Alus tarkastuksessa, Argentiina, Mar de Plata, Rawson.

Aamu alkaa P:llä eli Prefecturaan mars ja sitten maahantuloviranomaisille, terveysviranomaisille ja tulliin. Kun tulli oli napannut meidän paperin, joka saatiin terveysviranomaisilta niin sen jälkeen seuraavina päivinä uudestaan terveysviranomaisille pyytämään kopio paperista. Prefectura tuli tarkastamaan aluksen ja lista tarkastettavista asioista oli suurinpiirtein tämä.

Laivakello, kädessä pidettävä peili singnaaleita varten, ajanottoväline, kynä, laskin, viivain, harppi, sekstantti (ja siihen liittyvät nauticat almanakat), kompassi, pelastuslautta (ilmeisesti jolla kannella ajoi asian) pelastusrengas 2kpl (tähän kelpasi punaisella kankaalla päällystetty liinakela), palosammutin, kiikarit, barometri, vedenkestävä käsivalaisin kaksin kappalein. Radiovastaanotin AM/FM, kaiku, taxi meter (ei tiedetä mikä on), kartat alueelle, kansainvälinen radiokoodikirja, kansainvälinen merenkulku koodi ja singnaali kirja, kansainvälinen majakka ja singnaali kirja, kansainväliset merenkulkusäädökset, tähti kartat, ankkuri, ketju ja liinat tai ankkurin varaköydet, puoshaka, mela ja torvi. Kansainväliset viestiliput, navigointi ja ankkurointi valot. Punainen kädessä pidettävä soihtu 6kpl, punaisia laskuvarjoraketteja 6kpl, oranssi savuja 1kpl, pelastusliivin valo 2kpl, jokaiselle miehistön jäsenelle pelastusliivit pillillä. Palosammutin 3kg 1kpl, palokirves 1kpl. Eivät kiinnostuneet mm. ebirbistä tai 6 hlön itse kääntyvästä pelastuslautasta, joka on myös varustettu ebirbillä sekä hätäraketeilla.

Jo kolmen Prefecturan eri käynnin jälkeen saimme jatkaa matkaa. Onneksi meillä oli muutakin ohjelmaa Mar de Platassa. Genoan aurinkosuoja ja takaliesma oli irronnut (revennyt) tullessa kujasta, joten tarvitsimme purjemaakaria. Kari otti hommasta kopin ja purjeen korjaus alkoi edetä. Työ oli sen verran iso, että emme tehneet sitä itse vaan annoimme suosiolla homman Noth Salesin tehtäväksi. Hinta ilman kankaita oli noin 500 dollaria. Olimme tähän tyytyväisiä, korjaus kesti muutamia päiviä.

Tällä välin kävimme suhaamassa busseilla pitkin kaupunkia ja tietty syömässä hyvin Argentiinalaisissa liha ravintoloissa. Matruusi karkasi yhdeksi päiväksi kaupungille. Oli tarkoitus vähän shoppailla ja etsiä puhelimeen internet liittymää. Noh, etsin sitä liittymää sitten koko päivän ja kun vihdoin sain sen toimimaan tuli puhelimeen tekstiviesti, että dataa suomalaiselta kortilta on käytetty maksimi määrä ja se maksaisi 62€!

Silleen, olin kohtuullisen vihainen, joku niistä kolmesta myymälästä, joissa kävin, oli laittanut päälle datan suomalaisesta kortista, vaikka nimenomaan selitin kaikille, että tätä en halua!!!! Eivät ilmeisesti matkusta täällä kovin paljoa, koska eivät ymmärtäneet moisesta oikein mitään. Tuli viiden euron liittymästä kallis ja minä siitä sitten suoraan savu päästä sauhuten veneelle ja netin kautta data pois päältä suomen liittymästä. Piti tulla vahvistus sähköpostiin että on mennyt päälle vaan eipä ole kuulunut. Mitenkäs sitä sanotaan, matkailu avartaa!

Seuraavaksi ruokaostokset uutta purjehdusta varten ja polttoaineen tankkausta. Tässä satamassa ei voi ajaa polttoainelaituriin, koska sitä ei ole. Näin ollen täytyy ottaa varakannut mukaan ja kävellä lähimmälle polttoaine asemalle. Kari reippaana poikana diilasi meille kuljetuksen takaisin autolla, joten pääsimme tällä kertaa suhteellisen helpolla. 

Loydettiin paikallisten kayttama lihakauppa! Tassa olis suomalaiselle uusavuttomalle katselemista.

Polttoainetta hakemassa.

Olimme Mar de platassa jotakuinkin viikon. Seuraava pätkä on noin 400nm. Aloitamma matkan illalla kohti Puerto Madrynia. On Jouluaaton aatto, olemme tänäkin vuonna merellä joulun, plääh. Onneksi meillä on matkassa mukana Kari. Hänellä on paljon kokemusta merellä olosta. Kari on sopeutunut Omahaan oikein hyvin muutamaa pääruhjetta lukuunottamatta. Hän on juuri sen verran pitkä, että osuu muutamiin kohtiin aluksessa seisoessa, no tai istuessakin. Ilokseni apukäsistä aluksessa seuraa sekin, että Matruusi saa enemmän lepovuoroja kannelta! 

Iloista Joulua!

Olen lisäkäsistä enemmän kuin onnellinen sillä yli 30 solmun tuuli saa minut hieman epävarmaksi ja olo ei ole kotoinen. Veneessä viihdyn hyvin, mutta kun tuuli nousee alkaa hassut ajatukset vallata mieltä. Joskus ennen merelle lähtöä on jo oksennus kurkussa, siinä ei sinänsä ole mitään järkeä, koska merellä oleva tuuli voi olla jotakin ihan muuta kuin satamassa. Usein on niinpäin, että satamassa oleva tuuli on kovempi kuin merellä oleva. Varsinkin Argentiinan rannikolla. Rannikko on kuuluisa kovista puuskista ja ns. ärjyvistä ja huutavista tuulistaan, jotka nousevat kuulemma jopa 50 solmun ja yli. Eli noin 25m/s. Voin siis pahoin jo ennekuin irroitamme köydet satamasta jännitys kropassa tuntuu vastenmielisenä. Taasko on pakko lähteä tuonne keinumaan?

 

Lahdon hetki Mar de Platasta. Kari valmiina keulalla.

Eteenpäin on mentävä, koska en tännekkään halua jäädä. Aloitamme matkan. Ensimmäinen yö menee valvoessa, mutta yllättäen välissä on yö, jolloin minua ei herätetäkään ruori vuoroon. Havahdun siihen, että on jo aamuyö ja ryntään aluksen perähytistä konehuoneen ohi keittiöön ja katson ulos. Erotan hahmon ruorin takana ja Karilta tulee käsky, Miia mene takaisin nukkumaan! Kysyn vielä missä Aiski on ja uninen ääni kuuluu salongista, mitä? Aluksessa kaikki hyvin ja palaan tyytyväisenä takaisin nukkumaan. Aamulla saan kuulla, että tuulta on ollut noin 40-50kn! Se ei tuntunut kovin pahalta sillä vauhti oli tiputettu 3kn ja vene keinui kyllä, mutta ei niin palon kuin olisi odottanut. Minä senkun nukun perässä onnellisen tietämättömänä tuulen kovuudesta. Ilmeisesti tiedostan, että Kapteenilla on osaavat kädet kannella apuna ja pystyn rentoutumaan.

Joskus on tyyntakin.

Olemme menossa kohto Puerto Madrynia, mutta Kapteeni muuttaa hieman suunnitelmaa ja päätämme mennä Rawson nimiseen paikkaan. Rawson on etelämpänä ja tällä kertaa suojaisampi tulossa olevalta koillis tuulelta. Ratkaisu osoittautuu, sanoisinko mielenkiintoiseksi.

Jaa mitahan tassa tapahtuu? Kari taitaa olla somessa?

Saavumme aallonmurtajan sisälle samoihin aikoihin kuin noin 30 kala-alustakin. Vuorovesi on korkeimmillaan ja tästä johtuen alukset kiiruhtavat satamaan. Olemme yrittäneet ottaa yhteyttä Prefecturaan useita kertoja siinä onnistumatta. Ajamme siis sisään. Kun yritämme lähestyä kaupunkia Prefectura käännyttää meidät takaisin ja pyytää ottamaan yhteyttä vhf:llä!? Kalastajat ovat kuitenkin viittoneet meitä jo eteenpäin ja kiinnittymään kylkeen. Ensin ymmärrämme, että meidän pitää kiinnittyä betoni laituriin, mutta meidät viitotaan pois sieltäkin. Pyörimme ympyrää aallonmurtajan sisällä ja yritämme kuunnella ohjeita.

 

Ohje on, että purjeveneen pitää siirtyä turvalliselle alueelle. Mihin? Siihen ei tule selvyyttä. Kalastajat kuitenkin viittovat edelleen, tulkaa tänne kylkeen ja sinne sitten mennään. Tuulta on melkoisesti ja virta ei tee asiasta yhtään helpompaa. Kapteenilla on kädet täynnä aluksen ohjaamisen kanssa ja Kari on VHF:ssä kannella. Minä yritän sisällä saada selvää ohjeista, joita meille annetaan. Pääsemme kuitenkin kiinni kalastus aluksen kylkeen ja Prefecturan edustajat tulevat Omahaan. Tällä kertaa saamme Englantia puhuvan virkamiehen alukseen. Asiat alkavat selvitä. 

Kalastajien kyljessa, prefecturan edustaja kyydissa.

Prefectura opastaa meidät kiinnittymään 0,8nm (suuaukon päästä) päässä olevan liikkumattoman kalastusaluksen kylkeen. On nousevesi, joten kaikki sujuu hyvin. Vuorovesi on tässä kohtaa Argenttiinaa noin 5m. Kapteeni häipyy Karin kanssa Prefecturaan. Minä jään alukseen etsimään netti singnaalia ja kas omassa puhelimessa oleva liittymä toimii mainiosti. Sinnehän minä vajoan netin maailmaan ja soittelemaan puheluja koti suomeen. Siinä sitten kannella istuessa alkaa piipitys kuulua navigointi järjestelmästä. Mikä siellä nyt piipittää ja häiriköi, onkohan meillä jäänyt AIS päälle? Nyt se hälyttää lähellä olevista kalastusaluksista?  Ei ollut AIS hälytys tällä kertaa, vaan syvyyshälytys, vesi karkaa kohta veneen alta. Taisin vielä puhelimeen kuitata nyt täällä on joku syvyyshälytys, täytyy lopettaa. 

Vuorovesi alkoi laskea ja sehän tarkoittaa sitä, että kohta ollaan kuivilla. Kapteeni oli ottanut VHF mukaan ja huutelin siihen asiani. Kari tuli auttamaan ja kaivettiin lisäköysiä varastosta. Kaksi pitkää köyttä maihin ja pari lisäköyttä viereiseen alukseen. Sitten odotellaan kuinka käy. Omaha jäi nätisti pystyyn kölin varaan. Mitä nyt vähän kellahti vinoon toista alusta vasten. Perä vajosi enemmän kuin keula. Pystyssä kuitenkin pysyttiin hyvin ja mikäs tässä. Generaattoria voi kayttää vain korkean veden aikaan. Suihkuista sähköistä tai vedestä ei ole tietoakaan. Onneksi olemme omavaraisia. Maakaljat kehiin ja etsimään hyvää ruokarvaintolaa. 

Siina se on, Omaha kuivilla.

Rawsonin ranta osoittautuu oikein mukavaksi paikaksi. Vieressä on todella hyviä kalaravintoloita. Bussi kulkee kaupunkiin noin 20m päästä aluksestamme. Kalastajat tuovat meille jo ensimmäisenä päivänä kassillisen katkarapuja. Vastaanotto kalastajilta on todella mukava ja alamme tutustua heihin nopeasti. Myöhemmin käy ilmi, että olemme paikallinen nähtävyys. Huviveneitä ei ole nähty näillä main useaan vuoteen. Ihmiset tulivat kuvaaman meitä satamaan.

Argentiinaan, Rawsoniin on tulossa ystävämme Pekka. Ikäväksemme Kari poistuu kyydistämme uusiin seikkailuhin. Eräänä päivänä kaupungilta palatessaan Kari on hankkinut Omahaan uuden keittiövälineen. Se on puinen kapusta, jossa toisessa päässä lukee Aiski ja toisessa päässä Miia. Kapustaa käytetään silloin kun Kapteeni on unohtanut velvollisuutensa elämänkumppanina tai hyväntuulisuus on kaikonnut tuulen mukana taivaanrantaan. Pieni muistutus kapustalla Aiski ”päällä” on Karin mielestä silloin paikoillaan. Ehkä Matruusinkin mielestä tätä voidaan käyttää. Voihan se näin tasa-arvon aikoina toimia toisinkin päin? Vai voiko? Kaiken kaikkiaan oli hienoa saada Kari miehistöön ja toivottavasti hän tulee Omahalle uudestaan. Kiitos Kari!

Toivottavasti kapustalle ei tule kayttoa!