Fakarava, pikku haasteita, salamatkustaja saadaan kiikkiin.

Fakarava.

Lähdemme Tahanealta iltapäivällä. Saamme mukavan sivumyötäisen. Tuulta on juuri sopivat 10-15kn. Fakaravalle on matkaa noin 90nm (pohjoiselle sisääntulolle). Haluamme suoraan kylälle, jotta voimme hankkia rottaloukun. Mickey ei tykkää purjehtimisesta, joten se pysyttelee piilossa koko yön. Hyvä niin, se on sitten nälkäinen seuraavana yönä.

Saavumme Fakaravan suuaukolle ja kas siellähän alkaa näkyä Suomalaisen Iiris veneen AIS singnaali. VHF käteen ja toivottamaan hyvät huomenet, pitkästä aikaa, Suomen kielellä!

Sieltä me saavutaan. Kiitokset Iirikselle kuvista. Copyright Iiris

Ensimmäisiä hommia uudessa paikassa on jolla alas ja moottori paikoilleen. 

Kapteeni testiajolle.

Ankkuroimme lähelle kylää ja saamme hyvän pidon. Pari minuuttia ankkuroinnin jälkeen Kaputeeni sanoo, että ankkuri vinssi on tyhjentänyt öljyt kannelle. No voi sun, onko se nyt sitten hajonnut? Onneksi olemme Fakravalla ja täällä on jotakin mahdollisuuksia saada varaosia Tahitin kautta.

Ensimmäiseksi käymme kaikki kaupat läpi ja esimme Rottaloukkua. Ei ole. On vaan myrkkyä ja jonkinlainen liimatarjotin, johon rotan pitäisi jäädä kiinni. Ei oikein uskottava. Myrkkyä en halua käyttää, koska se menisi kuolemaan kuitenkin johonkin veneen uumeniin ja tuoksukin voisi olla aika epämiellyttävä. Liimatarjottimesta kuulemme kanssavenelijöiltä, että juu kyllä siihen jää tassun jäljet, mutta se ei jää kiinni. Kaputeeni on kunnon loukun kannalla. Koska tunnemme Iiriksen ja he tuntevat täältä muutaman veneilijän niin saimme kutsun pelaaman Petanqueta. Sitä kautta tuli puheeksi salamatkustaja aluksessa ja saimme lainaan kahdesta veneestä 4kpl loukkuja. Suu kannattaa avata tällaisessakin tilanteessa, vaikka eihän sitä mielelläään tunnusta, että meillä on Rotta veneessä.

Samana iltana palaamme veneelle pimeän tultua ja luukut ovat olleet kiinni, joten Mickey on eristetty sisälle. Kun avaan luukun ja näytän valoa näen sen hyppelevän keittöstä pöydän alle piiloon. Hyvä, tiedämme siis mistä se kulkee. Kahteen loukkuun lihaa ja kahteen suklaapala. Kaksi loukkua cola pullojen väliin vasten salongin sohvaa. Näin ollen se joutuu vetämään herkun sieltä suunnasta johon loukku laukeaa. Yksi pihalle ja Kaputeeni miettii hetken ja sanoo, laitetaan piruuttaan yksi heti maston juureen pöydän alle. Syötiksi mehevä flank steak pala. Kello on jo yli kahdeksan, joten ei muuta kuin nukkumaan, jotta Mickey uskaltaa tulla esiin.

Kaputeeni laittaa korvatulpat, mutta minä alan kuuntelemaan ääniä. Aika kuluu. Vajoan pieneen horrokseen. On kulunut ehkä tunti ja kuulen kilahduksen. Aiski, Aiskii herää, loukku laukesi. Mitä, nyt jo? Kaputeeni taas asialle. Kuulen askeleet salonkiin, sitten kannelle, takaisin salonkiin ja takaisin kannelle. No kerro jo, mietin, mutta odotan kärsivällisesti. Aiski tulee takaisin ja kysyn malttamattomana, että kuoliko? Kuollut on, vein sankossa kannelle. Kysyn vielä, että onko varmasti kuollut? Kyllä! Voi helpotuksen määrää! Tähän veneeseen hankitaan taatusti pari loukkua heti kun jostakin löytyy.

Kaputeeni purki ankkuri vinssin seuraavana aamuna ja siihen tarvitaan uusia osia aina akselista lähtien. Yhteensä 11 osaa, joista yksi on tiiviste sarja. Vinssi sai liian kovan nykäisyn Tahanealla. Vinssin oma lukko petti täysin. Mitä opimme tästä? Emme mitään, kaikkeen ei voi varautua vai, vaikka paikka olisi paratiisi niin varmistuksen varmistus olisi silti paikallaan.

Käymme paikallisessa Yaht Servicessä tutustumassa. Täällähän saa oikein pyykitkin pestyä. Mukava Rouva kysyy jopa minulta missä lämpötilassa haluan pyykit pestävän! Jee, vihdoin oikea pyykinpesukone. Aiski tietty keskustelee varaosista ja saamme kuulla että verkkokaupasta tilatut osat saa kyllä tänne, mutta rahti maksua tulee varmaan 200€ lisää kuin mitä se olisi Tahitille tilattuna. No ei auta, Kaputeeni on sitä mieltä, että ilman ankkurointia ei voida jatkaa Tahitille. Tiedämme jo nyt, että siellä on ylibuukkaus jokaisessa satamassa. Vaikka saisimmekin satamapaikan niin se maksaisi 53€/yö, joten rahdin säästöt olisivat aika äkkiä käytetty.

Saamme nopeasti uusia ystäviä Mickey episodimme kautta ja kuulemme, että kaksi venettä on jättämässä poijupaikan. Hienoa he lupasivat viestittää kun lähtevät, että pääsemme varmasti poijuun. Kun nostamme ankkurin meillä ei oikein ole mahdollisuutta pudottaa sitä enää takaisin sillä ankkurivinssi on purettu osiin. Nyt on nostettava ankkuri käsin ylös. Onneksi Triple Shotin kippari tulee aamutuimaan kyselemään, josko hänestä olisi apua. No ilman muuta. Hänellä on mukana myös vinssiin sopiva sähköinen väännin. Tämä osoittautuukin aika hyväksi.

Aloitamme siitä, että Matruusi sukeltaa köyden ankkuriin. Kaputeenin kädessä on pieni palohaava, joten hänelle sukellus ei ole suotavaa. (Poltin sen siihen kun yritin kumota suklaakakkua Aiskin synttärinä leikkuulaudalle. Ehkä hankin irtopohjavuoan kuitenkin….). Kun pääsen pohjaan, huomaan, että korallikalat ovat ottaneet ankkurin jo omakseen. Kuulen selkeästi puhekuplasta. Seis, tää ankkuri on nyt meidän, ole hyvä ja poistu. Kalat suojaavat ankkuria päältäpäin. Vieressä on pieni korallitöppyrä, jossa on useita riuttakaloja…. Köysi kuokan siltaan kiinni ja vetoa. Haluamme molemmat päät köydestä veneeseen. Yllättävän rankaa hommaa.

Matruusi veteen köysien kanssa. Kuva copyright Iiris.

Trpile Shotin Kapteeni tuli jeesaamaan. Kuva Copyright Iiris.

 Köyden avulla voimme nostaa sekä ankkuria, että ketjua yhtä aikaa ylöspäin ja kaikki paino ei ole yhden (purjeisiin tarkoitetun) vinssin varassa. Kaikki valmista, Matruusi laitetaan ruoriin, Triple Shotin kippari toiseen vinssiin ja kaputeeni keulalle. Minun pitäisi sitten ohjata kapun ohjeiden mukaan. Onneksi ihan lähellä ei ole aluksia, mutta Matruusin kokemuksella, Omahan pitämisestä paikoillaan, ne ovat ihan kauhistuttavan lähellä.

Keulalta tulee merkkejä. Pari metriä eteenäin, sitten sivulle, sitten seis. Ääh vene lähtee kääntymään sivuttain kun veto lähtee pois. PIDÄ SE ALUS PAIKOILLAAN! Juu juu täähän on pysynyt hyvin, mielestäni 5-8 metrin sisällä. Se pitäisi pysyä 2metrin sisällä, huutaa kapteeni. Voi sun kauheus, kun otan vedon pois en saa enää ohjattua ja jos veto on päällä alus liukuu liian pitkälle…. Huh samalla kelaan köyttä toisella vinssillä ja katselen jännittyneenä Iiriksen suuntaan, milloin olemme liian lähellä heitä. Ja mihin päin tätä Omahaa sitten ohjataan. Tuuli tartuu meihin aika hyvin, sillä olemme laittaneet mastolta taaksepäin aurinkosuojan. Homma tuntuu kestävän ikuisuuden. Sitten alamme lähestyä uhkaavasti Iiristä ja kuulen, että ankkuri on irti. Kaasua reilusti ja saan aluksen käännettyä väljemmille vesille. Huh huh, olipahan puserrus. Miehillä varmasti vielä enemmän kuin minulla, mutta silti pulssini oli varmasti yhtä korkealla pelkän jännityksen vuoksi. Ulkona olevan ketjun paino on baltiarallaa 50kg ja ankkuri 45kg. Ei sitä ihan huvikseen viitsi käsin nostella.

Pienen odottelun jälkeen pääsemme poijuun. Olemme kuulleet, että poijut on tarkistettu ja kyseisessä poijussa oli ollut aikaisemmin iso katamaraani. Päätän silti sukeltaa katsomaan mitä sieltä oikeasti löytyy. Köyden paksuus ei oikein vakuuta. Pohjasta lähtee jykevän näköinen kettinki, no hyvä tuohon voin jo luottaa. Ketjua on noin 1-1,5M, jonka jälkeen on svivellin, hyvä, voimme siis pyöriä vapaasti. Sen jälkeen on metalli koussi jonka ympäri köysi kulkee. Köysi ei kuitenkaan ole kovin paksu. Varsinkin kun totuimme Patagoniassa kunnon jyhkeisiin kalastusveneille tarkoitettuille poijuihin. Siihen nähden tämä on leikkikalu. Kestää varmaan tuulen 40kn, mutta, jos saamme puuskia 50 tai yli niin en olisi niinkään varma. No Kaputeeni päättää… Siinä mietteissäni huomaan isohkon hain. Puhekupla sanoo matalalla äänellä. Hei tyyppi, mä onn tarkistanu tän poijun jo monta kertaa, se on ihan ok!

Nousen ylös ja uimatasolla seisoessa pudotan toisen räpylän mereen. Voi kakka. Aiski huutaa, hyppää perään heti! Apua, en tiedä onko mulla ilmaa tarpeeksi, anna maski äkkiä takaisin. Saan myös toisen räpylän jalkaan ja perään. Korva kiukuttelee, en meinaa päästä alaspäin, jatkan kuitenkin sinnikkäästi sillä nuo on kalliit räpylät. Noin 7m syvyydessä alkaa tuntua, että ilmaa ei oikein tule. No mitä ihmettä, imaisen uudestaan ja kyllä nyt on parempi nousta ylös, jotain on vialla. Saan vielä muutaman henkäisyn ja potkaisen muutaman kunnon porkun ja pääsen uimatikkaille. Huudan Aiskille, että ei tule ilmaa en pääse alas. Korvakin on tosi kipeä. Kaputeeni sitten uhrautuu ja kipaisee stage pullon kanssa perän alle. Onneksi löytyi, täältä ei oikein saa hyviä suke tavaroita ja yhdet räpylät on jo Ahdilla.

Kaputeeni on tässä silloin tällöin maininnut, että konehuoneeseen tulee jostakin vettä. Syy ei ole selvinnyt, mutta se on kiusannut jo jonkin aikaa. Olisko tullut naapurveneen pikku ongelmasta mieleen tarkistaa moottorin vesipumppu vai mistä, mutta syyllinen löytyi heti tämän ankkuri episodin jälkeen. Moottorin jäähdytysmeriesipumpun stefat vuotavat. Tällä kertaa meiltä löytyy varaosat. Kiitos ystävämme Pekka, joka toi ne Argentiinan, matkallaan Omahalle. Eikä edes tajuttu pyytää, mutta Pekka totesi rauhalliseen tapaan, että näitä koneeseen tarvitaan seuraavaksi. Ei vastusteltu.

Kaputeenin tuntien, jos vika on selvillä, rauhaa ei saa, ennenkuin se on korjattu. Olemme kuulleet ja katsoneet säätä ja tiedämme, että saattaa tulla taas pieni trooppinen puhuri. Olisi siis suotavaa, että joko moottori tai ankkuri olisi kunnossa. Käy ilmi, että vaihtaminen onnistuu, mutta vaatii aikamoisen työmäärän. Kaikki uusittavat osat löytyvät veneestä, joten kaputeeni päättää vaihtaa osat heti. Ei muuta kun tekininen tila tyhjäksi. Moottorista irti merivesijäähdytyspumppu. Samalla tuli vaihdettua impelleri, joka olikin jo huonossa hapessa. Päivän tiukka rypistys kuumassa tilassa sai aikaan Kaputeenille hyvät yöunet. Moottori toimii taas, vaikka Kaputeeni mainitsikin, että kaikkia osia ei tullut takaisin asennettua, koska niille ei hänen mielestään ollut tarvetta.

No ollaan me pidetty kivaakin täällä ei vaan pelkkää työtä. Joskus ihmiset ihmettelevät, että mitä tekemistä teillä siellä voi olla? Tässä on nyt kerrottu murto osa tapahtumista, ehkä se antaa jotakin kuvaa kuinka paljon venettä pitää huoltaa. Mickeyn takia kaikki pilssit pitää vielä pestä. Tähän mennessä olen pessyt sisällä olevat tavarat, vihannesverkot ja hyllyt missä epäilen sen käyneen. Kun Kaputeeni teki moottorihuoltoja selvisi, että Mickey oli jo osan matkaa nakertanut reittiä kohti pakastinta. Noin 30cm oli nakerrettu. Noin metrin lisäaherruksen jälkeen se olisi päässyt pakastimeen Kaputeenin lihojen kimpuun. Se todellakin tiesi mihin kannattaa suunnata. Minulla on pilsissä mysliä valkoisissa ns. tynnyreissä. Se oli tykännyt tuoksusta ja yritti koveraa punaista kantta rikki. Onneksi homma oli jäänyt kesken. 

Vuokraamme yhdeksi päiväksi fillarit ja polkaisemme helmifarmille.

Tältä osteri näyttää sisältä. Helmikin erottuu, ei kuitenkaan ole kovin hyvälaatuinen tällä kertaa.

Fakaravalla asiat ovat hyvin, sillä jo ensi tiistaina tulee taas ruoka alus ja samme tuoretavaraa. Viikonlopun ja maanantain pyhän vuoksi emme ehtineet saada vettä. Kuitenkin, sitä saa tältä saarelta 30l päivässä / hlö. (kun maksaa turistimaksun ja jätemaksun) Vene elämässä se on kohtuullisen paljon. Vesi noudetaan omilla kannuilla laiturin vieressä olevasta huoltopisteestä. Sateita on niin niukasti, että vesivarat karttuvat hekä 5l/viikko.

Tässähän ollaan pari viikkoa jumissa, joten on aikaa touhuta veneen kanssa. Seuraava kunnostus projekti on jo alkamassa. Pukströötin puusta oleva taso täytyy uusia. Varaosa on mukana. Kiitos J.Upn. Molemmat ulkoperämoottorit vaativat huoltoa. jne...