin ns. väärällä halssilla ja vaatteet tippuvat lattialle. Niitä on mahdoton survoa takaisin ennekuin halssi, eli suunta on vaihtunut. Pitäisi laittaa jonkinlainen kuminauha pitämään tavarat kaapissa kun ovi on auki. Kaikki tällainen pikku siivous on edessä jokaisen merellä olon jälkeen.

Kaasupullokin on vaihdettu. Kaasu loppui juuri ennen kuin saavuimme Beaglen kanavaan. Hyvin ajoitettu siis. Olemme säästäneet suomalaista kaasua tänne saakka. Kylmyys tekee sen, että tropiikin maista ostettu kaasu ei tule pullosta ulos, jos lämpötila on +5 tai vähemmän. Ilmeisesti Butaania tai Propaania.

Ehdimme jopa käymään suihkussa ennekuin saavumme satamaan. Se on nyt helppoa kun olemme Beaglen kanavassa, sillä vene on suorassa ja meillä on reilusti lämmintä vettä pitkän koneajelun jälkeen. Omahassa moottorin jäähdytysvesi kiertää lämminvesivaraajan kautta. Näin ollen suihkuvesikin lämpenee.

Otan ruorin, sillä Kapteeni haluaa ottaa pienet tirsat ennen satamaa. Väsymys painaa vieläkin ja uuteen satamaan meno pienessä pöhnässä ei ole suotavaa. Prefectura on kysellyt ”kuulumisiamme” jo noin viisi kertaa. He ovat siis tietoisia tulostamme ja todennäköisesti sijainnistamme. Olemme asentaneet Omahaan lähettävän AIS (pidämme sitä päällä vain kulussa) järjestelmän, joten he näkevät sijaintimme tietokoneen ruudulta. Silti he kyselevät sijaintiamme parin tunnin välein?!

Ajelen automaatilla ja istun kannella tähystämässä. Kas, huomaan lentokoneen taivaalla laskeutuvan kohti Ushuaian kenttää. Kumpikohan ehtii ennemmin satamaan, Omaha vai ystävämme Mia. Pian raju puuska ottaa Omahan valtaansa, vesisade lähestyy ja näkyvyys katoaa. Laitan tutkan päälle. Tiukille menee, mutta menköön. Kaupunki näkyy jo (tai sehän on näkynyt koko päivän) ja alan tiirailla satamaa. Käännän kurssia paremmaksi, ainakin mielestäni. Alan herätellä Kapteenia. Kapun pää ilmestyy luukulle. Olen menossa kohti väärää satamaa. Onneksi virhe ei ole suuren suuri, laituri, johon olemme menossa on kartalla pienen pieni. Olin missannut sen, vaikka katsoimme sen kartalta aikaisemmin. 10 asteen korjaus suuntaan ja taas mennään.

Tuuli tyyntyy ja aurinko alkaa paistaa. Lähestymme satamalaituria, jäämme vielä hetkeksi ajelehtimaan, että ehdin laittaa köydet kannelle ja pampulat valmiiksi kyljille. Laiturin päässä on naishenkilö, joka ystävällisesti jo kyselee mistä olemme tulossa. Suomesta suomesta. Hän ottaa aluksestamme kuvan ja sanoo, että voimmeko  odottaa hetken. Saksalaisen lipun alla oleva alus on juuri lähdössä ja saamme hänen paikkansa. Kapteeni vastaa, että olemme tulleet tänne viikon verran, joten voimme odottaa vaikka tunnin, jos tarvitsee.

Roxanneksi myöhemmin esittäytyvä Rouva ottaa köydet vastaan ja pääsemme laituriin. Hän kertoo tehokkaasti toimiston aukiolojat, wifi koodin ja sen, että satamassa on suihkut, klubirakennus ja kierrätämme muovin sekä lasin. Hän mainitsee myös, että menkää käymään prefecturan lisäksi myös tullissa. Vau todella tehokasta. Hän kertoo heti asiat, jotka haluamme kuulla kun pääsemme satamaan.

Kylkeemme tulee heti pienempi, Ranskalaisen lipun alla kulkeva purjevene. Otamme heiltä köydet vastaan ja kiinnitämme heidät Omahan kylkeen. Esittäydymme ja vaihdamme ns. pakolliset jutut. Kerron, että ystävämme Mia on tulossa pian seuraksemme. Aiomme olla laiturissa ainakin muutamia päiviä. Heidän ei siis tarvitse olla ”hereillä” irroittamassa omaa alustaan Omahasta.

Alan etsiä verkkoa, jotta saan laitettua päivityksen faceen. Olemme Ushuaissa jne... Kapteeni on kadonnut johonkin. Puuhailen puhelimen kanssa omiani, seison portailla puoliksi luukusta ulkona. Pian alan kiinnittämään huomiota laiturilla kävelevään mieheen. Syystä tai toisesta silmäni iskeytyvät hänen matkalaukkuunsa, jossa lukee Usruit heavy light. Mies yrittää piilotella kasvojaan hupun sisällä. Mitä ihmettä tuo meinaa ja miten sillä voi olla Ursuitin laukku? Kasvot paljastuvat ja tuijotan hetken epäuskoisena, Touho? Alan suurinpiirtein huutaa ja huitoa veneessä ennekuin tajuan pyytää hänet alukseen halattaksi. Sivusilmällä huomaan Ranskalais miehen hymyilevän, olin puhunut hänelle naisen tulemisesta alukseen ja nyt siinä on mies. Mia tulee Aiskin kanssa perässä ja lämpimät halaukset annetaan puolin ja toisin. Molemmat ovat enemmän kuin tervetulleita, yllätys onnistui täydellisesti! Olisihan se pitänyt arvata, vain sukeltajat voivat keksiä jotain tällaista!

Miehistö sisään alukseen ja nyt on pieni juhla hetki. Otamme kuohuvat ja vaihdamme kuulumiset nopeasti. Pekka edelliseltä legiltä oli tiennyt tästä jekusta koko ajan. Ilmeisesti ollut jopa vähällä paljastaa sen meille. Emme kuitenkaan osanneet yhtään odottaa tätä!

Meidän on kuitenkin kiiruhdettava Prefecturaan ja sen jälkeen tulliin. Pääsemme vihdoin maihin ja kävelemme parin kilometrin matkan viranomaisille. Tämän jälkeen olemme ansainnet maakaljan.

Kaupan kautta veneelle ja ensimmäinen ilta alkaa olla pulkassa. Uni maistuu kaikille. Seuraavana päivänä teemme veneen huoltoja ja pesuja. Minä pakkaan kesävaatteet ja kesäkengät alimpaan pilssiin. Kaivan esiin kaikki villapaidat, hanskat, pipot, villasukat ja muut lämpimät mitä on mukaan pakattu. Kesämekoilla tai shortseilla ei tee näillä leveyksillä yhtään mitään.

Vaelluskengät ja kunnon housut jalkaan. Toppatakki on ottanut vähän hometta, kaikki sen vetoketjut ja metalli nepparit ovat hapettuneet ja jumittuneet kiinni. Jostain syystä muoviketjun päälle on laitettu metallikelkka. Ei hyvä. Vien takin pesulaan ja pesulan jälkeen liottelen WD40:sellä takin ketjuja. Saan toimimaan ne niin, että takin saa päälle. Olin tarkistanut takin Karibialla ja se oli hyvässä kunnossa. Tiedostin, että sitä oli pidetty muutaman kerran pesun jälkeen, joten pakkasin sen normaalin vaatekaappiini. En siis vakuumisäkkiin. Opinpahan taas, että kaikki on pestävä. Vaatteita ei voi käyttää edes yhtä kertaa, jos ne pakataan säilytykseen.

Pakollisten huoltojen jälkeen olemme valmiit tutustumaan Ushuaiaan. Päätämme vuokrata auton ja pörrätä sillä muutaman päivän pitkin vuoristoja. Samalla saamme kätevästi täytettyä polttoainetankit. Vara ja päätankit.

Heti toisena iltana menemme syömään ravintolaan. Olen onnekas. Olemme jälleen hyvien ystävien ympäröimänä. Olen onnellinen juuri tästä hetkestä. Ystävämme ovat olleet mukanamme Uruguyista tänne Ushuaiaan! Arvostan teidän kaikkien ihanuutta ja sitä, että haluatte osallistua unelmaamme! Koti ikäväkin on unohtunut jo monta kertaa. Koin kerran jopa oudon hetken kun Pekka istui salongissamme ja puhuimme tietysti vanhoista hyvistä ajoista. Olo oli kuin olisin Suomessa. Dejavu Orbiitin kapyysista!